Lipasto

Mieheni oli jokin aika sitten viemässä roskia. Uusi naapuri oli tuomassa lipastoa roskakatokseen, heillä ei kuulemma ollut tilaa enää lipastolle. Mieheni oli kertonut naapurille, että ei kannattaisi jättää lipastoa katokseen, koska taloyhtiössä on yksi hyvin tiukka asukki ja että siitä tulisi sanomista. Naapuri oli sen jälkeen tarjonnut lipastoa ilmaiseksi meille. Mies oli tutkinut lipastoa hetken ja luvannut ottaa sen kontolleen, vaikka ei ollutkaan varma minun hyväksynnästäni asialle.

Tulin töistä ja mies esitteli minulle lipaston, joka oli valkoinen, tehty kunnon puusta ja hyvässä kunnossa. En kuitenkaan alkuunsa kaapista innostunut, se ei ihan ollut meidän perinteistä tyyliämme. Sain siitä kuitenkin alakerran portaiden alle säilytyskaapin joillekin omille tavaroilleni, joten se jäi meille asumaan. Jonkin aikaa lipasto majaili portaitten alla, mutta se ei oikein toiminut. Siirsimme remontin jälkeen kaapin uuteen parempaan paikkaan, se sai päälleen kauniit huonekasvit ja peilin ja se ei näytä ollenkaan hassummalta. Tällä hetkellä sen päällä on myös saamamme joulukortit. 

Nyt kun olen sitä jonkin aikaa tuijotellut, on mielessäni alkanut muotoutumaan haave; josko joskus, jos ja kun, saisin laittaa lipaston vauvan huoneeseen. Kokeilla sitä valkoisena tai jos siltä näyttäisi, maalata sen jollakin huoneeseen sopivalla sävyllä. Täyttää sen pienen pienillä vauvan vaatteilla. Siellä lipaston paikka olisi. Sen koti. Siellä huoneessa olisi lipaston hyvä olla.

Nonni ja mitäs sitten?

Jouluaatto meni meillä ihan mukavasti, kävin aamukävelyllä miehen vielä nukkuessa ja toimitin tuttavaperheen lapsille viimeiset lahjat. Vettä satoi ja litsin lotsin kuului askelten alta. Kotiin tullessani mies oli jo laittelemassa kinkkua uuniin, minä liityin seuraan ja keittelin joulupuurot. Samalla sain valmisteltua graavilohirullat. Sen jälkeen syötiin yhdessä aamupuurot ja käytiin joulusaunassa.

Saunomisen jälkeen otimme paketista joululahjaksi ostamamme PS3:n ja kokeilimme uusia pelejä, välissä vähän lueskeltiin ja lepäiltiin. Otettiin kinkku uunista ja syötiin uunituoretta kinkkua ruisleivällä, jotta jaksoi odottaa pääruokaa iltaan asti. Sen jälkeen olikin aika lähteä tuttavaperheen luokse pukkeilemaan ja muoreilemaan. Hirvitti, että lapset meidät tunnistavat, mutta koko juttu meni läpi ilmeisesti ihan hienosti. Tosi kivaa oli vierailla siellä, sai samalla itsekin joulumieltä lisää, kun näki lasten ilon ja innostuksen jouluun.

Kotiin tullessamme olikin sitten oikean jouluruoan aika, hyvältähän se maistui. Eikä tullut edes syötyä liikaa. Syönnin päälle jaoimme saamamme lahjat, mies sai minulta paljon erilaisia kasvojen hoitotuotteita ja minä sain lahjakortin täydelliseen kasvohoitoon, johon kuuluu myös hierontaa. Loistava lahja. Lisäksi kumpikin sai kirjan ja lisäksi minä ostin miehelleni (ja itselleni) liput teatteriin katsomaan Juoppohullun päiväkirjaa helmikuussa hääpäivän tietämillä. Lisäksi olimme saaneet paljon kauniita kynttilöitä ja muutaman todella kauniita kynttilänjalkoja, itsetehtyä suklaata sekä kuvakalenterin ensi vuodelle siskontytöistä. Firman paketeista löytyi turvataskulamppu ja energian kulutusmittari. Lahjojen avaamisen jälkeen käperryimmekin sohvan nurkkaan katsomaan jouluohjelmia ja siihen minä sitten nukahdin.

Nyt onkin jouluruoat kohta jo syöty, suklaita ja muita karkkeja on vielä vähän, mutta eikohän ne kohta ole tuhottu. Sen jälkeen voikin aloittaa sitten taas sen uuden elämän. Kevyt -projektiin mahtuu vielä mukaan. Lisää tietoa saat seuraamalla ohjeita sivun oikeasta laidasta.

Joulun aikana mahdollisesti myös ovuloin, jonkin verran oli yritystä sitä myös hyödyntää. Kisaväsymystä on edelleen havaittavissa vaikka seksi mukavalta tuntuukin. Toivo joulun ihmeestä ei ole järin suuri, mutta mahdollinen kuitenkin. Katsotaan parin viikon päästä.

Kaiken kaikkiaan ihan mukava joulu, mutta nyt on hyvä jatkaa sitten eteenpäin kohti uutta vuotta, jonka vietämme ystäväpariskunnan luona. Tämä ystäväni sai keskenmenon kuukausi sitten raskausviikolla 10 raskauden ollessa kohdun ulkopuolinen. Yritystä on heilläkin ollut pitkään ja nyt keskenmenon myötä toinen munasarja jouduttiin poistamaan. Hän on jo 34-vuotias, mutta tutkimuksiin pääsee vasta vuoden päästä. Elämä ei aina ole reilua. Luultavasti uusi vuosi vaihtuu heidän kanssaan hyvin rauhallisissa tunnelmissa. Se sopii minulle paremmin kuin hyvin. Voimme jutella helpoista asioista ja vaikeistakin, jos he niin haluavat. Piristää kummankin mieltä. Olla vaan.

Sen jälkeen onkin sitten jo tammikuu, olemme kutsuneet aika monta vierasta kylään keväällä, katsotaan saisimmeko ystäviä vierailuille jo tammikuussa. Kasvohoitolahjakortin taidan jättää hieman myöhemmäksi, jotta mahdollisesti stressaavan kevään aikana on jotakin oikein mukavaa odoteltavaa hääpäivän lisäksi.

Kyllä se tästä vielä voitoksi muuttuu.

Hyvää joulua

I didn't find it funny..

Kävin eilen vielä joululahjakaupoilla. Olin hyvällä tuulella, suunnittelin mitä annan miehelleni ja vielä muutama muukin asia oli siinä työn alla. Kasseja oli jo mukana muutamia, alkoi jo hieman väsyttämään ja nälkäkin vaivasi pikkuhiljaa vatsassa. Päätin kuitenkin mennä vielä paikalliseen sokkariin eli Sokokselle ja yritin kehittää lahjoja kahdelle tuttavaperheelle ja erityisesti heidän lapsilleen. Toisilla on 1 ja 2 vanhat ja toisilla 3 ja 5 vanhat poika ja tyttö. Kiertelin aikani leluhyllyjä, mutta en löytänyt mielestäni mitään sopivaa jotka olisivat vielä olleet hinnaltaan sopivia. Lähdin siis hakemaan apua myyjiltä.

Menin kassalle, siinä oli yksi asiakas ja 4 naista tiskin takana ja pyysin apua joltakin, jolla on lapsia. Yksi myyjistä vastasikin nopeasti pyyntööni. Käännyimme lähteäksemme leluhyllyjen suuntaan, kun kassalla ollut asiakas hörähti "kyllä minäkin olisin voinut auttaa" ja tämä oli kaikista myyjistä todella hauskaa. "Kyllähän noita lapsia on, heh-heh-heh", he nauroivat.

Minua ei naurattanut. Ostin pikaisesti toisen perheen lapsille lahjan ja lähdin kotiin. Minulle vaan riitti. Kotimatkalla jo itkin ja hieman lisää kotona kun miehen kainaloon asti pääsin.

Eivät kukaan heistä tarkoittaneet sitä pahalla. Ei varmasti. Mutta kuinka hölmö täytyy olla nauraakseen porukalla sille, jos jollakin kolmekymppisellä ei ole lapsia. Jos olisin pyytänyt apua siihen, että minulla ei ole *tun suksia ja että kaipaan tukea valintaan, ei se olisi ketään naurattanut.

Mies saa hakea lahjan toiselle lapsiperheelle. Minä haen kadoksissa ollutta joulumieltä tästä eteenpäin vain kotoa.

Minun ei tarvitse enää koskaan käyttää ehkäisyä

tai niin ainakin luulen. Niin monta vuotta käytin ehkäisyä ja samalla pelkäsin tulevani raskaaksi. Nyt on luultavaa, että minun ei tarvitse koskaan harkita minkään sortin ehkäisyä. Ja pelkään etten koskaan tule raskaaksi.

Ironiaa?

Kroppa kertoo

Kyllä se kroppakin kertoo milloin ei ole hyvä olla. Näin toissayönä unta siitä, että kuntoilin. Ilmeisesti jo mentaalisesti valmistaudun vuoden vaihteessa alkavaan laihdutus- ja kuntokampanjaan.

Aion mennä ensi viikosta lähtien kinkkuzumbaan tiistaisin. Neljänä tiistaina olisi sellaista tarjolla. Otan siis jo hieman äkkilähtöä "sulatteluun". Olen lähellä sitä, että olen painavampi kuin koskaan. Se ahdistaa. Tästä ei ole kuin yksi suunta (ilman raskautta siis), joka on yhtä kuin alaspäin paino, ylöspäin suupielet.

Olen useaan otteeseen saanut painon tippumaan seuraamalla hyvin tarkkaan syömistäni siihen tarkoitukseen muokatun excel-tiedoston avulla. Siinä on jonkin verran vaivaa, mutta se on toiminut. Nyt aion helpottaa urakkaani ja liityin juuri äsken Keventäjiin 3 kuukauden ajaksi. Jos se tuntuu omalta jutulta, niin voihan sitä jäsenyyttä jatkaa tarpeen mukaan maaliskuussa. Olkoon tämä joululahjani minulle. Ajattelin kuitenkin jatkaa ihan normaalisti syömistä ja liikkumista ja kirjata nämä kaikki palvelun päiväkirjoihin, jolloin minulle toivottavasti paljastuu kokonaisuudessaan ruokavalioni huonous tällaisenaan.

Keventäjät palvelu on myös hyvä apukeino tuohon meidän Kevyt Projektiin. Mukaanhan ovat siis ilmoittautuneet:

• Pyykkivuoren Prinsessa
• Helma
• Kookos
• RK
• Junna
• -Kerttu-
• Rowan
• *Tähdenlento*
• Emminkäinen
• Taustapiruna mukana myös (vielä) blogiton Neilikka
• Ellu
• Mina Carita
• Unelma
• Noel

Mukaan mahtuu hyvin, ilmoittautua voi vuoden loppuun asti. Kevyt -projekti tulee olemaan lyhyt 3:n kuukauden rutistus ajalla 1.1.2012-31.3. Monen mielestä hiljaisempi projekti olisi hyvä, ja asiaa mietittyäni minustakin tuntuisi ehkä vähän hölmöltä tehdä projetipäivityksiä, joten jätetään ne väliin. Tein itselleni välilehden, jossa seurailen asian edistymistä ja toisaalta tein tunnisteen, jolla asiaan liittyvät tekstit löytää. Jokainen osallistujahan voisi halutessaan kertoa hieman kuinka asiat ovat edenneet, millä tavoin tavoitteeseen pyrkii ja onko matkan varrelle osuvia sudenkuoppia pystytty välttelemään. Hyvien vinkkien tai esimerkiksi hyviksi todettujen kevyiden ruokaohjeiden jakaminen olisi ainakin minun mielestäni oikein mukava juttu. Tässä lisäksi nappi, jos joku haluaa sen laittaa sivuilleen.

 Mitä olette mieltä? Millaisia ajatuksia tämä herättää?

Edit 20.12. Uudet ilmoittautuneet lisätty.
Edit 27.12. Uudet ilmoittautuneet lisätty.
Edit 28.12. Uudet ilmoittautuneet lisätty.
Edit 29.12. Uudet ilmoittautuneet lisätty.

Kiire ja touhu

Töissä on kiire. Kiire-kiire-kiire! Kaikki projektit tulee aina saada valmiiksi vuoden loppuun mennessä, kunnes tammikuun ensimmäisenä päivänä todetaan, että näistä, jotka jäi tekemättä on hyvä jatkaa.. Ihme touhua.

Olen onneksi saanut hyvin aikaiseksi ja huomiselta peruuntui yksi palaveri, joten eiköhän se tästä tämäkin viikko kohta valmiiksi saada ja pöytää taas hieman puhtaammaksi. Ystäväni piti tulla perjantaina yökylään, mutta sairastumisen vuoksi vierailu nyt jää. Vierailun peruuntuminen harmittaa, mutta toisaalta "lepo" tulee ihan tarpeeseen. Useampi viikonloppu on nyt mennytkin ystävien parissa. Olen luvannut sen sijaan siivota lauantaina ja ehkäpä puran työkuormaa myös. Mies onkin töissä koko viikonlopun.

Kotonakin on hieman kiire. Joulukortit pitäisi saada postiin torstaina eli huomenna, niitä on tarkoitus kuoritella ja kirjoitella loppuun tänään. Olen tehnyt joulukortit itse jo useiden vuosien ajan ja olen hieman sen maineen vanki.. En ikäänkuin voi tuottaa "pettymystä" vaikkapa tiimarin korteilla. Kivaahan se on, mutta lähetän kortteja n. 50 kappaletta tänä vuonna. "Pidä listaa niistä jotka joulukortin lähettää" sanoo Samuli, ja näin aion nyt ensimmäistä kertaa tehdä. Aion kirjata listalle kaikki jotka laittavat kortin tai huomioivat joulun jotenkin. Ensi vuonna laitan sitten "vain" kolmekymmentä korttia, ehkä.

Lupauduimme tuttavapariskunnan luokse jouluaattona pukiksi ja muoriksi. Ajattelin ommella punaisesta lakanakankaasta hameen, jonka tuunaan esiliinalla ja jollakin tyyliin sopivalla paidalla. Hamekankaat on hakematta ja hame ompelematta.. Sopivat töppöset minulta löytyykin jo omasta takaa. Sitten vaan punaa poskiin, tonttuhattu päähän ja menoksi. Miehelle on luvattu hankkia pukin asu. Ihan mukavaa on hakea sitä joulumieltä sellaisen perheen parista, jossa niitä lapsia on. Ai niin heille pitää varmaan hakea jotakin mukavaa aattona mukaan lahjasäkkiin laitettavaksi.

Onneksi lahjat alkaa olla pulkassa, miehelle on pieni lahja hankittuna, isompi vielä hakematta. Luulen kuitenkin tietäväni, mitä haen, joten se ei ole ongelma. Kinkku täytyy ostaa alkuviikosta. Sunnuntaina voisin ehkä suunnitella meidän joulun ajan ruoat. Meillä ei ole muita vaalittavia perinteitä kuin se kinkku. Ideat seurailevat toisiaan vuosi vuodelta, mutta mitää pakkoa ei ole mitään hankkia. Se on minusta ihan mukavaa, varsinkin kun olemme tämän joulun ihan kahden.

Oma joulumieli on kuitenkin puff -jossakin. Ehkä se on valunut sateen mukana viemäriin. Joskopa paistuvan kinkun tuoksu tai kynttilöillä koristeltu asunto toisivat sen takaisin.

Tai ehkäpä joulumieli tulee tänä jouluna rakkauden teoista. Jotta ensi vuonna joulumieli olisi helpompi löytää. Voi joulupukki, muuta lahjaa en toivo!

Uuteen kiertoon

Aamulla aamulämpö nousi. Ihmettelin, se oli laskenut tasaisesti jo kaksi päivää. Menin vessaan ja rapistelin jo testipuikon esille - illalla on vuoden viimeiset pikkujoulut - kunnes vilkaisin vielä alushousuja tarkemmin. Laitoin testin takaisin pakettiin, säästyipä sekin. Tämä ei tullut yllätyksenä, toisaalta aamulla lämmön nousu ehti jo nostattaa hetkeksi aikaa toiveikkuuden päätä.

Tällä kertaa piinapäivät jäivät väliin, en uskonut raskautumiseen seksin vähyyden vuoksi. Toisaalta kaikki oireet jäivät pois - kun ei usko, ei ole myöskään oireita. Helppoa, eikös totta?

Seuraava ovis on siis joulun tietämillä, tekisimmeköhän joulun ihmeen?

Se pieni ero

julkisen ja yksityisen välillä... on suuri. Itse valitsimme julkisen puolen kustannusten vuoksi, mutta kyllä se muutaman kuukauden odottelu ottaa nyt pattiin. Lähete saapui Naistenklinikalle lokakuussa. Ajattelin, että hoito tehdään puolen vuoden sisään eli viimeistään huhtikuussa olisi jo ensimmäinen hoito hyvinkin meneillään. Tämä ei kuitenkaan pidä ainakaan meillä paikkaansa: saamme soittaa klinikalle, kun huhtikuun kuukautiset alkavat, jolloin selviää onko jo meidän vuoromme. On siis mahdollista, että silloin selviää vielä lisää odotusta.. Väestöliiton tai yksityisten lääkäriasemien asiakkailla ei sellaisia odotusaikoja olevan. Joka tapauksessa tässä ehtii olla vielä 4 kiertoa ennen kuin voimme edes soittaa, pääsemmekö vielä. 5 menkat. Itse hoito voitaisiin aloittaa siis vasta viikoilla ~17 eli huhtikuun loppupuolella ja tositoimiin pääsisimme vasta viikoilla ~20 ja 21 toukokuussa.

Jo tämä aika, kun odotimme maanantaista lääkäriaikaa, tuntui niin perhanan pitkältä. Olo ei ole järin rakentava tällä hetkellä! Tälle ajalle ennen huhtikuuta ei ole mitään tiedossa asian puitteissa muuta kuin kahden viimeisen Clomifen kuurin syöminen ja ei mitään muuta. Laihduttamista. Työtä. Odottamista.

Kuva: www.mazaika.com

All work and no play makes jack a dull boy!


Any ideas, my friends?

Kevyttä sivuprojektia?

Tulipa tuosta edelliseen tekstiini saadusta Junnan kommentista ajatus: olisiko muutaman kuukauden laihdutus-vertaistukiprojektista iloa (ja hyötyä) meille? Jos projekti herättää kiinnostusta, voisin siihen lähteä vetäjäksi.

Kuva: http://www.iltalehti.fi

Sanotaan, että ylipaino voi haitata raskaaksi tulemista. Toisaalla sanotaan, että ylipainoinen voi 5% pysyvällä painon pudotuksella saada aikaiseksi terveysvaikutuksia. Saataisiinko projektilla onnistumisia myös plussarintamalle?

Itselläni on tarpeen pudottaa 4 kiloa tai enemmän, joka olisi n. 5-10% kokonaispainostani. Aion aloittaa urakan vuoden vaihteessa, niin kuin kaikki muutkin yleensä. Projekti voisi kestää minun vetämänäni 3-4 kuukautta. Sen jälkeen haluan jättää kaikki ylimääräiset projektit, niin töissä kuin vapaa-ajallani, jotta ylimääräinen stressi ei vaikeuta koeputkihoitoja.

Jos sinulla on alustavaa kiinnostusta projektiin, huikkaa minulle siitä kommenteissa. Toisaalta olisi mukavaa kuulla, millaisin keinoin projekti voitaisiin viedä läpi. Kaivataanko yrittämisprojektien kaltaisia projektipäivityksiä muutaman viikon välein? Kaivataanko muilta hyviä ruokaohjeita tai liikuntavinkkejä, vai halutaanko vain hiljakseen tukea ja kannustusta muilta projektilaisilta? Kannattaisiko jokaisen projektilaisen kertoa vuoron perään niistä keinoista, jotka ovat itselle olleet hyödyllisiä? Vai onko ajatus heti alkuunsa huono ja valmis mappiin Ö?

Miltäpä kuulostaisi ja mitä ajatuksia tämä herätti?

Naistenklinikkakäynti nro I

Eilen oli siis viimein ensimmäinen lääkäriaika Naistenklinikalla. Lääkäri oli oikein mukava nainen, rento ja jutusteleva. Hänellä oli myös saman valmistajan silmälasit (melko harvinaiset), jotka minua jostakin syystä ilahduttivat erityisesti. Asiaan..

Hän kävi ensiksi läpi IVF hoidon kulun ja sitten meidän esitietolomakkeemme. Sanoi odotusajan olevan siinä puolen vuoden pintaan, joten huhtikuussa aikaisintaan aloitamme hoidon. Soittaa saa tilanteesta vasta, kun huhtikuussa menkat alkaa - olettaenkin, että sitä ennen ei ole ihmeitä tapahtunut. Silloin katsotaan, onko jo meidän vuoro päästä hoitoihin. Pitkällä kaavalla hoidoissa mennään. Kertoi kaikkien hormoninäytteiden, mitä on tähän asti otettu, olleen normaaleja. Sen jälkeen katsoi opeasti ultralla ja mittasi painon.

Mies sai mukaansa reseptin tupakan polton lopettamista varten, minulta toivottiin 4 kilon painon pudotusta. Enemmänkin saisi lähteä, mutta neljä on ihan passeli. Kuntokuuri alkakoon siis joulun jälkeen.. Syödään ne kinkku ja suklaat ensin. ;) Ehkäpä se mieskin vuoden alusta ottaisi sen lääkekuurin. Jää nähtäväksi.

Minulle oli jäänyt riskimerkintä laparoskopian jälkitautina sairastamani virtsaputkentulehduksen johdosta, joudun siis vielä kahdessa virtsakokeessa käymään asian tiimoilta. Jos en saa merkintää tiedoistani pois on se myös mahdollinen este hoitoihin pääsylle. Täytyy siis saada kolme puhdasta näytettä kuukauden välein. Yksi minulla on jo tehtynä.

Hyvä fiilis jäi käynnistä, toivottavasti saamme saman lääkärin kanssa asioida myös jatkossa.

Lauantai

Huh, aikamoinen viikko alkaa olla voiton puolella. Jaloissa tuntuu ja väsyttää, mutta onneksi viime yönä sai hyvät unet alle. Ehkäpä vielä ihan pienet päikkärit saisi johonkin väliin tässä paivällä? Jää nähtäväksi..

Tänään tulee odotettuja vieraita, kaksi ystäväpariskuntaa on tulossa kylään. Illan menu tässä:

Pesto-tomaatti-mozzarella alkupala

Olen kerran kokeillut tätä aiemmin alkupalana. Oli hyvää, vaikkakaan ei kovin kaunista. Ohje kuitenkin tässä, muuttaako hieman muotoaan tänään, jää nähtäväksi. Otin netistä muutaman variaation tästä kuitenkin. Herkullisia ovat kaikki varmasti. Kuinka siis kerran tarjosin ja hyvää oli:

Peston valmistamiseen käytän yleensä ja tottakai tuorebasilikaa. Oikeat ammattilaisethan tekevät peston huhmareella, näin olen ymmärtänyt, mutta minä käytän ihan monitoimikonetta. Basilikaa siis voi olla todella reilusti, tänään aion luultavasti käyttää lisäksi hieman rucolaa. Päälle kokonaisia pinjansiemeniä (jotkut paahtavat), parmesaania ja pecorino romano juustoa (joka on muuten todella hyvää myös salaateissa), suolaa ja pippuria sekä hyvää oliiviöljyä. Käyttäisin myös valkosipulia, mutta mieheni ei pystyisi sen jälkeen olemaan kanssamme samassa tilassa, joten valkosipulin jätämme pois. Sekoitetaan ja tarkistetaan koostumus ja maku. Lisätään jotakin tarpeen mukaan ja sekoitetaan uudelleen.

Mozzarellat revitään (käytetään siis oikeaa bufala mozzarellaa, jota esimerkiksi Pirkaltakin saa), saapi yrittää tehdä repimällä jotakin kaunista kukkamaista (kuten Jamie Oliver), mutta minä en onnistunut siinä ainakaan viimeksi, kokeilen uudelleen tänään. Jos kukat ei onnistu, revin vain sopivia paloja ja laitan kauniille lautaselle.   Taisin viimeksi sekoittaa paloihin peston tässä vaiheessa, mutta kaipa se kävisi myös sen jälkeen, kun lautaselle on lisätty kirsikkatomaatin puolikkaatkin. Tai vaikka niin, että osa jo ennen pestoa, ja loput jälkikäteen koristeeksi. Tarkoitus on nimittäin sekoittaa sormin pesto ja mozzarellat. Päälle voi vielä laittaa hieman suolaa ja pippuria, jos siltä tuntuu ja oikein hyvää oliiviöljyä.

Tämän päivän muunnos alkupalasta tulee luultavasti sisältämään myös pannulla kevyesti paahdettuja ciapatta viipaleita ja voi olla, että paahdan myös nuo kirsikkatomaatit uunissa. Vesi nousee kielelle jo valmiiksi.

Pääruokana parmankinkkukanaa ja yrttirisottoa vihreän salaatin kera

Valmistellaan vihreä salaatti ensin. Käytän usein valmiita salaattisekoituksia. Salaatin huuhdellaan ja revitään. Päälle aion tänään laittaa vain viinirypäleen puolikkaita. Salaatin kastikkeen valmistan balsamicosta ja hunajasta, johon lisään suolaa ja pippuria. Yleensä 1/2dl balsamicoa ja siihen sellainen teelusikalla otettu nökäre hunajaa. Siihen sitten hieman suolaa ja mustapippuria ja avot. Saa olla maistaessa kirpsakkaa, mutta ei liian.

Kananfileet maustetaan hienoisella määrällä suolaa ja pippuria sekä tuore tinjamilla. Sen jälkeen päälle raastetaan sitruunankuorta ja oikeaa parmesaania. Päälle laitetaan parmankinkkua, yksi kerros riittää. Jätetään odottamaan sopivaa aikaa, kunnes risotto on hyvin tulollaan.

Kattilaan laitetaan voita ihan kunnollinen nokare ja kun on sulanut laita päälle risottoriisi. Kuullotetaan hetki. Päälle olen kaatanut yleensä kanalientä (5dl), mutta tällä kertaa olen hankkinut lisäksi hieman valkkaria. Valkoviiniä on nettiresepteissä käytetty desistä 3:n desiin. Jää nähtäväksi millainen ranneliike meillä on tänään. Pointti on joka tapauksessa, että nestettä lisätään hiljalleen muutamassa erässä ja lisätään vasta, kun edellinen neste-erä alkaa olla haihtunut (ja siis ennen, kun riisi jymähtää kiinni kattilan pohjaan).

Pilpotaan tuoreyrttejä, kaytössä on meillä yleensä ollut persiljaa, tinjamia, korianteria, jopa basilikaa, en ole varma. Tänään yrttivalinta meillä on korianteri ja tinjami, sekä uutena kokeiluna rucola. Pienityt yrtit olen itse lisännyt vasta loppuvaiheessa. En tiedä onko tästä jollakin parempaa tietoa?

Kanat paistetaan pannulla parmankinkkupuoli ensin. Kanafileen paksuuden mukaan päätetään aika, jolloin aletaan paistamaan. Paistetaan puoli kerrallaan, kunnes on kypsää, mutta ei kuivaa. Voi myös olla, että joskus kokeilen tätä niin, että paistan pinnat ja laitan kanat sitten uuniin. Ei olisi loppuvaihe kokkailuista niin hätäinen, niin kuin tämän kokin keittiössä yleensä.. Tänään ajattelin kuitenkin paistaa.

Risottoa keitellään, kunnes neste on haihtunut, mutta saa jäädä löysäksi. Kanalle ei tehdä kastiketta, risotto tuo siihen tarvittavan kosteuden. Risoton päälle raastetaan parmesaania ja laitetaan tarjolle heti kanojen ja salaatin kera. Ja viinin kera. En malta odottaa.


Minä olen tällainen mututuntuma kokkailija, yleensä tulee ihan hyvää, joskus aivan sutta.. :) Tämä on kuitenkin melko takuuvarma juttu, toivon ja luulen, että tulee hyvää ellen jotakin totaalisesti munaa. Onneksi on muitakin käsiä keittiössä ja hommia voidaan jakaa, muuten ajoitus voisi mennä aivan pieleen..

Raporttia päivän ja illan kulusta myöhemmin. Nyt hommiin!

Viikko enää

Huh! Tuntuu, että aika on mennyt niin hitaasti ensimmäistä lääkäriaikaa Naistenklinikalle odotellessa. Nyt on onneksi enää viikko jäljellä yhteistapaamiseen. Siellä viimein saamme lisää tietoa asiaan liittyen.

Viikko, jonka aikana pitäisi:

• Hoitaa maalaukset loppuun (check)
• Siistiä valkoisella maalilla maalauksien kattorajat (Teipit check, puolet maalauksista check)
• Valita ja ostaa jalkalistat (check), leikata ne valmiiksi (check) ja asentaa ne paikoilleen (check)
• Siivota ja puunata
• Hankkia pienelle kummipoika nökköselle joululahja (check) ja paketoida se kauniisti (check)
• Askarrella joulukortit valmiiksi (ehkä tätä joutuu siirtämään vielä..)
• Ottaa käyttöön rakentamani taloyhtiön kotisivut (check, sivujen rakentamista voin jatkaa ensi viikolla)
• Käydä taloyhtiön pikkujouluissa (check)
• Askarrella kaveriporukan puolesta kortti tupaantuliaisiin (50% check)
• Suunnitella menu lauantaina kylään tuleville tuttavapariskunnille (check) ja järjestellä yöpymisasiat
• Ommella saunaan verho (check) ja laittaa se paikoilleen (check)
• Miettiä tarjottavat kummipoikanökkösen vanhemmille sunnuntaina (check)
• Käydä ruokakaupassa viikonlopun vierailuja varten (check)
• Käydä töissä. Luojan kiitos kohta on viikonloppu ja maanantai ja tiistaikin vapaalla.. (Check)
• Aloittaa kunto-ohjelma (eilen tehty lenkki, eli aloitus check, keskiviikkoinen sauvakävely jäi väliin..)

Jep. Eiköhän tämä viikko suorastaan juokse!

Edit tiistaina klo 20.00: Kyllä se tästä! Lähdenpä vielä maalaamaan.. :)

Edit keskiviikkona klo 22.00: Edistyy hienosti. Hieman on kisaväsymystä havaittavissa, mutta ehkä ja toivottavasti saan kunnon yöunilla sen paikattua. Jos vielä kiinnityssysteemin kehittäisi noille juuri ommelluille verhoille ja sitten unille.

Edit perjantaina klo 8.00: Eilen sain maalattua puolet kattorajoista, vielä puuttuu työ- ja askarteluhuoneen sekä lyhyt pätkä hankalasti portaitten kohdalta alakerrassa. Mies sai ahkeroitua listat valmiiksi, jiirisahalla se ahkeroi koko eilisen päivän. Tänään on tarkoitus siis maalata loput kattorajat ja kiinnittää jalka- & kulmalistat. Sen jälkeen ei jääkään "kuin" siivoaminen - eli pyyhi pölyt, imuroi, pyyhi pölyt, imuroi, laita huonekalut paikoilleen, pyyhi pölyt, imuroi- kaupassa käynti ja ruokien valmistaminen. Pesimme eilen myös sohvan päälliset, sohvakin pitäisi siis imuroida vielä oikein huolella ja laittaa ne päälliset paikoilleen, siinäkin on aikamoinen taistelu. Pyykkiäkin pitäisi pestä.. Hohhoijaa! Lähden tänään aiemmin töistä, niin ehdin tekemään tänään enemmän, ettei jää liikaa huomiselle.

Ommm! Maanantai ja tiistai ovat vapaita, saat vaan olla ja maata ja lukea ja olla ja maata... Ommmmm!

Edit lauantaina klo 8.00: Eilen ailoittelin jo siivoamista, tänään joutuu luultavasti pyyhkimään pölyt kuitenkin uudelleen ja siivoamaan koko asunnon. Parissa huoneessa on maalauksien kattorajat vielä rumat, mutta katsotaan nyt jätetäänkö tilanne vierailujen ajaksi vaan sellaiseksi kuin se on. Jos ehdin ja jaksan, voin ne maalata vielä tänään, sielläpähän kuivuvat kaikkien ulottumattomissa. Tänään olisi lisäksi tarkoitus hakea vielä uusia mattoja, ja hoitaa muutama muukin puuttuva ostos. Joitakin ruokiakin olisi hyvä valmistella, ennen kuin vieraat tulee. Ei sitten tarvitsisi koko aikaa viettä keittiössä, vaikka siitä yhteys onkin olohuoneeseen. Ihanaa, että on lauantai, tänään saa myös rentoutua ja nauttia hyvästä seurasta!

Pöh.

Ihan suotta äkkäilin. Ensimmäinen kerros maalia on nyt seinällä vatsan juilimisesta huolimatta. Raskaan päivän päätteeksi saunominen teki hyvää sekä minulle että miehelle ja samalla sitten - ihan rennosti vaan - saatettiin yksinäisen muniksen seuraksi paljon kavereita. Eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka joku perille asti pääsisi. :)

Toivossa on hyvä elää, sano lapamato.

En huomaa mitään

Yritän olla huomioimatta alavatsassa tapahtuvia tuntemuksia, jotka voisivat vihjata ovikseen. Tämän piti olla välikierto! Mies on töissä 12 h tänään kuten eilenkin kolmen viikolla tehdyn työpäivän päälle ja menee vielä kahteen 12h yöhän huomenna ja ylihuomenna. Itse olen hionut ja kittaillut tämän aamun sekä irroitellut pistorasioita. Sain yksin irti verholaudan (jee!) ja nyt pitäisi keksiä miten saan kaihtimet irti. (check) Vielä pitäisi hioa seinät loppuun ja sen jälkeen pestä pölyt pois (check). Sitten pitäisi tehdä loput teippaukset (check), suurin osa huonekaluista on jo suojattu. Sen jälkeen voisi alkaa maalaamaan. Kun saisin alakerran maalattua kerran tänään, niin hyvä olisi. Pitkä päivä on siis vielä edessä..

Kaiken kaikkiaan ei siis otollisin ajankohta sille, että ajatukset harhailee ihan jonnekin muualle kuin tehtävänä olevaan.. Mutta nyt ei auta, on lähdettävä jatkamaan.

Edit. On muuten pirun vaikeaa keskittyä remonttiin, kun vatsaa juilii koko ajan. Täytyy myöntää, että *tuttaa aika paljon. On se kumma, kun normaalisti ei mitään huomaa, mutta nyt kipuja tuntuu koko ajan. Mutta ei edelleenkään auta, ei noita huonekaluja voi eikä halua montaa päivää pitää muovisuojuksien alla. Jos söisi ensin vähän, ja alkaisi sitten maalaileen. Hyvä ruoka, parempi mieli? Aikatauluarvio: maalikerros on valmis kahdeksalta. Toivottavasti!

Miksi ei näin?

Tein bloggaamisen aluksi kentät, joilla mahdollisten lukijoiden on helppoa ja nopeaa sympatiseerata, tykätä tai olla tykkäämättä kirjoituksistani. Hassua on se, että aika monissa kirjoituksissani on yksi henkilö laittanut kohtaan "Ei näin!" täpän, mutta nyt en muista yhtäkään negatiivista kommenttia. (Okei, pointti oli se nopea kommentointi.) Luultavasti henkilöitä, jotka eivät kaikista teksteistäni tykkää, on toki useita. Eihän meidän kaikkien tarvitsekaan olla samasta puusta veistettyjä. :)

En ole aiemmin siihen niin kiinnittänyt huomiota, mutta satuin huomaamaan että ovulaatioiloittelustani oli joku ollut tykkäämättä. Toki ymmärrän, jos jollakin toisella ongelma on juuri ovulaatiossa ja tekstini oli ehkä kuin olisi nyrkillä lyönyt päin näköä, siitä pahoittelen. Olin vain niin iloinen siitä, että siitä asiasta minun ei tarvitse huolehtia, että tänne oli pakko asiasta kirjoittaa.

En missään nimessä aio poistaa nopean kommentoinnin mahdollisuutta, mutta olisi kiva kuulla kuitenkin, miksi joku on tekstieni kanssa eri mieltä. Niistä voisi kehkeytyä mielenkiintoisia keskusteluita, kunhan pysytään kuitenkin asialinjalla. Joillakin keskustelupalstoilla viljelty "äitiskin oli" kommentointi ei minua kiinnosta. Avaa siis rohkeasti sanainen arkkusi ja kerro vähän lisää, jos tekstini oli kuin olisin sylkenyt sun sipuleihin.

Salaseura huoh!

Työkaveri kertoo millaista on jättää pieni lapsi hoitoon aamulla. Huoh! Suloinen poikavauva äiteineen vierailulla työpaikalla. Huoh! Kaikki huokailee ympärillä ja kertoo omia tarinoitaan siltä ajalta, kun oli pieniä lapsia. Huoh!

Minä haluan osaksi tuota salaseuraa!

Väliaika, kahvia ja pullaa

Vaikka eilen iloitsinkin ovulointikyvystäni, vietämme rennoin mielin tätä kiertoa. Olemme molemmat aika vasyneitä, remontti ja työt ja niiden suuri määrä sekä tämä harmaa marraskuu vie voimat. Seksiä ei ole paljoa lähiviikkoina harrasteltu ja ajatus seksin aikatauluttamisesta ja pakkopullatouhuilusta ei tunnu kummastakaan hyvältä. Juttelimme eilen ja olimme molemmat sitä mieltä, että ei oteta paineita. Jätän tikuttelun ainakin tässä kuussa väliin ja palataan asiaan sitten joulukuun kierrossa, ehkä. Lämpöjä olen mittaillut edelleen, mutta eipä siitä tule oikein hullua hurskaammaksi äitini sanontaa lainaten. Siitä on jo tullut kuitenkin osa aamurutiinia, joten siitä en saa lisää stressiä. Seksiä harrastetaan vain jos oikeasti siltä tuntuu ja voimia riittää. Ollaan rennosti. Voihan se natsata silti, todennäköisyys on luultavasti yhtä hyvä kuin muissakin kierroissa.

Vähän harmittaa, että tämä oli clomikierto, mutta niistä ei ole tullut minulle mitään ikäviä oireita, joten aion vain unohtaa sen harmituksen. Tein heiaheia:lla itselleni kunto-ohjelman ja aion keskittyä voimaan hyvin ja liikkumaan. Nauttimaan pimeistä illoista ja kynttilöistä, kirjoista ja uuden näköisestä asunnosta (kunhan vain saamme parin viikon sisällä tämän vaiheen valmiiksi.).

Jatketaan odottamista siis, odotetaan seuraavaa kiertoa ja lunta ja valoisuutta ja joulua ja energiaa. Tällä mennään. :)

Minä ovuloin!!!

Sain tulokset keltarauhashormonilabrakokeista, ensimmäisen tulos oli 19,4 ja toisen 28,7 tavoitearvon ollessa 25. Tämä tarkoittaa sitä, että tässä suhteessa kroppani toimii niin kuin pitäisi ja ovulaatio tapahtuu.

Hyvä minä! :)

Waiting

Taas on elämässäni vaihe, jossa odotellaan. Odottelen huomista soittoaikaa viime kierron labratuloksista. Odottelen ensimmäistä yhteislääkäriaikaa Naistenklinikalle joulukuun alussa. Odotan myös hedelmällisiä päiviä, joita clomeilla tuetaan. Odotan koeputkitouhuja. Odotan.

Tekemistä on onneksi ollut, viikonloppuna hoidin suuren osan jouluostoksista, jotta sain ne annettua viikonloppuna kylässä käyneiden vanhempieni matkaan. Emme siis käy kotipaikkakunnallamme ennen joulua. Porukoiden vierailu tarkoitti myös monipuolista paikkojen siistimistä ja siivoamista ja puunaamista. 

Porukoiden lähdettyä aloimme valmistautumaan maalausurakkaan, nyt on vuorossa yläkerran aula, jatkuen porrasseinämistä alakertaan. Eilen maalasin yläkerran aulan ensimmäisen kerroksen, tänään portaikkoa hoitaa maalari. Illalla jatkan kunnes kaadun. Maalaaminen on mukavaa. 

On hyvä, että on tekemistä. Vaikka kyllä se aika mataa silti. Hyvin hitaasti. 

Aamulla mietin positiivisesti, että kun tuon joulun ajan saa vietettyä - se menee yleensä nopeasti - on jo tammikuun alku. Se tarkoittaa sitä, että puolet hoitotakuusta on mennyt. Sitten on maksimissaan 3 kuukautta enää ensimmäiseen hoitoon. Ja tarkempaa tietoa saamme kuitenkin jo parin viikon päästä. Saammeko tietää jopa mahdollista päivää tai viikkoa, jolloin voisimme yrittää ensimmäisen kerran?

Harmittaa vaan, kun joulukin tuntuu tänä vuonna sellaiselta, että sen kun tässä vaan viettää alta pois. Ikäänkuin se olisi jonkinlainen tekemätön työ. Lahjat on suureksi osaksi hankittu ja luovutettu eteenpäin, miehen kanssa emme luultavasti tänä vuonna lahjoja vaihda. Ihan tylsää. En tiedä, jätetäänkö jopa joulukuusi hankkimatta, kun ei sen alle tulisi kuitenkaan edes niitä lahjoja. Kun ei ole niitä lapsia, joille lahjoja voisi olla. Onko kinkku ainoa merkki joulusta tänä vuonna? Ajatus on todella masentava. Hiljainen kahden päivän joulu kahdestaan. 

Ehkä odotan jo ensi joulua, josko asiat ovat silloin toisin. Tässä on lapsettomien yhdistyksen Simpukan tämän vuotinen joulukortti "Ehkä ensi jouluna". Kuvat on suunnitellut Simpukalle PNG, jonka nyt jo tiensä loppupään nähnyt blogikin löytyy tästä osoitteesta: http://www.maailmamustavalkoinen.blogspot.com/

Kuva: http://www.simpukka.info

Greippimehu

Yritin eilen saada vastaanottoajan kiinalaisen lääketieteen edustajalle. Asia on minulle uusi, en ole kiinalaiseen lääketieteeseen tutustunut missään yhteydessä aiemmin. Keskustelin hyvin suomea puhuvan lääkärin kanssa hetken. Keskustelun aikana totesimme, että tässä kierrossa aikataulumme eivät kohtaa. Tämän jälkeen hän sanoi vain, että pyydä lääkäriltäsi keltarauhashormonia ja vältä hapanta. Okei.

Tutkin asioita paljon. Pidän dokumenteista ja asioiden pähkäilemisestä. Lähdin siis etsimään tietoa happamista ruoista ja vastaan tuli melkein ensimmäiseksi greippi. Minua alkoi pähkäilytyttää greippimehu ja sen vaikutus raskautumiseen. Lähdin tutkimaan millaista vakavasti otettavaa tietoa asiasta löytyisi. Paljonhan asiasta puhutaan suomi24:ssä, kaksplussassa yms. suomalaisilla keskustelupalstoilla kuin myös englanninkielisillä sivuilla, joiden nimet olivat esimerkiksi The labor of love ja Fertilitymomma. Paljon löysin sellaista, että "olen muuten kuullut, että" ja yleislauseilla "jo pitkään lääkärit, sairaanhoitajat ja toiset äidit ovat suositelleet". Lyhyen nettianalyysin jälkeen en vaan ole vielä järin vakuuttunut. 

Kuva: http://dailyfitnessmagz.com

Väitehän on, jos sen oikein ymmärtänyt, että juomalla greippimehua kohdunkaulan limakalvo paksuuntuu ja tekee optimaalisen ympäristön siittiöille, jotka uiskentelevat kohdun suuntaan. 

Artikkeleita, jotka kertovat aiheesta on mm. 

• Livestrong: http://www.livestrong.com/article/158729-grapefruit-facts-for-reproductive-health/

Suomalaisilta sivuilta, jotka eivät olleet keskustelupalstoja, löysin vain yhden, ja sekään ei sano oikeastaan juuta eikä jaata. 

• http://www.vau.fi/Kysy-asiantuntijalta/Laheta-kysymyksesi-asiantuntijalle/Raskauden-suunnittelu/Greippimehu-ja-hedelmallisyys/

Asiaa tutkiessan edelleeni törmäsin wikipedian artikkeliin greipistä. Siinä sanottiin, että greipissä on paljon foolihappoa, joka on tärkeää raskaana oleville. Toisaalta greippi saattaa joidenkin lääkeaineiden kanssa reagoida niin, että se vahvistaa tai heikentää niiden tehoa. Tämä herätti huomioni, päätin hakea lisää faktoja asiaan liittyen. 

Törmäsin muihinkin artikkelihin, jotka tukivat väitettä rinnakkaisvaikutuksista lääkkeiden kanssa:

• Artikkeli Helsingin sanomista: http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Greippimehu+ei+sovi+l%C3%A4%C3%A4kkeen+kyytipojaksi/1135242838901
• Harward Medical School perheiden lääketieteen sivuistoilta:  http://www.health.harvard.edu/fhg/updates/update0206d.shtml

Lopputulema tästä etsinnästä ja tutkailemisesta oli lähinnä kyseenalaistava olo. Toisaalta tuo lääkeaineita heikentävä tai voimistava vaikutus on aika hurja. Voiko greippimehulla olla vaikutuksia niiden lääkkeiden kanssa joita syön? Harwardin artikkelissa oli lista lääkeianeista englanniksi, joista mikään ei kuulostanut tutulta, mutta en ole lähelläkään asiantuntijaa, joten mistäpä tämän tietää?

Olen hieman skeptinen vaihtoehtohoitojen suhteen, mutta toisaalta uskon täysin, että niistä voi joillekin olla hyötyä. Aion itse mennä toivottavasti jo seuraavassa kierrossa tuolle kiinalaisen lääketitieteen edustajalle käymään akupunktiossa. 

Minua kiinnostaa, onko joku teistä keskustellut asiasta jonkun asiantuntijan kanssa? Onko jollakin teistä "oikeaa", parempaa, vakuuttavampaa tietoa asiaan liittyen kuin minun pikainen nettietsintäni? Haluaisin kovasti, että tämä aihe herättäisi keskustelua, sekä puolesta että vastaan. Jään mielenkiinnolla odottamaan.

Normaalia

KP 4. Näin se taas on uusi kierto saatu alkuun. Viikonloppuna on rentouduttu ja vietetty laatuaikaa ystävän ja miehen kanssa. Ystävä on ensimmäinen, jolle olen tästä blogista kertonut, terve vaan K, jos tätä luet.. :) Täytyy tuumata, jos jossakin vaiheessa miehellekin kerron. Jää nähtäväksi.

Joka tapauksessa, täällä suunnalla ei ole mitään uutta. Uusi kierto, menkat vielä jatkunee parin tai muutaman päivän ajan. Sitten voisi taas alkaa virittäytymään oikeaan tunnelmaan. Omissa ajatuksissa en vaan hirveästi laske todennäköisyyksiä luomuraskautumiselle. Tottakai sitä toivoo, ettei tarvitsisi petrimaljalle asti mennä, mutta en vain pidä sitä järin todennäköisenä. Toinen clomikierto on käynnissä, joten yrittää täytyy - ei haluta popsia lääkkeitä ihan huvin vuoksi.. Aloitan taas ~viikon päästä sitten tikuttelun lopuilla ovistesteillä - kaksi kertaa päivässä.

Odottavan aika tuntuu pitkältä. Vasta ensi viikolla minulla on soittoaika labrakokeista ja vielä on kaksi ja puoli viikkoa siihen ensimmäiseen yhteislääkäriaikaan Naistenklinikalla. Aika niitä odotellessä tuntuu kulkevan aika hitaasti. Onneksi oli tuo ystävän vierailu ja tulevana viikonloppuna tulee vanhempani kylään. Muuten aika mataa normaaliin marraskuiseen tapaan. Väsyttää ja paljon tulee vietettyä aikaa sohvan nurkassa. Yritän viimeistellä viime vuonna aloitettua villapaitaa miehelleni. Enää yksi hiha ja koostaminen on tekemättä - ehkä saan sen täksi jouluksi valmiiksi...?

Eipä olla

Aamulämmön tippuminen hieman eilisen huippulukemista viritti minut jo kivasti epäonnistumisen tunnelmaan. Tyhjä ikkuna testissä ei enää tänään tullut uutisena. Taas saan kääntää ajatukset seuraavaan kiertoon. Ei tullut Jackpottia, jakaja pelasi varmaan merkityllä pakalla. Prkl!

Well, well, well! Eipä kai tässä, lähtisi suunnittelemaan ihanalle kylään tulevalle ystävälle illallista, haen jotakin hyvää viiniä kaupasta ja rentoudun. Toivottavasti muilla jännääjilla on suotuisammat tuulet..

Ollako vaiko eikö olla?

Oireet ovat hiipuneet pikkuhiljaa, olotila on oikeastaan aika neutraali. Pieni toivo kuitenkin edelleen nostaa päätään.. Olen ollut huomattattavasti tunteellisempi kuin normaalisti, eilen pillahdin itkuun kun katsottiin miehen kanssa Kanadan Leijonan kitaa. Seriously!

Onko kukaan teistä mittaillut aamulämpöjään? Minua kiinnostaa, millaisia käyriä olette saaneet. Suomessa tämä taitaa vaan olla vähemmän käytössä epävarmuutensa vuoksi, mutta minulle tästä tuntuu kuitenkin olevan enemmän hyötyä kuin tikuttamisesta. Eniten minua tällä hetkellä kutkuttaa hieno nouseva käyrä. Jos ovis tapahtui kp 16 on hienosti siitä viikon kuluttua päivän dippi (kiinnittyminen?) ja sen jälkeen tuo komea ylämäki.

Jokin enemmän tai vähemmän luotettava jenkkiläinen(?) sivusto sanoi: "Two big things that women look for on a Basal Body Temperature chart are an implantation dip, which is a one-day drop in temperature about a week after ovulation, and a triphasic temperature pattern, which is a second, upward shift in temperature occurring about one week after ovulation. Both of these BBT patterns are thought to be signs of increasing progesterone and implantation of the embryo. " http://infertility.about.com/ Eli vapaasti käännettynä peruslämpökäyrästä etsitään kahta asiaa: kinnittymisdippi, joka on yhden päivän kestävä lämpötilan laskeminen noin viikon kuluttua ovulaatiosta ja kolmivaiheinen lämpötilan kehitys, josta kolmas vaihe on toinen lämpötilan nousu noin viikko ovulaatiosta. Molemman näistä käyrän kuvioista kuvitellaan olevan merkki lisääntyneestä progesteronin määrästä ja alkion kiinnittymisestä.

Jossakin muualla sanottiin, että korkeampien lämpötilojen tulisi pysyä korkealla ainakin yli 10 päivää, jotta luteaalivaihe ei ole liian lyhyt. Yli 18 päivää on mahdollisesti oire alkaneesta raskaudesta. Minun käyräni on ollut koholla (luultavasti) nyt (dpo) 11 päivää, joten ainakin tässä kierrossa luteaalivaihe on riittävän pitkä.

Oli miten oli, teen huomenna testin aamulla. Ystäväni tulee pitkästä aikaa kylään meille ja haluan tietää tilanteeni. Voinko juoda saunasiiderin ja punaviiniä ruoan kanssa? Jääkaapissa on toki alkoholitonta siideriä, joita olin varannut jo aiemmin raskaana olevalle ystävällemme. Hän ei halunnut juoda raskaana ollessaan edes alkoholitonta siideriä, joten juomat ovat pyörineet kaapissamme jo jonkin aikaa.

Minulla on vielä päivä aikaa haaveilla ja toivoa, pitäkää peukkuja pystyssä meille! =)

PS. En jostakin syystä saa lisättyä kommentteja omaan tekstiini (!), joten kovasti tsemppiä myös sinulle Feeniks! Isänpäivä kummittelee mielessä, olisi ihanaa päästä sanomaan omalle miehelle hyvää isänpäivää. Toivotaan sitä kummallekin ja muillekin näinä päivinä jännääville!

Toivo elää

Nenä on tukossa, vatsassa on tuntemuksia ja ennen menkkoja epätyypillinen ummetus kiusaa. Vessassa ravaan tiuhaan tahtiin edelleen. Lisäksi olen herkistynyt hyvin helposti. Aamulämpö oli myös korkealla. Toivo elää edelleen, uskallanko antaa ajatusten lentää? 

Kaikki oireet voi olla merkki jostakin, tai olla olematta. Kaikki pystyy selittämään jollakin ihan muulla. Silti toivon, toivon, toivon! Kp 25 ja ovulaatio saattoi tapahtua kp 16. Tässä on siis vielä monta päivää jäljellä Jackpot -kierroksi jo aiemmin nimettyä yrityskiertoa 21. Olenko pelannut korttini oikein?

Korkealla

Taas lennellään korkealla ja aina voi kehittää sopivia oireita alkaneesta raskaudesta. Nyt olen kehittänyt itselleni tihentyneen tarpeen pissata. Minua siis pissattaa. Usein. Minua ei yleensä pissata näin usein.

Kun mieheni kanssa olemme viihteellä, hän käy vessassa jokaisen oluen jälkeen. Minä käyn ehkä kahdesti. Puhutaan siis sellaisesta illasta, jolloin käydään ensi syömässä ja siinä jokunen lasi viiniä ja iso lasi vettä ja sitten lähdetään jonnekin, jossa juodaan pari siideriä ja sitten vielä ehkä jonnekin. Minulla on seurapiirirakko, vaikkakaan sen sanominen ei liene järin seurapiirimaista.. ;)

Anyway. Olen käynyt tänään jo 6 kertaa vessassa. Se on minulle paljon. Yleensä mennään kahdella tai kolmella kerralla näin niin kuin normaalipäivänä. Huvitutin kyselyn perusteella tihentynyt virtsaamistarve jo alkuraskauden aikana on yhtä yleinen oire kuin pahoinvointi.

Jep.. Täällä on toiveet korkealla. Taas. Odottakaa vaan sitä mäjähdystä, kun muutaman päivän päästä taas teen mahalaskeutumisen suoraan pöpelikköön.

Next phase

Ovulaation tikuttelusta ei tullut sen selvempää tulosta. Nyt eletään jo kiertopäivää 20 ja värien hiipuminen laimeasta olemattomaan kertoo sinänsä selvää kieltään. Rowan sanoi muutaman teksti taaksepäin kommenteissa, että hormonihuippu voi olla niin nopea, että yhden testin tekeminen päivässä ei vain riitä - ensi kuussa kokeilen siis kahdella testillä per päivä. Jotenkin fiilis on kuitenkin, että noiden testien kanssa säästetty raha on rahan heittämistä kankkulan kaivoon. Jos näiden testien jälkeen jatkan tikuttelua, hankin ClearBlue:t, piste ja pääsen helpommalla. 

 

Onnekseni kroppani kertoi varsin selvästi tässä kuussa ovulaation ajankohdan. Maanantaina minusta tuntui, etten pöksyissäni pysy, kirjaimellisesti. Onneksi mies auttoi parhaalla mahdollisella tavalla ja mahdollinen/todennäköinen ovulaatio saatiin samalla myös hyväksikäytettyä. Voisi sanoa, että kaikin puolin tässä kuussa pitäisi olla hyvät todennäköisyydet raskautumiseen.

Kuva: http://www.dogsandcats101.com/

Ovulaation ajankohtaa maanantaille eli kiertopäivälle 16 vahvistaa myös aamulämpöjen nousu, ne ovat nyt kolmatta päivää pysyneet koholla yhden nopean aallonpohjan jälkeen. Varmuuden ovuloinnille saan vasta 23 päivä marraskuuta, kun minulla on lääkärin soittoaika. Silloin saan tulokset tämän päiväisestä ja maanantaisesta progesteronikokeesta. Huolissani en asiasta missään nimessä ole, eiköhän sieltä tule ihan kelvolliset tulokset.

Nyt alkaa jokatapauksessa siis taas jännittäminen ja piinaaminen. Viime yönä näin jo unta siitä, että olin kolmatta päivää raskaana. Minulla oli jo pieni vauvamaha pallean(?) kohdalla ja esittelin sitä aivan innoissani töissä uusissa äitiysvaatteissani. Unessa olin kahvipöydässä, ja olin kauhean iloinen siitä, että jouduin lähtemään kesken kaiken oksentamaan kaikkien hajujen vuoksi. Hihkuin ja hypin matkalla vessaan. Kaikki merkit näyttävät siltä, että tässä kuussa voidaan tulla alas korkealta ja kovaa, mutta ei mietitä sitä vielä.

Mitäs me kiltit kahvinkeittäjät?




Kuva: http://fi.wikipedia.org/

 

Ylen sivuilla oli uutinen päiväkodeissa tehdystä videointitutkimuksesta. Tutkimus oli osoittanut selviä eroja sen välillä, kuinka siellä hoidettiin ja kasvatettiin poikia ja tyttöjä. Vaikka tavoitteena ja ihanteena onkin tasa-arvoinen kasvatus, näkyi artikkelin esittelemässä tutkimuksessa selkeitä roolieroja tyttöjen ja poikien toimintatavoissa ja toisaalta siinä, kuinka päiväkotien henkilökunta suhtautui lapsiin. Tyttöjen roolina oli olla apurina ja pojille oltiin sallittu huolettomampi rooli.

Millaisia ajatuksia artikkeli herätti teissä? Luuletteko, että sukupuoliroolitus näkyy päiväkodeissa ja sitä myötä myös kouluissa? Ulottuuko sama roolittelu myös koteihin, ja vanhempien tapoihin kasvattaa lapsensa? Kasvatetaanko nykypäivän Suomessa vielä kilttejä tyttöjä ja sankaripoikia?

Ovulation, where art thou?

Tänään on kp 16. Ovulaatiota on tikuteltu ja lämpöjä on mittailtu, mutta ovista ei näy niiden mukaan. Lämmöt heittelee edelleen, mutta jos nyt niistä voi mitään päätellä, niin sen, että ovista ei vielä ole tapahtunut. Johtofolli oli 18mm perjantaina, joten eikö luulisi, että kohta alkaisi tapahtumaan? Jos ymmärsin oikein, Clomifeneilla on tarkoitus parantaa ovulaatiota. Luulin myös, että ovis tapahtuisi mahdollisesti jo aiemmin kierrossa lääkkeen vaikutuksesta. Clomista ei tullut sivuoireita, onkohan annostus minulla vaan liian pieni? Lääkäri oli hieman pettynyt perjantaina follien kokoon, mutta ainakaan ei ollut liikaa folleja kehittyneenä. Tällä annostuksella jatketaan joka tapauksessa joulukuulle asti, kunnes meillä on ensimmäinen lääkäriaika Naistenklinikalle itsenäisyyspäivän aattona. Siellä saadaan varmasti lisää tietoa asiasta. Tulevana perjantaina ja maanantaina käyn taas progesteroniverikokeissa. Edellisten kerran tuloksista ei voinut päätellä oikein mitään, koska ensimmäisen tulos oli hieman alakanttiin ja toisen tulokset hukkuivat.

Jotenkin minulla on kuitenkin sellainen olo, että tänään tikkuun tulee kaksi viivaa. Toivotaan!

Uudella ilmeellä

Vaihtelu virkistää, joten päätin vähän muokkailla blogin ulkoasua ja asetteluja. Vastatkaahan kyselyyn oikealla: onko muutos onnistunut vai ei. Muokkailuja ilmeeseen on tehty myös meidän kotona, kuten alta voitte lukea.

Perjantaina oli jonkin sortin masennuspäivä, mutta jo eilen oli turhat masennukset hävinneet ja kunnon toimintapäivä. Aamulla vahasin aluksi meidän ruokapöydän, ja kun mies heräsi, maalasimme vielä yhden kerroksen viimeiseen yläkerran huoneista. Aiemmin olemme tapetoineet jo oman makkarimme ja työhuoneena toimivan huoneen. Sain viimein päätettyä viimeisen huoneen värityksen - siis sen, joka vielä tunnetaan minun huoneenani tai ompeluhuoneen nimellä, mutta joka tulevaisuudessa on toivottavasti vauvan huone. Väreiksi valitsimme Tikkurilan Kaunis Koti värilastun 41.

Kuva: http://www.tikkurila.fi/

Värivalinta on tehty niin, että se miellyttää minua jo nyt, mutta sopii myös mahdollisen vauvan huoneeksi. Hieman aluksi hirvitti, kuinka eri värimaailmat huoneiden välillä yhteen sopivat, mutta lopputulos on onnistunut. Vaikka kaikissa yläkerran huoneissa on voimakkaat ja erilaiset värit, on lopputulos kuitenkin rauhallinen. Pelkäsin sateenkaarenvärimaailmaa ja levotonta fiilistä. Ihan turhaan. Yläkerran aulaan ja portaikkoon ja sitä myötä alakerran olohuoneeseen ja keittiöön tulee vaaleampi värimaailma. Toiset pitävät valkoisesta, mutta meille ja meidän kotiin värit kuuluvat. Aiemmat maalarinvalkoiset seinät eivät tehneet meidän kotia kotoisaksi. 

Värien valintaa on todella paljon helpottanut nuo Kaunis Koti värilastut. Suosittelen! Työhuoneeseen valinnan teki mies, ja melko rohkea valinta se olikin. Meidän vanhojen tavaroiden ja uuden sohvan, sohvatyynyjen ja verhojen yhdistelmä ja lopputulos on todella onnistunut. 

Monta vuotta asuimme vanhojen huonekalujen keskellä. Asuimme väliaikaisissa asunnoissa ja en kokenut järkeväksi hankkia uusia verhoja tai muutenkaan sisustaa oikein yhtäkään väliaikaisista asunnoistamme ainakaan uudella tavaralla. Edellinen asunto, jonka remontin vuokraemäntämme ystävällisesti maksoi, oli ensimmäinen asunto, joka näytti meidän asunnoltamme. Kun saimme vapaat kädet tapettien ja maalien valintaan, oli todella helppoa kokeilla erilaista. Oli selvää, että voimakkaat värit sopivat meille. Kun remontointiin ei mennyt rahaa, hankimme paljon uusia huonekaluja, tauluja ja tekstiileitä, joilla viimein saimme kodikkuutta parannettua. Toisaalta tilannetta helpotti ja ajoi eteenpäin se, että vanha kotimme oli sijainnut muualla Suomessa, sieltä ei kaikkea vanhaa roinaa kannattanut kuljettaa mukanaan. Olimme siis tehneet kunnollisen inventaarion ja laittaneet kierrätykseen paljon vanhoja huonekaluja ja muuta tavaraa. Oli pakko siis hankkia uutta. (Voi harmi!)

Edellinen vuokra-asunto oli kooltaan pienempi kuin tämä uusi ja meidän ensimmäinen oma asuntomme. Olemme edenneet sisustamisessa ja remontoimisessa rauhallisesti ja harkiten, mikäänhän ei virallisesti ollut vialla asunnossa. Olemme makustelleet erilaisia vaihtoehtoja, ja nyt en malttaisi odottaa, että saamme kaiken valmiiksi. Tiedän jo melko hyvin, miltä kotimme tulee lopuksi näyttämään, mutta aikaa ja rahaakaan ei ole loputtomiin. Omana tavoitteenani minulla on, että jouluksi meillä on uusi väritys alakerrassa. Kylkyhuoneet jääköön ensi vuoden puolelle. Ellei nyt innostuta alakerran vessaa päivittämään. Joka tapauksessa, uudet värit ovat minua piristäneet ja saaneet asuntoomme kodin tuntua. Tämä on oikeasti meidän! 

Kun mies yövuoron jälkeen heräilee, alan roudaamaan huoneeseeni huonekaluja ja mallaamaan tauluja seinille. Maalasin muutaman taulunkehyksen tyyliin sopivalla tehostevärillä. Kehykset olivat niin kovin haalistuneet erivärisiksi, että uusi maalipinta oli kyllä paikallaan. Mies intoili etukäteen, että miksi sinä nyt tuollain, kun uudet kehykset maksaa saman verran kuin tuo maalipurkki? Pidin pääni ja kyllä se mieskin nyt on kehunut, että hyvä päätös oli. Meillä on huoneeseen juurikin sopiva vanha lamppu, joka sinne pitäisi laittaa, mutta sen saa laittaa mies. Minua sähkötyöt aina vähän hirvittää. Pari tuntia pitänee kuitenkin vielä odotella, sitten voin alkaa touhuamaan. 

Eilen maalaamisen (ja suihkun) jälkeen kävin kaupoilla, yritin löytää jotakin kivaa uusittuun huoneeseen, mutta yllätyksekseni en löytänyt oikein mitään. Ihan kivaa oli kierrellä kauppoja yksin, kun mies jäi kotiin lepäilemään, mutta lopputulos oli ohuenlainen. Ehkä seuraavalla kerralla. Ruokakaupasta ostin kuitenkin hyvät pasta-ainekset ja hieman punaviiniä Alkosta. Viinivalinta oli myös erittäin hyvä, juuri sellainen pehmeän täyteläinen, jota kaipasin. Miehen lähdettyä töihin, siemailin Baby Bush -viiniäni ja herkuttelin juustolla ja viinirypäleillä. 

Iltaani vielä piristi - ja myös säikäytti - kymmeneltä kuulunut koputus oveeni. Mietin jo, että avaanko ollenkaan, mutta nopea vilkaisu ikkunasta paljasti oven takaa kaksi nuorta tyttöä. Meni ihmeissäni avaamaan, ja totesin, että minua ollaan jekuttamassa! Karkki tai kepponen -tilanne oli uusi minullekin, mutta handlasin tilanteen helposti: naamansa sotkeneet virnuilevat tytöt saivat matkaansa 85% tummaa suklaata ja minun terassi säästyi kananmuna kuorrutukselta. Ihan hauska juttu!

Kaiken kaikkiaan, fiilis on tällä hetkellä erittäin hyvä. Ehkä pieni alamaissa oleminen perjantaina tarvittiin, jotta viikonlopusta tuli onnistunut, mene ja tiedä. Tällaisia kuitenkin lisää!

Herkkänä

Kävin follikkeliultrassa naistentautien poliklinikalla. Odotin aikaani lääkärin huoneen ulkopuolella, vieressäni nuori pariskunta odotti itkevän käärönsä kanssa myös aikaansa. Minä istuin yksin. Perhe kutsuttiin sisälle, katsoin kuinka nainen käveli ohitseni huoneeseen ja mies seurasi kantokoppaa kantaen perässä. En voinut olla vilkaisematta koppaan, pieni punakasvoinen vauva makasi siinä. Ovi sulkeutui ja jäin käytävään yksin. Silmissä sumeni.

Meni jonkin aikaa, rauhoituin, perhe tuli huoneesta ja siirtyi käytävän päähän pöytään odottamaan. Hoitajia meni ohi, onnitteli iloisesti perhettä, ihasteli pienokaista. Kävelivat sen jälkeen ohitseni, kehuivat, kuinka suloinen vauva. Minä katsoin hoitajia pitkällä katseella, hölmöä eikö?

Hoitaja kutsui minut sisälle, tuttu lääkäri tervehtii. Keskusteltiin hetken ja ohjasi sängylle, ultrasi. Kaikki kasvaa hitaasti, follikkelit ja limakalvo, kaikki voisi aina olla paremmin. Miksei koskaan sanota, että ompas kauniita ja isoja möllykköjä ja sellainen hillolimakalvo, että siihen tarraa mikä tahansa kiinni?
 

Kuva: http://www.righteousmonster.com/

Sairaanhoitaja antaa ajat keltarauhasverikokeisiin tietyille kiertopäiville, ja mielessäni totean, että toinen menee erittäin tärkeän palaverin kanssa päällekkäin. Se täytyy siirtää. Pääsen töihin ja soitan kollegalle palaverin siirtämisestä, kerron syyn ja pokka pettää. Kollega on ymmärtäväinen - pidän häntä ystävänä, en muuten olisi kertonut. Hän tsemppaa, sanoo vain, että asiat tärkeysjärjestykseen.

Tänään on tällainen päivä, ehkä taas huomenna olen pirteämpi.

Testing, testing 1-2-3

Olen nyt aamulämpöja mittaillut ja en tiedä teenkö jotakin väärin, vai onko tuo vaan jotakin salatiedettä. Aluksi oli niin tasaista, mutta nyt lämmöt heittelee ihan miten sattuu. Mittauksen olen tehnyt joka aamu kuuden ja seitsemän välillä nopealla digimittarilla suusta makuulla vielä ollessani. Tuon kanssa on varmasti niin, että täytyy testailla useamman kuukauden ajan, jotta voi tehdä siitä minkäänlaisia johtopäätöksiä. Katsellaan..

Eilen aloitin myös oviksen tikuttamisen. Onko kaikki ovistestit sellaisia, että niitä ei saa ottaa aamun ensimmäisesta virtsasta? Minä olin jotenkin orientoitunut siihen, että aamulla ekana testaan, niin kuin olen raskaustestitkin tehnyt, ja siitä se päivä sitten lähtee käyntiin. Eilen aamulla sitten silmät sihrussa tavasin testin ohjeita ja totesin, että aamunäyte ei käy. Kaksi tuntia pitää olla juomatta ja tulos näkyy vasta 10min päästä. Ja minä kun juon yleensä töissä vihreää teetä pitkin päivää, silloin kun siltä tuntuu. Ja nyt pitäisi töiden ohessa miettiä sitä, ettei ole juonut, jotta voi jossakin vaiheessa luikahtaa testaamaan ja saada tulokset luettua jossakin ilman, että herättää kysymysmerkkejä. Tai sitten heti töiden jälkeen, kun pääsee kotiin. Kuinka te olette ovista testailleet?

Perjantai

Tänään on neljäs päivä, kun olen ottanut Clomifeneja. Taitaa minulla olla rautainen vatsa - tai jotain muuta sellaista - koska mitään oireita lääkkeeseen liittyen en ole havainnut. Huomenna nappaan vielä viimeisen, joten voihan niistä jotakin kivaa ja näppärää oloa vielä tulla. Olen antanut itseni ymmärtää, että joillakin oireet ovat jatkuneen jopa kierron loppuun asti. Toivottavasti lääkkeessä on kuitenkin potkua niin, että siitä saataisiin tarvittava lisäbuusti yritykseen.

Mielenkiintoisena uutena juttuna olen Clomien myötä alkanut mittaamaan oman aamulämpöni. Tässä tämän viikon saldo, tasaista on ollut tähän asti:

Lämpöjen mittaaminen - tasaisesta tuloksesta huolimatta - on jollakin lailla ollut silti mielenkiintoista. Tutkimusmatka siihen, kuinka oma kroppa toimii. Excel-taulukot ja kuvaajat näista lämmöistä oli tietysti heti väännettävä.  Jos vain mielenkiinto jatkuu, voisin tähän samaan grafiikkaan sitten laittaa kaikki kierrot. Saisi ikäänkuin vertaílukohtaa jos yritys vielä pitkäänkin jatkuu. Pienestä se riemu on vaan haettava! ;)

Keskiviikkona minulle tuli ikävä syysflunssa. Nenä on kolmatta päivää tukossa ja aivastuttaa, ja nyt on jo kurkkukin karhea. Kuumetta ei ole nostanut, joten töissä olen ollut nämä kolme päivää ihan normaalisti. Työviikko olikin hyvin kiireinen, palaverista toiseen ja tekemättömien töiden pino pöydällä on kasvanut. Palavereiden välissä sain onneksi joitakin tärkeimpiä juttuja tehtyä. Onneksi viikonloppu on edessä ja on pari päivää aikaa rentoutua ja ladata akkuja. Ensi viikolla on paremmin aikaa, josko saisin silloin jokusen pinon vähän matalammaksi.

Tänään haluaisin hakea vuokralle jonkin hyvän elokuvan. Vaikka kuumetta ei olekaan, niin mihinkään ylimääräiseen ei riitä energia. Elokuva, sohvan nurkka ja kainalo on se, mitä tänään kaipaisin. Flunssa paranisi varmasti jo sillä. Huomenna ja ylihuomenna olisi kivaa tehdä jotakin miehen kanssa yhdessä, on vaan katsottava olon mukaan mitä sitä sitten jaksaisi. Joka tapauksessa nyt on hyvä mieli; viikonloppu on alkanut ja on aikaa itselle ja olemiselle!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Uusi yritys ja projekteista

Menkat tekivät tuloaan jo lauantaina, mutta kunnolla alkoi vuoto eilen. Hyvä juttu oli, että kierto ei venynyt kovin pitkäksi tällä kertaa eli edellinen kierto kesti vain 27 päivää.

Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, haamua ei halloweeniksi täällä suunnalla tulla saamaan. Lähden siis mielelläni mukaan uuteen projektiin jackpottia hakemaan. Projektit antavat kuitenkin mukavaa vertaistukea ja toisaalta jotakin "rakennetta" ja rytmitystä (kuukausirytmin lisäksi) tähän yrittämiseen. En tiedä osaanko selittää tätä niin kuin haluaisin. Halloween projektin aikanakin on tuntunut, että hengenheimolaisia täällä selkeästi on ja vaikka kuinka paljon. Toisaalta aion myös seurailla tämän projektin aikana onnistuneiden elämää ja raskauksien edistymistä vaikka en ehkä kommentoikaan niitä blogeja jatkossa niin paljon kuin aiemmin ennen kuin minulla itselläni on jotakin omakohtaista kokemusta niistä tunteista ja kokemuksista joita raskauden aikana kokee.

Kategoriointi on herättänyt paljon keskustelua Lunan blogissa. Luen itseni kuulumaan ainakin kategorioihin yli kolmekymppiset, virallisesti lapsettomat, endometrioosiset ja hoitojensa alkutaipaleella olevat. Olen kokenut jotakin tunteita, joita lapsettomuuteen ja yrittämiseen yleensä liitetään, mutta olen melko varma, että yrittäminen herättää myös paljon toisistaan eroavia tunteita eri ihmisillä. Luultavasti tätä lukevat voivat kuulua tai olla kuulumatta yhteen tai useampaan kategoriaan edellä mainituista. Kategorioihin kuuluminen ei tuo itsessään mitään lisäarvoa jos muuten tuntee sielujen sympatiaa ja kokee samoja tunteita kategorioista riippumatta. On itsestään selvää, että on todennäköisempää kokea yhteenkuuluvuutta henkilöiden kanssa, jotka ovat lähellä omaa tilannetta jollakin tavalla. Toisaalta blogistaniassa on paljon henkilöitä, jotka eivät kuulu noihin minun kategorioihini ja silti olen saanut heiltä paljon tukea ja toivottavasti olen sitä myös itse osannut antaa. Kaiken kaikkiaan pointtini on, että toivottavasti saamme projektin aikaiseksi ja katseeni suuntaan takaisin Lunaan: ollaanks kavereita, jookos? Toivottavasti et keskustelusta harmistunut niin, että Täpinää Talveen -projekti ei toteutuisikaan. Löysin sinulle nimittäin aika kivoja logo / projektinappi vaihtoehtojakin sivulta: http://www.graphicsupersite.com/comments/index.php?id=Seasons. En toki halua sinua painostaa, jos jo ihan täysin meni fiilis. Projektin vetäminen on joka tapauksessa täysin sinun päätöksesi. Minusta vaan tuntui, että olit siihen aluksi niin innoissasi, että harkitse kuitenkin vähän vielä.

Projekteista ja kategorioinnista takaisin alkuperäiseen aiheeseen. Huomenna aamulla menen kiertopäivänä 3, 4 tai 5 otettavaan hormonikartoitukseen Naistenklinikkaa varten. Samalla annan näytteen virtsatietulehduksen jälkiseurantaa varten. Näytteiden antamisen jälkeen voinkin aloittaa ensimmäisen lääkekuurini hedelmällisyyden parantamiseen liittyen eli aloitan Clomifen kuurin yhdellä napillä päivässä. Jää nähtäväksi millaisia sivuoireita siitä seuraa. Millaisia teillä muilla on ollut? Ajattelin nyt sitten myös tikutella ovista, mutta olen miettinyt lämpöjen mittaamista myös, saako siitä jotakin lisäarvoa vai lisääkö se vain stressiä? Millaisia kokemuksia teillä on? 

Puoli vuotta

11. päivä lokakuuta saapui lähetteemme Naistenklinikalle. Tästä alkaa laskenta hoitotakuun sisällä tehtävään ensimmäiseen hoitoon, joka meidän kohdallamme on IVF eli koeputkihedelmöityshoito - ainakin näillä näkymin.

Joulukuun alkuun saimme ajan lääkärille ja sitä ennen minun pitää vielä käydä kierron 3, 4 tai 5s päivä verikokeessa, josta tehdään hormonikartoitus. Verikokeessa voin käydä paikallisesti. Tulevan kierron 3-7 päivä olen jo Clomifen kuurilla, joten verikoe täytyy yrittää antaa ennen kuin aloitan kuurin. Tänään on KP 26, joten ideaalitilanne olisi, että menkat alkaisivat maanantaina tai ihan viimeistään keskiviikkona. Muuten KP 3 menee viikonlopulle ja labrat on kiinni. Toivotaan.

Kun sairaanhoitaja soitti minulle Naistenklinikalta ja sanoi hoitotakuuajan alkaneen, minulle tuli ihanan rauhallinen olo. Puoli vuotta voimme yrittää luomuna ja jos ei onnistu, saamme mahdollisuuden onnistua hoitojen kautta. Ensimmäinen IVF olisi siis viimeistään huhtikuussa. Välissä on ensin joulu ja meidän kummankin syntymäpäivät, sen jälkeen alkaa kunnon pakkaset ja kauppojen alennusmyynnit. Ulkoilut kipakassa pakkasessa ja keväthangilla. Auringon alkaessa lämmittämään lähenee myös hoito. Jokainen hetki tuo sitä ajankohtaa lähemmäksi. Puoli vuotta on lyhyt aika.


Kuva: http://www.wallpaperez.org/



Omituista elämää ja valitusta

Sain eilen aamuna syötyä antibioottikuurin viimeisen pillerin virtsatietulehdukseen. Iltapäivällä lääkäri soittaa: teiltä otettiin viime viikon tiistaina näyte ja sitä on nyt analysoitu. Totesimme viljelyn perusteella, että antibiootti jota olet syönyt, ei tehoa tähän bakteeriin. Pitäisi syödä varuulta toinen kuuri. Laitan sinulle reseptin apteekkiin, uusi kuuri kestää viisi päivää. Kannattaa syödä vielä toinen hiivatulehduslääke myös, kun sen vaikutus kestää aina viikon. Aha.

Kuva: mtv3.fi/helmi

Oireet alkoivat kyllä hävitä saman tien, kun aloitin edellisen kuurin, joten plasebo vaikutuksellako tässä nyt on edetty..? Edellisellä viikolla jo korvensi niin paljon ja vatsakin on ollut ihan sekaisin, joten nyt ei muuta kuin tuulta päin ja uutta nappia kitaan. Haen lääkkeet siis huomenna. Jippii!

Olenhan minä tyytyväinen siitä, että huolehtivat minusta ja ottivat vielä yhteyttä, kun viljely kerran tällaiset tulokset antoi. Olisivat vaan coineet sen tehdä pikkaisen aiemmin. Kauanko mokoman näytteen viljelyssä voi kestää. Halusin lääkkeet heti, jotta tulehdus ei leviä munuaisiin, kuten minulla on pari kertaa käynyt, joten en saanutkaan tuloksia seuraavana päivänä. Ensimmäisen reseptin kirjoittanut lääkäri lupasi kyllä, että minulle ilmoitetaan jos lääke ei tehoa siihen bakteeriin. Oletin vain - tyhmä minä - että se todella olisi tapahtunut jo seuraavan päivänä. Mutta se siitä. Josko nämä lääkkeet jättäisivät mahani rauhaan.

Jos aiemmin on ollut miehellä halut kadoksissa, niin nyt ne on minulla. Eikä kyllä se mieskään ole lähestymisiä tehnyt. Ja ehkä on ihan hyvä vaan rauhassa nyt parannella itsensä kaiken maailman pöpöistä ensin. Tämä on siis selkeästi välikierto, peittoja ei ole heiluteltu, joten raskaana voin olla vain, jos edellisessä kierrossa olisin raskautunut. Eli viime kuun negatiivinen testitulos olisikin ollut valheellinen ja minulla olisi ollut lisäksi valemenkat. Possibility: Slim to none.. Ja silti sitä on hieman ihmeissään kuulostellut kroppaansa, ja kuvitellut kaiken maailman oireita.. Kuinka hölmö sitä täytyy olla??? Oireita, kuviteltuja tai tosia, minulla on siis ollut: todella arat rinnat ja jo monta päivää, tuntemuksia ja vihlaisuja alavatsassa (voisiko olla leikkauksen jäljiltä, voisiko?), tihentynyt virtsaamistarve (daa, tulehdus), himot herkkuihin (ja tämä onkin minulla niin harvinaista), paleleminen (olisiko kelillä osuutta asiaan?) ja tukkoinen nenä (flunssaa ei juuri taida olla liikenteessä?).

I rest my case.

Maanantai ja pirteää punaista

Viikonloppu on taas takana.

Perjantaina illalla oli tarkoitus lähteä miehen kanssa pyörähtämään tunnelmallisessa kaupunkikuppilassa, mutta sade esti pyöräilyn, joten rentouduimme kotona pelaillen ja alkoholi juomia siemaillen. Pari hyvää siideriä varasin kaupasta, mutta eipä sitä sitten tullut kuin yksi herkuteltua. Kaappiin jäi vielä pari, jotka voi sitten ensi viikonlopun tyttöjen viikonlopun puitteissa juoda pois.

Lauantaina vietin oikein mukavan päivän, aloittaen parturilla ja jatkamalla shoppailuihin. Parturissa tukkaan saatiin ajankohtaan sopivaa uutta väritystä ja pirteämpi ja ryhdikkäämpi malli. Me very happy! :) Shoppailemaan lähdimme ystäväni ja hänen valloittavan hieman vaille kaksivuotiaan tyttönsä kanssa, jonka mielestä aika moni asia oli ihan "Vau!" Pääasiallinen käyntikohteemme oli askarteluliike, josta matkaan lähtikin taas luvattoman iso saalis. Ihan vaan jotakin pientä lähtee hakemaan ja vähän jotakin enemmän lähtee matkaan. Ihana paikka! Matkaa jatkoimme edelleen joihinkin vaate- ja kenkäliikkeisiin, mutta pahin shoppailun "terä" oli kulutettu jo askarteluliikkeeseen, joten niistä ei lähtenytkään juuri mitään meidän kummankaan matkaan.

Ihania kenkiä olisin löytänyt (yllätys!), mutta mikä siinä on, että en millään raatsisi käyttää 120-150€ talvikenkiin? Onko teidän mielestänne kenkien hinnat jo aivan liian korkeat? Joka syksy päätän, että nyt tänä vuonna hankin jotkin superlaadukkaat nahkakengät ja joka vuosi hankin kuitenkin alle satasen kengät - jotka nekään eivät ole kovin halvat - jotka näyttävät keväällä jo ihan hirveiltä. (Olen laiskan puoleinen kenkiäni myös huoltamaan, viime aikoina olen yrittänyt tsempata sen suhteen.) Pieni jalan kokoni ja saappaita hankkiessa muhkea (lue lihaksikas..) pohkeeni tuo oman haasteensa kuvioon. Pitäisi hankkia muutamat todella laadukkaat kengät ja lopsotella vanhoilla tai kumppareilla sitten sohjokeleillä ja sateella. Koskaan ei kuitenkaan tunnu siltä, että minulla olisi varaa niihin todella laadukkaisiin ja tottakai todella hyvän näköisiin talvikenkiin. Ja avautumistani on pakko jatkaa vielä sillä, että milloin kenkiin on ilmestynyt ns. myyntikorko, jolla voit suurinpiirteen kävellä kaupasta kotiin, mutta sen jälkeen ne on vietävä jo suutariin hakemaan uudet parin kympin kantalaput? In Finland we call this thing "Reilu Meininki"!

No niin, palataanpas taas hyvään fiilikseen, joka lauantaisen laatuajan jälkeen jäi.. Oli siis erittäin mukava lauantai shoppaillen naisseurassa ja päivä päätettiin vielä ulkona syömiseen. Se on aina mukavaa. Illalla kokeilin vielä joulukortteihin askarteluliikkeestä tehtyjä hankintoja, ja olen niihin tyytyväinen. Kivoja kortteja saan lähtemään tänäkin vuonna.

Sunnuntaina aurinko paistoi, kuten varmasti muuallakin, ja käytimme tilaisuuden ulkoilemalla. Ihania syksyisiä maisemia ja lämmintä auringon paistetta. Mieheni kanssa vitsailtiin ja kujeiltiin, nautittiin elämästä. Ulkoilun päälle tehtiin ihanaa kana-tomaatti-mozzarella-pesto-pastaa - rakastan italialaista ruokaa - oikein hyvin onnistui. Muuten päivä meni rennosti pelaillen ja joulukortteja tehden, valmistautuen työviikkoon. Onnistunut viikonloppu kaiken kaikkiaan.

Testejä tilaukseen ja harmaata

Miehen kanssa keskusteluamme tulimme siihen tulokseen, että parin kuukauden ajan voisimme tikutella ovista. Toisaalta se on tulevan Clomifen kuurinkin kanssa varmaan ihan toivottavaa. Josko kierros ventti eli YK 21 antaisi meille jackpotin! Tämä kuuri on ainakin omissa ajatuksissa välikierto vaikka pyöreita juhlitaankin. Lucky number twenty? Probably not. Toisaalta aamulla bussissa laskin, että tänään on KP 18, joten ovulaatio on voinut tapahtua eilen, tänään tai se on vasta tulossa. Seksiä ei ole harrastettu leikkauksen jälkeen, jaksaisikohan tänään touhuilla? Kiinnostus vaan nolla.

Nukuin huonosti viime yönä. Leikkauksen jälkeisenä haittana minulle tuli virtsatietulehdus, johon syön nyt antibioottikuuria. Suuri lääkkeiden määrä eli antibiootit, särkylääkkeet ja hiivatulehduslääke aiheuttavat sen, että vatsaani korventaa koko ajan. Yhtään ei kiinnosta olla töissä ja väsyttää ja tahtoo kotiin vällyjen väliin. Yksin. Kirjan kanssa. Mutta ehkä illalla on mieli toinen, jos laittaisi vähän kynttilöitä ja söisi hyvää ja vatsaa rauhoittavaa ruokaa. Jää nähtäväksi.

Mutta seuraavan kuun Jackpottia varten tilasin tänään joka tapauksessa ovulaatiotestejä parikymentä kappaletta. Valitsin erikoisherkkiä puikkotestejä - en millään viitsi edes kokeilla noita liuskatestejä vaikka nekin ehkä ovat ihan hyviä. Puoleen hintaan olivat testikauppa.fi:ssä, jos joku käyttää noita samoja. Luultavasti ei oteta tavaksi tuota tikuttamista, ennen kuin on pakko mahdollisten tulevien hoitojen vuoksi, joten vähän enemmän voin noista maksaa. Clearbluen digitesteihin en kuitenkaan vielä sortunut. Ne on kyllä melko kalliita. Onkohan kalliilla hinnalla tarkoitus indikoida tuleville vanhemmille, että tästä se rahanmeno vasta alkaa?

25 faktaa

Minut on haastettu kertomaan 25 faktaa itsestäni. Haaste kiertelee mukavasti vauvahaaveblogeissa juurikin nyt, joten haasteen sain ainakin Tuikulta, Bellyltä ja Vilkkaalta. Haaste on otettu vastaan ja laitan sen myös toiveen mukaisesti viidelle eteenpäin, yrittämättä osua jo haastettuihin. Haastan siis Kiven, Angel86:n, Mimmin, xxx:n ja Milden. Haastettujen tehtävänä olisi sitten halutessaan kertoa 25 uutta asiaa itsestään.

Ja toimeen:

1. Meillä oli tietokone (siis PC) jo neonvärien ja toppalenkkareiden kulta-aikana. Olen pitänyt tietokoneella työskentelystä ja pulaamisesta jo silloin. Ensimmäinen "tietokonehan" meillä oli Commodore Vic-20 jo ennen neonvärejä.. 
2. Olen aina pitänyt pelaamisesta paljon. Pelaamisen tavalla ei ole niinkään väliä, pidän korttipeleistä, lautapeleistä, seurapeleistä, pihapeleistä sekä konsoli- ja PC peleistä. 
3. Ensimmäisellä PC:llä minulla oli peli yritykseltä nimeltään Maxis. Pelin nimi oli SimCity. Tästä kököstä pelistä alkoi rakkaus simulaatiopelejä kohtaan. Olen pelannut lähes kaikkia Maxisin kahden pelisarjan SimCity ja Sims -peleistä.  
4. Ohjelmointia en osaa, mutta pidän esimerkiksi Excel-taulukoista ja nykyään myös SharePoint-sivujen kehittämisestä yrityksessäni.  
5. Olen siis nörtti. :)
6. Pidän lukemisesta. Minulla on aina kirja kesken. Olo käy orvoksi, kun kirja loppuu ja jos minulla ei ole uutta kirjaa tilalle. Pahimman puutteessä luen uudelleen vanhoja ystäviäni, kuten Harry Pottereita, Maan Lapset -sarjaa tai Stieg Larssonin Millennium-trilogiaa. 
7. Lempikirjailijoitani ovat siis edellämainittujen kirjojen kirjoittajien lisäksi Stephen King, John Grisham, Dean Koontz ja Ilkka Remes. Uusi tuttavuus minulle on Ken Follett, jonka historiallisista kirjoista pidän kovasti kahden kirjan kokemuksella. 
8. Luen tällä hetkellä ensimmäistä kertaa Tarua sormusten herrasta. Shame on me, että siihen on mennyt näin pitkään.
9. Ajoittain, jos elämässä on muuten liikaa ajateltavaa, lainaan kirjastosta ison pinon sarjakuvia, kuten Asterix tai Lucky Luke. Myös vanhat Aku Ankan taskukirjat ovat hyviä.
10. Meille ei tule yhtään maksettua päivä- viikko- tai aikakausilehteä kotiin. Ajankohtaisista asioista luemme netistä tai katsomme uutiset telkkarista. 
11. Pidän liikkumisesta ja urheilusta. Lajeista varsinkin uiminen ja tanssiminen ovat minulle mieleisiä. Salilla käyn seurassa, yksin alan sliibailemaan. 
12. Nuorena harrastin yleisurheilua päälajinani pikajuoksu. Pikajuoksu jäi valitettavasti teini-iän angstien jalkoihin. 
13. Vuosien mittaan olen harrastanut myös lentopalloa ja jalkapalloa sekä sählyä. Missään lajissa en ole erityisen hyvä, eli puulaakitasolla mennään. 
14. Penkkiurheilu on myös lähellä sydäntäni. Katson vähintäänkin lätkän MM-kisat joka vuosi, saatanpa seurata jonkin mielenkiintoisen sarjaottelunkin. Lajeista minulle passaavat jalkapallo, tennis, formula1 tai vaikkapa olympiakisojen erikoislajit, you name it. En siis superaktiivisesti seuraa mitään ja  saatan valita suosikikseni altavastaajan, mutta osaavaa tekemistä (ja joskus jopa silmäniloja) on silti kiva katsoa. 
15. Yhteisenä harrastuksina meillä on vaeltaminen. Myös muita lajeja (seinäkiipeilyä, keilaamista, jousiammuntaa) olemme kokeilleet ja harrastamme vaihtelevasti.
16. Pidän askartelusta ja käsitöiden tekemisestä. Intressit vaihtelevat kausiluontoisesti.
17. Tällä hetkellä teen joulukortteja, joita minulla lähtee vuosittain kasvava määrä. Eilisten laskujen perusteella listalla on 53 nimeä. Jossain vaiheessa tulen karsimaan listaa. 
18. Muutamien vuosien ajan olen myös tehnyt koruja. Lasihelmet ja nikkelittömät metalliosat ovat pikkuhiljaa vaihtuneet makeanvedenhelmiin ja hopeoituihin tai hopeaisiin korun osiin. Nyt vietän kuitenkin pientä korutaukoa. Eiköhän se taas siitä lähde, kun saan joulukortit alta pois. 
19. Ostin ensimmäisen oman ompelukoneeni vuosi sitten syksyllä. Haaveilen lastenvaatteiden tekemistä itse ommellen. Minulla on myös anopilta saatu saumuri ja neulontakonekin, jota pitäisi kokeilla ehkäpä jo tulevana talvena. 
20. Neulontaa ja virkkausta olen harrastanut tähän mennessä siis vain omin pikku kätösin ilman edellämainittua neulontakonetta. Teen mielelläni pieniä töitä; isoissa töissä, kuten aikuisten ihmisten villapaidoissa, kärsivällisyys ei tuppaa riittämään. 
21. Käsitöitä ja askarteluja tehdessä on hyvä katsoa telkkaria. Pidän paljon elokuvista ja seuraan monia sarjoja. 
22. Lempielokuviani ovat esimerkiksi vanhat klassikot kuten Casablanka ja Tuulen viemää, uudemmat klassikot Rocky Horror Picture Show tai Kellopeliappelsiini, saagat kuten Star Wars, uudemmat tuotokset kuten Big Fish, 127 tuntia, Men who stare at goats ja lisänä kaikki Tarantinon tuotokset. Olen lähes kaikkiruokainen, ulkopuolelle jää vain valmiiksi naureskellut ja pureksitut Adam Sandler tyyppiset rainat.
23. Lempisarjoihini kuuluvat Selviytyjät, House, Kauhukeittiö, Band of Brothers, Criminal Minds ja hieman unohtuneet Desperate housewifes ja Greyn anatomia. Uusina tuttavuuksina suosittelen kahta eli The Killing (Jälkiä jättämättä) ja The Walking Dead.
24. Pidän myös dokumenteista ja luonto-ohjelmista. 
25. Ei liene ihme, että unet jää joskus vähiin. :)

Sellaisia asioita tuli näin äkkiseltään mieleen. Muistakin asioista olisi voinut kertoa, mutta jätetään ne seuraavaan haasteeseen, jos sellainen joskus kohdalle osuu.