Lipasto

Mieheni oli jokin aika sitten viemässä roskia. Uusi naapuri oli tuomassa lipastoa roskakatokseen, heillä ei kuulemma ollut tilaa enää lipastolle. Mieheni oli kertonut naapurille, että ei kannattaisi jättää lipastoa katokseen, koska taloyhtiössä on yksi hyvin tiukka asukki ja että siitä tulisi sanomista. Naapuri oli sen jälkeen tarjonnut lipastoa ilmaiseksi meille. Mies oli tutkinut lipastoa hetken ja luvannut ottaa sen kontolleen, vaikka ei ollutkaan varma minun hyväksynnästäni asialle.

Tulin töistä ja mies esitteli minulle lipaston, joka oli valkoinen, tehty kunnon puusta ja hyvässä kunnossa. En kuitenkaan alkuunsa kaapista innostunut, se ei ihan ollut meidän perinteistä tyyliämme. Sain siitä kuitenkin alakerran portaiden alle säilytyskaapin joillekin omille tavaroilleni, joten se jäi meille asumaan. Jonkin aikaa lipasto majaili portaitten alla, mutta se ei oikein toiminut. Siirsimme remontin jälkeen kaapin uuteen parempaan paikkaan, se sai päälleen kauniit huonekasvit ja peilin ja se ei näytä ollenkaan hassummalta. Tällä hetkellä sen päällä on myös saamamme joulukortit. 

Nyt kun olen sitä jonkin aikaa tuijotellut, on mielessäni alkanut muotoutumaan haave; josko joskus, jos ja kun, saisin laittaa lipaston vauvan huoneeseen. Kokeilla sitä valkoisena tai jos siltä näyttäisi, maalata sen jollakin huoneeseen sopivalla sävyllä. Täyttää sen pienen pienillä vauvan vaatteilla. Siellä lipaston paikka olisi. Sen koti. Siellä huoneessa olisi lipaston hyvä olla.