Puolivaloilla

Yritän valmistautua tähän PASiin hyvin. Pääni ei kuitenkaan ole tässä mukana. Unohtelen lääkkeitä - niin kuin tänäkin aamuna -, perjantaina join siideriä ja olen kaiken kaikkiaan hyvin väsynyt.

Olen käynyt taas akupunktiossa. Viimen viikon käynti meni itkemiseksi, mutta sen käynnin jälkeen ei ole enää tarvinnut itkeä. Terapialta tuo tuntuu ja se tuntuu tulevan myös todella tarpeeseen. Vaikka puran ajatuksiani täällä, on hyvä, että niitä saa purkaa myös jollekin kokonaan tilanteesta ulkopuoliselle taholle oikeassa elämässä.

Vaikka tiedostan, että olen puolivaloilla tässä kierossa valmiina, yritän silti tehdä parhaani. Noudatan akupunktioterapeutin ohjeita ja vinkkejä aina kun vain muistan, syön vitamiinini ja heti, kun töistä tänään menen kotiin, otan unohtuneen lääkkeeni ja pyrin siihen, että enää uusia unohduksia ei tule.

Viikonloppuna aktivoiduin myös liikkumiseen. Perjantaina ja sunnuntaina kävin jälleen tauon jälkeen uimassa, ja lauantaina kävin kävelyllä. Minua harmittaa todella paljon se, että flunssien ja hoitojen aiheuttama liikuntatauko laiskistaa minua ja liikkumisen motivaatio on kadoksissa. Pakolla on kuitenkin liikkeelle lähdettävä, kyllä se into sieltä taas tulee. Vaikka lyhyt liikuntatauko tuleekin taas siirron jälkeen. TTC United tavoitteitani tuskin tulen saavuttamaan, mutta sellaista se nyt vaan on. Yritän kuitenkin parhaani, että edes pääsisin lähelle. Vielä kuukausi on kuitenkin projektiaikaa jäljellä. Tälle projektillekaan ei ole nyt ollut aikaa ja resursseja - pahoittelut siitä kaikille osallistujille..

En usko tähän onnistumiseen. Onneksi, vaikka sydämeni ei olekaan tässä mukana ja odotan vain joulukuun hoitotaukoa, voi hoito silti onnistua. Eihän sitä koskaan tiedä. Yritän siis parhaani ja yritän koota toivon rippeet ja uskon onnistumiseen jostakin. Eihän sitä koskaan tiedä.