Uudella ilmeellä

Vaihtelu virkistää, joten päätin vähän muokkailla blogin ulkoasua ja asetteluja. Vastatkaahan kyselyyn oikealla: onko muutos onnistunut vai ei. Muokkailuja ilmeeseen on tehty myös meidän kotona, kuten alta voitte lukea.

Perjantaina oli jonkin sortin masennuspäivä, mutta jo eilen oli turhat masennukset hävinneet ja kunnon toimintapäivä. Aamulla vahasin aluksi meidän ruokapöydän, ja kun mies heräsi, maalasimme vielä yhden kerroksen viimeiseen yläkerran huoneista. Aiemmin olemme tapetoineet jo oman makkarimme ja työhuoneena toimivan huoneen. Sain viimein päätettyä viimeisen huoneen värityksen - siis sen, joka vielä tunnetaan minun huoneenani tai ompeluhuoneen nimellä, mutta joka tulevaisuudessa on toivottavasti vauvan huone. Väreiksi valitsimme Tikkurilan Kaunis Koti värilastun 41.

Kuva: http://www.tikkurila.fi/

Värivalinta on tehty niin, että se miellyttää minua jo nyt, mutta sopii myös mahdollisen vauvan huoneeksi. Hieman aluksi hirvitti, kuinka eri värimaailmat huoneiden välillä yhteen sopivat, mutta lopputulos on onnistunut. Vaikka kaikissa yläkerran huoneissa on voimakkaat ja erilaiset värit, on lopputulos kuitenkin rauhallinen. Pelkäsin sateenkaarenvärimaailmaa ja levotonta fiilistä. Ihan turhaan. Yläkerran aulaan ja portaikkoon ja sitä myötä alakerran olohuoneeseen ja keittiöön tulee vaaleampi värimaailma. Toiset pitävät valkoisesta, mutta meille ja meidän kotiin värit kuuluvat. Aiemmat maalarinvalkoiset seinät eivät tehneet meidän kotia kotoisaksi. 

Värien valintaa on todella paljon helpottanut nuo Kaunis Koti värilastut. Suosittelen! Työhuoneeseen valinnan teki mies, ja melko rohkea valinta se olikin. Meidän vanhojen tavaroiden ja uuden sohvan, sohvatyynyjen ja verhojen yhdistelmä ja lopputulos on todella onnistunut. 

Monta vuotta asuimme vanhojen huonekalujen keskellä. Asuimme väliaikaisissa asunnoissa ja en kokenut järkeväksi hankkia uusia verhoja tai muutenkaan sisustaa oikein yhtäkään väliaikaisista asunnoistamme ainakaan uudella tavaralla. Edellinen asunto, jonka remontin vuokraemäntämme ystävällisesti maksoi, oli ensimmäinen asunto, joka näytti meidän asunnoltamme. Kun saimme vapaat kädet tapettien ja maalien valintaan, oli todella helppoa kokeilla erilaista. Oli selvää, että voimakkaat värit sopivat meille. Kun remontointiin ei mennyt rahaa, hankimme paljon uusia huonekaluja, tauluja ja tekstiileitä, joilla viimein saimme kodikkuutta parannettua. Toisaalta tilannetta helpotti ja ajoi eteenpäin se, että vanha kotimme oli sijainnut muualla Suomessa, sieltä ei kaikkea vanhaa roinaa kannattanut kuljettaa mukanaan. Olimme siis tehneet kunnollisen inventaarion ja laittaneet kierrätykseen paljon vanhoja huonekaluja ja muuta tavaraa. Oli pakko siis hankkia uutta. (Voi harmi!)

Edellinen vuokra-asunto oli kooltaan pienempi kuin tämä uusi ja meidän ensimmäinen oma asuntomme. Olemme edenneet sisustamisessa ja remontoimisessa rauhallisesti ja harkiten, mikäänhän ei virallisesti ollut vialla asunnossa. Olemme makustelleet erilaisia vaihtoehtoja, ja nyt en malttaisi odottaa, että saamme kaiken valmiiksi. Tiedän jo melko hyvin, miltä kotimme tulee lopuksi näyttämään, mutta aikaa ja rahaakaan ei ole loputtomiin. Omana tavoitteenani minulla on, että jouluksi meillä on uusi väritys alakerrassa. Kylkyhuoneet jääköön ensi vuoden puolelle. Ellei nyt innostuta alakerran vessaa päivittämään. Joka tapauksessa, uudet värit ovat minua piristäneet ja saaneet asuntoomme kodin tuntua. Tämä on oikeasti meidän! 

Kun mies yövuoron jälkeen heräilee, alan roudaamaan huoneeseeni huonekaluja ja mallaamaan tauluja seinille. Maalasin muutaman taulunkehyksen tyyliin sopivalla tehostevärillä. Kehykset olivat niin kovin haalistuneet erivärisiksi, että uusi maalipinta oli kyllä paikallaan. Mies intoili etukäteen, että miksi sinä nyt tuollain, kun uudet kehykset maksaa saman verran kuin tuo maalipurkki? Pidin pääni ja kyllä se mieskin nyt on kehunut, että hyvä päätös oli. Meillä on huoneeseen juurikin sopiva vanha lamppu, joka sinne pitäisi laittaa, mutta sen saa laittaa mies. Minua sähkötyöt aina vähän hirvittää. Pari tuntia pitänee kuitenkin vielä odotella, sitten voin alkaa touhuamaan. 

Eilen maalaamisen (ja suihkun) jälkeen kävin kaupoilla, yritin löytää jotakin kivaa uusittuun huoneeseen, mutta yllätyksekseni en löytänyt oikein mitään. Ihan kivaa oli kierrellä kauppoja yksin, kun mies jäi kotiin lepäilemään, mutta lopputulos oli ohuenlainen. Ehkä seuraavalla kerralla. Ruokakaupasta ostin kuitenkin hyvät pasta-ainekset ja hieman punaviiniä Alkosta. Viinivalinta oli myös erittäin hyvä, juuri sellainen pehmeän täyteläinen, jota kaipasin. Miehen lähdettyä töihin, siemailin Baby Bush -viiniäni ja herkuttelin juustolla ja viinirypäleillä. 

Iltaani vielä piristi - ja myös säikäytti - kymmeneltä kuulunut koputus oveeni. Mietin jo, että avaanko ollenkaan, mutta nopea vilkaisu ikkunasta paljasti oven takaa kaksi nuorta tyttöä. Meni ihmeissäni avaamaan, ja totesin, että minua ollaan jekuttamassa! Karkki tai kepponen -tilanne oli uusi minullekin, mutta handlasin tilanteen helposti: naamansa sotkeneet virnuilevat tytöt saivat matkaansa 85% tummaa suklaata ja minun terassi säästyi kananmuna kuorrutukselta. Ihan hauska juttu!

Kaiken kaikkiaan, fiilis on tällä hetkellä erittäin hyvä. Ehkä pieni alamaissa oleminen perjantaina tarvittiin, jotta viikonlopusta tuli onnistunut, mene ja tiedä. Tällaisia kuitenkin lisää!