Minusta



Kuva: Astro.fi

Kolmekymppinen jousimies olen, ja jousimiehenä varsin tyypillinen, jos horoskooppeihin haluaa uskoa. Elämäniloinen, positiivinen, hauskakin uskon olevani. Välillä olen helposti ärsyyntyvä ja maksikiepit asioista ottava, mutta harvoin tosissaan suuttuva tai vihastuva. Jos on mahdollista olla sekä laiska että toimelias, olen niitä molempia. En ole maailman tehokkaimpia talouden pitäjiä, vaikka toisaalta pidän siitä, että asiat ovat suurimman osan aikaa omilla paikoillaan. Toimeliaisuuttani kuvaa harrastukseni käsitöiden, askarteluiden ja urheilun parissa.

Käyn töissä isossa teollisuusyrityksessä Etelä-Suomessa ja toimin yrityksessa assistenttina. Työssäni olen eteenpäin pyrkivä, haluan osallistua ja tehdä monenlaisia tehtäviä nyt ja tulevaisuudessa. Jotain ole tehnyt oikein, koska tulevana syksynä on minulla työn alla 5 eri projektia "omien töitteni" lisäksi. En kanna töitäni kotiin, huolehdin jaksamisestani nyt ja tulevaisuudessa sillä tavalla. Pyrin siis pitämään stressitason alhaisena vaikka töissä olisi kiirekin. Yritykseni on hyvä työnantaja ja nautin työstäni.


Kuva: Syncspeed

Onnekseni olen löytänyt (vai löysikö hän minut?) itselleni maailman parhaan miehen. Entiseen vakikuppilaani hän tuli ja vei minut pois uusiin seikkailuihin. Kohtaamisesta on aikaa 7 vuotta, ja menneisiin vuosiin mahtuu monta ihanaa muistoa. Menimme naimisiin helmikuussa 2010 ja ostimme oman kodin keväällä 2011. Meitä yhdistää huumorintaju ja yhteiset ajatukset elämän menosta, sekä yhdessä tekemisen mielekkyys.

Aiemmin en ollut ollenkaan varma, että itse edes haluaisin lapsia. Mieheni on halunnut aina, mutta on jaksanut odottaa myös minun olevan valmis. Muutama vuosi sitten ajatus omasta lapsesta alkoi voimistua mielessäni, en enää pitänytkään sitä niin mahdottomana ajtuksena. Endometrioosidiagnoosin yhteydessä lääkärin antama deadline (30v.) alkoi mielessä polttelemaan. Sovimme, että menemme naimisiin ja jätämme ehkäisyn pois. And here we are..

Mieheni jaksaa olla hyvin kärsivällinen lapsen tekemisen suhteen. Minä toiminnan naisena en jaksaisi tätä kuukaudesta toiseen jatkuvaa ja toistuvaa kaavaa. Onneksi minulla on hänet. Hän on minun tukipilarini, se joka karsii ideoistani huonot pois ja auttaa toteuttamaan parhaat. Hän on itsepäinen ja voimakastahtoinen, kujeileva ja hauska, huolehtija ja kaikkien kanssa toimentuleva. Hän on se, jota ilman en halua elää. Toivon kovasti, että viereemme saamme vielä uuden ihmisen kulkemaan, mutta vaikka emme onnistuisikaan tekemään omaa lasta, on vaihtoehtoja vielä monia.


Kuva: Anne Geddes

Haluan olla täällä anonyyminä, koska tunnen tarvetta puhua elämästäni ja toiveistani, mutta en halua sensuroida mitään ja toisaalta en halua vatvoa näitä asioita näin tarkkaan kaikkien ystävieni kanssa. Ystäväpiirimme tietävät yrittämisestämme, mutta nyt huomaan, että aihe alkaa olla vaikea myös ystävillemme. Tämä päiväkirja tai mikä tämä nyt onkaan tuo ehkä helpotuksen jakamisen tarpeeseen. Toivon, että jos joku minut tunnistaa "oikean" elämän puolelta joko ilmoittaa minulle siitä tai sulkee tämän blogin välittömästi ja unohtaa lukemansa. Kiitos.

Toivottavasti ajatukseni tuovat jollekulle iloa ja rohkaisua, toisaalta pahoittelen jos mahdolliset suorat puheeni tai mielipiteeni pahoittavat jonkun mielen. Loppujen lopuksi tämä blogi on minun tarpeisiini luotu ja vien sitä itsekkäästi sinne suuntaan, minne se menee. Minulle saa jättää kommentteja ja viestejä, vastailen niihin tarpeen mukaan.