torstai 31. toukokuuta 2012

Unia ja odottelua

Olen nyt useana yönä nähnyt unia. Vilkkaita, erikoisia, usein ihania. Mieheni sanoi, että olin ihan naurahtanut viime yönä unissani. En kertonut, että olin nähnyt unta tuloksen saamisesta. Muistan unessa olleen pelon tunteen, äitini oli mukana, valkotakkinen mies kääntyi testi kourassaan ja näytti sen minulle. Siinä luki raskaana. Unessa itkin onnesta.

Parina yönä unissani on vieraillut pieni poika, ensimmäisen kerran se tuli alastomana minun paljaan mahani päälle makaamaan ja kakki päälleni. En olisi voinut olla onnellisempi. Pienen pieni kurttuinen poika kakki minun päälleni. Tästä ja pienen pojan toisestakin vierailusta unissani kerroin miehelleni. Hän sanoikin jo toiveikkaana, että ehkä ne ovat enneunia.

Voi, kun niin olisi.

Testipäivää odotellessa ensi viikolla täytän päiväni. En halua yhtään vapaata hetkeä, että voisin miettiä asiaa enempää. Luen, katson telkkaria ja teen samanaikaisesti koruja tai koristelen kynsiäni, pelaan, teen töitä, liikun tai käyn kaupoilla. Pyrin olemaan rennosti, mutta en kuitankaan halua pysähtyä miettimään.

Tänään kävin hammaslääkärillä - onhan hyvä, että hampaat on kunnossa, jos tulos onkin positiivinen - ja täytin esitietolomaketta. Kohdassa "oletko raskaan" halusin niin kovin laittaa "Kyllä". Tällä hetkellä olen kuitenkin. Edes vähän. Laitoin ruksin vaihtoehtojen puoleenväliin. Ihan ettei hammaslääkäri tee mitään sellaista, joka voisi tilannetta vahingoittaa. Lääkäri kysyi, kuinka pitkällä olen. Kerroin, että en tiedä, mutta että siihen on iso mahdollisuus. Hoitaja ja lääkäri olivat iloisia, useita kertoja sanoivat, "kun vauva syntyy", "kun sitten olet äitiyslomalla", "viimeisellä kolmanneksella"... Minä toppuuttelin, minä tarkoitin vain, että ei käytetä mitään vahingoittavaa.. He eivät ymmärtäneet. Olivat sitä mieltä, että asia on selvä. Ei se ole! Minä kuitenkin kuljetin itseni hammaslääkärin tuolissa onnelliseen paikkaan ja unohdin hammaskiven poiston ja ajattelin lähes mantrana "olen raskaana, olen raskaana, olen raskaana". Ehkä se auttaa. Ainakaan hammaskiven poisto ei tuntunut ihan niin pahalta. Lääkärin ja hoitajan puheet "sitten kun..." tuntuivat niin kaukaisilta, ikäänkuin se ei voisi koskea minua ollenkaan. Nyt sen huomaa, kuinka kauaksi sitä on ajautunut siitä normaalista tilanteesta, jossa on tyttö ja poika, ollaan sillai ja hups keikkaa.

Juksaan itseäni. Unissani ja tänään hammaslääkärin tapaamisella olin raskaana, olin äiti, olin valheellisen onnellinen. Ehkä vielä joskus oikeastikin.

tiistai 29. toukokuuta 2012

13-11-8-5-1 ja ?

Laskeva sarja. Siihen valmistauduin. Sarja kuvastaa siis meidän ensimmäisen IVF-hoidon saldoa, 13 follikkelia kasvoi, niissä 11:sta oli munasolu. Munasoluista kahdeksan oli kypsiä ja viisi lähti jakaantumaan. Siirtopäivänä, kaksi päivää punktiosta, siirrettiin yksi 4-soluinen ja neljä jätettiin kasvamaan. Pakkaseen saamme siis maksimissaan neljä alkiota. Tiedon näistä neljästä saamme vasta, kun olemme käyneet ensi viikon tiistaina raskausverikokeessa ja kun hoitaja sen jälkeen soittaa verikokeen tuloksista ja jatkosta.

Jos tuoresiirrossa minuun laitettu alkio ei kiinnity, tehdään mahdollinen ensimmäinen pakastetun alkion siirto aikaisintaan elokuussa. Taas odotetaan.

Olen osannut olla vielä maltillisin mielin. Pidin koko viime viikon lomaa ja sairaslomaa. En tehnyt mitään. Rentouduin ja latasin akkuja. Eilen oli ensimmäinen työpäivä ja aion ottaa täälläkin ihan rennosti - ei maailma kaadu, jos en ole joka paikassa pää kolmantena jalkana menossa.

Tanssitunnit loppuivat viime viikolla. Minulla ei valitettavasti ole mitään sovittua ja säännöllistä liikuntaharrastusta vielä katsottuna kesälle. Ilmoittaudun mahdollisesti kesän tanssitunneille vasta, kun kuulen tulokset hoidosta. Joka tapauksessa herkuttelun on nyt vähennyttävä. Kevyt -projektin jälkeen aloin hieman lipsumaan ja sairastamani vatsatauti myös sotki hyväksi muotoutuneet ruokailutapani. Hoitojen aikana olen hemmotellut itseäni herkuilla - olenhan ansainnut ne. Toisaalta, olen aivan varma, että itse piikit lisäsivät herkkujen himoani. Nyt, kun piikitys on päättynyt, on myös himo laantunut. Tuloksista riippumatta nyt on taas aika ottaa itseään niskasta kiinni. Järki toki mukaan, tällä viikolla aion panostaa laadukkaaseen ja terveellisen ruokailemiseen, ja tuloksista riippuen päättää sitten jatkosta. Raskaus ja laihduttaminen ei kuulu yhteen. Jos tulos ei ole se odotettu, niin sitten voi ottaa uuden spurtin ja keventää taas.

Tottakai sitä kuulostelee itseään ja eilen huomasin eksyneeni jälleen netin sivuille etsimään tietoa kiinnittymisen ajankohdasta. Vatsanpohjassa kun mahdollisesti tunsin jotakin. Toiveet ovat tottakai korkealla. Samanaikaisesti realiteetit ovat mielessä, meitä oli 5 punktiossa samana päivänä, tilastoiden mukaan meistä 1 tai 2 onnistuu tästä hoidosta. Alle nelikymppisillä on 30-35% onnistumisprosentti. Tilastot ovat tilastoja. Prosentit ovat vain lukuja. Tämä ei ole kilpailu.

Viime aikoina lukemissani blogeissa on ollut aivan liian vähän hyviä uutisia. Sydämeni on särkyä lukiessani vastoinkäymisistä siellä ja ongelmista tuolla. Kesän korvalla kantavanakin -projektin kantavat ovat vähemmistössä. Toivon kovin, että luontoa piristänyt sade myös virvoittaa meidät lastakaipaavat ja tekee myös meistä taianomaisesti hedelmällisiä. Pesee pois kaikki ongelmat ja surut ja tuo muassaan myös meille hyviä uutisia. Eikö sateen jälkeen paista aurinko?

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

13-11-?

Punktiossa tyhjennettiin 13 follikkelia. Sen verran kuin ultrassa oli havaittukin. Näissä folleissa oli yhteensä 11 munasolua. Tänään emme saaneet puhelua Naistenklinikalta, joten sarjan pitäisi jatkua vähintäänkin ykkösellä.

Huomenna on siis siirto. Ja toivottavasti myös sinulla, Anonyymi, meni kaikki hienosti?

Itse punktio ei sattunut paljonkaan, sekaisin olin kuin seinäkello, mutta onneksi unien jälkeen olo parani nopeasti.

Tästä on hyvä jatkaa.

perjantai 18. toukokuuta 2012

Tänään

Istun Naistenklinikan kahviossa, ja odotan ultraa. Tänään pitäisi päättää punktion ajankohta. Ympärillä pyörii tuoreita vanhempia ja ilahtuneita isovanhempia.
IVF:n lääkkeet eivät ole saaneet minussa kovinkaan erityisiä oireita aikaiseksi. Aloitin Synarelalla 1 suihkaus molempiin sieraimiin ja piikityksen alettua suihkaus vain toiseen sieraimeen aamuin illoin. Siitä seurasi ajoittaista hentoa päänsärkyä. Ensimmäisenä piikkinä minulla on Gonal-f (150iui) iltaisin. Piikitys ei satu, piikki on näppärä kynä, jota on tosi helppo käyttää. Maanantaina edistymistä tarkasteltiin verinäytteistä, ja jatkettiin samalla annostuksella. Välillä käy mielessä, että tehoaako lääkkeet ollenkaan, kun oireita on niin vähän. Mahakaan ei juurikaan ole turvoksissa.. Kohtahan se nähdään..

•••••••••

Nyt olen jo kotona. Ultrassa odotti sama lääkäri kuin joka kerta tähän mennessä. Tutkimuksessa paljastuu 3 follia ja vasemmalta hieman enemmän isoja folleja. Kaiken kaikkiaan paljon eri kokoisia oli, toivotaan loppuspurttia pienemmille. Lääkitys jatkuu edelleen samana sunnuntain irrotuspiikkiin asti. Punktio tehdään tiistaina.

Etenee, etenee.. Tsemppiä edelleen kaikille IVF:läisille!

maanantai 7. toukokuuta 2012

Tahtoo

...herkkuja, koko ajan. Vatsataudin jälkeen ruoka on kaiken kaikkiaan ruoka maistunut, mutta herkut erityisesti. Onko syy pelkästään taudin jälkitilassa, vai voiko Synarela vaikuttaa suklaan himoon? Tällaista kyselee Toiveikas poskessaan Geishapatukka.

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Kuulumisia

Pitkästä ja väsyttävästä vatsataudista on nyt toivuttu. Tauti alkoi viime viikon lauantaina ja eilinen oli ensimmäinen päivä, jolloin voin rehellisesti sanoa olon olevan normaali. Ja hyvin nälkäinen. Yli viikkoon en saanut syötyä kunnolla - mikään ei oikein maistunut. Nyt otetaan sitten takaisin.

En ole ehtinyt enkä jaksanut tänne kirjoittaa. Ennen sairastumistani panostin siihen, että olen saanut työkuormaa purettua ja iltaisin en ole halunnut tietokonetta edes nähdä silmissäni. Sohvan nurkasta olen käynyt lukemassa teidän kuulumisia puhelimella, ja elänyt teidän mukananne, mutta kommentoinut hyvin harvakseen. Elän, iloitsen ja suren teidän mukana, vaikka en olekaan siitä antanut kuulua.

Viime viikon maanantaina minulla oli aloitustapaaminen naistenklinikalla IVF:ää varten. Olo oli todella heikko, mutta lähdimme käynnille silti. Ajatus siitä, että mokoman taudin vuoksi koko hoitoa olisi jouduttu siirtämään, oli sietämätön. Nukuin matkat sinne ja takaisin, ja kyllä se onnistui. Varoittelin vain hoitohenkilökuntaa ensimmäisenä taudistani, jotta osasivat siihen varautua.

Saimme siis ohjeet ja reseptit, sumutteena minulla toimii Synarela, ja sumutukset tehdään molempiin sieraimiin aamuin illoin. Muutamana päivänä aloituksen jälkeen sumutteesta tuli pientä ja harmitonta päänsärkyä, joka meni yleensä nopeasti ja huomaamatta ohi. Pinnani on voinut olla hieman lyhyempi, mutta kaiken kaikkiaan en ole ainakaan vielä huomannut muita ikäviä sivuoireita.

Menkat alkoivat äsken, ja sen mukana yksi huoli on vähemmän. Saamme pitää seuraavan aikamme viikon päästä keskiviikkona, ja aloitamme piikityksen sen jälkeen. Punktio osuu luultavasti viikolle 21.

Nyt ensin syömään ja sitten reippaasti takaisin töiden pariin. Pino on pienentynyt ja se mikä jää tekemättä, jää. Otan rennosti, teen sen minkä pystyn ja jätän loput myöhemmäksi. Asiat on tärkeysjärjestyksessään.  Niin ne asiat vaan etenee.

PS. Kiitos Belly tunnustuksesta, vastailen siihen, kun sopiva aika kopsahtaa kohdalle. :)