Kevyt -viikko

Tämä viikko on tehty onnistumisista, hemmotteluista ja hienoisista pettymyksistä. Junnan aloittama itsensä hemmotteluhaaste sai positiivista palautetta monilta ja taisi minun ei ihan niin onnistunut tukkani olla ainoa pieni takaisku täydelliselle onnistumiselle. Kiitoksia Junnalle hyvästä ideasta, katsellaan kuka keksii seuraavan..? Niin ja eihän jatkossakaan unohdeta itsensä hemmottelua, ehkä se saisi meistä jokaisen tykkäämään itsestämme enemmän. "Koska olemme sen arvoisia" vai miten se L'Orealin slogan menikään? :)

Kevennysrintamalla minulla on mennyt hyvin, paino tippui 1,2kg viimeviikosta, joten lähtöpainosta on saatu 0,7kg pois. Tahti on sopiva, en halua näännyttää itseäni ja hitaammalla tahdilla saan innostuksen pysymään koko projektin keston ajan ja toivottavasti myös tuloksista pitempikestoisia.

Törmäsin muuten ihan mielenkiintoiseen artikkeliin painoindeksistä ja sen vaikutuksesta hedelmällisyyteen. Minulla on matkaa normaalipainoonkin vielä useita kiloja. Olen lyhyt, ja minun BMI (Body Mass Index) eli painoindeksi olisi normaalin rajoissa, jos painoni olisi 49-59kg. Painan nyt 67,8kg. Matkaa siis on. Rehellisyyden nimissä, en usko, että ikinä tulen painamaan alle 50 kiloa, jos olen ja pysyn vain terveenä. En haluaisikaan. Pitkällä tähtäimellä pidän tavoitteenani ja haaveenani sitä, että joskus saavuttaisin tuo 59 kilon etapin ja saisin painoni myös pysymään siellä. Näytin jo todella hyvältä 63 kilossa silloin pari vuotta sitten hääpäivänäni. (Vaikka itse niin sanonkin.. ). Tietääkö kaikki ryhmäläiset oman painoindeksinsä? Yläpuolella kehumani artikkelin päätteeksi on myös BMI laskuri.

Laihduttaminen on aina ollut helpommin sanottu kuin tehty, vaikka periaate ja laskutoimitus on harvinaisen helppo - syö terveellisesti ja säännöllisesti, sopivissa annosko'oissa ja liiku. Riittääkö minulla edes tahdon voimaa siihen, että paino tippuisi alle 60 kilon haamurajan? Pidän kuitenkin mukavasta elämästä ja hyvästä ruoasta todella paljon. Toisaalta, kevyt-projektin ensimmäisten kahden viikon aikana olen syönyt ihan hyvin, eilen ostin pienen pussin salmiakkia ja muutenkaan minkäänlaisesta kituuttamisesta ei ole voinut puhua. Olen vain liikkunut ja syönyt hieman vähemmän mitä olen kuluttanut. Helppoa se on ollut ainakin vielä. Vaikeampaakin tulee olemaan, varsinkin jos painonpudotus pysähtyy jossakin vaiheessa, niin kuin siinä normaalisti käy.  

Koko 15 hengen ryhmällä painon pudotusta on tähän päivään mennessä merkittynä 16,6 kiloa. Se on aika vaikuttava lukema ensimmäiselle kahdelle viikolle. Vastuullisena projektinvetäjänä ja alkuunsaattajana toivon kaikkien muistavan huolehtia itsestään vaikka tarkoituksena onkin laihtua. Hitaasti, mutta varmasti etenemällä, pääsee tarvoitteeseen terveellisemmin ja ja pysyy siellä varmemmin. Tässä vielä hyvä artikkeli terveellisestä painonpudotuksesta.

Tsemppiä tulevaan viikkoon ja muistakaa tykkäillä itsestänne!

The look

Tiistaina sain viimeinkin aikaiseksi varata parturiajan. Tämä oli minun tämän viikon itseni hemmottelu (haaste by Junna). Minun entinen parturini muutti uuteen kaupunkiin ja aloitti uusien haasteiden parissa, joten olen jo jonkin aikaa miettinyt kenellä tulen käymään jatkossa. Liike, jossa edellinen parturini oli yrittäjänä on nyt myyty uudelle omistajalle ja se on ihan erilainen. Halusin siis vaihtaa kokonaan ja kokeilinkin uutta paikkaa.

Olen jo pitkään harkinnut otsatukkaa. Minulla on pullottava otsa, ja hiusraja lähtee aika ylhäältä. Mietin, että sellainen otsis, joka ei ole liian raskas sopisi minun pyöreähköihin kasvoihini ja pieneen päähäni hyvin. Väriksi kaipasin jotakin tummaa, jotakin, joka vivahtaa violettiin tai punaiseen. Lyhyemmäksikin ajattelin koko tukan muuttuvan. Soitin siis parturiliikkeeseen, ja sainkin ajan jo samalle päivälle. Lähdin töistä aikaisemmin ja kiisin kohti muutosta.

Parturi oli mukava n. nelikymmpinen nainen, keskustelu soljui ihan mukavasti ja pääsimme yhteisymmärrykseen mallista ja väristä. Minulla oli mukanani kuvia haluamastani ilmeestä. Hän alkoi hommiin. Hän leikkasi ensin, ja tukka jäikin vähän pidemmäksi kuin olin ajatellut. Halusin vaihtelua ja näytti siltä, että mikään ei ole muuttunut. Hän sanoi, että jatkaa leikkauksen parissa sitten värjäyksen ja tukan kuivaamisen jälkeen. Sitten laitettiin väri, luin Gloriaa ja oli ihan hyvä fiilis. Tukka pestiin, hieman päänahkaakin hierottiin (voisin olla siinä vaikka kuinka pitkään) ja sitten lähdettiin kuivaamaan tukka.

Väri oli kuivuessaan ihan hyvä. Tukkaa alettiin leikkaamaan, mietin mielessäni, että kylläpä se leikkaakin takaa aika lyhyeksi, mutta siinä vaiheessa ajattelin, että se on menoa jo. Kun otsatukkaa leikattiin, niin jännitti ihan hirveästi. Siitä on joku viisitoista vuotta, kun minulla on viimeksi ollut (ihan hirveä) otsatukka. Ihan hyvältähän se kuitenkin näytti. Hän sai leikattua ja alkoi kuivaamaan. Kuivasi sellaisen pallon. ja muotoili sen kuin mummoilla. Sitten se vielä lopuksi nipsi jotakin pois. Siitä mummopallosta oli tosi vaikea nähdä oliko se hyvä vai ei. Olo oli tosi kaksijakoinen. Itse pyysin. Se oli sellainen kuin pyysin. Kai. Väri oli ihan hyvä, vaikkakin pliisumpi kuin ajattelin, mutta ihan ok. Lähdin kotiin.

Mies ei  tiennyt parturistani, hän yllättyi muutoksesta. Hän pitää siitä, että minulla on pitkä tukka. Tukkani on kuitenkin omani ja minä kaipasin vaihtelua. Miehen mielestä minulla on vaan parempiakin malleja ollut. Ja minä olen - valitettavasti - samaa mieltä. Menin vessaan ja suoristin tukasta pallonmuodon, vähän helpotti. Mieskin sanoi, että ehkä siihen tottuu. Töissä olen saanut hirveästi positiivista palautetta, adjektiiveinä ovat olleet lähinnä "hyvännäköinen" ja "pirtsakka" ja että tyyli sopii minulle.

Mutta:

Olen nyt kuitenkin kahtena aamuna taistellut tukan kanssa saadakseni jollakin lailla aisoihin ja minun näköisekseni. Toivottavasti totun tähän. Ponnarille tätä ei enää saa - se oli ennen kiireisten aamujen pelastukseni. Pakko on oppia, muuten olen pulassa ja myöhästyn bussista aina vaan useammin.

Tänä aamuna kun laitoin tukkaa unen jäljiltä, minulle tuli ihan sellainen fiilis, että se tukka on sellainen "äititukka". Tiedättekö te sen tilanteen, jossa nainen alkaa lähestymään synnytystä tai lapsi on syntynyt ja tämän naisen ilme muuttuu. Ei kaikkien, mutta useiden. Siitä tulee niin sisäisesti kuin ulkoisesti äidillinen, siinä on jotakin pehmeää ja sen vaan näkee kaikesta, että tässä kulkee nyt (ylpeä) äiti. Yleensä äidillisyys näkyy myös tukan mallista. Minun uusi tukka on nyt tällainen äidillinen. Minä en ole äidillinen. Minä en ole äiti. Miksi minulla on äidillinen tukka? Minä haluan sen trendikkään nuorekkaan tukan (osa äideistä on edelleen tyyliltään trendikkäitä ja tyylikkäitä ja nuorekkaita), joka tuntuu minulta ja tältä tilanteelta mikä minulla on nyt elettävänä. Nyt minulla on kuitenkin tämä ja sen kanssa on elettävä ainakin muutama viikko.

Tämä ei vaan nyt mennyt niin kuin Strömsössä. Tämän piti olla vaan ihanaa. Se epäonnistui. Mutta itsehän tämänkaltaisen halusin. Oma moka. Vaihdan kuitenkin parturia, ehkä seuraava ymmärtää sen, milkälaisen tyylisen haluan sekavasta selityksestä huolimatta. Se edellinen parturi oli sellainen, täydellinen. Huoh. Onneksi niitä on muitakin, minun vaan täytyy - taas - löytää se.

Pahoittelen turhaa, sekavaa ja turhanpäiväistä tilitystäni. Elämässä on isompiakin asioita. Mutta minulla on nyt paha mieli tukkani ansiosta. Se tulee helpottamaan. Viimeistään muutaman viikon päästä. Silloin olen joko tottunut, oppinut tai painellut takaisin uudelle parturille. Tai opetellut räppäriksi ja ostanut helvetin ison lippiksen.

Oi, miksi en ole mies?

PS. Korvaan tämän epäonnistuneen hemmottelun lakkaamalla ja koristelemalla kynteni oikein huolella tänään. Ja tykkään itsestäni tukastani huolimatta!

Sivukommentti sivuprojektiin

On itseasiassa aika mukavaa lueskellä Kevyt-projektin päivityksiä. Rivien välistä on ollut luettavissa varovaista innostumista, kiitosta siitä, että aivot ovat saaneet muuta ajateltavaa kuin raskauden yrittämistä ja toisaalta onnistumisesta tai omaan toimintaan tyytyväisyydestä kumpuavia positiivisia ajatuksia. Jo ensimmäisen viikon jälkeen on ollut jaossa ideoita, reseptejä ja kannustusta.

Meillä kaikilla on erilainen tapa lähestyä asiaa, ja hienoa onkin, että muiden onnistumisista voi saada uusia ajatuksia myös omaan projektiin. Kaiken kaikkiaan kuulostaa siltä, että ryhmässä on hyvä fiilis ja oikeanlainen tahtotila.

Hienoa me! Vaikka kaikilla meistä ei ensimmäisen viikon jälkeen vaaka näyttänytkään useiden kilojen painon pudotusta, niin oikealla tiellä olemme varmasti ja seuraamme perässä sellaisia, joilta ensimmäisen punnauksen tulokset olivat hieman paremmat. Muistetaan vaan kaikki, että kohtuus kaikessa ja tuloksia saa paremmin pienillä pysyvillä muutoksilla isojen lyhytaikaisten sijaan. Itsestä on muistettava tykätä ja pidettävä huolta.

Loppuun vielä minun uusin herkkuni:

1/2 Raejuustoa
1/2 Kotimaisia mustikoita ja vadelmia vielä jäisinä
Pinnalle ihan vähän sokeria

Namskis!

Edit huom! Korjasin Rainbow:n kuningatasrmarjojen tilalle kotimaiset mustikat ja vadelmat, anonyymi varoitteli minua ulkomaisten pakastevadelmien norovirusriskistä. Tässä linkki Eviran suosittelemaan käytönrajoitukseen koskien ulkomaisia vadelmia. En halua, että kukaan sairastuu minun suosittelemani reseptin vuoksi.

Tilannekatsaus

Teen nyt tähän samaan tekstiin tilannekatsauksen piinailujen sekä Kevyt-projektin tiimoilta.

Lämmöt laskivat jo eilen ja tiesin odotella menkkoja alkaviksi. Tänään tulikin sitten ensimmäiset jäljet vessapaperiin, yöllä varmaan alkavat kunnolla. Fiilis asian suhteen ihan ok. Uuteen kiertoon vaan. :)

Kevyt-projekti taasen on pyörähtänyt ihan mukavasti käyntiin. Kävin viikolla kahdesti zumbassa, kävimme kävelyllä sekä eilen teimme kunnolla lumityöt tuossa pihassa. Lisäksi illalla jynssäsin alakerran kylpyhuoneen lattiaa oikein huolella, kyllä siinäkin muutaman kalori varmasti kului. Tänään harkitsin uimaan lähtemistä, mutta eilisen lumisavotan jäljiltä käden ovat melko jumissa, joten huomenna on uimiseen parempi aika. Ensi viikolla alkaakin sitten jo Afro-tunnit, kerran viikossa olisi sellaista tarjolla.

Ruokailupuoli on mennyt myös ihan mallikkaasti, töissä olen syönyt omia kevyitä eväitä (pinaattikeittoa ja salaatteja) ja lisäksi juonut Eloveenan kuitupitoisia välipalajuomia tai syönyt banaaneja tai jugurttia jotta nälkä pysyy kurissa. Iltaisin olemme syöneet kunnollisen lämpöisen ruoan, lähinnä keittoja tällä viikolla. Huomiota olen kiinnittänyt annoskokoihin, säännölliseen syömiseen ja oikeanlaiseen tasapainoon, Keventäjät siihen kyllä ihan mukavasti ohjaakin. Suurimmaksi osaksi kalorimäärät ovat pysyneet viivan alla, liikuntojen kanssa ainakin. Herkkujakin olen syönyt, mutta lähinnä raejuusto-marjasellaisia, ne tuskin vyötärölleni aikovat jäädä asumaan.

Toisaalta perjantaina punnetessani paino oli noussut puoli kiloa viimeisestä, mutta en siitä aio ottaa stressiä. Joulun jälkeen paino oli tippunut saman verran, joten menköön nyt vuoden vaihde sitten plusmiinusnolla. Punnitsen itseni seuraavan kerran ensi viikonloppuna, eiköhän silloin vaaka näytä jo mukavampia lukemia. Hitaasti hyvä tulee. :)

Alitajuisesti piinailen

KP 27. Lämpötilakäyrä jatkaa tasaisesti korkealla, vaikka kohta niiden pitäisi jo laskea, jos kuukautisia odotellaan. Huomenna tädin pitäisi tulla kylään, oireita ei ole oikein kumpaankaan suuntaan havaittavissa. Rinnat olivat lievästi arat aamulla, öisin olen ravannut vessassa ja väsymys on ihan hirveä. Ei siis mitään tavallisesta poikkeavaa. Toiveet eivät ole superkorkealla, mutta kyllä sitä mielessään kuitenkin toivoo - tottakai.

Eilen laskin - ihan huvikseni vaan - että jos kierrot olisivat suurinpiirtein 29 päivää  ja huhtikuussa voisimme aloittaa IVF-hoidot, toukokuussa pääsisimme siirtoon ja  ensimmäisestä kerrasta tärppäisi, olisi laskettu aika hyvin lähellä meidän kolmivuotishääpäivää.  Mies toppuutteli - älä Rakas suotta sellaisia laske etukäteen, kun ei tiedä miten tässä käy. Se vaan tuntuisi jotenkin niin sopivalta. Toisaalta, jos toiveena olisi (no eihän se ole, daa!), että ensi jouluna olisi meillä jo nyytti, olisi minulla tämän kierron jälkeen 2 kiertoa aikaa onnistua raskautumaan. Sopivasti meidän kaksivuotisyrityspäivämme kynnyksellä. Plääh, nyt lopetan tämän spekuloinnin.

Minulla oli tässä kuussa ja tulee olemaan myös ensi kierrossa - jos ja kun - käytössäni Clomifenit. Niistä ei ole minulle tullut mitään sivuoireita, mutta eivät ne nyt näytä sen kummemmin minulla tehoavan. Muilla kokeillaan vaikka ja mitä, meille pelkästään tuo yksi lääke 4 kiertoa ja suoraan rankkoihin hoitoihin. Ei sillä, en missään nimessä valita, koska tehokkuusprosentti koeputkihoidoissa on huomattavasti korkeampi kuin esimerkiksi keinohedelmöityksessä. Toisaalta, on myös mahdollista, että meillä tulee huomattavasti nopeammin vastaan tilanne, jossa todetaan jatkohoitojen olevan tarpeettomia. Ei oo - ei tuu?

No joo. Ei se täti vielä ole ovella kolkuttamassa, josko se eksyisi jonnekin jorpakkoon matkalla. Ainahan sitä voi toivoa. That's all I have..

Keittoa ja kevyttä

Suurena haavena blogin Kookos pyyteli hyvien keittojen reseptejä, tässä siis yksi meidän herkuistamme:

Kukkakaali-porkkanakeitto

ainekset: hyvän kokoinen kukkakaali (~500g), muutama porkkana ( ~250g), vettä, (Fond du Chef) kanaliemi"kuutio", luomuruokakermaa (alle 1 dl), tuoretta ruohosipulia (ja muita yrttejä oman maun mukaan), valkopippuria, suolaa ja muita mausteita tarpeen mukaan. Lisäksi keiton päälle "silmäksi" esimerkiksi Creme fraichea.

Kukkakaalista otetaan kukinnot ja porkkana kuoritaan ja pilkotaan. Laitetaan kattilaan vettä reilusti niin, että kun vesi kiehuu, niin kasvikset jäävät pinnan alle. Kun siis kiehuu, lisätään kattilaan kanaliemikuutio, kukkakaali ja porkkana. Annetaan kiehua miedolla lämmöllä, kunnes ovat pehmeitä. Samalla, kun kiehuttelet, ota mukava nippu ruohosipulia ja leikkaa varsista lyhyitä pätkiä. Kun kasvikset ovat kypsiä, kaadetaan suuri osa nesteestä pois ja soseutetaan. Tarkistetaan maku. Lisää mausteita oman maun mukaan, laita loraus kermaa (ei liikaa ettei mene ihan veteläksi), ja lisää sekaan osa ruohosipulin pätkista, osa jätetään koristeluun. Kuumenna vielä niin, että kerran pulpahtaa. (Varo osumia).

Annostele syviin kulhoihin, laita päälle creme fraichea silmäksi ja siihen päälle ripottele vielä ruohosipua. Tarjoile tuoreen ruisleivän kera.

Kcal yhteensä ~450, annoksia tulee n. 2. Kaloriarviossa ei ole mukana ruisleipä eikä mahdollinen creme fraiche. Arvio on omani ja suuntaa antava.

Vinkkejä kevyistä herkuista otetaan mielellään vastaan.

Edit. Yritin vähän liikaakin keventää, kun annoksia olin laittanut tulevan 450. Kiitokset korjauksesta. Olipa jäänyt laittamatta myös kuumentaminen soseuttamisen ja kerman lisäämisen jälkeen, mutta tekevällehän sattuu. Nyt ohje lienee kunnossa, mutta korjatkaa ihmeessä, jos vielä jotain lipsuksia havaitsette.. :)

Nyt se alkaa!

Nyt on uuden vuoden herkut vedetty napaan ja uusi elämä voi alkaa. Miehen kanssa teimme yhteisen uuden vuoden kupauksen, että käymme joka viikko kerran iltakävelyllä. Se on hyvä alku liikunnan lisäämiseksi.

Joulun ajan herkut eivät olleet onneksi nostaneet painoani, se oli paremminkin laskenut. Ehkä sillä, että olen kirjannut melko tunnollisesti syömäni ruoat Keventäjiin, on jo alitajuisesti parantanut tilannetta. Eilen, ja jonkin verran tänäänkin on kyllä vielä tullut herkuteltua, mutta huomenna jatkan jo Keventäjien linjaamalla tavalla, nyt on tavoitteena päästä joka päivä päivittäisen kalorirajan alle. Ei liikaa allekaan, mutta ei kuitenkaan rajaa ylittäen. Totuttautua pikkuhiljaa siihen kohtuuteen ja tasapainoon ruokavaliossa. Kyllä se siitä!

Haluan esitellä teille vielä tällä hetkellä pikkuisen kilopossun. Kilopossu tahtoo lihoa suureksi ja mahtavaksi siaksi, joten lahjoitetaan sille kaikki ne kilot, jotka on meille projektilaisille ylimääräisiä. Se jää asustelemaan tuohon minun blogin sivupalkkiin ja minä, pikkupossun pääkasvattajana tulen tekemään päivityksen tilanteeseen silloin tällöin.

Tässä vielä projektiin mukaan lähteneet:

• Pyykkivuoren Prinsessa
• Helma
• Kookos
• RK
• Junna
• -Kerttu-
• Rowan
• *Tähdenlento*
• Emminkäinen
• Taustapiruna mukana myös (vielä) blogiton Neilikka
• Ellu
• Mina Carita
• Unelma
• Noel

Toivottavasti projektin ryhmäläisille ja mahdollisesti myös muille projektin kehittymistä seuraaville, tulee paljon hyviä ideoita, kannustusta ja hyvinvointia projektin mukana. Ja ehkä myös niitä plussia!

Kevyempää uutta vuotta!