1+3

(Lue teksti kokonaan avaamalla se omaan ikkunaansa tuplaklikkaamalla)

Kasvattelua jatkettiin torstaihin asti. Vatsa oli edelleen hellä ja turvoksissa, mutta särkylääkkeitä ei tarvinnut ottaa enää tiistain jälkeen. Klinikalle mentyäni sain kuulla hoidon välisaldosta eli kaikki neljä hedelmöittynyttä olivat edenneet 8-soluvaiheeseen, ja kehuivat kaikkia hyviksi alkioiksi. Yksi alkioista siirrettäisiin ja kolme pakastettaisiin yksittäin.

Siirto onnistui hyvin, vaikka kohdunkaulani olikin mutkalla. Sanoin, että en tarkoituksella halua olla hankala. Korni tilanne, mutta meitä kaikkia nauratti. Limakalvo oli 9,8mm ja sitäkin kehuttiin hyväksi. Olosuhteet onnistumiselle ovat siis mitä parhaimmat.

Kotimatkalla olin hyvin herkkänä, itketti autossa kun kuulin Depeche Moden Enjoy the silence biisin (All I ever wanted, all I ever needed...). Pelottaa toivoa, mutta olen päättänyt silti uskaltaa. Hellittelen itseäni, ajattelen positiivisia, laulan suihkussa ja autossa - täysiä - ja yritän nauttia elämästä. Positiivisuudella positiiviseksi - projektiaikaakin on vielä jäljellä.. Akupunktiossa itkin taas. Puhuimme hyvin syvällisiä ja kyyneleet vain tulivat. Ehkä ne olivat hyvästä - en tiedä.

Akupuntiossa lupasin, että nyt kasvatan juuria, liikkeelle lähtö kovista liikkumisen haluista huolimatta ei ole vielä ajankohtaista. Jotakin rauhallista, mutta ei muuta. Viikon päivät aion ottaa vielä rennosti, ja käydä maksimissaan kevyillä kävelyillä. Ei se ole paljoa pyydetty ja luvattu. Kuukausi tässä onkin jo mennyt, joten viikko sinne tai tänne.

Tänään olen ensimmäistä päivää töissä - ahkerana kuten voitte huomata. :) Aion ottaa täälläkin aivan huoletta rennosti, teen sen mikä tuntuu hyvältä. Minulla on tällä hetkellä paljon tärkeämpi tehtävä kuin työnantajani minulle asettama - minä kasvatan pienen pientä alkiota.