Alitajuisesti piinailen

KP 27. Lämpötilakäyrä jatkaa tasaisesti korkealla, vaikka kohta niiden pitäisi jo laskea, jos kuukautisia odotellaan. Huomenna tädin pitäisi tulla kylään, oireita ei ole oikein kumpaankaan suuntaan havaittavissa. Rinnat olivat lievästi arat aamulla, öisin olen ravannut vessassa ja väsymys on ihan hirveä. Ei siis mitään tavallisesta poikkeavaa. Toiveet eivät ole superkorkealla, mutta kyllä sitä mielessään kuitenkin toivoo - tottakai.

Eilen laskin - ihan huvikseni vaan - että jos kierrot olisivat suurinpiirtein 29 päivää  ja huhtikuussa voisimme aloittaa IVF-hoidot, toukokuussa pääsisimme siirtoon ja  ensimmäisestä kerrasta tärppäisi, olisi laskettu aika hyvin lähellä meidän kolmivuotishääpäivää.  Mies toppuutteli - älä Rakas suotta sellaisia laske etukäteen, kun ei tiedä miten tässä käy. Se vaan tuntuisi jotenkin niin sopivalta. Toisaalta, jos toiveena olisi (no eihän se ole, daa!), että ensi jouluna olisi meillä jo nyytti, olisi minulla tämän kierron jälkeen 2 kiertoa aikaa onnistua raskautumaan. Sopivasti meidän kaksivuotisyrityspäivämme kynnyksellä. Plääh, nyt lopetan tämän spekuloinnin.

Minulla oli tässä kuussa ja tulee olemaan myös ensi kierrossa - jos ja kun - käytössäni Clomifenit. Niistä ei ole minulle tullut mitään sivuoireita, mutta eivät ne nyt näytä sen kummemmin minulla tehoavan. Muilla kokeillaan vaikka ja mitä, meille pelkästään tuo yksi lääke 4 kiertoa ja suoraan rankkoihin hoitoihin. Ei sillä, en missään nimessä valita, koska tehokkuusprosentti koeputkihoidoissa on huomattavasti korkeampi kuin esimerkiksi keinohedelmöityksessä. Toisaalta, on myös mahdollista, että meillä tulee huomattavasti nopeammin vastaan tilanne, jossa todetaan jatkohoitojen olevan tarpeettomia. Ei oo - ei tuu?

No joo. Ei se täti vielä ole ovella kolkuttamassa, josko se eksyisi jonnekin jorpakkoon matkalla. Ainahan sitä voi toivoa. That's all I have..