Päätös

Raskauteni sujui hyvin ja helposti ja nautin olostani, niin paljon kuin vain voin - onhan hyvinkin mahdollista, että en saa sitä kokea uudelleen. Pieni poikamme syntyi marraskuussa suunnitellulla sektiolla. Synnytys sujui hyvin ja olen toipunut siitä nopeasti. Hieman järkytyin sektiosta toisena vastanneen lääkärin - olkoonkin nuoren ja endometrioosiin perehtymättömän - kerrottua, ettei ole koskaan nähnyt niin pahaa endometrioosia ja että tilanne on edelleen lähestulkoon muuttumaton laparoskopian kuvaamasta tilanteesta syksyllä 2011. Raskaus ei siis tilannettamme parantanut. Hän ihmetteli sitä, että lapsemme oli saanut alkunsa kaikesta tästä huolimatta luonnon omin keinoin. Todellinen ihme.

Ja hän on. Hän on jo kolme kuukautta vanha ja oppii koko ajan jotakin uutta. Ihmettelee maailmaa suurin sinisin silmin ja me rakastamme häntä enemmän kuin mitään muuta. Me olemme onnekkaita.

Jätän tämän blogin edelleen olemaan. Toivottavasti meidän tarinamme tuo jollekin rohkaisua siitä, että lapsettomuudesta voi päästä myös eteenpäin.

Haluan kiittää edelleen kaikkia teitä, jotka ovat ajatelleet meitä ja jättäneet tänne viestejä. Jotka ovat kulkeneet mukanamme, vaikka täällä onkin ollut hiljaista. En ole unohtanut teitä, enkä sitä, millaista oli aikaisemmin. Ne tunteet kulkee mukanani ikuisesti.

Jatkosta

Kiitokset kauniit kaikille onnittelijoille, ja pahoittelut kaikille niille, joille uutiseni oli jälleen vain yksi isku vasten palleaa. Nämä lauseet ovat latteita, mutta ne ovat ainoa mitä minulla on: Toivottavasti meille annettu onni antaa toivoa myös teille. Ihmeitä tapahtuu, vaikka niihin ei usein jaksa uskoakaan.

Mitä tälle blogille tulee tapahtumaan? En voi kirjoittaa tänne odotuksesta, hankinnoista, enkä oikein mistään, mikä liittyy raskauteeni - tämä oli se paikka, jonne purin kaikki ajatukseni yrittämisen vaikeuteen, toivomiseen, suruun ja odottamiseen liittyen. Ei tätä voi niin vain kääntää pumpulimaailmaksi, kuten ei voi minuakaan muuttaa teinivahinkoäidiksi. Joskus harmittelin, kun yrittäjät muuttuivat odottajiksi ja hävisivät. Joidenkin sellaisten matkaa olisin seurannut vielä mielelläni, vaikka ajoittain suljinkin silmäni toisilta jo eteenpäin siirtyneiden päivityksiltä. Nyt se on kuitenkin edessä minulla, ja ymmärrän. Näin sen on oltava.

Ehkä joskus tänne vielä kirjoitan, ja joka tapauksessa tämä blogi saa kaikkine kirjoituksine jäädä olemaan. Jos joku siitä jotakin saa, niin hienoa. Haluan vielä jossakin vaiheessa myös itse palata tänne, olen varma. Etten unohda. Olen jo aiemmin miettinyt tämän blogin muuttamista kirjaksi. Siis ihan omaksi ilokseni. Esim. Tällaisen palvelun kautta: http://blogspot.sharedbook.com/blog2print/googleblogger/index.html Katsotaan.

Lämpimimmät kiitokset haluan lopuksi esittää kaikille niille, jotka olette kulkeneet mukanani. Kiitokset näistä vuosista. Te olette antaneet minulle tukea, hienoja ajatuksia ja paljon ajattelemisen aihetta, ärsytyksiä, ideoita, naurua, itkua ja kaikkea sitä, mikä on auttanut jaksamaan menneet vuodet paremmin. Toivottavasti myös minusta on ollut tukea teille. Haluan toivottaa teille kaikille täydestä sydämestäni onnea ja onnellisuutta tulevaisuuteenne. Ja, believe me:

Asioilla on tapa selkiytyä - tavalla tai toisella!