Viikko siirrosta on kulunut, yllättävän nopeasti vielä. Vielä toinen ja sitten saan testata tuloksen.
Voisin kertoa siitä, kuinka minulla on lupaavia oireita. Olen kuitenkin niin hyvä niitä kehittämään, että tyydyn vain toteamaan joitakin pieniä oireita olevan, mutta ne voivat viitata suuntaan tai toiseen. Oloni on kuitenkin toiveikas. Toiveikas on Toiveikas. :)
Mielessäni olen ehtinyt jo haaveilemaan eteenpäin. Miettinyt talvitakkia, kuinka on hyvä, että muutama vuosi sitten ostin sen mallisen takin, että siihen mahtuisi myös kasvava maha. Se takki on vielä ihan siisti, sitä voisin hyvin käyttää kevättalvella, kun maha alkaisi kasvamaan oikein urakalla. Miettimään kevättä, tulevaa kesää - kuinka kaikki olisi ihan toisin. Kuinka joulun aikaan voisi jo kertoa asiasta hiljalleen perheelle - mikä joululahja se olisikaan? Ja kuinka ensimmäisen kerran voisin hankkia miehelleni pienen lahjan isänpäivänä parin viikon päästä.
Voi että, kunpa se olisi totta.
Ihanaa lukea positiivisia tuntoja siirron jälkeen. :) Ethän luovu toivosta missään välissä?
VastaaPoistaJostakin syystä olen antanut itseni uskoa, että oma asenteeni siirron jälkeen vaikutti lopputulokseen. En usko minkään pehmittävän sitä mahalaskua, ei edes varautumisen, jos pettymys on tullakseen. Miksi siis maalata piruja seinille ennen sitä? Nauti iloisista, toiveikkaista hetkistä. :) Luvassa voi olla vielä suurempaa iloa ja onnea! :)
Toivotaan parasta! Pari viimeisintä kirjoitustasi oli niin täynnä positiivisuutta että ihan lukijallakin alkoi suupielet vääntyä hymyyn vaikka olin varma ettei niitä mikään saa kohti taivasta kerta ovat jymähtäneet kohti lattiaa :) ihanaa luettavaa näin aamu tuimaan. Jatka samaan malliin!
VastaaPoista