Tulos: odotettu

Tänään kävin raskausverikokeessa. Pika Hcg:n tulokset sai onneksi nopeasti. Tulos ei ollut yllätys; hormoni ei ollut koholla. Taas on yksi vuosi täynnä, joulu koittaa ja me vain edelleen toivotaan ihmettä tapahtuvaksi.

Minua jaksaa ihmetyttää se, kuinka kukaan ylipäätään onnistuu raskautumaan. Nyt meillä on takana neljä hyvätasoisen alkion siirtoa lupaavana odottavaan kohtuun hyvien lääkärien hoidossa, ja mitään ei tapahdu.

Nyt on pää tyhjä, kasvoja kiristää niin monen pyyhityn kyyneleen jäljiltä, että on aika ottaa aikalisä. Keskittyä siihen, mitä meillä on hyvää ja koota elämän palapeliä hetki ilman ilmalentoja ja mahalaskuja. Uuden siirron aika on vasta sitten, kun voi jälleen vastata kysymykseen "Mitä sinulle kuuluu?" jotakin järkevää, ja ilman, että suupieli alkaa väpättämään.

Eilen

Ystäväni on lähestynyt minua useaan otteeseen jo viestillä muutamien viikkojen aikana. Ystävä on rakas, mutta en ole osannut, enkä jaksanut vastata hänen viesteihinsä mitään. Eilen hän oli lähestynyt lisäksi huolestuneella viestillä Facebookissa. Olin ajatellut, että viikonloppuna häntä lähestyn, mutta eilen huolen taso oli jo sellainen, että minun oli pakko hänelle vastata.

Nyt varmasti ihmettelette, että miksi en ole ystävälleni, ja hyvin rakkaalle sellaiselle, vastannut. Ja vaikeaa sitä on edes selittää. Viimeisen kuukauden aikana, siitä lähtien, kun menkat alkoivat tuoresiirron jälkeen, en ole halunnut nähdä ketään. Töissä on onneksi ollut hiljaisempaa ja palavereita vähemmän, joten olen pystynyt vetäytymään omaan huoneeseeni suljetun oven taakse. Lisäksi mieheni on kulkenut samassa rytmissä kuin minä, joten olen saanut välttää myös työpaikkabussin, jossa vieruskaveriksi ei aina voi valita tyhjää paikkaa. 

En ole jaksanut kysymystä "Mitä sinulle kuuluu?". Minulla ei ole siihen vastausta. En voi vastata totuudenmukaisesti, vaan yritän näytellä omaa, normaalisti niin iloista itseäni, vaikka todellisuudessa tekisi mieleni sanoa kaikille suoraan miten asiat on. Olen surullinen ja väsynyt. Olen turhautunut ja rikki. Miksi tämä ei voi jo loppua? Ja toisaalta en halua puhua tästä. Minulla ei ole oikein mitään sanottavaa.

Rakkaan ystäväni kuulumiset haluan kyllä kuulla, mutta vastauksessani pyysin häntä ymmärtämään ja odottamaan vielä hieman. Annoin samalla hänelle linkin tähän blogiin. Rakas H: Toivottavasti sinä ymmärrät minua.

Päivä meni viestin jälkeen itkuisissa merkeissä, en halua olla tällainen. Onneksi työpäivä loppui aikanaan, ja mieheni tuli minua hakemaan. Koko kotimatkan itkin ja mieheni hiljaa tuki kuskin paikalta. Itkusta ei vaan meinannut tulla loppua. Kotona miehen kainalossa sain kerrottua taustoja, mies hyväili ja kuunteli, ja pikkuhiljaa solmut aikenivat. Tuli helpompi olla. 

Ja samalla, kun tästä blogista oli kerrottu yhdelle, oli aika sanoa myös miehelle: "Kyllähän sinä tiedät, että minä kirjoitan blogia lapsettomuudesta. Haluatko joskus lukea? Se on auttanut minua paljon." Mies oli tottakai tiennyt, mutta ei ollut lukenut. Tähän mennessä yksi on tiennyt tästä, nyt teitä on kolme. 

Tervetuloa siis rakkaat, maailman tärkeimmät ihmiset, tässä minä olen. 

Kohta mennään PASiin

Minulla oli palaveri aamulla. Pyysin keskiviikkona, että minulle ilmoitettaisiin joka tapauksessa, kuinka sulatus onnistuu. Edellisessa ja ainoassa PASissa tähän mennessä sulatettiin samasta oljesta kaksi alkiota ja vain toinen selvisi, jonka jälkeen pakkanen olikin jo tyhjä.

Palaverin ajan tuijottelin puhelinta vähän väliä etten vain missaa tulevaa puhelua. Ennen kymmentä sitten puhelin alkoi tärisemään - puhelin käteen ja neuvotteluhuoneesta ulos. Jonkin matkaa kävelin, jotta pääsin hieman rauhaisampaan paikkaan. "Puhelimessa. No niin, nyt voin puhua." "Graviditakselta tässä hei, olemme nyt aamulla sulattaneet yhden alkion ja 7-soluisena se selvisi. Eli ihan hyvässä kunnossa alkio on täällä valmiina sinua odottamassa". Sillä hetkellä suustani pääsi syvä uloshengitys, en ollut edes tajunnut kuinka jännittynyt olinkaan ollut. Varmistin vielä ajan, milloin minun pitää siellä olla, ja lopetin puhelun. Kävellessäni takaisin palaveriin, käteni tärisivat niin, että sitä oli pakko ravistella jännitystä niistä pois - huojennus oli valtaisa. Siirtoon päästään vielä tänään ja meillä jää pakkaseen vielä kaksi alkiota!

Alan kohta sulkemaan työkoneita ja suuntaan auton nokan kohti Helsinkiä. Hieman jo pissattaa, mutta nyt on liian myöhäistä käydä enää vessassa (siirrossa parantaa näkyvyyttä, jos on puolitäysi rakko). Täytyy kasvattaa "kestävyyttä" ja pinnistellä siihen asti, kun siirto on tehty.

Here we go!

TTC - The Final Challenge

Olen ollut huono vetäjä "resurssipulan" vuoksi, mutta viimeinen tsemppishaaste TTC United projektin viimeiselle kuukaudelle olkoon tässä - valitse itsellesi seuraavista sopivin haaste ja raportoi siitä haluamallasi tavalla blogissasi. Tässä haastevaihtoehdot:

1. 6+1 Superviikko: Tee jotakin viikon jokaisena päivä yhden viikon ajan. Koska lepo on kehon kehitykselle tärkeää, saa yhden päivän jättää väliin.
2. Herkkuhetki: Suklaata, torttuja, makeaa, suolaista.. Joulun lähestyessä herkut maistuu. Kun tulossa on herkkuhetki, valmistaudu siihen kuntoilemalla. Herkkulenkin jälkeen voit valintasi mukaan joko antautua mielihaluillesi, tai jättää ne väliin. Ihan oman valintasi mukaan. Herkku on kuitenkin yhtä kuin kuntoilu!
3. Tiristys: Viimeinen tiristys alkuperäisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Oletko lähellä saavuttaa kaikki alkuperäiset tavoitteesi? Viimeinen tsemppis vielä päälle, jotta saavutat itsellesi asetetut tavoitteet.

Minulla alkuperäiset tavoitteet ovat hyvin kaukana hoitojen ja flunssien vuoksi. Olen siis tilanteessa, jossa keräilen uudelleen motivaatiota liikkumiseen. Valitsen itselleni heti alkuun kohdan 6+1 superviikko, jotta pääsen uudelleen liikkeelle, ja aloitin sen sattuneesta syystä jo lauantaina. Tässä alkusaldo:

Lauantaina: Uinti 1500m 45 minuuttia
Sunnuntaina: Sählypeli 60 minuuttia
Maanantaina: Aamu-uinti 1000m 30 minuuttia

Tavoitteenani superviikon loppuajalle on:
Tiistaina: Aamu-uinti 1000m 30min
Keskiviikkona Uinti 1500m 45min
Torstaina: Tanssi 60 min
Perjantaina lepopäivä-->PAS.

Kyllä se tästä taas lähtee! Mikä on sinun haastevalintasi?

Helvetin oravanpyörä

Endometrioosi aiheuttaa lapsettomuutta - raskaus voisi parantaa endometrioosia. Siinä sellainen oravanpyörä, ettei paremmasta väliä.

Ajatukset eivät ole töissä, selaan siis nettiä.. Huomasin endometrioosiyhdistyksen sivuilla, että uusia hoitomuotoja, kuten aromataasi-inhibiittorihoito, endometrioosin hoitoon tutkitaan. Lähdin tutkeilemaan asiaa tarkemmin, ja kun huomasin tutun lääkkeen - Anastrozol -nimen, kiinnostuin lisää.

Tässä lyhyt artikkeli englanniksi kokeellisesta hoidosta endometrioosiin:
http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0015028204001475

Tässä hieman tarkempaa - hyvin teknistä - kuvausta englanniksi samasta aiheesta:
http://www.rbej.com/content/9/1/87

Suomalaisten kirjoittama artikkeli (kuvin) endometrioosin nykyhoidosta Duodecim lehdessä vuodelta 2011:
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/uusinnumero?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=%2Fportlet_action%2Fdlehtihakuartikkeli%2Fviewarticle%2Faction&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo99751&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=uusinnumero

Antti Perheentuvan diasarja endometrioosin lääkehoidosta:
http://gks.fi/wp-content/uploads/2012/03/Antti-Perheentupa.pdf

Mielenkiintoista sinänsä, mutta ei tuo ihan hirveästi lohtua tuo. Jos ei näistä pakastealkioista tule meille raskautta - joka hoitaisi samalla myös endometrioosiani -  voisi olla ihan paikallaan kuitenkin keskustella vakavasti meidän vaihtoehdoista ja mahdollisuuksista.

Eteenpäin

Ultrassa näkyi 6-7 millinen limakalvo, mutta rakenne antoi toivomisen varaa. Lääkitystä kasvatettiin kolmeen pilleriin Progynovaa päivässä (yhteensä 6mg) ja ensi viikon keskiviikolle otettiin uusi ultraaika. Siirtoon pääsemme luultavasti viikon päästä perjantaina.

Kyselin hoidon ja tuoresiirron yhteydessä käytetyistä lääkkeistä, Anastrozolia olisi voinut käyttää myös PASin yhteydessä, mutta ei välttämättä minulla ja Gonalpeptylistä on hyötyä vain tuoresiirtojen yhteydessä. Lääkitys on siis tähän PASiin Progynova sekä minulle uusi tuttavuus - kaikkien rakastama suosikki - Lugesteron aiemmin käyttämäni Lutinuksen tilalla. Vaikka tuskimpa noiden ihanuudessa on kummempaa eroa..

Asiat etenee kuin jäitä polttelis. Joulua odotellessa..

Ultra

Tänään menen käymään klinikalla. Käynnillä ultrataan kohdun limakalvot ja niiden kehittyminen. Toivottavasti kehitys kohdussa on ollut reipasta oman olotilan reippauden puutteesta huolimatta. Ehkä sovimme jo siirtopäivääkin - katsotaan. Reseptejä saan varmastikin jo matkaani.

Ja mitäpä sitä enempää kirjoittamaan, jos ei kerran ole muuta sanottavaa. Palaamisiin..

Puolivaloilla

Yritän valmistautua tähän PASiin hyvin. Pääni ei kuitenkaan ole tässä mukana. Unohtelen lääkkeitä - niin kuin tänäkin aamuna -, perjantaina join siideriä ja olen kaiken kaikkiaan hyvin väsynyt.

Olen käynyt taas akupunktiossa. Viimen viikon käynti meni itkemiseksi, mutta sen käynnin jälkeen ei ole enää tarvinnut itkeä. Terapialta tuo tuntuu ja se tuntuu tulevan myös todella tarpeeseen. Vaikka puran ajatuksiani täällä, on hyvä, että niitä saa purkaa myös jollekin kokonaan tilanteesta ulkopuoliselle taholle oikeassa elämässä.

Vaikka tiedostan, että olen puolivaloilla tässä kierossa valmiina, yritän silti tehdä parhaani. Noudatan akupunktioterapeutin ohjeita ja vinkkejä aina kun vain muistan, syön vitamiinini ja heti, kun töistä tänään menen kotiin, otan unohtuneen lääkkeeni ja pyrin siihen, että enää uusia unohduksia ei tule.

Viikonloppuna aktivoiduin myös liikkumiseen. Perjantaina ja sunnuntaina kävin jälleen tauon jälkeen uimassa, ja lauantaina kävin kävelyllä. Minua harmittaa todella paljon se, että flunssien ja hoitojen aiheuttama liikuntatauko laiskistaa minua ja liikkumisen motivaatio on kadoksissa. Pakolla on kuitenkin liikkeelle lähdettävä, kyllä se into sieltä taas tulee. Vaikka lyhyt liikuntatauko tuleekin taas siirron jälkeen. TTC United tavoitteitani tuskin tulen saavuttamaan, mutta sellaista se nyt vaan on. Yritän kuitenkin parhaani, että edes pääsisin lähelle. Vielä kuukausi on kuitenkin projektiaikaa jäljellä. Tälle projektillekaan ei ole nyt ollut aikaa ja resursseja - pahoittelut siitä kaikille osallistujille..

En usko tähän onnistumiseen. Onneksi, vaikka sydämeni ei olekaan tässä mukana ja odotan vain joulukuun hoitotaukoa, voi hoito silti onnistua. Eihän sitä koskaan tiedä. Yritän siis parhaani ja yritän koota toivon rippeet ja uskon onnistumiseen jostakin. Eihän sitä koskaan tiedä.

No mites meni viikonloppu?

Eilinen työpäivä oli todella vaikea. En sunnuntaina itkenyt kuin pienet itkut ja heti maanantaina aamusta töihin lähtö tuntui vaikealta. Tiesin, että ystäväni on minua vastassa, ja että hänelle taas joutuisin kertomaan miten on käynyt.

Jo bussissa alkoi ahdistamaan lisää, tyhjä paikka oli jalkapalloisän vieressä ja taashan se oli viikonloppu vietetty pelihallissa. "No kuis sinun viikonloppu meni?" -"Ei mitään erikoista". Ei mitään erikoista!

Miten kerrot, että taas on sydän kaivettu lusikalla ulos ja poljettu maahan? Miten tuntuu siltä, että et tiedä miten jaksat jälleen yhden päivän hymyillen, kuin mitään ei olisi tapahtunut? Miten voit jakaa sen maailman pahimman olon, jos siitä ei koskaan puhuta? Vastaat siis "Ei mitään erikoista".

Ystäväni arvasi jo miten oli käynyt, ei minun tarvinnut kertoa kuin odotuksen loppuneen lyhyeen. Hieman helpotti hänen kanssaan puhua.

Laskin keräysrahoja, joilla on tarkoitus hankkia toisen työkaverini onnittelulahja tyttövauvan syntymisen johdosta. Minun pitäisi hankkia ja viedä lahja hänelle. En halua. En tiedä miten sen asian pystyn hoitamaan. Ehdotin kuitenkin, että käyn hänen luonaan ensi viikolla, kun menen ultraan. Luojan kiitos hänelle ei sopinut, eikä sovi myöskään seuraavaan kolmeen viikkoon. Ehdin rakentaa pääni uudelleen jotta voin kohdata hänet asiaankuuluvalla ilolla.

Työtilani ei anna minulle sellaista yksityisyyttä, jota olisin kaivannut. Vastailin kysymyksiin lyhyesti, kaipasin sitä, että minun annetaan olla. Jätetään ihan yksin omaan rauhaani omien ajatuksieni kanssa. Kolmelta minulle riitti. Lähdin etukäteen kotiin - liukuman sallimissa rajoissa - vaikka tuntini ovat jo reilusti miinuksella johtuen lääkärissä ja akupunkiossa ravaamisesta.

Kotona istuin nojatuoliin ja aloin itkeä. Itketti ja itketti, mies lohdutti. Puhuimme vakavasti asioista. Jos lasta ei tule, mitä sitten? Mieheni on juuret, minä olen siemen. Rakastan häntä enemmän kuin mitään, enkä hänestä halua luopua mistään hinnasta. Yhdessä tämä kohdataan, mutta miten?

Aloitin PAS lääkityksen miettien olenkohan kuitenkaan tähän valmis. Kasaamaan taas uudelleen itseni, toivomaan ja . Kuinka monta pettymystä sitä täytyy jaksaa kohdata kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ensimmäistä kertaa minulle tulee sellainen olo, että jaksanko tätä kuitenkaan? Tai paremminkin, kuinka pitkään minun on tätä jaksettava? Tällä hetkellä on olo, että joulun ajan pidämme taukoa asiasta oli tämän PASin tulos mikä tahansa.

Keskustelu miehen kanssa on helpottanut hieman. Sain nukuttua hyvin, vaikka aamulla neljältä heräsin kuukautiskipuihin. En saanut enää nukuttua ja jäin vain odottamaan särkylääkkeiden vaikutusta. Nyt, viisi tuntia myöhemmin alkaa helpottamaan. Mahan pohjassa kaihertava kipu ei ole helpottanut tämän päivän alkua. Työt ei kiinnosta yhtään. Kävin vessassa itkemässä hieman lisää. Tänään onneksi kaikki työkaverit ovat jossakin palaverissa, joten olen aikalailla yksin täällä. Kuuntelen lohtumusiikkia ja kun olen saanut tämän teksin julkaistua, alan tekemään jotakin rutiinityötä, joka toivottavasti vie ajatukseni jonnekin tyhjiöön. En jaksa enää ajatella mitään.

Olen väsynyt.

Kohti uutta

Vuoto alkoi viikonloppuna jotenkin täysin yllättäin. Ei sen olisi pitänyt yllättää, olihan kierto kuitenkin täyspitkä. Ehkä munasoluja kypsyteltiin niin pitkään, että kierto ei sillä jatkunut pidempään. Mene ja tiedä.

Joka tapauksessa, kun äsken soitin klinikalle, sovimme, että teen vielä torstaina uuden raskaustestin, just in case. Lisäksi sovimme, että lähdemme PASiin jo tässä kierrossa. Tänään aloitan siis Progynovan, jonka pitäisi auttaa limakalvon kehittymiseen. Sitä pitäisi minulla olla jo kotona riittävästi. PAS voidaan tehdä myös luonnolliseen kiertoon, mutta minulla on tehty vain yksi ja se tehtiin lääkkeelliseen. Päätimme siis toimia tällä kertaa samalla lailla. Ensi viikolle varattiin jo ultra-aikaa, jossa katsotaan limakalvon kehitys. Sen jälkeen voidaan jo luultavasti sopia siirtopäivä.

Täytyy lähteä valmistautumaan samalla tavalla kuin edelliseen hoitoon ja soittaa uusia akupunktioaikoja. Minusta kiinnittymispäivänä esiintynyt vuoto oli jollakin lailla lupaava. Pakkasessa on 3 hyvälaatuista 8-soluista alkiota. Toivottavasti niistä jo seuraava on riittävän vahva tarraamaan kiinni pidemmäksi aikaa.

Positiivisesta negatiiviseen

Eilen alkoi vuoto. Aamulla tein raskaustestin. Ei tehnyt positiivisuus minusta positiivista. Turhauttaa. Surettaa. Olo on aika tyhjä.

Voinkohan päästä PASiin jo tässä kierrossa?

Juupas eipäs

Jännittää. Pissattaa. Jännittää. Päätä särkee. Kauheasti jännittää. Väsyttää ja vatsan pohjassa tuntuu.


Kuva: http://www.mygirlthursday.com



Onneksi aika kulkee, mutta en millään malttaisi odottaa ensi viikon lopulla testin tekoa. Sovimme mieheni kanssa, että testaan, kun torstaina tulen töistä. En halua testata ennen työpäivää, koska kumpi tahansa tulos onkin, niin kyllähän se työpäivän sotkee aivan kokonaan.

Eilen illalla tuli taas epävarmuus selkärankaan. En kuitenkaan päästänyt sitä jylläämään. Suljin sen pois, hyväilin vatsaani ja ajattelin mielessäni: "pidä kiinni, ei me kuunnella tuota selkärankaa, meillä on ihan hyvä tässä". Nukahdin.

Epävarmuuden vierailun jälkeen on välillä vieraillut epäilys luonani, mutta en ole antanut sille valtaa. Juupas on siis tällä hetkellä viemässä voiton ihan yhdeksän-nolla. Katsellaan..

Vielä viikko

Viikko siirrosta on kulunut, yllättävän nopeasti vielä. Vielä toinen ja sitten saan testata tuloksen.

Voisin kertoa siitä, kuinka minulla on lupaavia oireita. Olen kuitenkin niin hyvä niitä kehittämään, että tyydyn vain toteamaan joitakin pieniä oireita olevan, mutta ne voivat viitata suuntaan tai toiseen. Oloni on kuitenkin toiveikas. Toiveikas on Toiveikas. :)

Mielessäni olen ehtinyt jo haaveilemaan eteenpäin. Miettinyt talvitakkia, kuinka on hyvä, että muutama vuosi sitten ostin sen mallisen takin, että siihen mahtuisi myös kasvava maha. Se takki on vielä ihan siisti, sitä voisin hyvin käyttää kevättalvella, kun maha alkaisi kasvamaan oikein urakalla. Miettimään kevättä, tulevaa kesää - kuinka kaikki olisi ihan toisin. Kuinka joulun aikaan voisi jo kertoa asiasta hiljalleen perheelle - mikä joululahja se olisikaan? Ja kuinka ensimmäisen kerran voisin hankkia miehelleni pienen lahjan isänpäivänä parin viikon päästä.

Voi että, kunpa se olisi totta.

Kiinnitys

Eilen oli "virallinen" kiinnittymispäivä. Kiinnittymispäivän kunniaksi kiinnitin itseni sohvalle koko päiväksi ja pelailin pleikalla. Voi sitä yli kolmekymppinen vaan leikkiä koko päivän jos niin haluu. :)

Kiinnittymispäivän kunniaksi pistin itseeni vielä viimeisen piikin, Gonalpeptylin. Tämä kertaluontoinen piikki voi auttaa alkion kiinnittymiseen. "Loistavaa!" sanoin minä ja tuikkasin sen vatsanahkaani. Illalla vessakäynnillä ilokseni huomasin selkeää ruskeaa vuotoa, ja mieleni lähti juoksemaan: "Kiinnittymisvuotoa!" ja lähdin riemuitsemaan asiaa miehelleni.

Menin nukkumaan vatsaani halaillen; kiinnitykiinnity, luo juuret, tee pesä, minussa sinun on hyvä olla!

1+3

(Lue teksti kokonaan avaamalla se omaan ikkunaansa tuplaklikkaamalla)

Kasvattelua jatkettiin torstaihin asti. Vatsa oli edelleen hellä ja turvoksissa, mutta särkylääkkeitä ei tarvinnut ottaa enää tiistain jälkeen. Klinikalle mentyäni sain kuulla hoidon välisaldosta eli kaikki neljä hedelmöittynyttä olivat edenneet 8-soluvaiheeseen, ja kehuivat kaikkia hyviksi alkioiksi. Yksi alkioista siirrettäisiin ja kolme pakastettaisiin yksittäin.

Siirto onnistui hyvin, vaikka kohdunkaulani olikin mutkalla. Sanoin, että en tarkoituksella halua olla hankala. Korni tilanne, mutta meitä kaikkia nauratti. Limakalvo oli 9,8mm ja sitäkin kehuttiin hyväksi. Olosuhteet onnistumiselle ovat siis mitä parhaimmat.

Kotimatkalla olin hyvin herkkänä, itketti autossa kun kuulin Depeche Moden Enjoy the silence biisin (All I ever wanted, all I ever needed...). Pelottaa toivoa, mutta olen päättänyt silti uskaltaa. Hellittelen itseäni, ajattelen positiivisia, laulan suihkussa ja autossa - täysiä - ja yritän nauttia elämästä. Positiivisuudella positiiviseksi - projektiaikaakin on vielä jäljellä.. Akupunktiossa itkin taas. Puhuimme hyvin syvällisiä ja kyyneleet vain tulivat. Ehkä ne olivat hyvästä - en tiedä.

Akupuntiossa lupasin, että nyt kasvatan juuria, liikkeelle lähtö kovista liikkumisen haluista huolimatta ei ole vielä ajankohtaista. Jotakin rauhallista, mutta ei muuta. Viikon päivät aion ottaa vielä rennosti, ja käydä maksimissaan kevyillä kävelyillä. Ei se ole paljoa pyydetty ja luvattu. Kuukausi tässä onkin jo mennyt, joten viikko sinne tai tänne.

Tänään olen ensimmäistä päivää töissä - ahkerana kuten voitte huomata. :) Aion ottaa täälläkin aivan huoletta rennosti, teen sen mikä tuntuu hyvältä. Minulla on tällä hetkellä paljon tärkeämpi tehtävä kuin työnantajani minulle asettama - minä kasvatan pienen pientä alkiota.

Ajatukset kohti siirtoa

Sain joululahjaksi mieheltäni kasvohoidon. Olen jemmannut hoitoa hetkeen, jolloin hemmottelu tulee tarpeeseen. Lahjakortin käyttöaika alkoi lähestymään loppuaan, ja varasin ajan hoitoon jo lauantaina. Enpä lauantaina vielä tiennyt kuinka tarpeeseen hemmottelu tänään tulikaan.

Pettymys aamun tuloksista vaivasi koko aamupäivän. Hoitopöydälle asetuttuani yhden aikaan, ja ensimmäisen aineen vaikutusajan alettua ja rentoutusmusiikin soidessa aloin miettimään: jos annan pettymyksen tunteiden vallata ja myllätä kehossani voi se mahdollisesti haitata huomenna tai ylihuomenna tehtävää siirtoa.

Siinä pöydällä maatessani päätin, että jätän ne pettymyksen tunteet sinne ja alan keskittymään henkisesti siirtoon. Tälläkin hetkellä makaan sohvalla lämmitetty kaurapussi vatsan päällä ja katselen eilistä maajussia.

Aion olla onnellinen siitä mitä me saatiin, ja helliä kehoani niin kuin vaan voin. Haluan, että kehossani on positiivisia kaikuja, eikä pettymyksen aiheuttamaa torjuntaa. Tervetuloa siis täydellinen pikkuinen - olet harvinainen ja sitä myötä aina vaan arvokkaampi.

And then there were four

16 munasolua vaihtui tänä aamuna neljään hedelmöittyneeseen. Aamulla munasoluista oli 9 kypsää, joista vain neljä oli lähtenyt jatkamaan matkaa.

Pettymys. Tämänkö takia piikitin itseäni viikkokausia ja maksan itseni kipeäksi?

Huomenna soitetaan uudelleen siirrosta; menemmekö jo huomenna vai kasvatellaanko torstaihin. Yritän hakea positiivisuutta hyvästä limakalvostani ja akupunktiolla vastaanottavaiseksi tehdystä kehostani; josko emme tarvitsisikaan kuin yhden laatuyksilön.

16!

Me saatiin 16 munasolua. Ihan huikeaa! Pelkällä kipulääkkeellä pärjättiin, vaikka sekin oli aika voimakasta ja laittoi pään pariksi tunniksi sekaisin. Joka tapauksessa tämä sopi minulle paljon paremmin kuin aiemmin käytetty lääkecocktail.

Miehen näyte oli myös erittäin hyvä, ja huomenna kuulemme kuinka asiat lähtevät etenemään.

Olen erittäin tyytyväinen!

PUNK

Perjantaina ultrassa todettiin, että rakkulat olivat kasvaneet riittävästi. Lääkäri laski 12 potentiaalista rakkulaa, ja toivotaan vielä, että pienimmät ovat kehittyneet lisää. Perjantaina viimeinen Gonal-f annos laskettiin takaisin 150:n IU ja eilen lauantaina pistin Ovitrellen. Huomenna aamulla suuntaamme siis punktioon.

Kerroin kätilölle/IVF-hoitajalle, että laparoscopiassa saamani nukutuslääkkeet ja viimeisessä punktiossa saamani lääkkeet saivat minut aika sekaisin. Kokeilemme huomenna siis pelkällä kipulääkkeellä ilman rentouttavaa lääkettä. Toivottavasti pystyn olemaan riittävän rentona ilmankin, olo voisi olla parempi koko päivän.

Punktion jälkeen iltapäivällä menen vielä akupunktioon - punktioita ja neuloja koko päivän. 

Pitäkää minulle peukkuja, että saalis on hyvälaatuinen ja riittävän kokoinen.

I feel like an eggplant

(Lue koko teksti klikkaamalla se auki)

Toinen IVF etenee piikittelyjen ja ultrien vuorotellessa toisiaan. Kävin ultrassa maanantaina ja keskiviikkona ja huomenna minulla on vielä yksi lääkärikäynti. Lääkkeinähän minulla on ollut Anaztrazol Bluefish 1mg (2kpl KP 1-4), Gonal-F (150IU KP 2-10 & 225IU KP11-15), Cetrotide (1 kpl KP 7-15) ja jos huomenna viimein todetaan, että munarakkulat ovat riittävän isoja, niin lauantaina (KP 16) piikitän vielä Ovitrellen ja punktio olisi silloin maanantaina.

Alkujaan punktion piti olla jo keskiviikkona, mutta tänä maanantaina todettiin rakkuloiden olevan vielä liian pieniä ja Gonal-F annostusta nostettiin. Keskiviikkona ultraan mentäessä oletus oli, että annostuksen korottaminen olisi jo tehonnut ja huomenna olisi ollut punktio, mutta ei. Maha sen kuin kasvaa ja turpoaa, mutta en minä nyt tiedä mitkä siellä tilavuutta keräävät, mutta ei ne munarakkulat ainakaan. Milli päivässä ja vielä piti hakea yksi Gonal-F kynä lisää. Luojan kiitos lääkekatto on jo täynnä..

Eilen illalla ihailin profiiliani peilistä. Tai ihailin ja ihailin, mutta hyvänä pidin kuitenkin kuin siellä olisi ollut jo isompikin sikiö kasvamassa. Flunssa - tämän syksyn toinen - on sallinut kotoisan pyjamavaatetuksen enemmän tai vähemmän kokopäiväisenä, ja turvonnut maha kiittää kun vyötärön nostaa möllykän yläpuolelle aina rintojen alle asti. Kyllä siinä voisi tietämätön hämääntyä tilasta. Sitä minä vain ihmettelen, että miten tuo turvotus voi ulottua myös sivuille?!? Eikö riittäisi, että siinä olisi sellainen eteenpäin suuntautuva möllykkä, miksi sen pitää muodostaa tuohon sivuille oikein sellaiset komeat jenkkakahvat?

Oli miten oli, huomenna saan lisää tietoa - jälleen - ja toivottavasti maanantaina pääsemme punktioon. Siirto voi lääkärin mukaan sijoittua mihin tahansa keskiviikon ja perjantain välille. Olen tämän viikon ollut kokonaan sairaslomalla flunssan vuoksi ja ensi viikon sitten tuon takia - onneksi työnantaja on ollut ymmärtäväinen. Alkuviikolla olleen kovan kuumeen jälkeen on lämpö jälleen normaali ja kotosalla voi hiljakseen alkaa touhuamaan, yskän sallimissa rajoissa. Otan rennosti, luen ja katson telkkaria, sekä touhuilen pieniä sisustus - ja askartelutouhuja.

Liikkumaan on ollut kova hinku. Edellisen ja tämän jälkimmäisen flunssan välissä ehdin liikkumaan vajaan viikon verran - pitäisikin ne kirjata HeiaHeiaan. Nyt liikkeellelähtö siirtyy luultavasti ensi viikon loppupuolelle asti. Sellaista se nyt kuitenkin on. Ehdinpä tekemään noita muita asioita. TTC Unitedin ensimmäisen kuun haasteen "Kokeilen jotakin uutta" on kuitenkin toteutettu, en vain ole ehtinyt enkä jaksanut siitä kirjata "raporttia" tänne. Sen otan itselleni tehtäväksi joko viikonlopun tai ensi viikon aikana.

Seuraavan kuun TTC United haasteen voisin polkaista kuitenkin saman tien käyntiin:

Liikkuminen ei ole välineistä kiinni, mutta mikä auttaa sinua liikkumaan? Rakkaat kuluneet lenkkarit, uskollinen sykemittari vai jumppamatto, kerro/kuvaa jotakin omasta/omista parhaimmista liikuntavälineistäsi, jotka tekevät liikkumisesta mukavampaa. Vai onko jokin asia, josta olet haaveillut jo pitkään, mutta et ole raaskinut sellaista hankkia. Kerro ja jaa meille siis jotakin liikkumisen välineistäsi. Toteutustavan saat valita itse.

Sellaista siis minulle tällä kertaa, liikkumisen iloa sateista huolimatta teille, jotka siihen pystyvät ja kynttilöiden lämpöä ja suklaata meille, jotka sohvan pohjalla tällä hetkellä köllöttävät!

Paikoillanne, valmiit

Nyt se taas lähtee. Menkat alkoivat hiljalleen eilen ja toden teolla tänään. Tänään alkaa myös tablettilääkitys (muistaakseni nimeltään Anastrozol 1mg) ja huomenna Gonal-F piikitys 150IU. Ensi viikolle on varattu vielä yksi akupunkiokäynti ja ultrassa follien kehittymisen käyn tarkastuttamassa keskiviikkona. Keskiviikkona varaan vielä lisää akupunktiokäyntejä, kun tiedän lisää hoitojen aikataulusta.

En tiedä, onko kiinalaissta lääketieteestä hyötyä itse hoitoihin. Kuitenkin joka kerta, kun lähden hoidosta, hymyilen. Olen hyvin tyytyväinen päätöksestäni lähteä hakemaan tukea perinteisten länsimaisten hoitojen ulkopuolelta. Akupunktio ei satu kuin joskus vähän kun piikkiä laitetaan, se välillä kihelmöi ja välillä ei tunnu miltään. Moksaus, jossa akupunkiotpisteitä lämmitetään tuntuu suurimman osan aikaa ihanalta. Välillä, kun jokin herkässä paikassa oleva piste kuumenee, tuntuu poltetta, mutta muuten se tuntuu todella mukavalta.

Olen päässyt myös liikkumisen makuun taas flunssan jälkeen. Kävin toissapäivänä pelaamassa sählyä ja eilen tanssimassa. Tuntui todella hyvälle päästä taas liikkeelle. Viikonloppuna pyrin käymään myös uimassa. Viimeisesta uinnista on jo puolitoista viikkoa ja minulla on melkein vieroitusoireita. Ihanaa on päästä taas altaaseen.

Miehelläni on työntäyteisen jakson keskellä harvinainen viikonloppuvapaa. Suunnittelimme hieman, että käymme ulkona syömässä. Ihanaa on lähteä treffeille. Olla vaan yhdessä ja viettää mukava ilta. On toki mahdollista, että hän on aivan väsynyt tänään. Mutta ilta se on huomennakin.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Lokakuu

Näin on taas kuukausi vaihtunut. Lokakuu on alkanut ja minun mielestäni vuoden pimeimmät ja ikävimmät kuukaudet ovat täällä.

Löysin eilen paikan kahdelle Ikeasta hankkimalleni pöytälampulle. Näin syksyllä valoa kaipaa ja sitä yrittää tuoda jokaiseen nurkkaan keinolla millä hyvänsä. Ei ne lamput paljoa valaise, mutta tuovat silti kotoisuutta ja lämpöä meidän pirttiin.

Syksyn ensimmäinen flunssa alkaa hiljalleen helpottamaan. Vielä en ole päässyt liikkumaan, mutta tänään tai huomenna lähden yrittämään. Viikon liikuntatauko tuli todella harmittavaan saumaan - olin juuri päässyt niin hyvin liikkumisen makuun ja nyt joutuu aloittamaan taas enemmän tai vähemmän alusta. En anna sen kuitenkaan lannistaa, lähden hiljakseen liikkeelle tänään tai viimeistään huomenna ja hidastan jos on tarvis, toista flunssaa en halua sairastaa ihan heti. Kyllä minä vauhtiin uudelleen pääsen.

Aika on taas hidastanut tahtiaan. Olen odottanut kuukautisia alkavaksi jo monta päivää ja jokainen vessassa käynti alkaa housuihin vilkaisemalla. Eilen oli jo pakko tarkistaa, että mitä kiertopäivää eletään ja totesin turhaan odotelleeni, eilen oli vasta kp 26 ja kuukautiset voivat alkaa pahimmassa tapauksessa vasta loppuviikosta. Oikeastaan on siis ihan hyvä, että olin viime viikon pois töistä, töitä on nyt riittämiin ja ehkä aikakin taas lähtee niiden mukana uudelleen tehokkaammin liikkumaan.

Torstaina minulla ei myös seuraava käynti akupunktioon. Emme ole varanneet aikoja kovin pitkälle tulevaisuuteen, koska hoidon aikataulu ei ole vielä varmistunut, mutta toivottavasti torstaihin mennessä olen jo viisaampi. Hoidon aikataulu varmistuu, kun soitan klinikalle kuukautisten alettua.

Miehelle se, että kuukautiset eivät ole vielä alkaneet oli hyvä uutinen. Hänellä on vielä parin viikon ajan todella kiireistä töistä, mutta sen jälkeen helpottaa, jolloin hänen on huomattavasti helpompaa järjestää vapaita töistä. Hyvä niin, vaikka minun puolestani sillä ei sinänsä olisi ollut mitään väliä. Asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen.

Uusi sivun ulkoasu ei ole saanut hirvittävän suurta suosiota. Annan sivun kuitenkin olla tällainen pari viikkoa ja  päätän sen jälkeen miten haluan sen pyörittää vai jätänkö sen tällaiseksi. Kokeilen. Makustelen. Ehkä olen vain "sucker for lost causes".. Töissäkin olen vienyt epäsuosittua asiaa eteenpäin jo pari vuotta. Kyllä se siitä.

Lokakuu. Tuo meille jotakin uutta ja kaunista pimeyden sijaan.

Kokeilu jatkuu

Edelleen pyörittelen dynaamisia näkymiä, tämä Magazine ehkä miellyttää minua eniten oletusnäkymänä. Miinuksia tässä on, mutta katsotaan pääsenkö niistä yli vai palaanko vielä perinteiseen tapaan.. Kyselyä en entiseen tapaan saa tehtyä gadgetiksi- tai siis saan, mutta se ei tule näkyviin. Puhelimella selatessa eilen en saanut blogilistaani näkyviin, mikä on iso miiiiinus. Luen puhelimella nykyään kaikkien kuulumiset ja jos en saa listaani näkyviin helposti, vaihtuu näkymä takaisin aivan varmasti.

Hyviäkin puolia tässä on. Normaalisti koneella käydessä blogilista on siististi oikeassa laidassa ja otin siihen jopa näkyviin jokaisesta päivityksestä lyhyen pätkän. Samoin hakutoiminto toimii tosi kivasti (jos sitä sattuisi tarvitsemaan..). Kääntäjä oli eilisen kokeilun perusteella lähinnä vitsi, mutta auttaahan se, jos jos joku ulkomaan elävä haluaisi päästä kärryille - edes sinne päin - mitä blogi käsittelee.

Taustoina ei ilmeisesti (korjatkaa ihmeessä, jos en vain osaa) voi käyttää muita kuin Bloggerin omia ja muutenkin muokkausta voi tehdä vain Bloggerin muokkaustyökalulla. Tai sitten pitäisi osata html kieltä ja kaikenlaista sellaista, josta minulla ei ole käsitystä.

Jos kyselyn olisin saanut näkyviin, se olisi ollut:

http://everythingtechnologymarketing.blogspot.fi

Pidätkö blogin uudesta ilmeestä?

1. Tykkään, tykkään, tykkään!
2. Tämä on ihan hyvä.
3. No en ihan kauheasti.
4. Ihan kamala!

Vastaisitteko siis tämän postauksen kommenttikenttään, joko lyhyesti ja ytimekkäästi tai pitkästi ja perustellen, mitä olette mieltä uudesta tavasta lukea blogiani.

Let us try

Olen jo jonkin aikaa halunnut kokeilla Bloggerin dynaamisia näkymiä. Tämä tarjoaa teille mahdollisuuden lukea blogia useilla eri tavoilla, jotka löytyvät tuosta vasemmasta yläkulmasta ennen noita välilehtiä. Syy muutokseen oli nyt viimein se, että päivitin blogini pari viikkoa sitten The cutest blog on the blogin tempaattiin ja en pitänyt siitä. Olen aiemmin käyttänyt vain heidän taustojaan, joista kyllä pidin, mutta halusin jotakin kokonaisvaltaisempaa, kivat bannerit ja otsakkeet ja mitä muuta. Tuo templaatti tarjosi kyllä ne, mutta samalla se hävitti jo pitkään keräämäni linkkilistat. Pöh!

Listoja olen päivittänyt sen jälkeen uudelleen, mutta paljon hyviä blogituttuja on vielä hukassa. Templaatti ei muutenkaan ollut mieleiseni, joten kokeillaanpas nyt sitten tätä. Muokkausta tähän tulee tapahtumaan varmaan pikkuhiljaa parin viikon aikana, älkää hermostuko.. Palautetta uudesta tavasta haluaisin teiltä mielelläni, laitan siis - ehkä jo kohta - pienen kyselyn tuohon vasempaan laitaan. Kommentteja saa tottakai ihan normaalisti saa jättää myös.

Tällä viikolla olen sairastanut ikävän flunssan. Maanantaina se tuli ja nyt alkaa helpottamaan. Liikkumaan en siis ole päässyt koko viikolla ja täytyy hiljakseen yrittää tässä taas lähteä liikkeelle. Olen vain nukkunut ja sen verran revin itsestäni irti, että olen käynyt kahdesti akupunktiossa tällä viikolla. Nyt on alettu avaamaan minun sielun ja kohtalon oviani ja tehty minusta hiljakseen avointa ja vastaanottavaista. Akupunktionainen on hyvin mukava ja menen hoitoon mielelläni. Pidän mieleni avoimena ja toivon, että hoidoista saamme vielä lisäbuustin  hoitojen onnistumiseksi.

Menkat eivät ole vielä alkaneet. Saimme tarvittavat labratulokset julkiselta puolelta Graviditasta varten viime viikolla ja lääkkeet hain tiistaina nenä-, kurkku- ja yskänlääkkeiden kanssa samaan aikaan. Aikamoinen läjä niitä taas tuli, mutta onneksi lääkekattoon saimme ne. Nyt vaan menkat alkamaan ja show samalla. :)

Sellainen viikko siis minulla. Todella tylsä, ja nyt jo intoa täynnä, kun taas alkaa jaksamaan! Mukavaa viikonloppua kaikille!

PS. Kokeilkaas tuota Google kääntäjää tähän, englanniksi on ainakin varsin hupaisaa luettavaa.. :)

Liikkuu

Aika liikkuu, minä liikun, asiat menee eteenpäin. KP 2jotain, pikkuhiljaa menkat lähenee.. HIV ja hepatiitti tulokset tulee postitse alkuviikosta, tiistaina saa hakea lääkesatsin. Satanen maksimissaan pitäisi tämän setin loppuhinnaksi tulla, kun Ovitrelle ei kuulu lääkekaton piiriin. Halpaa kuin saippua verraten kevään lääkekuluihin.

Ensi viikolla on myös ensimmäinen käynti akupunktiossa. Sinne olen halunnut mennä jo pitkään, mutta viimein toteutuksen asteelle mennään tässä. Toivotaan akusta tukea tähän seuraavaan hoitoon..

Asiat menee muutenkin mukavasti eteenpäin. Suunnitelmaa B kehitellään kovasti, ja mikään ei tätä B:tä sulje pois vaikka A toteutuisikin. Asiasta lisää tietoa myöhemmin..

TTC United on saanut hienon alun. Monet ovat aktivoituneet liikunnan saralla, ja HeiaHeiassa treenejä on kirjattu ahkerasti. Haasteen mukaisia uusia kokeiluja suunnitellaan ja kokeillaan siellä täällä - itsekin olen ensimmäisen kokeilun yrityksen jo tehnyt. Siitä lisää ehkä jo ensi viikonloppuna.. :D

PS. En ole tyhjentänyt linkkilistojani tarkoituksella. Kokeilin uutta taustaa ja samalla linkkiluettelot tyhjenivät. Lisäilen linkkejä pikkuhiljaa takaisin, kun vaan ehdin ja luen mitä minulta on jäänyt välistä. Samalla mietin haluanko päivittää blogia edelleen johonkin uuteen muotoon. Tämä templaatti ei miellytä minua niin kuin vanha.. Lisää aikaa, sanon minä!

Ensikäynti Graviditaksella

(Huom. teksti on yhtä paljon teille, kuin minulla itselleni muistiinpanoja. Teksti on välillä sekavaa ja epämääräistä ja sitä nyt tuntuu tulevan, mutta yrittäkää kestää.. :) )

Valmistautumista

Valmistauduin lähtöön jo aamulla kaivelemalla esiin kansion, johon olen pyrkinyt keräämään kaiken materiaalin hoitoihin ja tutkimuksiin liittyen. Samassa kansiossa on niin reseptit kuin sairaskassaan lähetetyt korvaushakemukset päätöksineen. Papereita oli kuitenkin kertynyt niin paljon, että kansio oli enemmän tai vähemmän sekaisin. Samalla huomasimme, että miehen spermanäytteiden tulokset eivät olleet kansiossa. kaivelin niitä aikani, mutta oli pakko todeta, että paperia ei löydy mistään. Jätin miehelle lapun asiasta ja lähdin töihin.

Mieheni etsi lappua myös ympäri asuntoa, mutta ei siitä tullut sen kummempaa tulosta. Onneksi Felicitakselle soittaessa selvisi, että heiltä tulokset saa myös, se täytyy vain paikan päältä käydä hakemassa, koska sähköpostiin he eivät voi tuloksia lähettää. Mies soitti minulle töihin ja aikaistimme lähtöä niin, että ehdimme koukkaamaan toisen klinikan kautta.

Sillä aikaa minä setvin ja järjestän kansiota töissä uuteen uskoon. Törkeästi käytin työpaikan aikaa ja kansiotaskuja siihen, että kansiossa on kaikki selkeässä järjestyksessä, jotta kallista lääkäriaikaa ei mene turhanpäiväiseen papereiden kaiveluun. Totesin, että kaikki muut tiedot minulla on lääkärikäyntiä varten, paitsi itse hoitoa varten tarvittavat HIV ja hepatiitti testien puhtaat tulokset.

Kuinka pääsimme perille

Puolen päivän jälkeen mieheni haki minut siis töistä ja lähdimme kohti Helsinkiä. Kamppiin asti kaikki meni ihan hyvin - meillä oli hieman vajaa puoli tuntia siihen, kun klinikalla pitäisi olla. Mieheni alkoi suunnistamaan kohti Felicitasta, jossa hänen spermanäytteensä otettiin. Hän lähti vaeltamaan kohti eduskuntataloa, jossa hänen mukaansa Urho Kekkosen katu sijaitsee. Minä haen puhelimella tarkempia tietoja, reittiä, mutta jostakin syystä puhelin ei millään löydä kyseistä osoitetta. Aika kuluu, ja me tullaan Arkadiankadulle, jossa mies toteaa, ei se kyllä täällä ole. Viimein saan jotakin järjellistä esiin puhelimeen ja totean paikan olevan ihan eri puolella Kamppia. Mieheni oli tällä hetkellä ehtinyt kysymään myös joltakin kadulla vastaan tulleelta tarkempia ohjeita ja ei muuta kuin jalkaa toisen eteen. Kello on varttia vaille.

Mies hakee näytteen tulokset ja minä odotan alhaalla. Tarkastan vielä Graviditaksen oikean osoitteen, Aleksanterinkatu 21 Citykäytävällä. Citykäytävän minä tiedän, kyllä me sinne osataan. Kivaa olisi ollut käydä vessassa ennen käyntiä, mutta pakko on ehkä odotella... Mies tulee onneksi nopeasti, ja lähdemme kohti Rautatieasemaa ja Citykäytävää. Kello on kymmentä vaille.

Pääsemme perille Citykäytävälle, totean, että eipäs tämä ollutkaan ihan niin selkeän näköinen paikka, täällähän on miljoona eri käytävää. Haahuilemme, katselemme infotauluilta lisää tietoa. Tarkastan uudelleen, mitä paikasta sanotaan Graviditaksen sivuilla. Kello on kahta vaille. Mieheni ottaa paikan numeron ja soitamme sinne tarkempia ohjeita. Kätilö vastaa, kysyy minkä kaupan kohdalla olemme ja opastaa tottuneesti perille. Kun olemme Citykäytävän Stockmannin puoleisessa päässä olemme jo hyvin lähellä ja löydämme perille. Kello on kahta minuuttia yli.

Hissillä yläkertaan ja siellä meitä jo odotellaan. Onneksi emme olleet enempää myöhässä. Kaikki kuitenkin hymyilivät, sain käydä vielä nopeasti vessassa ja ottaa kupin kaakaota ja lääkäri ohjaa meidät sisälle.

Itse käynti

Käynnillä aloitetaan papereiden tutkimisella ja tähän astiseen tilanteeseen pääsyllä. Tässä vaiheessa olen nolon aloituksen jälkeen hyvin tyytyväinen siihen, että edes meidän paperit ovat hyvässä järjestyksessä ja suurin osa on saatavilla. Lääkäri kirjaa asioita ylös pääpiirteittäin, selittää meille jo saamiemme papereiden tuloksia ja alamme pohtimaan kuinka asiaa voitaisiin heidän toimestaan viedä eteenpäin. Meille myös selitetään mitä tarkoittaa saamani diagnoosit retrokervikaalinen ja retrograadinen endometrioosi. Retrograadinen endometrioosi oli sitä, että endometrioosikudosta on kohdun ja suoliston välissä, ja tämä voi aiheuttaa niin yhdyntäkipuja kuin ulostamisvaikeuksia. Retrograadinen selitettiin myös, mutta asioita tuli niin paljon, että on hankalaa muistaa kaikkea. Muistaakseni se oli niin, että kuukautisten aikaan endometrioomakudosta päätyy myös kohdusta ylöspäin. Voin olla aivan hakoteilla. Joka tapauksessa meidän tilanne ei ole lääkärin mukaan mahdoton, mutta haasteita meillä ehdottomasti on. Haasteet aiheutuvat sekä siitä, että oikea munatorvi on tukossa että siitä, että munasarjat ovat endometrioosin vuoksi kiinnittyneet kohtuun kiinni. On tuuristaan kiinni, yltääkö aukinainen vasen munatorvi noukkimaan kypsän munarakkulan ja toimittamaan sen kohtuun.

Laboratoriokokeissa ei paljastu mitään, joka aiheuttaisi lääkärille erityisiä huolen aiheita, sieltä puolelta kaiken pitäisi olla kunnossa. Toki hän sanoo, että endometrioosipotilailla aika toimii usein yritystä vastaan. Turha odottelu kannattaa jättää tekemättä, jos vain tietää haluavansa lapsia. Endometrioosileikkauksesta hän mainitsi sivulauseessa, jos tilanne menee pahaksi, niin siihen voidaan joutua. Tavoitteena olisi kuitenkin se, että mahdollisen raskauden saisi aikaiseksi ennen leikkausta. Se on parempi niin päin.

Itse hoidosta puhuttaessa päädymme lyhyen kaavan mukaiseen hoitoon, joka tehdään jo seuraavan kierron alkaessa. Lääkäri Eero Varila herättää luottamusta selittämällä jokaisen vaiheen tarkasti ja kertomalla myös miksi asioita tehdään tietyllä tavalla. Hän kertoo, että aloitamme kuukautisten alettua neljän päivän tablettikuurilla (jonka nimeä en nyt muista, ja jonka tarkastan myöhemmin), jossa on jotakin entsyymiä. Endometrioosikudos voi erittää jotakin ainetta liikaa, jonka määrää tuo lääkkeessä oleva entsyymi pienentää. Lääke on virallisesti rintasyöpälääke, mutta heillä on hyviä kokemuksia lääkkeen käytöstä koeputkihoidoissa. Seuraavaksi aloitettiin piikitys, menemme samalla tavalla kuin Naistenklinikan pitkässä IVF:ssä Gonal-F:llä ja annoskin on sama 150 IU ja irrotus tehdään piikillä (ja pää on jossakin lomalla, kun en tätäkään muista. Vanha tuttu nimi, jonka lisään tähän, kun se päähän pätkähtää). Välissä tuli vielä jokin neljäs lääke, jota ei Naistenklinikalla käytetty. Siihen sain reseptin, mutta siitä ei taidettu kuitenkaan vielä kauheasti kertoa. Se alkoi vasta sen jälkeen, kun on käyty ensimmäisessä folliultrassa. Ensin siis aloitetaan tableteilla, soitellaan ultra-aikaa ja aloitellaan piikitykset. Ultra tuli kymmenennen kiertopäivän paikkehilla ja sitten katsotaan jatko.  Luultavasti punktiosta neljäntenä(?) päivän tehdään siirto, jos kaikki menee hyvin.

Lääkäri myös kertoi kahdesta eri tavasta tehdä alkioiden pakastus. Ensimmäisessä tavassa alkiot pakastetaan niin, että kriittisin vaihe hieman nollan alapuolella tehdään hyvin hitaasti, jotta alkioihin ei muodostuisi kiteitä ja ne eivät vahingoittuisi. Toisessa tavassa alkioista kemiallisesti poistetaan nestettä, jonka jälkeen kiteytymisestä ei tarvitse huolehtia ja pakastaminen tehdään hyvin nopeasti. Pakastustavassa ja raskauksien määrässä ei lääkärin mukaan ole havaittu eroja.

Lääkäri myös tutki minut, totesi saman mitä papereissa luki. Munasarjat ovat kohdun takana kiinni, toki paljon rakkuloita oli eri vaiheissaan kehittymässä. Kohtu oli erikoisella mutkalla. Hän näki ensin jotakin varjoja, joten hän halusi tarkistaa vielä sen, ettei kohdussa oli mitään ylimääräistä, kuten polyyppia tai kasvainta tai että kohtulihaksessa ei ole endometrioosia. joten hän ruiskuttu kohtuuni vettä, jotta se laajenisi ja mahdolliset ongelmat näkyisivät paremmin. Mitään ei kuitenkaan näkynyt.

Lopuksi allekirjoitimme vastaanotossa istuneen kätilön kanssa hoitosopimukset ja kopioimme heille kaikki tarpeelliset paperit, jos niistä on jossakin vaiheessa jotakin hyötyä. Lupasimme myös hankkia HIV- ja hepatiittitulokset Naistenklinikalta, ennen hoidon aloittamista. Kätilö oli hyvin kiinnostunut meistä ja oli kaiken kaikkiaan hyvin ystävällinen.

Klinikasta jäi kaiken kaikkiaan hyvä fiilis. Eeri Varila herätti luottamusta meissä ja tuntui, että moneen asiaan sai vastauksen. kerroin hänelle myös, että aloitan hoitoja tukemaan akupunktio hoidon kuun lopussa ja hän siihen kannusti, ei se otakaan jos ei se anna. Hänen kanssaan myös keskusteltiin siitä, että monien hyvää tarkoittava lause "ottakaa rennosti, kyllä se siitä" on ihan kukkua. Ei nyt noilla sanoilla, mutta käytännössä kuitenkin. Hänen mukaansa kaikilla on stressiä hoitojen aikana ja yksikään koeputkihoito ei koskaan onnistuisi, jos stressaaminen olisi syy negatiivisiin testituloksiin.

Olen siis ainakin tässä vaiheessa hyvin tyytyväinen meidän valintaan. Nyt vain odotellaan tämän kuun kulumista ja hoitojen aloittamista. Pari viikkoa on aikaa hankkia tarvittavat lääkkeet - toivottavasti niistä edes suurin osa on kelakorvattavia ja täten lääkekaton kautta mahdollisimman halpoja - ja hankkia HIV- ja hepatiittitulokset Naistenklinikalta.

Tästä se lähtee!

TTC United

Kuukausi sitten väläyttelin ajatusta liikuntaprojektin aloittamisesta. Kiinnostuneita liikuntasivuprojektiin tuli, mutta vaikka minulla ajatus aiheesta on muhinut takaraivossa, niin toteutuksen asteelle en kuitenkaan ole ennen tätä ehtinyt. Nyt haluan kuitenkin polkaista projektin käyntiin aivan toden teolla.

Projektiaikana olkoot kolme kuukautta alkaen tänä lauantaina 15.9. ja päättyen lauantaina 15.12, josta on reilu viikko vielä jouluun. Projektiryhmäläiset ovat:

Pieni Elefantti
Emminkäinen
FatCat
Belly
Maria
Rowan
Suvitar
Helma
Feeniks

Lisäksi:

A
Nieve

Vielä on 2 päivää aikaa lähteä mukaan, jos ajatus kiinnostaa. :) (Niin ja jos kuukausi sitten sanoi tulevansa ja nyt ei olosuhteet annakaan periksi, niin projektiin ei ole pakko osallistua) Projektin nimi on TTC United, joka vastoin kaikkia odotuksia ei tule sanoista "Trying to Conceive" vaan sanoista "The Tsemppi Club". Alla näkyvän projektilogon voi halutessaan laittaa omaan blogiinsa.

Olen perustanut HeiaHeia:n projektin nimeä "TTC United" kantavan suljetun ryhmän, johon kutsun mukaan halukkaita sitä mukaa, kun minulle ilmoittautuu (sähköpostiin onnista@gmail.com tai kommenttikentällä). Ryhmäläiset ovat tähän asti mukana bloginimillään, mutta ryhmään voi liittyä myös omalla nimellä. Se tietysti edellyttää sitä, että ryhmän jäsenten välillä on oltava luottamus, eli jos joku mukaan lähtee omalla "siviili"tunnuksellaan, niin sitten siitä ei huudella ja on kohteliasta ilmoittaa, jos jonkun tunnistaa. HeiaHeian-ryhmään liittyminen on joka tapauksessa vapaaehtoista.

Tärkeintä koko projektissa on löytää liikunnasta iloa ja haastaa itsensä liikkumaan enemmän samalla kun kannustaa muita liikkumaan. Jokainen ryhmäläinen liikkuu oman tasonsa ja terveydentilansa huomioiden ja kunnioittaa ja tukee muita tasosta riippumatta.

Jokainen voi halutessaan kirjata itselleen realistisen tavoitteen projektin ajalle. Minulla on tavoitteenani uida 25 kilometria kolmen kuukauden aikana ja käydä lisäksi 10 kertaa sählyssä ja 10 kertaa tanssimassa. Kaikki sen lisäksi tapahtuva liikunta on tietysti plussaa. Uintitavoite on minulle haastava, koska se tarkoittaisin noin 1,8 kilometriä viikossa. Lisäksi hoitojen mahdollisesti aiheuttamat liikuntakatkot voivat sotkea liikuntasuunnitelmia. Tämä on kuitenkin minun liikkumishistoriaani ja tämän hetkistä kuntotasoani ajatellen mahdollinen saavuttaa, joten sillä mennään.

Ajatuksenani oli, että jokaiselle kuulle olisi oma teemansa. Ensimmäisen kuukauden teemana on "Kokeilen jotakin uutta". Syksy on alkanut ja tanssikoulut, kuntoklubit ja kaikki etsivät uusia jäseniä. Toivoisin, että jokainen ryhmäläinen kokeilee itselle jotakin (ihan mitä tahansa) uutta lajia ja raportoi/kertoo siitä tai kuvaa sitä blogissaan haluamallaan tavalla. Luovuus kunniaan raportointia tehdessä!

Toimiiko tämä? Haluatko jotakin muuta, ja jos, niin mitä?

Hei me liikutaan!!! 

Yksityisen koeputkihedelmöityshoitopaikan valinta Helsingistä

Olen valitsemassa meille yksityisen puolen hoitopaikkaa seraavaa koeputkihoitoamme varten Helsingissä. Hinta ei ole määräävä tekijä hoitopaikan valintaan. Jos olisi, jatkaisimme Naistenklinikalla, josta olemme pääsääntöisesti saaneet erittäin hyvää ja edullista palvelua. Valitettavasti ensimmäisen hoidon jälkeen seuraavan odotusaika voi olla jopa puoli vuotta, joten haluamme käyttää täyteen tulleen lääkekaton hyödyt mahdollimman tehokkaasti jo tänä vuonna.

Kirjoitin, että hinta ei ole määräävä tekijä, mutta halusin silti tehdä hieman vertailua hintojen välillä. Tässä havaintoni, jotka ovat parhaimmillaankin suuntaa-antavat eivätkä takuulla kerro koko totuutta. Hintoina olen käyttänyt mainittujen IVF-klinikoiden itse sivuillaan ilmoittamien maksimihintoja ilman omavastuuosuuksia.

Ensimmäinen havaintoni on, että hintoja on haasteellista verrata, kun jokainen ilmoittaa hinnat eri tavalla.

VL= Väestöliitto

Fel= Felicitas (Jota kehui Planner)

Fer=Fertinova

Gra= Graviditas (Jota kehui Jadekivi)

Fertinova vaikuttaa pelkeästään näitä neljää kategoriaa vertaamalla edullisimmalta. Heillä oli lisäksi ilmainen ensikäynti, joka tosin ei sisältänyt tutkimuksia. Onko se meidän tapauksessamme ongelma, kun perustutkimukset on tehty jo toisaalla vai tarkoittaako se sitä, että aloitus tehdään käytännössä aina ilmaisella ensikäynnissä sekä eri kerralla, jolla tehdään tutkimukset. Onko ilmainen ensikäynti siis vain ärsyttävä mainoskikka? Toisaalta muilla toimijoilla oli kirjattu se, että ultraäänet kuuluvat tutkimuksien hintaan. Fertinovalla näitä hintoja ei mainita, ei edes yksittäisen ultraäänen hintaa. Toisista poiketen alkioiden pakastuksen aina on vain yksi vuosi kolmen sijaan. Olen luonteeltani epäluuloinen, joten vaikka voin hyvinkin olla väärässä, minulle jää Fertinovasta hieman se vaikutelma, että kaikkea ei kerrota ja näennäisesti edullisimmilla hinnoilla eritetään kelata asiakas sisään.

Puhelimitse: Hieman tylyn kuuloinen asiakaspalvelija. Hoidot tehdään etupäässä lyhyellä kaavalla. Ensikäynnille pääsisi jo ensi viikolla. Hoitojen pakettihintoihin kuuluu ultraäänet. Pyritään siihen, että asiakkaalle valitaan omalääkäri. Alkion siirrot tehdään pääsääntöisesti arkisin ja yleensä tehdään siirrot 5-päiväisille alkioille. Me pääsisimme ensikäynnin jälkeen suoraan hoitoon, mainoskikka on siis meille etu. Hienoisesta tylyydestä huolimatta puhelun kestäessä oli kuitenkin auttavainen ja antoi lopuksi vinkin, kuinka meidän kannattaisi toimia. 

Sivuilla: Omituiset ja rajoitetut puhelinajat eivät luo tervetullutta vaikutelmaa. 

Väestöliitto oli tuloksissa toiseksi edullisin. Hoitojen hintoihin sisältyy ultraäänikäyntejä. Tuntuu, että kaikki tarpeellinen kerrotaan. Meidän kohdallamme huolta aiheuttaa se, että jonotusaika yleisesti ottaen "edullisena" pidettylle klinikalle voivat olla pidemmät. 

Puhelimiste: Ihan asiallinen palvelu puhelimitse. Hoidot tehdään yleensä lyhyellä hoidolla. Aloituskäynnille pitää ehdottomasti tulla molempien mukaan. Tällä hetkellä ensikäynnille hieman pidempi odotusaika (3-6 viikkoa), joka tiputtaa Väestöliiton tässä vaiheessa meidän listaltamme pois. Toisaalta minulle ei jää vaikutelmaa yksilöllisesti suunnitelluista hoidoista.

Felicitas vaikuttaa toiseksi kalleimmalta tässä tutkimuksessa. Epävarman olon minulle tekee se, että hoitojen hinnoissa ei ole erikseen mainittu ultraäänikäyntejä, mutta mainittuna oli kuitenkin hieman muita korkeammat hinnat toimisto- ja laskutuslisille sekä sille, jos puhelimitse tai sähköpostitse annettaisiin ohjeita. 

Puhemitse: Erittäin ystävällinen asiakaspalvelu. Molempia hoitomuotoja käytetään asiakkasta riippuen, pitkää ja lyhyttä kaavaa siis käytetään. Ensi viikolla on jo aikoja. Hinnat pakettihintoja eli IVF-hintoihin kuuluu ultraäänet ja muut. Siirtoja ei  pääsääntöisesti tehdä viikonloppuisin. 

Sivuilla: Laadukkaat sivut, nettiajanvaraus. 

Graviditas vaikutti kalleimmalta näiden perusteiden perusteella. Hoitojen hinnoissa on mukana seurantakäynnit, mutta mahdollisista toimisto, puhelinohje, laskutus yms lisämaksuista ei mainita mitään. Felicitas ja Graviditas voivat olla käytännössä samoissa hinnoissa, jos Graviditas ei laskuta erikseen noita lisäkuluja, mutta toisaalta niitä kerättäessä ne nostaisivat Graviditaksen hintatasoa vielä edelleen ylöspäin. 

Puhelimitse: Erittäin ystävällinen palvelu. Lyhyellä kaavalla valtaosa. Ei merkittäviä lisäkuluja, toimistomaksu laskutuksen yhteydessä reilun kympin. Eero Varilalle pääsisi jo tänään, mutta punktioaika ei onnistuisi meille millään. Hoito menisi siis joka tapauksessa seuraavalle kuulle. Infektiotulokset voimassa 18 kuukautta muiden vuoden sijaan. 

Sivuilla: laadukkaat ja selkeät sivut, nettiajanvaraus. 

Meidän päätös

Asiakaspalvelun  ja suosituksien mukaan lääkäriksi ja hoitopaikaksi valikoitui Eero Varila ja Graviditas. Hinta vaikuttaa ensivaikutelman perusteella kaikkein kallemmilta, mutta kun ottaa hinnoista vertailuun omavastuuhinnat ei Graviditas vaikuta enää huomattavasti muita kalliimmalta ja saattaa olla jopa halvempi kuin Felicitas. Avoimuuden vaikutelma, nopean hoitoon pääsyn ja yksilöllisen palvelun ja yksilöllisesti suunniteltujen hoitojen mahdollisuus houkuttelee. 

Aloitusaika on viikon päästä torstaina, joten meidän toinen IVF on seuraavassa kierrossa. 

No white flag

Aamulla kävin verikokeessa, äsken sain puhelun. Arvo alle 1. Ei onnistanut tällä kertaa. Sen jo tiesin, taas.

Aamulla labraan ajellessa radiossa soi Didon White Flag. En ensin kiinnittänyt siihen niin huomiota, mutta sitten se tunkeutui läpi, minähän en periksi anna!

En aio mennä tämän laivan kanssa alas, mutta oveni yllä ei ole eikä tule olemaan valkoista lippua. Tuulta päin ja hintavertailu käyntiin, millä yksityisellä saan nopeasti palvelua seuraavan koeputkihoidon muodossa pääkaupunkiseudulla? Kokemuksia, hintoja?

Hoitaja kertoi puhelimessa, että Naistenklinikalla maksimiodotusaika on puoli vuotta toiseen IVF:n. Ja näistä kuukautisista en vielä ainakaan voi ilmoittautua. Ja minähän en puolta vuotta odota taas! Tottakai etusijalla on ne, jotka eivät ole päässeet edes ensimmäiseen hoitoon, ja ylilääkäri päättää. Mitään ei voi luvata ja se, että lääkekatto olisi täynnä ei varmista sitä, että tämän vuoden puolella vielä pääsisi hoitoon.

Kyllä tämä on niin typerää, ettei mitään rajaa.

Miksei meillä voi onnistua?


PS. Kiirettä ollut, liikuntahaasteen pariin palaan lähipäivinä.. Ideoita muhistelen.

Syksyinen hyvän mielen postaus

Kävimme eilen miehen perheen kanssa Korkeasaaressa. Tuoksut olivat syksyiset, mutta aurinko paistoi ja oli tosi lämmintä.

Tässä kuvia (kännykameralla ja vanhan paperin efektillä tuunattuna) alkusyksyisestä Korkeasaaresta:

Jaahas

Eilen illalla minulla nousi kuumetta. Pieniä nippailuja tuntui vatsassa. Ja näiden kahden pienen oireen vuoksi olen nyt siis "aivan varma", että kiinnittymistä tuolla tapahtuu..

Jos ei muuta, niin toiveet on saatu hyvin korkealle, ja korkealta tippuminen - sehän sattuu..

Kampanjahengessä, positiivisin mielin, en mieti sitä nyt, vaan lähden aamupalalle, aloitan mamavitamiinit - just in case - ja aloitan uuden päivän.

1. PAS

Progynovaa popsittu aamuin illoin, Lutinusta laitettu kolmesti päivässä launtaista. Nyt on vuorossa ensimmäinen PAS. Ei oireita muutamaa päänsärkyä lukuunottamatta. Ei jännitä, ei oikeastaan tunnu kauheasti miltään.

Kahdesta pakkaseen saadusta alkiosta toinen, seitsemänsoluinen selviää sulatuksesta ja siirretään. Seuraavaksi vuorossa on toinen IVF tai... Raskaus. Lääkitystä jatketaan joka tapauksessa vähintään testiin asti.

Eletään siihen asti ihan normaalisti.

Liikuntaa!?!

Kuva:  http://djfrobot.blogspot.fi 

Vuoden 2012 alussa aloitin Kevyen sivuprojektin. Suurelta osin tuntui, että projekti oli menestys, itselleni se ainakin antoi tarvittavan lisäpotkun, että sain painon tippumaan ensimmäistä IVF:ää varten.

Olen liikkunut kesänkin aikana ihan hyvin. Kesäkiloja on kuitenkin vyötärölle kertynyt ja uudelleen aktivoituminen on ehdottomasti edessä, kun loma on parin viikon päästä vietetty. Olen siis mielessäni pyöritellyt taas kevytmuotoisen sivuprojektin mahdollisuutta ajatuksella Excercise Co. eli lisää liikuntaa porukalla. Olen pyörittänyt erilaisia ajatuksia HeiaHeiasta kuukausihaasteisiin, mutta ennen kuin ajatusta vien sen pidemmälle, haluaisin tietää herättääkö ajatus vastakaikua? Olisiko projektiin mukaan lähtijöitä? Millainen projektin pitäisi olla? Projekti voisi kestää esimerkiksi syyskuun alusta jouluun, eli juuri sen ajan kun on niin helppoa kääriytyä vilttiin sohvan pohjalle ja öhöttää suklaata..

Are you in?

PS. Jos mukaan on tulijoita, pyydän jokaista huolehtimaan siitä, että on käynyt tarvittavissa lääkärin testeissä ja tiedostaa oman fyysisen kuntonsa ja sen tuomat rajoitukset. Jokaisen on tarkoitus liikkua oman kykynsä ja kuntonsa mukaisesti, eikä liian kovalla aloituksella repiä kehoaan rikki.. Tarkoituksena on siis lisätä omaa liikkumistaan ja jakaa liikkumisen tuomaa iloa ryhmäläisten kesken.

Sieltä ne tuli, ihan ajallaan

Taputan itseäni edelleen olalle, kroppa toimi ihan niin kuin pitikin. 1.8. alkoi tiputella ja 2.8. yöllä jo uusi kiero alkoikin sitten kunnolla. Aloitin Progynovan (2mg 1 tabletti aamuin illoin) ja soitin itselleni ultra-ajan pakastetun alkion siirtoa varten. Ajan sain kahden viikon päästä tiistaille, jolloin määritellään meille toivottavasti siirtopäivä, joka toivottavasti ei olisi viikonloppuna vaan joko sen samaisen viikon loppupuolella tai vasta siitä seuraavalla viikolla. Jos ei osu arkipäivälle, se siirtyy eteenpäin seuraavaan kiertoon. On tosi hienoa, että ultra on vasta silloin, ehdimme olla mökeillä ja vieraissa ihan riittävästi ennen sitä.

Tänään alkaa siis loma, jota on odotettu.. Koko kesän olen toivottanut työkavereille hyvää lomaa ja nyt viimein on meidän vuoro.

Sen kunniaksi biisi, joka on heräämisestä lähtien soinut päässä:

Way to go, body!

Menkat eivät siis ole vieläkään alkaneet, joten halutessamme voimme mennä PASiin jo elokuussa, jei! Saamme siis itse päättää hoidammeko ensimmäisen PASin jo nyt vai siirrämmekö eteenpäin kuukaudella. Mieheni oli hieman kahden vaiheilla, hän ajatteli loman ja aikatauluttomuuden kannalta asiaa, ja minä olen vielä myöskin kahden vaiheilla. Katsotaan nyt, mihin asti menkat antavat itseänsä odottaa, kiertopäivä 30 siis menossa. Jos menisi vielä parikin päivää, ehtisimme tehdä loman alussa maakuntakierroksen sukulaisissa ja ystävillä ihan rauhassa ja tulla sitten kotiin ja ultraan ja hoitaa seuraavalla viikolla siirron. Luulen, että teemme niin, että päätän siinä hetkessä, kun menkat alkaa aloitanko lääkityksen vai en. Sillähän se on selvä..

Ja onhan se mahdollista, että ne menkat eivät tulekaan, vaikka en ihan hirveästi panostaisi sen puolesta! :)

Nyt on tosi hyvä fiilis! Varmasti tämän blogiystäväni Bellyn vetämän tänään alkavan vauvantekoprojektin aikana minuakin onnistaa.

Yritin keksiä jonkin feel good laulun & videon teidän kanssa jaettavaksi tähän , mutta:

• Ensin mieleeni tuli biisi "You are my sunshine", mutta sen sanat ei nyt stemmannut oikein..
• Sitten tuli mieleen Emiliana Torrini:n Jungle drum, mutta sehän kertoo rakastumisesta. Ja vaikka rakastankin miestäni hirmuisesti ja se saa minut hyvälle tuulelle, en nyt sitäkään halunnut tähän laittaa.
• Totesin, että joko minulla ei ole mielikuvistusta tai vaihtoehtoisesti hyvän olon biisit syntyy aina siihen hetkeen, kun ne vain sopivasti kuulee, eivätkä siitä syystä ole nyt juuri käytettävissä.. 
• Sen jälkeen mieleeni tuli vielä Gotye, jolla on paljon hyviä biisejä (siis myös Somebody I used to know:n lisäksi).

Tässä siis teille yksi kappale, joka nyt vain (se ei liity tähän tekstiin siis sinänsä millään lailla) tuo minulle hymyn huulille:

Mixed emotions

Tiesin jo kirjoittaessani edellistä viestiä raskauden ajan valittamisesta, että takuulla se jakaa mielipiteet. Lukijoinani on myös raskaana olevia ja toivon itsekin olevani raskaana joskus. Tulenko valittamaan itse, jos olen raskaana? Luultavasti. Pyrinkö ottamaan huomioon sen, missä seurassa valitan ja millä tavalla tuon asiat esille? Toivon suuresti osaavani sen taidon myös silloin ja siinä. 

Olen miettinyt asiaa paljonkin viime päivinä. Uskottelenko itselleni, että jos pitkään toivomani raskaus alkaisi huomenna, pystyisin vain nauttimaan olotilastani koko ~40 viikon ajan? Olisinko vain niin onnellinen, että hymyilisin läpi raskauden valittamatta ja nauraisin vieläpä synnytyksen kivuille, koska se nyt vaan on niin ihanaa? Vienkö siis samalla myös itseltäni oikeuden tuoda esille mahdolliset ongelmat, kivut, pelot, huonot olot ja epämukavuudet, koska olen valittanut muiden valittamisesta? Mikä pointti olisi silloin raskauden ajan blogeilla, jos niissä ei saisi tuoda esille kuin hetket, jolloin kaikki on ruusuilla tanssimista? Mitä  ideaa on missään keskustelussa mihinkään asiaan liittyen, jos niissä ei voi tuoda esille kaikkia mahdollisia näkökulmia asiaan?

Kuva: alledesign.deviantart.com

Itse voin myös valita, luenko raskausblogeja ja seuraanko blogiystävieni elämää edelleen plussauutisten jälkeen. Minä olen valinnut seuraamisen. Luen niitä välillä uteliaisuutani, välillä haaveillakseni, välillä kääntääkseni puukkoa oikein haavassa ja myös välillä aidosti onnellisena toisen puolesta. Sellainen minä olen. Katkera, iloinen, vihaava, onnellinen, pilkallinen, kateellinen ja tyytyväinen, ja kaikkea tätä yhtäaikaa.  

Haluan olla myös ystävälleni tukena hänelle uudessa tilanteessa. Haluan iloita ja tukea, vaikka se itselleni olisikin vaikeaa, ja vaikka kuinka vaikeaa olisikin kätkeä mahdolliset omat ajatukseni ja tunteeni hymyn taakse - varsinkin jos emme ole kahdestaan asiasta keskustelemassa. Halusin tuoda ajatukseni esille jossakin - olkoonkin täällä - useiden ihmisten silmien alla, jotta asian kohtaaminen oikeassa elämässä olisi helpompaa. Tämä on oikeastaan ihan sama asia kuin onnittella jokaista Facebookissa, jolla on onni julkaista odotusuutinen tai laittaa esille tonttuhattuiset lapsipotretit muiden joulukorttien kera, hymyillen ja samalla mutisten mielessäni. 

Odotin itseasiassa, että asia olisi nostattanut suurempiakin tunteita kommenttien muodossa, mutta sainkin vain kolme "Ei näin" ja toki myös kolme "Komppaan" ja yhden kommentin sympatiseeraajalta. Kolme "Ei näin" pikaviestiä taisikin olla tähän astinen ennätys. Täysinhän on vielä mahdollista, että voin saada niitä vielä jatkossa lisääkin, varsinkin jos joku vihjaisisi tekstistäni jollakin äitien ja tulevien äitien suosimalla keskustelupalstalla.. Toivottavasti kuitenkaan näin ei tapahdu, kuten sanoin jo aluksi edellisessa viestissä, tarkoitukseni ei ole pahoittaa kenenkään mieltä.. Toisaalta mielelläni asiasta keskustelisin kanssanne. Millaisia ajatuksia nämä mietteeni sinussa herättää?

Vaikeinta on kuunnella valitusta

Ketään en halua loukata, kerron vain miltä minusta tuntuu.

Työkaverini, jota myös ystävänäni pidän, on raskaana. Hänellä on enää vain neljä viikkoa töitä, jonka jälkeen mammaloma koittaa. Olen kuunnellut ja parhaani mukaan iloinnut hänen onnestaan, vaikka ajoittain se onkin vaikeaa. Vaikeaa on se, että tiesin jo viime syksynä, kun hän yrittämisestänsä kertoi naimisiin menonsa jälkeen, että tässähän ei nyt pitkään mene. Vaikeammaksi asian teki minulle se, että tiesin hänen menevän edelleni - hän on minua viisi vuotta nuorempi. Hän on ehtinyt opiskella itselleen yliopistotutkinnon, on korkeammassa asemassa työelämässä ja silti on tekemässä jo onnellisessa parisuhteessa lapsen. How does she do that??? (Oikeastihan se on todella hienoa, että hän on pääsyt pitkälle, ja toisaalta on hienoa, että lapsi syntyy vakaisiin olosuhteisiin, mutta se perisuomalainen kateus, se se vaan välillä nostaa päätään.. Minkä teet??) Vaikeaa se oli myös siksi, että luultavasti hän saa omansa, ennen kuin minulla on edes tietoa tulenko koskaan kokemaan samaa. Minä jään paikalleni, ja hän ja kaikki muut menevät eteenpäin.  

Kuva: Comme Au Cinema Blog

Kaikkein vaikeinta minulle kuitenkin on kuunnella, kun hän valittaa. Ymmärrän, että ei ole helppoa liikkua tai istua tai nukkua, kun maha on kasvanut ylisuuren jalkapallon kokoiseksi, ja takuulla kiristää ja on hankalaa. Mutta minulle jokainen valitus on kuin Ally McBealimäinen mahdollisuus tarttua kurkusta, ravistaa ja huutaa: "Vaihdetaan ihan milloin vaan!"

Tiputtelua

IVF:n jälkeiset kahdet kuukautiset ovat jatkuneet pidempään kuin normaalisti tiputteluvuodolla. Minulle tuo on epätyypillistä. Kuukautiset ovat itsessään olleet nyt varsin niukkavuotoiset, mutta pientä vuotoa kestää lähes kaksi viikkoa. Mur.

Pitäisi päättää menemmekö ensimmäiseen PASiin jo elokuussa. Luulen, että kierron mitta riittää ja seuraavat menkat alkaisivat elokuun puolella. Edellinen kierto oli 28 päivää ja tämä kierto saisi kestää n. 29 päivää, jolloin menkat alkaisivat juuri sopivasti elokuun puolella. Minulle yli 30 päivän kiertokin on ihan normaali. On kuitenkin täysin mahdollista, että kroppani päättää puolestani. Heinäkuun puolella alkavat menkat yhdistettynä IVF-labran kesätaukoon siirtää siirron automaattisesti kuukaudella eteenpäin.

En ole ihan varma kumpaa toivon. Kolmen viikon päästä alkaa loma ja haluaisin viettää sen aikatauluista vapaana. Toisaalta lomalla olisi helppoa asia hoitaa ilman turhia töistä otettavia vapaita.

Joka tapauksessa käyn lähipäivinä hakemassa lääkkeet, minulla PAS tehdään lääkkeelliseen kiertoon. Muistaakseni sumutus ja pillerit, piikkejä ei onneksi. Onpahan ainakin kaikki valmiina, jos kroppani ei tee päätöstä siirron siirtämisestä eteenpäin.

Kaksijakoinen

Kävin ystäväni ja hänen valloittavan 2-vuotiaansa kanssa Ikeassa tänään. Kiertelimme ja katselimme, emme juurikaan ostelleet, ja ihan vaan tutkailimme, mitä kaikkea sieltä löytyykään. Valloittava tyttö seikkaili huoneissa, höpötteli ja iloitsi lehmistä ja seeproista tauluissa, mansikoista ja porkkanoista pehmoleluina.

Kierroksen jälkeen hän sai jäätelön. Äiti meni hakemaan itselleen juomaa toisesta automaatista ja minä sain hakea tytön kanssa jäätelön. Se odottamisen jännitys, se kuinka jäätelökolikkoa piti välillä tarkastaa, että se ei ole kiinnipuristetusta kämmenestä mihinkään hävinnyt, se kun edellinen setä laittoi tötterön laitteeseen ja kuinka sieltä tuli ihana jäätelö ulos. Ja se kun sitten odotuksen jälkeen tyttö sai laittaa sen kolikon koneeseen, tötterön telineeseen ja painaa nappia, ihan itse. Ja vielä se, kun nenä ja leukapielet jäätelössä hymyili minulle, kun kysyin onko hyvää.

Nyt olen kotona. Täällä on niin hiljaista.

Round and round

YK 30. Vastahan se oli lucky number 21. Aika mataa, aika juoksee, aika tekee kepposia.. Yhtäkkiä, pitkän odottelun jälkeen tulee tunne, ehdinkö kuitenkaan. Odotan päästäkseni seuraavaan vaiheeseen vain kuullakseni olevani täysin myöhässä.

Sellaista se on. Epäilys.

Tilannekatsaus

Piti ihan tulla tarkastamaan täältä, että milloinkas ne edelliset menkat nyt alkoikaan. Viides päivä viime kuutahan ne, joten ei tässä vielä kiire ole seuraavien alkaa. Nopealla laskutoimituksella eletään siis kiertopäivää 26. Ei hajua ovulaatiosta, ei kiirettä minnekään. Seksikin on alkanut maistua ihan toisella tavalla, kuin jokin aika sitten. Ilmeisesti tämä yrittämättömyys sopii meille. Lisäksi tuntuu, että aika menee todella nopeasti, vastahan elettiin toukokuuta.

Hyvää tässä tilanteessa on vielä sekin, että jos kumpikaan ennen elokuuta olevista kierroistani ei ole liian lyhyt, voimme halutessamme menna PAS:iin heti IVF-labran kesätauon jälkeen.

No niin. Ei tästä tämän enempää. Lähden iltapalalle, morjens!

Aikani kuluksi

Minulle oli tullut keväällä jo tunnustus Bellyltä, kiitos siitä kovasti! Anteeksi, että en ole asiaan reagoinut aikaisemmin, mutta olen vakaasti sitä mieltä että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tässä siis ohjeet tunnustukseen:

1. Nominate 15 fellow bloggers.
2. Inform the bloggers of their nominations.
3. Share 7 random facts about yourself.
4. Thank the blogger who nominated you.
5. Add the Versatile Blogger Award picture to your blog post.

1. Minulla meni keväämmällä hieman ohi, kenellä kaikilla tämä kävikään. Muistelen lukeneeni aika monessa näitä ja lisäksi tuo 15 on määrällisesti varsin hurja. Toki tunnustuksen ansaitsevia blogeja olisi edelleenkin paljon, mutta aion tällä kertaa ottaa itselleni vapaat kädet ja lahjoittaa tämän eteenpäin joillekin uudemmille blogituttavuuksilleni: Just Heather blogista Battlefish, Kaipaava blogista Pettävällä jäällä, Birdie blogista moments +, The stork stories, Lapsenvihaajan (odotus) päiväkirja ja Mrs. Eaves blogista Viivaton. Jokainen voi osallistua halunsa ja tahtonsa mukaan. 
2. Päätin juuri, että en aio noudattaa myöskään tässä kohdassa ohjeita täysin. Jokainen tunnustuksen saanut voi lukea siitä täältä, paitsi The stork stories, jonka en usko täällä koskaan ikinä käyvän. Hänelle laitan lyhyen viestin tästä, mutta teille muille en ilmoittele. Miksi? Koska jos ilmoitan, se "velvoittaisi" teitä tekemään tämän enemmän kuin se, että sattuisitte tämän bongaamaan ihan ilman ilmoittelujakin. Jos vain bongaatte, voitte olla ihan kuin ette olisi huomannetkaan tekemättä asialle sen kummemmin mitään. Kuka nyt kesällä haluaisi ylimääräisiä velvollisuuksia.. ;)
3. Tämän kohdan jo suostun tekemään niin kuin on ohjeistettu. Hankalampaa on keksiä mitään mielenkiintoista sanottavaa, jota ei ole kertonut vielä aiemmin. Tässä kuitenkin keksimäni: 
1. Olen tykästynyt uuteen SP3 peliin nimeltään Skyrim. Kerroinhan, että olen nörtti...
2. Vietin juhannuksen mieheni kanssa ulkomailla
3. Luen tällä hetkellä George R.R. Martinin Tulen ja jään laulu -kirjasarjaa. Suosittelen lämpimästi niin TV-sarjaa kuin tätä kirjasarjaa, johon TV-sarja perustuu. 
4. Olen Italian puolella tulevassa jalkapallon EM-kisojen finaalissa. 
5. Vietän kesälomaani elokuussa
6. Ilmoittauduin avoimeen yliopistoon viime viikolla. Tavoitteenani on suorittaa ainakin johtamisen aineopinnot, mutta mahdollisesti myös tehdä kauppatieteiden kandidaatin tutkintoon johtavia kursseja. (Tiedän, menen taas takapuoli edellä puuhun..) Teen joka tapauksessa juuri niin paljon, kuin jaksan ja kiinnostaa. Ylimääräistä stressiä vältän kuin ruttoa.
7. Rakastamani grilliherkku on mansikat parmankinkkuun käärittynä.
4. Uudelleen vielä lämmin kiitos Bellylle, on aina mukavaa saada tunnustuksia. :)
5. Ja kuva onkin näppärästi jo tekstissä, liitän sen vielä muiden tunnustuksien joukkoon blogin alatunnisteeseen. 

Toiveikas kiittää ja kumartaa mielenkiinnostasi!

Minulla menee hyvin

Ensimmäisen tuoresiirron ja sitä seuranneen negatiivisen testituloksen *tutuksesta on toivuttu. Nopeasti ajatukset kääntyivät - positiivista kyllä - liikuntaan ja oman olon parantamiseen. Viime ja toissa viikolla jo urheiltiin, ja menneenä lauantaina uskaltauduin jopa juoksemaan. Haastoin itseni ensimmäisena herättyäni puolen tunnin yhtäkestoiseen juoksuun. Vaatteet niskaan ja hölköttelemään. Nopeus ei päätä huimannut, mutta sinnikkäästi keskityin hengitykseen ja askeltamaan kerta kerta toisensa jälkeen jalkaa toisen eteen. Puoli tuntia oli pitkä aika minulle, joka en ole muutamaan vuoteen juossut. Olen aina ollut paremminkin pyrähdys kuin pakerrus -tyyppiä. Nyt sitä kuitenkin tuli juostua puoli tuntia ja taputan itseäni selkään. Toivottavasti saan haastettua itseni tulevina viikkoina vastaavalla tavalla uudelleen, edes epäsäännöllisen säännöllisesti. Tätä ei tarvitsisi jatkaa kovinkaan montaa kertaa, kun onnistuisi jo huima 35 minuutin yhtäkestoinen juoksu. Stay tuned.. :)

Tanssitunnit loppuivat hoitojen kanssa samanaikaisesti. Minun ainoa säännöllinen ja sovittu liikuntamahdollisuuteni meni siinä. Uimahallikin sulkee ovensa juhannuksena. Tänä vuonna tämä ei kuitenkaan sovi minulle tekosyyksi. Kaupungissani tarjotaan kaksi kertaa viikossa ilmaista puistojumppaa ja kahdeksana kesäviikkona on tarjolla tanssikoululla zumbaa. Kuntosalikorttikin on aktivoitu ja käyntikertoja on kortilla vielä. Juoksukengät on ihan hyvässä kuosissa ja urheiluvaatteita on ihan riittävästi. Mikään, paitsi minä itse, ei voi estää minua liikkumasta ja pitämästä ne niin perinteiset muutamat kesäkilot loitolla.

Don't get me wrong. Aion kyllä nauttia jäätelöstä ja auringosta. Lähdemme lyhyelle ulkomaanmatkalle ja aion takuulla juoda punaviinilasillisen jollen toistakin, ja syödä paikallisia herkkuja niin että napaa kiristää.

Kaiken kaikkiaan, olo on ihan hyvä. Nyt on kesä, josta aion nauttia täysin rinnoin. Toivon, että rento kesäfiilis tuo myös hetkeksi nuupahtaneeseen seksielämään piristystä. Luomuraskautumista lienee turha toivoa, haluan siis palauttaa ennen yrittämistä vallinneen olotilan myös makuuhuoneen puolelle. Pois aikataulut, here we come iloinen seksielämä!

Seurailen kyllä teidän matkaa ja mahdollisesti välillä kommentoinkin sekä kirjoittelen tänne, jos ja kun asiaa vaan tulee. Luulen kuitenkin, että jonkinlainen kesätauko tulee varmasti myös tähän blogiin. Syksyllä kootaan rivit ja katsastetaan juhannuslemmen saldo, ehkä plussanneiden lista on hieman pidempi kuin nyt.. Toivotaan!

Tsemppiä, mutta vieläkin enemmän nautinnollista ja rentoa kesää kaikille! 

Kyllä sitä vaan tietää

eli tämän päivän testi näytti negatiivistä. Lopullinen sarja näyttää nyt siis 13-11-8-5-1(nega) ja 2 pakkaseen samaan olkeen.

IVF-labran kesäloma on 9.7.-13.8. Hoitajan mukaan aina pidetään kuukauden tauko hoidosta, ennen kuin voidaan uusi siirto tehdä. Kesäkuu on välikierto, labran kesäloma estää siirron heinäkuussa, joten toivotaan, että elokuun kierto alkaa tosissaan vasta alokuun puolella, muuten PAS menee syyskuulle.

PAS tehdään minulle lääkekiertoon, reseptit Progynovaa (tabletti) ja Lutinusta varten tulee minulle kotiin lähipäivinä. Vietämme lomaa elokuussa, loma täytyy siis suunnitella minun kiertoni mukaan. Tosi näpeetä! Ultra tulee kierron puoleenväliin, jotta tarkastetaan onko limakalvo lääkkeillä saatu otolliseksi kiinnittymistä ajatellen. Minun kaksi alkiotani ovat samassa oljessa, mutta jos molemmat selviävät sulatuksesta voidaan toinen pakastaa uudelleen.

Elokuun -jos ja kun- kierron KP 11-13 otetaan ultra ja siitä viikko eteenpäin on mahdollinen siirto.

Perkele!

Torstaina oltiin vielä toiveikkaita

Torstaina vielä haaveiltiin, perjantaina uitiin jo syvissä vesissä.

Minulla kuukautiset alkaa yleensä ryminällä. Ainoa ennakko-oireeni - jos mahdollista kipua ei oteta huomioon - on tila, jota kutsun epävarmuusselkärangaksi. Epävarmuus asettuu selkärangan pohjaan ja kutittelee ja kaihertaa sieltä käsin normaalisti niin tasapainoista ja itsevarmaa olotilaani. Se pitää hereillä yöllä ja saa huolehtimaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Saa ajattelemaan, että kukaan ei tykkää. Torstai-iltana nukkumaan mennessä epävarmuus majoittui selkärankaani.

Olotilaa seurasi se, että perjantaina ennen töihin lähtöä olin ehtinyt jo kahdet itkut tirauttaa, huutaa miehelleni, että perkele minusta nyt tuntuu pahalta ja että ei tästä mitään tule. Töissä olin turhautunut, oli totaalinen paikalleen jumittumisen olotila, luojan kiitos raskaana oleva työkaverini ei juuri silloin ollut töissä. Kopiokone haistoi pahan tuuleni ja päätti kääntää puukkoa haavassa - melkein aloin itkemään, kun vihasin konetta ja sen toimimattomuutta juuri sillä hetkellä niin paljon. Turhauduin siihen, että mikään ei mene eteenpäin. Ei onnistu hoidot, ei etene ura. Olen jumissa tässä, ja ikuisesti. Kesällä työkaveri jää mammalomalle ja pelkään, että syksylläkin poden samaa tilannetta. Ei etenemistä millään suunnalla.

Mies toki toppuutteli, eihän sitä voi tietää, että hoito ei onnistunut. Minä kuitenkin tiedän, tai vahvasti luulen tietäväni.

Viikonloppuna olen kuitenkin välillä jaksanut varovasti toivoa, torstain toiveikkuuteen asti en kuitenkaan ole enää päässyt. Tänään jo hieman vatsaan sattuu, menkkakipuja ne lienevät. Oma fiilis on, että menkat olisivat jo alkaneet, jos Lutinus ei olisi käytössä.

Huomenna on "raskaus"verikoe. En ole testannut kotona, riittää se uutisen kuuleminen vasta huomennakin. tai jopa vasta keskiviikkona, jos soitto menee sinne asti. Saatan hyppiä seinille, mutta riittää se kuitenkin. Kuulenpahan samalla, onko raskaushormoni yhtään koholla. Onko mitään kiinnittymisyritystä edes tapahtunut. Samalla kuulen tilanteen pakkaseen selvinneistä, onko edes niitä jäänyt yhtään.

Ja tiedän kyllä : Ei sitä koskaan tiedä. Ihmeet ovat vaan tähän mennessä tapahtuneet muille.

Huoh!

Unia ja odottelua

Olen nyt useana yönä nähnyt unia. Vilkkaita, erikoisia, usein ihania. Mieheni sanoi, että olin ihan naurahtanut viime yönä unissani. En kertonut, että olin nähnyt unta tuloksen saamisesta. Muistan unessa olleen pelon tunteen, äitini oli mukana, valkotakkinen mies kääntyi testi kourassaan ja näytti sen minulle. Siinä luki raskaana. Unessa itkin onnesta.

Parina yönä unissani on vieraillut pieni poika, ensimmäisen kerran se tuli alastomana minun paljaan mahani päälle makaamaan ja kakki päälleni. En olisi voinut olla onnellisempi. Pienen pieni kurttuinen poika kakki minun päälleni. Tästä ja pienen pojan toisestakin vierailusta unissani kerroin miehelleni. Hän sanoikin jo toiveikkaana, että ehkä ne ovat enneunia.

Voi, kun niin olisi.

Testipäivää odotellessa ensi viikolla täytän päiväni. En halua yhtään vapaata hetkeä, että voisin miettiä asiaa enempää. Luen, katson telkkaria ja teen samanaikaisesti koruja tai koristelen kynsiäni, pelaan, teen töitä, liikun tai käyn kaupoilla. Pyrin olemaan rennosti, mutta en kuitankaan halua pysähtyä miettimään.

Tänään kävin hammaslääkärillä - onhan hyvä, että hampaat on kunnossa, jos tulos onkin positiivinen - ja täytin esitietolomaketta. Kohdassa "oletko raskaan" halusin niin kovin laittaa "Kyllä". Tällä hetkellä olen kuitenkin. Edes vähän. Laitoin ruksin vaihtoehtojen puoleenväliin. Ihan ettei hammaslääkäri tee mitään sellaista, joka voisi tilannetta vahingoittaa. Lääkäri kysyi, kuinka pitkällä olen. Kerroin, että en tiedä, mutta että siihen on iso mahdollisuus. Hoitaja ja lääkäri olivat iloisia, useita kertoja sanoivat, "kun vauva syntyy", "kun sitten olet äitiyslomalla", "viimeisellä kolmanneksella"... Minä toppuuttelin, minä tarkoitin vain, että ei käytetä mitään vahingoittavaa.. He eivät ymmärtäneet. Olivat sitä mieltä, että asia on selvä. Ei se ole! Minä kuitenkin kuljetin itseni hammaslääkärin tuolissa onnelliseen paikkaan ja unohdin hammaskiven poiston ja ajattelin lähes mantrana "olen raskaana, olen raskaana, olen raskaana". Ehkä se auttaa. Ainakaan hammaskiven poisto ei tuntunut ihan niin pahalta. Lääkärin ja hoitajan puheet "sitten kun..." tuntuivat niin kaukaisilta, ikäänkuin se ei voisi koskea minua ollenkaan. Nyt sen huomaa, kuinka kauaksi sitä on ajautunut siitä normaalista tilanteesta, jossa on tyttö ja poika, ollaan sillai ja hups keikkaa.

Juksaan itseäni. Unissani ja tänään hammaslääkärin tapaamisella olin raskaana, olin äiti, olin valheellisen onnellinen. Ehkä vielä joskus oikeastikin.