Töissä on kiire. Kiire-kiire-kiire! Kaikki projektit tulee aina saada valmiiksi vuoden loppuun mennessä, kunnes tammikuun ensimmäisenä päivänä todetaan, että näistä, jotka jäi tekemättä on hyvä jatkaa.. Ihme touhua.
Olen onneksi saanut hyvin aikaiseksi ja huomiselta peruuntui yksi palaveri, joten eiköhän se tästä tämäkin viikko kohta valmiiksi saada ja pöytää taas hieman puhtaammaksi. Ystäväni piti tulla perjantaina yökylään, mutta sairastumisen vuoksi vierailu nyt jää. Vierailun peruuntuminen harmittaa, mutta toisaalta "lepo" tulee ihan tarpeeseen. Useampi viikonloppu on nyt mennytkin ystävien parissa. Olen luvannut sen sijaan siivota lauantaina ja ehkäpä puran työkuormaa myös. Mies onkin töissä koko viikonlopun.
Kotonakin on hieman kiire. Joulukortit pitäisi saada postiin torstaina eli huomenna, niitä on tarkoitus kuoritella ja kirjoitella loppuun tänään. Olen tehnyt joulukortit itse jo useiden vuosien ajan ja olen hieman sen maineen vanki.. En ikäänkuin voi tuottaa "pettymystä" vaikkapa tiimarin korteilla. Kivaahan se on, mutta lähetän kortteja n. 50 kappaletta tänä vuonna. "Pidä listaa niistä jotka joulukortin lähettää" sanoo Samuli, ja näin aion nyt ensimmäistä kertaa tehdä. Aion kirjata listalle kaikki jotka laittavat kortin tai huomioivat joulun jotenkin. Ensi vuonna laitan sitten "vain" kolmekymmentä korttia, ehkä.
Lupauduimme tuttavapariskunnan luokse jouluaattona pukiksi ja muoriksi. Ajattelin ommella punaisesta lakanakankaasta hameen, jonka tuunaan esiliinalla ja jollakin tyyliin sopivalla paidalla. Hamekankaat on hakematta ja hame ompelematta.. Sopivat töppöset minulta löytyykin jo omasta takaa. Sitten vaan punaa poskiin, tonttuhattu päähän ja menoksi. Miehelle on luvattu hankkia pukin asu. Ihan mukavaa on hakea sitä joulumieltä sellaisen perheen parista, jossa niitä lapsia on. Ai niin heille pitää varmaan hakea jotakin mukavaa aattona mukaan lahjasäkkiin laitettavaksi.
Onneksi lahjat alkaa olla pulkassa, miehelle on pieni lahja hankittuna, isompi vielä hakematta. Luulen kuitenkin tietäväni, mitä haen, joten se ei ole ongelma. Kinkku täytyy ostaa alkuviikosta. Sunnuntaina voisin ehkä suunnitella meidän joulun ajan ruoat. Meillä ei ole muita vaalittavia perinteitä kuin se kinkku. Ideat seurailevat toisiaan vuosi vuodelta, mutta mitää pakkoa ei ole mitään hankkia. Se on minusta ihan mukavaa, varsinkin kun olemme tämän joulun ihan kahden.
Oma joulumieli on kuitenkin puff -jossakin. Ehkä se on valunut sateen mukana viemäriin. Joskopa paistuvan kinkun tuoksu tai kynttilöillä koristeltu asunto toisivat sen takaisin.
Tai ehkäpä joulumieli tulee tänä jouluna rakkauden teoista. Jotta ensi vuonna joulumieli olisi helpompi löytää. Voi joulupukki, muuta lahjaa en toivo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!