Mixed emotions

Tiesin jo kirjoittaessani edellistä viestiä raskauden ajan valittamisesta, että takuulla se jakaa mielipiteet. Lukijoinani on myös raskaana olevia ja toivon itsekin olevani raskaana joskus. Tulenko valittamaan itse, jos olen raskaana? Luultavasti. Pyrinkö ottamaan huomioon sen, missä seurassa valitan ja millä tavalla tuon asiat esille? Toivon suuresti osaavani sen taidon myös silloin ja siinä. 

Olen miettinyt asiaa paljonkin viime päivinä. Uskottelenko itselleni, että jos pitkään toivomani raskaus alkaisi huomenna, pystyisin vain nauttimaan olotilastani koko ~40 viikon ajan? Olisinko vain niin onnellinen, että hymyilisin läpi raskauden valittamatta ja nauraisin vieläpä synnytyksen kivuille, koska se nyt vaan on niin ihanaa? Vienkö siis samalla myös itseltäni oikeuden tuoda esille mahdolliset ongelmat, kivut, pelot, huonot olot ja epämukavuudet, koska olen valittanut muiden valittamisesta? Mikä pointti olisi silloin raskauden ajan blogeilla, jos niissä ei saisi tuoda esille kuin hetket, jolloin kaikki on ruusuilla tanssimista? Mitä  ideaa on missään keskustelussa mihinkään asiaan liittyen, jos niissä ei voi tuoda esille kaikkia mahdollisia näkökulmia asiaan?

Kuva: alledesign.deviantart.com

Itse voin myös valita, luenko raskausblogeja ja seuraanko blogiystävieni elämää edelleen plussauutisten jälkeen. Minä olen valinnut seuraamisen. Luen niitä välillä uteliaisuutani, välillä haaveillakseni, välillä kääntääkseni puukkoa oikein haavassa ja myös välillä aidosti onnellisena toisen puolesta. Sellainen minä olen. Katkera, iloinen, vihaava, onnellinen, pilkallinen, kateellinen ja tyytyväinen, ja kaikkea tätä yhtäaikaa.  

Haluan olla myös ystävälleni tukena hänelle uudessa tilanteessa. Haluan iloita ja tukea, vaikka se itselleni olisikin vaikeaa, ja vaikka kuinka vaikeaa olisikin kätkeä mahdolliset omat ajatukseni ja tunteeni hymyn taakse - varsinkin jos emme ole kahdestaan asiasta keskustelemassa. Halusin tuoda ajatukseni esille jossakin - olkoonkin täällä - useiden ihmisten silmien alla, jotta asian kohtaaminen oikeassa elämässä olisi helpompaa. Tämä on oikeastaan ihan sama asia kuin onnittella jokaista Facebookissa, jolla on onni julkaista odotusuutinen tai laittaa esille tonttuhattuiset lapsipotretit muiden joulukorttien kera, hymyillen ja samalla mutisten mielessäni. 

Odotin itseasiassa, että asia olisi nostattanut suurempiakin tunteita kommenttien muodossa, mutta sainkin vain kolme "Ei näin" ja toki myös kolme "Komppaan" ja yhden kommentin sympatiseeraajalta. Kolme "Ei näin" pikaviestiä taisikin olla tähän astinen ennätys. Täysinhän on vielä mahdollista, että voin saada niitä vielä jatkossa lisääkin, varsinkin jos joku vihjaisisi tekstistäni jollakin äitien ja tulevien äitien suosimalla keskustelupalstalla.. Toivottavasti kuitenkaan näin ei tapahdu, kuten sanoin jo aluksi edellisessa viestissä, tarkoitukseni ei ole pahoittaa kenenkään mieltä.. Toisaalta mielelläni asiasta keskustelisin kanssanne. Millaisia ajatuksia nämä mietteeni sinussa herättää?

Vaikeinta on kuunnella valitusta

Ketään en halua loukata, kerron vain miltä minusta tuntuu.

Työkaverini, jota myös ystävänäni pidän, on raskaana. Hänellä on enää vain neljä viikkoa töitä, jonka jälkeen mammaloma koittaa. Olen kuunnellut ja parhaani mukaan iloinnut hänen onnestaan, vaikka ajoittain se onkin vaikeaa. Vaikeaa on se, että tiesin jo viime syksynä, kun hän yrittämisestänsä kertoi naimisiin menonsa jälkeen, että tässähän ei nyt pitkään mene. Vaikeammaksi asian teki minulle se, että tiesin hänen menevän edelleni - hän on minua viisi vuotta nuorempi. Hän on ehtinyt opiskella itselleen yliopistotutkinnon, on korkeammassa asemassa työelämässä ja silti on tekemässä jo onnellisessa parisuhteessa lapsen. How does she do that??? (Oikeastihan se on todella hienoa, että hän on pääsyt pitkälle, ja toisaalta on hienoa, että lapsi syntyy vakaisiin olosuhteisiin, mutta se perisuomalainen kateus, se se vaan välillä nostaa päätään.. Minkä teet??) Vaikeaa se oli myös siksi, että luultavasti hän saa omansa, ennen kuin minulla on edes tietoa tulenko koskaan kokemaan samaa. Minä jään paikalleni, ja hän ja kaikki muut menevät eteenpäin.  

Kuva: Comme Au Cinema Blog

Kaikkein vaikeinta minulle kuitenkin on kuunnella, kun hän valittaa. Ymmärrän, että ei ole helppoa liikkua tai istua tai nukkua, kun maha on kasvanut ylisuuren jalkapallon kokoiseksi, ja takuulla kiristää ja on hankalaa. Mutta minulle jokainen valitus on kuin Ally McBealimäinen mahdollisuus tarttua kurkusta, ravistaa ja huutaa: "Vaihdetaan ihan milloin vaan!"

Tiputtelua

IVF:n jälkeiset kahdet kuukautiset ovat jatkuneet pidempään kuin normaalisti tiputteluvuodolla. Minulle tuo on epätyypillistä. Kuukautiset ovat itsessään olleet nyt varsin niukkavuotoiset, mutta pientä vuotoa kestää lähes kaksi viikkoa. Mur.

Pitäisi päättää menemmekö ensimmäiseen PASiin jo elokuussa. Luulen, että kierron mitta riittää ja seuraavat menkat alkaisivat elokuun puolella. Edellinen kierto oli 28 päivää ja tämä kierto saisi kestää n. 29 päivää, jolloin menkat alkaisivat juuri sopivasti elokuun puolella. Minulle yli 30 päivän kiertokin on ihan normaali. On kuitenkin täysin mahdollista, että kroppani päättää puolestani. Heinäkuun puolella alkavat menkat yhdistettynä IVF-labran kesätaukoon siirtää siirron automaattisesti kuukaudella eteenpäin.

En ole ihan varma kumpaa toivon. Kolmen viikon päästä alkaa loma ja haluaisin viettää sen aikatauluista vapaana. Toisaalta lomalla olisi helppoa asia hoitaa ilman turhia töistä otettavia vapaita.

Joka tapauksessa käyn lähipäivinä hakemassa lääkkeet, minulla PAS tehdään lääkkeelliseen kiertoon. Muistaakseni sumutus ja pillerit, piikkejä ei onneksi. Onpahan ainakin kaikki valmiina, jos kroppani ei tee päätöstä siirron siirtämisestä eteenpäin.

Kaksijakoinen

Kävin ystäväni ja hänen valloittavan 2-vuotiaansa kanssa Ikeassa tänään. Kiertelimme ja katselimme, emme juurikaan ostelleet, ja ihan vaan tutkailimme, mitä kaikkea sieltä löytyykään. Valloittava tyttö seikkaili huoneissa, höpötteli ja iloitsi lehmistä ja seeproista tauluissa, mansikoista ja porkkanoista pehmoleluina.

Kierroksen jälkeen hän sai jäätelön. Äiti meni hakemaan itselleen juomaa toisesta automaatista ja minä sain hakea tytön kanssa jäätelön. Se odottamisen jännitys, se kuinka jäätelökolikkoa piti välillä tarkastaa, että se ei ole kiinnipuristetusta kämmenestä mihinkään hävinnyt, se kun edellinen setä laittoi tötterön laitteeseen ja kuinka sieltä tuli ihana jäätelö ulos. Ja se kun sitten odotuksen jälkeen tyttö sai laittaa sen kolikon koneeseen, tötterön telineeseen ja painaa nappia, ihan itse. Ja vielä se, kun nenä ja leukapielet jäätelössä hymyili minulle, kun kysyin onko hyvää.

Nyt olen kotona. Täällä on niin hiljaista.

Round and round

YK 30. Vastahan se oli lucky number 21. Aika mataa, aika juoksee, aika tekee kepposia.. Yhtäkkiä, pitkän odottelun jälkeen tulee tunne, ehdinkö kuitenkaan. Odotan päästäkseni seuraavaan vaiheeseen vain kuullakseni olevani täysin myöhässä.

Sellaista se on. Epäilys.

Tilannekatsaus

Piti ihan tulla tarkastamaan täältä, että milloinkas ne edelliset menkat nyt alkoikaan. Viides päivä viime kuutahan ne, joten ei tässä vielä kiire ole seuraavien alkaa. Nopealla laskutoimituksella eletään siis kiertopäivää 26. Ei hajua ovulaatiosta, ei kiirettä minnekään. Seksikin on alkanut maistua ihan toisella tavalla, kuin jokin aika sitten. Ilmeisesti tämä yrittämättömyys sopii meille. Lisäksi tuntuu, että aika menee todella nopeasti, vastahan elettiin toukokuuta.

Hyvää tässä tilanteessa on vielä sekin, että jos kumpikaan ennen elokuuta olevista kierroistani ei ole liian lyhyt, voimme halutessamme menna PAS:iin heti IVF-labran kesätauon jälkeen.

No niin. Ei tästä tämän enempää. Lähden iltapalalle, morjens!