tiistai 14. toukokuuta 2013

Odotettu odottamaton

Olen ollut hiljaa. Ei siksi, että ei olisi ollut sanottavaa, vaan siksi, että sanottavaa olisi ollut paljonkin. Niin paljon, että muutamalle blogin lukijalle eli oikean elämän ystävälle, jolle olen blogista kertonut, oli uutiset saatava kuljetettua ensin oikeassa elämässä.

Viimeisin kirjoittamani teksti oli Rooman lomamme jälkeen 16. maaliskuuta, ja olin jo valmiiksi ahdistunut keväämmällä jatkuvista hoidoistamme. Siinä vaiheessa olin vielä autuaan tietämätön siitä, että kannoin mukanani maailman parasta tuliaista.

Olin todella väsynyt reissun jälkeen. Matkaväsymystä ajattelin, ja nukahdin tyytyväisenä sohvalle kahdeksan yhdeksän välillä iltaisin, kun normaalisti valvon puolilleöin. Liikuntakaan ei oikein maistunut, mutta ajattelin senkin menevän ohi ajan kanssa. Ehtiihän tuota Italian gelato- ja pastakilot sitten hieman keväämmälläkin tiputtaa.

Keskiviikkona 20. maaliskuuta alkoivat kuukautiset, täysin kivuttomina, niukkoina ja ne kestivät vain päivän. En ollut - ensimmäistä kertaa moneen vuoteen - merkinnyt edes edellisten kuukautisten alkamispäivää kalenteriin, mutta totesin kierron olleen suurinpiirtein normaalin mittainen, mutta hieman asia minua ihmetytti. Väsymys jatkui ja ensimmäisen kerran minulla kävi mielessäni, josko olisin raskaana. Ajattelin odotella muutaman päivän ja testata viikonloppuna, jos kunnon vuoto ei ala. Perjantaina minulla oli akupunktioaika hoitajalle, joka oli aiemmin sykkeistä kuunnellut ja todennut hoitojen epäonnistuneen. Kerroin hoitajalle epäilyksistäni ja hän kuunteli, kuunteli toisenkin kerran ja vielä kolmannen, ja sanoi: "Kuule Nainen, ei se mikään mahdottomuus ole. Jokin suuri hormonaalinen myllerrys sinun kehossasi on nyt joka tapauksessa meneillään." Niin sitä näihin pieniin toivon rippeisiin takertuu, ja päätin testata seuraavana aamuna. Sittenhän sitä tietäisi. Miehelle kerroin näistä omista tuntemuksista ja hoitajan sanoista ja hän toppuutteli: "Olisihan se pieni ihme..." No kyllähän minä sen tiedän, että todennäköisyydet ei ole meidän puolella, mutta onhan se mahdollista, onhan..!

Illalla laitoin testin valmiiksi vessaan, ja ensimmäisenä herättyäni sinne köpöttelin. Tein testin, ja hyvin nopeasti siihen tuli viiva - ja toinen viiva. Jalat lähti alta. Onko tässä jotakin vikaa? Mitä ne ohjeet sanoi? Kävelin ovelle ohjeet toisessa kädessä ja testi toisessa jossa mies tulee vastaan, näkee ilmeen: "Mitä, onko se positiivinen?!?" Siinä sitä tuijoteltiin ja ihmeteltiin. On se positiivinen. Viikon verran vielä odottelin ja tein uuden testin, jossa viivat olivat vielä edellisestä selvästi vahvistuneet. Ihmeissään, onnellisenä, äimistyneenä. Minä olen raskaana. Me odotamme vauvaa. Meistä tulee äiti ja isä.

Sen jälkeen päivät ja viikot ovat vierineet hitaasti. Heti alussa googlailin lasketun ajan marraskuun loppuun, varasin neuvola-ajan sekä varasin ajan klinikallemme varhaisraskauden ultraan huhtikuun puoleen väliin. Hyvin jännittyneen huhtikuun aamupäivän jälkeen askelsimme kohti klinikkaa. Mies sanoi, että näytin siltä kuin minua vietäisiin teuraalle. Oireet olivat koko ajan olleet vähissä: "Onko alkio oikeassa paikassa, onko se kasvanut, onhan kaikki hyvin?" Henkilökunta hymyili, kun astuimme sisään: "Että alkuraskauden ultraan sitä tultiin, toivottavasti kaikki on hyvin." Lääkäri tuli ovelle vastaan ja ohjasi lähes suoraan lavetille. "Mitäpä sitä puhumaan, katsotaan mitä siellä näkyy." Mies tuli viereeni paperirullan päälle istumaan ja aloitettiin. Hyvin nopeasti näin, että kohdussa on jotakin, mitä siellä ei ole koskaan ollut. Saman tien alkoivat kyyneleet valumaan, siellä on jotakin! Lääkäri totesi nopeasti saman, näkyy ruskuaispussi, alkio oikealla paikallaan ja vahva syke. "Hyvältä näyttää!" Helpotti. Kiitollisena toivottelimme hyvää jatkoa lääkärille, ja luvattiin laittaa kuva sitten vuoden lopussa.

Kun positiivisen testin tein, päätin, että en suostu pelkäämään. Viime vuosi ja varsinkin syksy oli minulle rankka, ja surua on ollut ihan riittävästi. Vaikka nyt, jälkikäteen ajateltuna mennyt kolmen vuoden toivominen ja yrittäminen oli lyhyt aika. Tekisin saman uudelleen, jos tietäisin, että lopussa kiitos seisoo. Mutta sehän siinä on, se epätietoisuus: "Onko meidän osa se, jossa joudutaan tekemään suuria ratkaisuja kysymykseen mitäs sitten?" Päätöksen jälkeen hain kaupasta vihreää apinakangasta ja aloin tekemään bodya ja potkuhousuja. Taas mies toppuutteli "Kannattaako noita rakas vielä tehdä?" Totesin kuitenkin, että vaikka tekisin miljoona bodya, en surisi yhtään sen enempää, jos jotakin menisi pieleen. Minä haluan nauttia tästä. Ja  siitä mies oli samaa mieltä. "Tottakai, nauti vaan. Kyllä tämä varmasti hyvin menee." Minä jatkoin ompelemista ja haaveilemista.

Neuvolassakin olemme jo käyneet. Kultturishokki oli aikamoinen siirtyä hoitojen maailmasta pumpulimaailmaan. Klinikallamme oli koko ajan hyvin kannustava ilmapiiri, mutta kaiken päällimmäinen tunne oli kuitenkin luottamus hoitojen tasoon ja ammattitaitoon. Neuvolassa oli vastassa pehmoleluja, hyvin ymmärtävä neuvolantäti ja pehmeitä arvoja. Ammattitaitoa on varmasti, mutta lähestymiskulman ollessa niin erilainen, en voinut olla tuntematta oloa: "Kuulummeko me todella tänne?" Kaiken odottamisen ja toivomisen jälkeen raskautuminen oli kuitenkin täysin odottamatonta.

Itse raskaus on sujunut helposti ja olen nauttinut olostani kirjaimellisesti täysin rinnoin. Raskauden alkaessa olin painavimmillani koskaan, Italiassa tuli tosissaan herkkuja syötyä, vaikka käveltyäkin tuli kilometritolkulla. Heti alussa tuli kilo jos toinenkin, mutta nyt paino on pysynyt ennallaan jo useita viikkoja. Hieman nousee, hieman laskee. Vatsan turvotus on ollut alusta lähtien, varsinkin iltaisin kovaa, mutta viime viikkoina aamuisin ei turvotus ole laskenutkaan. Äitiyshousuihin olen siirtynyt jo muutama viikko sitten, lähtökohtien ollessa jo mitkä ne olivat, ovat omat vaatteet muuttuneet vähintään kinnaaviksi elleivät aivan pieniksi jo nyt. Niin housut, kuin tissien ja mahan kasvettua monet paidatkin. Pahoinvointia minulla ei ole ollut, mutta nälkä on sitäkin helpommin ja useammin. Kaikki on maistunut, mutta enää en voi juoda hiilihapollista vettä, koska se ei maistu oikein hyvälle. Juon mieluummin vettä, ja paljon. Ja sen jälkeen juoksen vessassa, myös öisin, joskus jopa neljä kertaa. Onneksi se ei juurikaan ole vaikuttanut uniini, vaan silmät sirrissä käyn vessassa ja menen takaisin sänkyyn jatkamaan uniani. Nukkumaan menen selkeästi aiemmin kuin aikaisemmin. Viime viikkoina on alkanut tulla alavatsan ja ristiselän kipuja, mutta nekään eivät onneksi ole olleet niin pahoja, että olisin suuremmalti huolestunut. Luotetaan siihen, että ne johtuvat kohdun kasvamisesta ja sen (sekä mahdollisesti vanhojen endometrioosikiinnikkeiden) venymisestä ja paukkumisesta. Tai sitä, että suolen toiminta on hidastunut ja suolen mutkassa oleva tavara aiheuttaa ylimääräistä paineentunnetta juurikin selän ja mahan alaosiin.

Nyt elän raskausviikkoa 11+4 varhaisultran mukaan. Ensi viikolla on niskapoimu-ultra, jolloin toivottavasti voimme edelleen todeta kaiken olevan hyvin. Välillä iskee kaikista pyhistä päätöksistäni huolimatta epäusko. Googleen on tullut kirjoitettua jos jonkinmoisella hakusanalla ongelmia tai oireita - olevia tai olemattomia. Omaa sivuprofiilia pitää tutkailla jokaisesta vastaantulevasta peilistä ja vakuutella itselleen kaiken olevan hyvin. Mutta kai sekin on ihan normaalia. Ehkä se ajan kuluessa helpottaa. Joka tapauksessa olen onnellinen siitä missä olen nyt. Yksi ovi on nyt avattu, ja lukko on heitetty pois. Takaisin entiseen ei ole enää paluuta.

40 kommenttia:

  1. Tuli kyyneleet silmiin, kun tätä luki. Onnea onnea onnea! <3 Ihania uutisia!

    VastaaPoista
  2. OIKEIN PALJON ONNEA!!! tuli ihan kyynel silmään kun alussa arvasin mitä on tapahtunut! Onnea vielä :)

    VastaaPoista
  3. Samoin tuli minulla kyyneleet silmiin. Niin valtavan paljon onnea ja ihanaa odotusta! <3

    VastaaPoista
  4. Voi ihanaa!!!!!! Aivan mahtavaa, onnea tositosi paljon!!! <3 Toivottavasti kaikki menee hyvin! <3

    VastaaPoista
  5. Miten ihanasti kirjoitettu. Minulla meni kylmät väreet tätä lukiessa, ihokarvat nousivat sitä pystympään, mitä pidemmälle tekstissä pääsin. Voi ihanaa ihmettä! Lämpimät, sydämelliset onnittelut teille <3

    VastaaPoista
  6. Ihan mahtavaa!Olen sydämeni pohjasta onnellinen teidän molempien puolesta <3 Itse pelkäsin ja stressasin kovasti koko raskausajan ihan loppuun asti,mutta se ei mtn hyödytä mihinkään suuntaan joten hienoa jos pystyt nauttimaan tästä mahtavasta raskausajastasi! Paljon tarrasukkia matkaan! Ja ONNEA isolla isolla OOOOLLA :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen niin monen stressaamisesta lukenut tässä vuosien mittaan, ja silti - onneksi ja useimpien kohdalla - enemmän havainnut näitä vääriä hälytyksiä, kuin oikeita ongelmia.

      Miehen sanoin, tässä vaiheessa se on joka tapauksessa enemmän herran haltuun - mitään ei juurikaan voida edes tehdä, jos jotakin olisikin.

      Kyllä tämä varmasti hyvin menee. :)

      Poista
  7. Itkua pidätellen luin tekstiäsi. :) Ihanaa!! <3

    VastaaPoista
  8. Onnea toivottelen minäkin täältä kyynelten takaa! Miten hienon uutisen te saittekaan vihdoin!! <3

    VastaaPoista
  9. No voi mahtavuus! Upeita uutisia ja paljon, paljon onnea! Ihanaa myös, että osaat nauttia raskaudesta! Sinulla oli hyvä pointti niistä potkupuvuista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä on jo ensimmäiset valmiina. Body, potkupuku ja paita. Hieman vänkkyröitä, mutta ihan itse tehtyjä. Tuntuu ihan hyvälle. :)

      Poista
  10. <3 ihan kyynel poskella tämän luin. Vaikken sinua tunnekaan, niin jotenkin tämä kosketti ja paljon. Onnea!

    VastaaPoista
  11. Voi kuinka hienoa - paljon onnea! :)

    VastaaPoista
  12. Suuret onnittelut! Ihanaa raskausaikaa <3

    VastaaPoista
  13. Wau, hienoja uutisia! Niin sitä vaan elämä osaa kaiken jälkeenkin yllättää....:) Sydämelliset onnittelut!

    VastaaPoista
  14. Voi miten hienoa! Musta on ihanaa kun elämä välillä jaksaa yllättää myös positiivisesti. Meille kävi aikanaan juurikin samoin :) Ihanaa ja pitkää raskausaikaa <3

    VastaaPoista
  15. Ihanaa, onnea paljon! Kyllä se elämä aika ajoin yllättää todellakin positiivisesti. Toivottelen ihanaa ja stressitöntä raskausaikaa!

    VastaaPoista
  16. Ihan mahtavaa! Onnea todella paljon, olette onnen ansainneet <3

    VastaaPoista
  17. Voi jestas miten ihanaa!! <3 Täälläkin pitää tosissaan itkua pidätellä ettei menisi ihan vollottamiseksi :) Onnea tositosi paljon!!

    VastaaPoista
  18. Oi miten hienoa, ihmeellistä! Olen valtavan onnellinen puolestanne :) Sydämelliset onnittelut ja kaikkea hyvää raskauteesi!

    VastaaPoista
  19. Lämpimät onnittelut! Seesteistä raskausaikaa <3

    VastaaPoista
  20. Voi onnea, tämä hiljaisuus blogissasi on siis tiennyt hyvää. Tippa silmäkulmassa luin tekstiäsi, kun on niin huojentavaa lukea että näitä ihmeitä tosiaan tapahtuukin... :) Onnea matkaan, Toiveikas! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä niitä ihmeitä tapahtuu. Usko sinäkin niihin vielä, Belly! <3 Kovasti tsemppiä alkaneisiin hoitoihin!

      Poista
  21. Onnea, onnea ihan mielettömästi!!!! Ihana uutinen <3 Näin se elämä vain yllättää välillä :) Ihan samat aatokset oli itselläni silloin, kun raskaus alkoi, ja tuli kyllä hermoiltua, mutta niin se salamatkustaja vaan uinuu tuolla nyt päiväunia :) Kaikki menee varmasti hienosti, nauttikaa tästä uuden elämän alusta! Onnellista odotusaikaa! <3

    VastaaPoista
  22. Vau!! Iahn älyttömän mielettömän hienoa!!! :) Luultavasti reissussa rentoutuminen ja itselle aikaa antaminen teki sinut sopivaksi vauvaa varten... :) Paljon onnea ja tsemppiä koko perheelle! :)

    VastaaPoista
  23. Valtavasti onnea! Ootte niin ansainnu tän onnen <3

    VastaaPoista
  24. Olen nyt lukenut tämän tekstin ehkä 5 kertaa. Jotenkin haluan aina avata tämän ja lukea uudestaan :) olen tosi onnellinen teidän puolesta! Muistatko, kun eräällä automatkalla joulukuussa ihmettelit ääneen, kun kerroin kuinka monta kertaa yössä ravaan vessassa?! :) ja nyt se ravaaja olet sinä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Minä, joka pärjäsin reippaan baari-illan nuorempana yhdellä vessakäynnillä ravaan nyt 15-20 kertaa päivässä pissalla. Siitäs sain.

      Poista
  25. Lämpimät kiitokset kaikille, näitä onnitteluita olen jo monta kertaa hymyssä suin lukenut. Fiilikset on kuitenkin, niin kuin varmasti monella minua ennen, kaksijakoiset. Kiitollinen ja onnellinen omasta onnesta, mutta surullinen niiden puolesta, joiden toive ei ole toteutunut.

    Toivon kuitenkin, että meidän tarina antaa myös toivoa niille, jotka vielä odottaa. Kaikki on mahdollista.



    VastaaPoista
  26. Ihmeitä tapahtuu. Yhdelle jos toiselle näköjään tänä keväänä :) Hirveästi onnea matkallenne <3

    VastaaPoista
  27. Mulla oli jostain syystä vähän apea ja nuutunut aamupäivä, joten tulin lukemaan tämän (taas) ja heti piristyin. :) Voi miten toisen ihme tekee iloiseksi.

    VastaaPoista
  28. Aivan ihania uutisia. Olen aina välillä täällä pyörähtänyt ja ihmetellyt, kun sinusta ei kuulu mitään. Onnellinen ja yllätyksellinen päätös odotukselle. Ihanaa, että elämässä on toivoa. Teistä tulee äiti ja isä. Onnea!

    VastaaPoista
  29. Onnea aivan älyttömän paljon! Olen lukenut blogiasi ja vaikka en tunne sinua olen toivonut teille sitä maailman ihaninta ihmettä joka kerta kun olen napannut kirjoituksesi auki. Monesti miettinyt että hei pitäisi käydä lukemassa joko onni on osunut kohdalle ja niin tein tänäänkin. Eilen mietin että mitenhän teillä menee ja kyllä hymy sekä kyyneleet tuli silmiin :) aivan mahtavaa! Muistin taas kuin äskeisen myös oman plussa testini se tuntuu aivan uskomattomalta :) onneksi osaat nauttia itse pelkäsin liikaa :( toivotan kaikkea hyvää raskauteesi ja vielä kerran onnea!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!