Odotettu odottamaton

Olen ollut hiljaa. Ei siksi, että ei olisi ollut sanottavaa, vaan siksi, että sanottavaa olisi ollut paljonkin. Niin paljon, että muutamalle blogin lukijalle eli oikean elämän ystävälle, jolle olen blogista kertonut, oli uutiset saatava kuljetettua ensin oikeassa elämässä.

Viimeisin kirjoittamani teksti oli Rooman lomamme jälkeen 16. maaliskuuta, ja olin jo valmiiksi ahdistunut keväämmällä jatkuvista hoidoistamme. Siinä vaiheessa olin vielä autuaan tietämätön siitä, että kannoin mukanani maailman parasta tuliaista.

Olin todella väsynyt reissun jälkeen. Matkaväsymystä ajattelin, ja nukahdin tyytyväisenä sohvalle kahdeksan yhdeksän välillä iltaisin, kun normaalisti valvon puolilleöin. Liikuntakaan ei oikein maistunut, mutta ajattelin senkin menevän ohi ajan kanssa. Ehtiihän tuota Italian gelato- ja pastakilot sitten hieman keväämmälläkin tiputtaa.

Keskiviikkona 20. maaliskuuta alkoivat kuukautiset, täysin kivuttomina, niukkoina ja ne kestivät vain päivän. En ollut - ensimmäistä kertaa moneen vuoteen - merkinnyt edes edellisten kuukautisten alkamispäivää kalenteriin, mutta totesin kierron olleen suurinpiirtein normaalin mittainen, mutta hieman asia minua ihmetytti. Väsymys jatkui ja ensimmäisen kerran minulla kävi mielessäni, josko olisin raskaana. Ajattelin odotella muutaman päivän ja testata viikonloppuna, jos kunnon vuoto ei ala. Perjantaina minulla oli akupunktioaika hoitajalle, joka oli aiemmin sykkeistä kuunnellut ja todennut hoitojen epäonnistuneen. Kerroin hoitajalle epäilyksistäni ja hän kuunteli, kuunteli toisenkin kerran ja vielä kolmannen, ja sanoi: "Kuule Nainen, ei se mikään mahdottomuus ole. Jokin suuri hormonaalinen myllerrys sinun kehossasi on nyt joka tapauksessa meneillään." Niin sitä näihin pieniin toivon rippeisiin takertuu, ja päätin testata seuraavana aamuna. Sittenhän sitä tietäisi. Miehelle kerroin näistä omista tuntemuksista ja hoitajan sanoista ja hän toppuutteli: "Olisihan se pieni ihme..." No kyllähän minä sen tiedän, että todennäköisyydet ei ole meidän puolella, mutta onhan se mahdollista, onhan..!

Illalla laitoin testin valmiiksi vessaan, ja ensimmäisenä herättyäni sinne köpöttelin. Tein testin, ja hyvin nopeasti siihen tuli viiva - ja toinen viiva. Jalat lähti alta. Onko tässä jotakin vikaa? Mitä ne ohjeet sanoi? Kävelin ovelle ohjeet toisessa kädessä ja testi toisessa jossa mies tulee vastaan, näkee ilmeen: "Mitä, onko se positiivinen?!?" Siinä sitä tuijoteltiin ja ihmeteltiin. On se positiivinen. Viikon verran vielä odottelin ja tein uuden testin, jossa viivat olivat vielä edellisestä selvästi vahvistuneet. Ihmeissään, onnellisenä, äimistyneenä. Minä olen raskaana. Me odotamme vauvaa. Meistä tulee äiti ja isä.

Sen jälkeen päivät ja viikot ovat vierineet hitaasti. Heti alussa googlailin lasketun ajan marraskuun loppuun, varasin neuvola-ajan sekä varasin ajan klinikallemme varhaisraskauden ultraan huhtikuun puoleen väliin. Hyvin jännittyneen huhtikuun aamupäivän jälkeen askelsimme kohti klinikkaa. Mies sanoi, että näytin siltä kuin minua vietäisiin teuraalle. Oireet olivat koko ajan olleet vähissä: "Onko alkio oikeassa paikassa, onko se kasvanut, onhan kaikki hyvin?" Henkilökunta hymyili, kun astuimme sisään: "Että alkuraskauden ultraan sitä tultiin, toivottavasti kaikki on hyvin." Lääkäri tuli ovelle vastaan ja ohjasi lähes suoraan lavetille. "Mitäpä sitä puhumaan, katsotaan mitä siellä näkyy." Mies tuli viereeni paperirullan päälle istumaan ja aloitettiin. Hyvin nopeasti näin, että kohdussa on jotakin, mitä siellä ei ole koskaan ollut. Saman tien alkoivat kyyneleet valumaan, siellä on jotakin! Lääkäri totesi nopeasti saman, näkyy ruskuaispussi, alkio oikealla paikallaan ja vahva syke. "Hyvältä näyttää!" Helpotti. Kiitollisena toivottelimme hyvää jatkoa lääkärille, ja luvattiin laittaa kuva sitten vuoden lopussa.

Kun positiivisen testin tein, päätin, että en suostu pelkäämään. Viime vuosi ja varsinkin syksy oli minulle rankka, ja surua on ollut ihan riittävästi. Vaikka nyt, jälkikäteen ajateltuna mennyt kolmen vuoden toivominen ja yrittäminen oli lyhyt aika. Tekisin saman uudelleen, jos tietäisin, että lopussa kiitos seisoo. Mutta sehän siinä on, se epätietoisuus: "Onko meidän osa se, jossa joudutaan tekemään suuria ratkaisuja kysymykseen mitäs sitten?" Päätöksen jälkeen hain kaupasta vihreää apinakangasta ja aloin tekemään bodya ja potkuhousuja. Taas mies toppuutteli "Kannattaako noita rakas vielä tehdä?" Totesin kuitenkin, että vaikka tekisin miljoona bodya, en surisi yhtään sen enempää, jos jotakin menisi pieleen. Minä haluan nauttia tästä. Ja  siitä mies oli samaa mieltä. "Tottakai, nauti vaan. Kyllä tämä varmasti hyvin menee." Minä jatkoin ompelemista ja haaveilemista.

Neuvolassakin olemme jo käyneet. Kultturishokki oli aikamoinen siirtyä hoitojen maailmasta pumpulimaailmaan. Klinikallamme oli koko ajan hyvin kannustava ilmapiiri, mutta kaiken päällimmäinen tunne oli kuitenkin luottamus hoitojen tasoon ja ammattitaitoon. Neuvolassa oli vastassa pehmoleluja, hyvin ymmärtävä neuvolantäti ja pehmeitä arvoja. Ammattitaitoa on varmasti, mutta lähestymiskulman ollessa niin erilainen, en voinut olla tuntematta oloa: "Kuulummeko me todella tänne?" Kaiken odottamisen ja toivomisen jälkeen raskautuminen oli kuitenkin täysin odottamatonta.

Itse raskaus on sujunut helposti ja olen nauttinut olostani kirjaimellisesti täysin rinnoin. Raskauden alkaessa olin painavimmillani koskaan, Italiassa tuli tosissaan herkkuja syötyä, vaikka käveltyäkin tuli kilometritolkulla. Heti alussa tuli kilo jos toinenkin, mutta nyt paino on pysynyt ennallaan jo useita viikkoja. Hieman nousee, hieman laskee. Vatsan turvotus on ollut alusta lähtien, varsinkin iltaisin kovaa, mutta viime viikkoina aamuisin ei turvotus ole laskenutkaan. Äitiyshousuihin olen siirtynyt jo muutama viikko sitten, lähtökohtien ollessa jo mitkä ne olivat, ovat omat vaatteet muuttuneet vähintään kinnaaviksi elleivät aivan pieniksi jo nyt. Niin housut, kuin tissien ja mahan kasvettua monet paidatkin. Pahoinvointia minulla ei ole ollut, mutta nälkä on sitäkin helpommin ja useammin. Kaikki on maistunut, mutta enää en voi juoda hiilihapollista vettä, koska se ei maistu oikein hyvälle. Juon mieluummin vettä, ja paljon. Ja sen jälkeen juoksen vessassa, myös öisin, joskus jopa neljä kertaa. Onneksi se ei juurikaan ole vaikuttanut uniini, vaan silmät sirrissä käyn vessassa ja menen takaisin sänkyyn jatkamaan uniani. Nukkumaan menen selkeästi aiemmin kuin aikaisemmin. Viime viikkoina on alkanut tulla alavatsan ja ristiselän kipuja, mutta nekään eivät onneksi ole olleet niin pahoja, että olisin suuremmalti huolestunut. Luotetaan siihen, että ne johtuvat kohdun kasvamisesta ja sen (sekä mahdollisesti vanhojen endometrioosikiinnikkeiden) venymisestä ja paukkumisesta. Tai sitä, että suolen toiminta on hidastunut ja suolen mutkassa oleva tavara aiheuttaa ylimääräistä paineentunnetta juurikin selän ja mahan alaosiin.

Nyt elän raskausviikkoa 11+4 varhaisultran mukaan. Ensi viikolla on niskapoimu-ultra, jolloin toivottavasti voimme edelleen todeta kaiken olevan hyvin. Välillä iskee kaikista pyhistä päätöksistäni huolimatta epäusko. Googleen on tullut kirjoitettua jos jonkinmoisella hakusanalla ongelmia tai oireita - olevia tai olemattomia. Omaa sivuprofiilia pitää tutkailla jokaisesta vastaantulevasta peilistä ja vakuutella itselleen kaiken olevan hyvin. Mutta kai sekin on ihan normaalia. Ehkä se ajan kuluessa helpottaa. Joka tapauksessa olen onnellinen siitä missä olen nyt. Yksi ovi on nyt avattu, ja lukko on heitetty pois. Takaisin entiseen ei ole enää paluuta.

Tulos: odotettu

Tänään kävin raskausverikokeessa. Pika Hcg:n tulokset sai onneksi nopeasti. Tulos ei ollut yllätys; hormoni ei ollut koholla. Taas on yksi vuosi täynnä, joulu koittaa ja me vain edelleen toivotaan ihmettä tapahtuvaksi.

Minua jaksaa ihmetyttää se, kuinka kukaan ylipäätään onnistuu raskautumaan. Nyt meillä on takana neljä hyvätasoisen alkion siirtoa lupaavana odottavaan kohtuun hyvien lääkärien hoidossa, ja mitään ei tapahdu.

Nyt on pää tyhjä, kasvoja kiristää niin monen pyyhityn kyyneleen jäljiltä, että on aika ottaa aikalisä. Keskittyä siihen, mitä meillä on hyvää ja koota elämän palapeliä hetki ilman ilmalentoja ja mahalaskuja. Uuden siirron aika on vasta sitten, kun voi jälleen vastata kysymykseen "Mitä sinulle kuuluu?" jotakin järkevää, ja ilman, että suupieli alkaa väpättämään.

Kohti uutta

Vuoto alkoi viikonloppuna jotenkin täysin yllättäin. Ei sen olisi pitänyt yllättää, olihan kierto kuitenkin täyspitkä. Ehkä munasoluja kypsyteltiin niin pitkään, että kierto ei sillä jatkunut pidempään. Mene ja tiedä.

Joka tapauksessa, kun äsken soitin klinikalle, sovimme, että teen vielä torstaina uuden raskaustestin, just in case. Lisäksi sovimme, että lähdemme PASiin jo tässä kierrossa. Tänään aloitan siis Progynovan, jonka pitäisi auttaa limakalvon kehittymiseen. Sitä pitäisi minulla olla jo kotona riittävästi. PAS voidaan tehdä myös luonnolliseen kiertoon, mutta minulla on tehty vain yksi ja se tehtiin lääkkeelliseen. Päätimme siis toimia tällä kertaa samalla lailla. Ensi viikolle varattiin jo ultra-aikaa, jossa katsotaan limakalvon kehitys. Sen jälkeen voidaan jo luultavasti sopia siirtopäivä.

Täytyy lähteä valmistautumaan samalla tavalla kuin edelliseen hoitoon ja soittaa uusia akupunktioaikoja. Minusta kiinnittymispäivänä esiintynyt vuoto oli jollakin lailla lupaava. Pakkasessa on 3 hyvälaatuista 8-soluista alkiota. Toivottavasti niistä jo seuraava on riittävän vahva tarraamaan kiinni pidemmäksi aikaa.

Positiivisesta negatiiviseen

Eilen alkoi vuoto. Aamulla tein raskaustestin. Ei tehnyt positiivisuus minusta positiivista. Turhauttaa. Surettaa. Olo on aika tyhjä.

Voinkohan päästä PASiin jo tässä kierrossa?

Juupas eipäs

Jännittää. Pissattaa. Jännittää. Päätä särkee. Kauheasti jännittää. Väsyttää ja vatsan pohjassa tuntuu.


Kuva: http://www.mygirlthursday.com



Onneksi aika kulkee, mutta en millään malttaisi odottaa ensi viikon lopulla testin tekoa. Sovimme mieheni kanssa, että testaan, kun torstaina tulen töistä. En halua testata ennen työpäivää, koska kumpi tahansa tulos onkin, niin kyllähän se työpäivän sotkee aivan kokonaan.

Eilen illalla tuli taas epävarmuus selkärankaan. En kuitenkaan päästänyt sitä jylläämään. Suljin sen pois, hyväilin vatsaani ja ajattelin mielessäni: "pidä kiinni, ei me kuunnella tuota selkärankaa, meillä on ihan hyvä tässä". Nukahdin.

Epävarmuuden vierailun jälkeen on välillä vieraillut epäilys luonani, mutta en ole antanut sille valtaa. Juupas on siis tällä hetkellä viemässä voiton ihan yhdeksän-nolla. Katsellaan..

Uuteen viikkoon

Lauantaina totesin kovasta työstä huolimatta painon - tekisi mieleni sanoa junnaavan, mutta pakkohan sille on keksiä jokin toinen sana ;) - pyörivän aina vaan samoissa lukemissa. 0,1kg painoa taas ylöspäin, viimeisellä projektiviikolla toivon edes pientä nytkähdystä alaspäin. Projekti loppuu virallisesti lauantaina, joten siihen asti aion ainakin tsempata oikein kunnolla. Tokihan projekti jatkuu vielä omalla tahollani, siihen lääkärin asettamaan tavoitteeseen haluan päästä ennen kuin käymme siellä seuraavan kerran.

Perjantain alakulon terävin kärki on nyt taitettu, aika menee eteenpäin ja kyllä mekin vielä.

Valitettavasti ahkerasta tikuttamisesta ja lämpöjen tarkkailusta huolimatta en ovishuippua tähän kiertoon havainnut. Liekö tässä kuussa ovuloin ollenkaan? Parhaamme teimme siitä huolimatta, ajatukset ovat kuitenkin jo ensi viikossa. Tämän viikon jälkeen saamme ainakin lisää tietoa asioiden etenemistä. Kevyt projektin merkeissä aion liikkua enemmän kuin laki sallii tällä viikolla, ehkä se viikko samalla kuluukin nopeammin ja paino nytkähtäisi samalla vielä hieman alaspäin.

Mukavaa viikon alkua kaikille ja tsemppiä vielä keventelyyn!

O-ovis, where art thou?

Sovimme mieheni kanssa, että tsemppaisimme tähän kiertoon. Olen siis taas mittaillut lämpöjäni ja tikutellut ovista. Nyt mennään kiertopäivässä 16 ja tikut näyttää tyhjää. Lämmötkin heittelee, joten niistäkään ei sen kummenpia apuja saa tähän.

Vaihtoehtoja on 3.

1. Ovis tapahtui jo tikuttelun aloittamisen aikoihin, viiva oli silloin melko vahva ja vahvin tähän mennessä. Lämmötkin teki jonkinlaisen dipin silloin. Jotakin tuntemuksia oli myös niihin aikoihin mahan pohjassa. Ovispäiväksi olisi siinä tapauksessa tullut kp ~11.-> Kierto olisi superlyhyt minulle ~25 päivää ja menkat alkaisivat selvästi maaliskuun puolella. Muutamasta linkitettyyn kirjoitukseen tulleesta kommentista huolimatta olen silti hieman huolissani, jos menkat kovin pikaisesti alkavat. 
2. En ovuloi ollenkaan tässä kuussa. 
3. Ovis on vasta tulossa. 

Clomien avulla ovis osui kaikesta päätelleen tosi nätisti kiertopäiville 15 ja 16. Nyt en saa sitä ollenkaan kiinni. Tänäkin aamuna tikkuun ei tullut edes hailakkaa viivaa. Olisinko kuitenkin sen missannut. Olen luullut ovuloivani jatkuvasti aika myöhään kierroissa. 

Oli miten tahansa, aika kuluu ja kohta on jo pitkään odotettu huhtikuu. Töitä on tehty ja ruuhkahuippuja on ehkä saatu hieman tasoiteltua. Mutta silti monta juttua on vielä työn alla. Tsemppiä minulle vaan. Eli ei siis auta, takaisin hommiin, nainen!

Still here

Viime viikkoina minulla ei ole ollut paljoa sanottavaa. Viikonloppukin meni taas niin nopeasti, että en ole täällä ehtinyt kuin kääntymään. Muistutan vielä, että enää on tämä ilta aikaa osallistua arvontaani. Taidan tehdä nyt niin, että ensi viikon alkupuolella päivitän possun tilanteen ja samalla ilmoitan sitten arvonnan voittajan. Neilikalta huhuilen siis tässä samalla tilannekatsausta.

Tilannekatsaus Kevyt -projektille omasta puolestani on, että paino on taas hieman notkahtanut alaspäin. Ei kuitenkaan niin paljon, että viime viikon takapakki oltaisiin kokonaan otettu takaisin; pudotusta viikon takaisesta 0,2kg. Projektia on onneksi jäljellä vielä neljä viikkoa, ja painotavoitteeseeni on 1,2kg. Uskon vakaasti saavuttavana oman tavoitteeni. Tästä on siis hyvä jatkaa. Liikkunut olen taas, kun remontin saimme valmiiksi ja tanssitunnitkin alkoivat taas. Lisäksi ilmoittauduin tällä je ensi viikolla kahteen puolentoistatunnin lumikenkäilyretkeen, jonka työpaikkamme tarjoaa. Se onkin tosi tehokasta liikuntaa ja tosi kivaakin! Oletteko koskaan kokeilleet?

Tänään alkoi taas kuukautiset. Jälleen olemme yhtä kiertoa lähempänä hoitoa. Lupa oli soittaa Naistenklinikalle, kun huhtikuun menkat alkavat. Mitäs sitten, jos seuraava kierto tämän kierron tapaan kestää vain 27 päivää? Silloin seuraavat menkat alkavat maaliskuun puolella 30. päivä, joka on lauantai. Soitan silti. Ei kai se voi olla niin tarkkaa? Toisaalta voisin valmistautua siihen mielessäni, että meidän vuoro ei välttämättä ole vielä. En haluaisi valmistautua, mutta ehkä pettymyt ei ole niin suuri jos joudumme odottamaan vielä hetken.

Pidimme tämän kierron taukoa yrittämisestä. En mittaillut lämpöjä, en tehnyt ovistestejä. Stressi ehkä väheni, mutta ei se meidän seksielämää kovin merkittävästi herätellyt. Kummallakin on paljon mielessä. Ehkä se tästä.. Nyt pitäisi päättää laitammeko vielä tähän mahdollisesti ja toivottavasti viimeiseen luomukiertoon kovinkin paljon efforttia vaiko annammeko asioiden mennä omalla painollaan. Täytyy keskustella asiasta miehenkin kanssa alkuviikosta.

Olipahan sitä asiaa nyt kuitenkin muutaman kappaleen verran. Osallistukaa arvontaan, ohjeet löydät oikeasta palkista. :)

Väliaika, kahvia ja pullaa

Vaikka eilen iloitsinkin ovulointikyvystäni, vietämme rennoin mielin tätä kiertoa. Olemme molemmat aika vasyneitä, remontti ja työt ja niiden suuri määrä sekä tämä harmaa marraskuu vie voimat. Seksiä ei ole paljoa lähiviikkoina harrasteltu ja ajatus seksin aikatauluttamisesta ja pakkopullatouhuilusta ei tunnu kummastakaan hyvältä. Juttelimme eilen ja olimme molemmat sitä mieltä, että ei oteta paineita. Jätän tikuttelun ainakin tässä kuussa väliin ja palataan asiaan sitten joulukuun kierrossa, ehkä. Lämpöjä olen mittaillut edelleen, mutta eipä siitä tule oikein hullua hurskaammaksi äitini sanontaa lainaten. Siitä on jo tullut kuitenkin osa aamurutiinia, joten siitä en saa lisää stressiä. Seksiä harrastetaan vain jos oikeasti siltä tuntuu ja voimia riittää. Ollaan rennosti. Voihan se natsata silti, todennäköisyys on luultavasti yhtä hyvä kuin muissakin kierroissa.

Vähän harmittaa, että tämä oli clomikierto, mutta niistä ei ole tullut minulle mitään ikäviä oireita, joten aion vain unohtaa sen harmituksen. Tein heiaheia:lla itselleni kunto-ohjelman ja aion keskittyä voimaan hyvin ja liikkumaan. Nauttimaan pimeistä illoista ja kynttilöistä, kirjoista ja uuden näköisestä asunnosta (kunhan vain saamme parin viikon sisällä tämän vaiheen valmiiksi.).

Jatketaan odottamista siis, odotetaan seuraavaa kiertoa ja lunta ja valoisuutta ja joulua ja energiaa. Tällä mennään. :)

Normaalia

KP 4. Näin se taas on uusi kierto saatu alkuun. Viikonloppuna on rentouduttu ja vietetty laatuaikaa ystävän ja miehen kanssa. Ystävä on ensimmäinen, jolle olen tästä blogista kertonut, terve vaan K, jos tätä luet.. :) Täytyy tuumata, jos jossakin vaiheessa miehellekin kerron. Jää nähtäväksi.

Joka tapauksessa, täällä suunnalla ei ole mitään uutta. Uusi kierto, menkat vielä jatkunee parin tai muutaman päivän ajan. Sitten voisi taas alkaa virittäytymään oikeaan tunnelmaan. Omissa ajatuksissa en vaan hirveästi laske todennäköisyyksiä luomuraskautumiselle. Tottakai sitä toivoo, ettei tarvitsisi petrimaljalle asti mennä, mutta en vain pidä sitä järin todennäköisenä. Toinen clomikierto on käynnissä, joten yrittää täytyy - ei haluta popsia lääkkeitä ihan huvin vuoksi.. Aloitan taas ~viikon päästä sitten tikuttelun lopuilla ovistesteillä - kaksi kertaa päivässä.

Odottavan aika tuntuu pitkältä. Vasta ensi viikolla minulla on soittoaika labrakokeista ja vielä on kaksi ja puoli viikkoa siihen ensimmäiseen yhteislääkäriaikaan Naistenklinikalla. Aika niitä odotellessä tuntuu kulkevan aika hitaasti. Onneksi oli tuo ystävän vierailu ja tulevana viikonloppuna tulee vanhempani kylään. Muuten aika mataa normaaliin marraskuiseen tapaan. Väsyttää ja paljon tulee vietettyä aikaa sohvan nurkassa. Yritän viimeistellä viime vuonna aloitettua villapaitaa miehelleni. Enää yksi hiha ja koostaminen on tekemättä - ehkä saan sen täksi jouluksi valmiiksi...?

Eipä olla

Aamulämmön tippuminen hieman eilisen huippulukemista viritti minut jo kivasti epäonnistumisen tunnelmaan. Tyhjä ikkuna testissä ei enää tänään tullut uutisena. Taas saan kääntää ajatukset seuraavaan kiertoon. Ei tullut Jackpottia, jakaja pelasi varmaan merkityllä pakalla. Prkl!

Well, well, well! Eipä kai tässä, lähtisi suunnittelemaan ihanalle kylään tulevalle ystävälle illallista, haen jotakin hyvää viiniä kaupasta ja rentoudun. Toivottavasti muilla jännääjilla on suotuisammat tuulet..

Next phase

Ovulaation tikuttelusta ei tullut sen selvempää tulosta. Nyt eletään jo kiertopäivää 20 ja värien hiipuminen laimeasta olemattomaan kertoo sinänsä selvää kieltään. Rowan sanoi muutaman teksti taaksepäin kommenteissa, että hormonihuippu voi olla niin nopea, että yhden testin tekeminen päivässä ei vain riitä - ensi kuussa kokeilen siis kahdella testillä per päivä. Jotenkin fiilis on kuitenkin, että noiden testien kanssa säästetty raha on rahan heittämistä kankkulan kaivoon. Jos näiden testien jälkeen jatkan tikuttelua, hankin ClearBlue:t, piste ja pääsen helpommalla. 

 

Onnekseni kroppani kertoi varsin selvästi tässä kuussa ovulaation ajankohdan. Maanantaina minusta tuntui, etten pöksyissäni pysy, kirjaimellisesti. Onneksi mies auttoi parhaalla mahdollisella tavalla ja mahdollinen/todennäköinen ovulaatio saatiin samalla myös hyväksikäytettyä. Voisi sanoa, että kaikin puolin tässä kuussa pitäisi olla hyvät todennäköisyydet raskautumiseen.

Kuva: http://www.dogsandcats101.com/

Ovulaation ajankohtaa maanantaille eli kiertopäivälle 16 vahvistaa myös aamulämpöjen nousu, ne ovat nyt kolmatta päivää pysyneet koholla yhden nopean aallonpohjan jälkeen. Varmuuden ovuloinnille saan vasta 23 päivä marraskuuta, kun minulla on lääkärin soittoaika. Silloin saan tulokset tämän päiväisestä ja maanantaisesta progesteronikokeesta. Huolissani en asiasta missään nimessä ole, eiköhän sieltä tule ihan kelvolliset tulokset.

Nyt alkaa jokatapauksessa siis taas jännittäminen ja piinaaminen. Viime yönä näin jo unta siitä, että olin kolmatta päivää raskaana. Minulla oli jo pieni vauvamaha pallean(?) kohdalla ja esittelin sitä aivan innoissani töissä uusissa äitiysvaatteissani. Unessa olin kahvipöydässä, ja olin kauhean iloinen siitä, että jouduin lähtemään kesken kaiken oksentamaan kaikkien hajujen vuoksi. Hihkuin ja hypin matkalla vessaan. Kaikki merkit näyttävät siltä, että tässä kuussa voidaan tulla alas korkealta ja kovaa, mutta ei mietitä sitä vielä.

Ovulation, where art thou?

Tänään on kp 16. Ovulaatiota on tikuteltu ja lämpöjä on mittailtu, mutta ovista ei näy niiden mukaan. Lämmöt heittelee edelleen, mutta jos nyt niistä voi mitään päätellä, niin sen, että ovista ei vielä ole tapahtunut. Johtofolli oli 18mm perjantaina, joten eikö luulisi, että kohta alkaisi tapahtumaan? Jos ymmärsin oikein, Clomifeneilla on tarkoitus parantaa ovulaatiota. Luulin myös, että ovis tapahtuisi mahdollisesti jo aiemmin kierrossa lääkkeen vaikutuksesta. Clomista ei tullut sivuoireita, onkohan annostus minulla vaan liian pieni? Lääkäri oli hieman pettynyt perjantaina follien kokoon, mutta ainakaan ei ollut liikaa folleja kehittyneenä. Tällä annostuksella jatketaan joka tapauksessa joulukuulle asti, kunnes meillä on ensimmäinen lääkäriaika Naistenklinikalle itsenäisyyspäivän aattona. Siellä saadaan varmasti lisää tietoa asiasta. Tulevana perjantaina ja maanantaina käyn taas progesteroniverikokeissa. Edellisten kerran tuloksista ei voinut päätellä oikein mitään, koska ensimmäisen tulos oli hieman alakanttiin ja toisen tulokset hukkuivat.

Jotenkin minulla on kuitenkin sellainen olo, että tänään tikkuun tulee kaksi viivaa. Toivotaan!

Testing, testing 1-2-3

Olen nyt aamulämpöja mittaillut ja en tiedä teenkö jotakin väärin, vai onko tuo vaan jotakin salatiedettä. Aluksi oli niin tasaista, mutta nyt lämmöt heittelee ihan miten sattuu. Mittauksen olen tehnyt joka aamu kuuden ja seitsemän välillä nopealla digimittarilla suusta makuulla vielä ollessani. Tuon kanssa on varmasti niin, että täytyy testailla useamman kuukauden ajan, jotta voi tehdä siitä minkäänlaisia johtopäätöksiä. Katsellaan..

Eilen aloitin myös oviksen tikuttamisen. Onko kaikki ovistestit sellaisia, että niitä ei saa ottaa aamun ensimmäisesta virtsasta? Minä olin jotenkin orientoitunut siihen, että aamulla ekana testaan, niin kuin olen raskaustestitkin tehnyt, ja siitä se päivä sitten lähtee käyntiin. Eilen aamulla sitten silmät sihrussa tavasin testin ohjeita ja totesin, että aamunäyte ei käy. Kaksi tuntia pitää olla juomatta ja tulos näkyy vasta 10min päästä. Ja minä kun juon yleensä töissä vihreää teetä pitkin päivää, silloin kun siltä tuntuu. Ja nyt pitäisi töiden ohessa miettiä sitä, ettei ole juonut, jotta voi jossakin vaiheessa luikahtaa testaamaan ja saada tulokset luettua jossakin ilman, että herättää kysymysmerkkejä. Tai sitten heti töiden jälkeen, kun pääsee kotiin. Kuinka te olette ovista testailleet?

Uusi yritys ja projekteista

Menkat tekivät tuloaan jo lauantaina, mutta kunnolla alkoi vuoto eilen. Hyvä juttu oli, että kierto ei venynyt kovin pitkäksi tällä kertaa eli edellinen kierto kesti vain 27 päivää.

Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, haamua ei halloweeniksi täällä suunnalla tulla saamaan. Lähden siis mielelläni mukaan uuteen projektiin jackpottia hakemaan. Projektit antavat kuitenkin mukavaa vertaistukea ja toisaalta jotakin "rakennetta" ja rytmitystä (kuukausirytmin lisäksi) tähän yrittämiseen. En tiedä osaanko selittää tätä niin kuin haluaisin. Halloween projektin aikanakin on tuntunut, että hengenheimolaisia täällä selkeästi on ja vaikka kuinka paljon. Toisaalta aion myös seurailla tämän projektin aikana onnistuneiden elämää ja raskauksien edistymistä vaikka en ehkä kommentoikaan niitä blogeja jatkossa niin paljon kuin aiemmin ennen kuin minulla itselläni on jotakin omakohtaista kokemusta niistä tunteista ja kokemuksista joita raskauden aikana kokee.

Kategoriointi on herättänyt paljon keskustelua Lunan blogissa. Luen itseni kuulumaan ainakin kategorioihin yli kolmekymppiset, virallisesti lapsettomat, endometrioosiset ja hoitojensa alkutaipaleella olevat. Olen kokenut jotakin tunteita, joita lapsettomuuteen ja yrittämiseen yleensä liitetään, mutta olen melko varma, että yrittäminen herättää myös paljon toisistaan eroavia tunteita eri ihmisillä. Luultavasti tätä lukevat voivat kuulua tai olla kuulumatta yhteen tai useampaan kategoriaan edellä mainituista. Kategorioihin kuuluminen ei tuo itsessään mitään lisäarvoa jos muuten tuntee sielujen sympatiaa ja kokee samoja tunteita kategorioista riippumatta. On itsestään selvää, että on todennäköisempää kokea yhteenkuuluvuutta henkilöiden kanssa, jotka ovat lähellä omaa tilannetta jollakin tavalla. Toisaalta blogistaniassa on paljon henkilöitä, jotka eivät kuulu noihin minun kategorioihini ja silti olen saanut heiltä paljon tukea ja toivottavasti olen sitä myös itse osannut antaa. Kaiken kaikkiaan pointtini on, että toivottavasti saamme projektin aikaiseksi ja katseeni suuntaan takaisin Lunaan: ollaanks kavereita, jookos? Toivottavasti et keskustelusta harmistunut niin, että Täpinää Talveen -projekti ei toteutuisikaan. Löysin sinulle nimittäin aika kivoja logo / projektinappi vaihtoehtojakin sivulta: http://www.graphicsupersite.com/comments/index.php?id=Seasons. En toki halua sinua painostaa, jos jo ihan täysin meni fiilis. Projektin vetäminen on joka tapauksessa täysin sinun päätöksesi. Minusta vaan tuntui, että olit siihen aluksi niin innoissasi, että harkitse kuitenkin vähän vielä.

Projekteista ja kategorioinnista takaisin alkuperäiseen aiheeseen. Huomenna aamulla menen kiertopäivänä 3, 4 tai 5 otettavaan hormonikartoitukseen Naistenklinikkaa varten. Samalla annan näytteen virtsatietulehduksen jälkiseurantaa varten. Näytteiden antamisen jälkeen voinkin aloittaa ensimmäisen lääkekuurini hedelmällisyyden parantamiseen liittyen eli aloitan Clomifen kuurin yhdellä napillä päivässä. Jää nähtäväksi millaisia sivuoireita siitä seuraa. Millaisia teillä muilla on ollut? Ajattelin nyt sitten myös tikutella ovista, mutta olen miettinyt lämpöjen mittaamista myös, saako siitä jotakin lisäarvoa vai lisääkö se vain stressiä? Millaisia kokemuksia teillä on? 

Testejä tilaukseen ja harmaata

Miehen kanssa keskusteluamme tulimme siihen tulokseen, että parin kuukauden ajan voisimme tikutella ovista. Toisaalta se on tulevan Clomifen kuurinkin kanssa varmaan ihan toivottavaa. Josko kierros ventti eli YK 21 antaisi meille jackpotin! Tämä kuuri on ainakin omissa ajatuksissa välikierto vaikka pyöreita juhlitaankin. Lucky number twenty? Probably not. Toisaalta aamulla bussissa laskin, että tänään on KP 18, joten ovulaatio on voinut tapahtua eilen, tänään tai se on vasta tulossa. Seksiä ei ole harrastettu leikkauksen jälkeen, jaksaisikohan tänään touhuilla? Kiinnostus vaan nolla.

Nukuin huonosti viime yönä. Leikkauksen jälkeisenä haittana minulle tuli virtsatietulehdus, johon syön nyt antibioottikuuria. Suuri lääkkeiden määrä eli antibiootit, särkylääkkeet ja hiivatulehduslääke aiheuttavat sen, että vatsaani korventaa koko ajan. Yhtään ei kiinnosta olla töissä ja väsyttää ja tahtoo kotiin vällyjen väliin. Yksin. Kirjan kanssa. Mutta ehkä illalla on mieli toinen, jos laittaisi vähän kynttilöitä ja söisi hyvää ja vatsaa rauhoittavaa ruokaa. Jää nähtäväksi.

Mutta seuraavan kuun Jackpottia varten tilasin tänään joka tapauksessa ovulaatiotestejä parikymentä kappaletta. Valitsin erikoisherkkiä puikkotestejä - en millään viitsi edes kokeilla noita liuskatestejä vaikka nekin ehkä ovat ihan hyviä. Puoleen hintaan olivat testikauppa.fi:ssä, jos joku käyttää noita samoja. Luultavasti ei oteta tavaksi tuota tikuttamista, ennen kuin on pakko mahdollisten tulevien hoitojen vuoksi, joten vähän enemmän voin noista maksaa. Clearbluen digitesteihin en kuitenkaan vielä sortunut. Ne on kyllä melko kalliita. Onkohan kalliilla hinnalla tarkoitus indikoida tuleville vanhemmille, että tästä se rahanmeno vasta alkaa?

Ei ole rakkautta tarjolla

KP 29. Testi tehty ja vaikka kuinka sitä tuijotan, ei kenttään ilmesty toista viivaa. Ei viivaa, ei haamua, nada. Tilasin testipaketin kyljessä olleen Vauva-lehden ilmaisen näytenumeron. Kai sita puukkoa voi vääntää oikein urakalla nyt haavassa. 

Tällä kertaa testasin, koska luulin todella, että tällä kertaa olisi natsannut. 

Maanantaina takaisin loman jälkeen töihin ja eiköhän sopivasti siihen vitutukseen nyt saada sitten menkatkin fiiliksiä nostamaan. 

Joo. Ei kai tässä muuta.  

Aika kuluu niin hitaasti

KP 25. Odottavan aika on pitkä. Joka kuukausi aika vain matelee näinä päivinä.

Huomenna tapetoimme meidän makuuhuoneen valmiiksi. Tänään päätettiin myös työhuoneen väritys ja jos aikaa vaan riittää, maalaamme myös sen huomenna. Sitten jää vielä yksi makuuhuone.  Huone toimii minun huoneenani, sinne ei olla tuotu juuri mitään. Eikä tuoda. Ennen kuin..

Kävin äsken tutkimassa Ikean tarjoamia mahdollisuuksia lastenhuoneeseen. Ja vähän muuallakin. Haaveilin. Ihania mahdollisuuksia, jos vain..

Teen testin sunnuntaina, jos mitään ei kuulu siihen mennessä.

Piinapäivitys vol. 1

Kiertoni pituus on vaihdellut 24:stä päivästä 37:n päivään. Tänään on kiertopäivä 26. Keskimääräinen kierron kesto on ollut ~29 päivää. Tottakai toivon, että menkat ei alkaisi ollenkaan. Jos niiden on pakko alkaa, niin saisivat alkaa mahdollisimman pian. Lähdemme ulkomaanmatkalle (hyvin lämpimään paikkaan) viikon päästä lauantaina ja olisi vähintäänkin mukavaa olla siellä ilman menkkoja. Toisaalta olemme matkalla 2 viikkoa, joten jos menkat alkaisivat piakkoin, niin matkalla voisi olla hyvät olosuhteet edesauttaa nökkösen alkuunsaattamista.

Olen lukenut lukemattomia kertoja netistä eri ihmisten kertomina raskauden ensioireista. Esim.

• Kaksplus keskustelupalsta
• Mammaksi
• Raskausaika

Toisaalta tiedän, että siskollani oli valemenkat, kun hän odotti ensimmäistään. Hän jatsaa vieläkin puhua niistä muutamasta siideristä, jotka hän joi sinä juhannuksena, kun ei tiennyt olevansa raskaana (Huom! Lapsi menee yläasteelle).

Mahdollisia ensioireita hakemalla hakee, tunnustelee oloja. Olisikohan minulla vähän huono olo, olisihan? Toisaalta noilla edellämainituilla sivuilla on aina joku, joka ei koe mitään. Ystäväni sai juuri vauvan, ja ainoat "oireet" koko aikana olivat kasvava maha ja menkkojen poisjäänti. Toisaalta välillä kuulee urbaaneja legendoja tyypeistä, jotka menevätsairaalaan tutkimuksiin  ja lähtevät kotiin vauva sylissä. What can you do?

Minusta tuntuu aina niin tyhmältä testailla, jos menkat on juuri alkaneet. Minusta tuntuu muutenkin typerältä testailla. Yrittämisen alussa tein testin melkein joka kuukausi. Testaaminen konkretisoi sen "epäonnistumisen" ja nyt en ole vähään aikaan testejä tehnyt. Minulla on kyllä pari Predictorin hyvää testiä kaapissa odottamassa, mutta ei niitä viitsisi lämpimikseenkään käyttää. Kalliitakin vielä.

Testaan vasta ensi viikolla, jos menkat eivät ole alkaneet. KP 29 on sunnuntaina. Jos perjantaina (kp 35), eli matkamme aattona, ei ole mitään kuulunut, teen testin. Juu.

Thumbs up, everybody!