Kävin ystäväni ja hänen valloittavan 2-vuotiaansa kanssa Ikeassa tänään. Kiertelimme ja katselimme, emme juurikaan ostelleet, ja ihan vaan tutkailimme, mitä kaikkea sieltä löytyykään. Valloittava tyttö seikkaili huoneissa, höpötteli ja iloitsi lehmistä ja seeproista tauluissa, mansikoista ja porkkanoista pehmoleluina.
Kierroksen jälkeen hän sai jäätelön. Äiti meni hakemaan itselleen juomaa toisesta automaatista ja minä sain hakea tytön kanssa jäätelön. Se odottamisen jännitys, se kuinka jäätelökolikkoa piti välillä tarkastaa, että se ei ole kiinnipuristetusta kämmenestä mihinkään hävinnyt, se kun edellinen setä laittoi tötterön laitteeseen ja kuinka sieltä tuli ihana jäätelö ulos. Ja se kun sitten odotuksen jälkeen tyttö sai laittaa sen kolikon koneeseen, tötterön telineeseen ja painaa nappia, ihan itse. Ja vielä se, kun nenä ja leukapielet jäätelössä hymyili minulle, kun kysyin onko hyvää.
Nyt olen kotona. Täällä on niin hiljaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!