Haaste

Sain Junnalta haasteen:

"Kerro (ilman materiasyyllisyyttä), mitkä viisi tavaraa ostaisit jos sinulla olisi kaikki maailman rahat. Tämän jälkeen haasta viisi muuta bloggaajaa.“

Mietin hetken asiaa. Olemme vuoden sisällä ostaneet kodin, ja se on ihan hyvä. Jos kuitenkin olisi tosissaan kaikki maailman rahat, niin ehkä kuitenkin rakennuttaisin meille oman kodin. Se koti voisi näyttää vaikkapa tältä. Pidän kivitaloista, haaveilemme isosta keittiöstä, jossa on saareke ja loistavat kokkaustilat. Ihanaa olisi myös, jos olisi tilaa kirjastolle/työhuoneelle. Lisäksi olisi askartelutilat, kuntoilutilat ja kylpylän omainen kylpyhuoneosasto takkahuonein. Mutta sitten pitäisi olla myös siivoaja. En ehkä haluaisi kuitenkaan niin isoa taloa, että kaiken tämän sinne saisi. Mutta tämähän olikin vain leikkiä..


Toiseksi, haluaisin matkustella. Ottaa etäisyyttä tähän kaikkeen. Kohteina minulla olisi ainakin Japani, Uusi-Seelanti, Jamaica, Brasilia ja Mauritania. Rakastan matkustamista, emmekä ole mielestäni harrastaneet sitä ollenkaan niin usein kuin olisin halunnut. 


Euroopan kohteista seuraavana haluaisin mennä Italiaan ja Azoreille, toisaalta kaupunkiloman haluaisin tehdä Pariisiin, Budapestiin ja Krakovaan. Omaa konetta en ostaisi, mutta ehkäpä kuitenkin jostakin lämpimästä kesämökin. Tai sitten jonkinlaisen lomaosakejutun, jotta voisi aina vaihdella minne lähtee. 


Ostaisin itselleni auton. Luonnon ystävänä ostaisin täyshybridin, esimerkiksi tällaisen. Sellainen, joka ei jää jalkoihin, on taloudellinen ja helppo huoltaa, ja on ihan kiva katsella.








Lisäksi ostaisin itselleni meille elektroniikkaa ja kodinkoneita. Meille molemmille älypuhelimet, eli Nokian Lumiat ja mahdollisesti myös kotiin kivan läppärin sekä uuden telkkarin ja kunnollisen didiboksin / Elisa Viihteen tms, jonka mukana tulee kunnollinen digiboksi. Toisaalta uusi tiskikone, kahvinkeitin, robotti- ja rikka-imuri kuuluisivat tälle listalle myös. 


Viimeisimpään ryhmään kuuluisin minä ja kaikkea kivaa minulle. Eli vaatekaappia uudistaisin ihan rohkealla kädellä. Hankkisin kokonaisia settejä, ja sellaista sisältöä vaatekaappiin, josta yhdistelemällä saisi tosi monipuolisia kokonaisuuksia aikaiseksi. Lisäksi kenkiä, vöitä ja laukkuja, ei liikaa, mutta niin että ei tarvitsisi vähään aikaan huolehtia. Kävisin vielä kerran lääkärillä testauttamassa silmäni, jos minulle voitaisiin tehdä silmien laserleikkaus tai sitten hankkisin muutamat uudet silmälasit ja aurinkolasit. 

Ja kuten jo joku sanoi, olisin ihan tyytyväinen ilman kaikkea tätä, jos vaan saisimme meille vauvan. 

Haastan uudempia blogituttavuuksiani eli Justiina, G1PO blogin kirjoittaja, Miukku, Pupu ja Kulkija, jos pidätte tällaisesta. 

Green light

Varoitus: ei niin mieltäylentäviä tutkimuksia.

Kun kävimme Naistenklinikan ensikäynnillä, minulla kerrottiin olevan riskimerkintä tiedoissani (ESBL-bakteeri) johtuen Laparoskopian jälkitautina sairastamastani virtsaputken tulehduksesta. Tämä punainen merkintä pitäisi saada tiedoistani pois, ennen kuin voin päästä IVF:n. Olin käynyt jo yhdessä kontrollivirtsakokeessa taudin jälkeen, josta olin saanut negatiivisen tuloksen. Mutta tämä kyseinen ESBL-bakteeri on jollakin lailla niin ärhäkkä, että kolmen kuukauden päästä ensimmäisestä puhtaasta näytteestä jälkeen tulisi suorittaa jälkikontrolli. Ok. Eihän siinä mitään, käyn taas antamassa virtsanäytteet labraan.. Vaan eipäs mennäkään niin nopeasti, täällä sanotaan, että puhtaat näytteet tulee ottaa ulostenäytteestä. Kahtena peräkkäisenä päivänä.

Kiva. Tätä mä olen aina halunnut!

En tiedä teistä, mutta minä en toimi kellon tarkkuudella. Ehdin jo miettiä mielessäni, että näytteet pitää antaa viikolla, eli minä mahdollisesti teen noita näytteitä joko työpaikan vessassa tai sitten tukkaputkella ajelen sairaalaa kohti, kun kyseinen tarve herää. Onneksi sain sen verran alkusokistani toivuttua, että sain kysyttyä tarvitseeko näytteet toimittaa tuoreeltaan vai voiko yhtenä päivänä toimittaa molemmat ja toisaalta voiko näytteet ottaa kotona viikonlopun aikana. Onneksi sain molempiin myöntävän vastauksen. Minulle toimitettiin pienet näyteputkilot kotiin postitse ohjeiden kera. Näytteiden säilytys piti tehdä kylmässä. Jääkaappiin siis. Aina vaan paranee..

Näytteenotto itsessään ei onneksi ollut vaikeaa vaikkei se mieltäylentävää - kuten jo alussa varoittelin - ollutkaan. Ensimmäinen näyte onnistui ihan hienosti, mutta seuraavana päivänä ei sitten millään. Loppuviimein ei auttanut muu, kuin käydä tupakalla, jotta näytteen sain aikaiseksi. Kaikkea sitä nainen joutuu tekemään, sanon minä!

Luojan kiitos, lopputulemana oli puhtaat näytteet ja punainen merkintä tiedoistani pois. Tärkeintä on kuitenkin se, että esteitä IVF:lle ei enää tiedoissani ole.

PS. Saa nauraa..

Possu senkun kasvaa ja lihoo

Huimaa on meno! Kevyt -projekti on ollut käynnissä kohta kolmasosan kokonaiskestostaan. 4 viikkoa on takana ja viikon 13 jälkeen voidaan katsoa kokonaissaldo.


Neljän viikon aikana ryhmä on pudottanut yhteensä 36,4 kiloa! Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue! 





Tahti on vielä kasvanut parin viikon takaisesta, silloinhan meillä oli kasassa 16,6 kilon pudotus. Toisaalta ei pitäisi olla huolestunut, jos kahden viikon päästä tulos ei nousisikaan tällaista tahtia kuin tähän asti.

Tällä viikolla olen huomannut ensimmäisen kerran himon herkkuihin. Olen haaveillut salmiakista ja jäätelöstä, ja muistakin herkuista. Hieman olen myös antanut periksikin, mutta onneksi vain Läkerolien avulla. Niissä ei ole juurikaan sokeria eikä kaloreita ja ovat vielä niin pienissä rasioissa. Ehkä sellaisen voi sallia itselleen. Jotakin teen kuitenkin oikein, koska paino jatkaa tippumistaan. Tämän viikon saldo oli 0,9 kg:n pudotus.

Oletteko huomanneet jotakin muutoksia jo itsessänne näiden ensimmäisen neljän viikon aikana?

Eliminating jinx

Minua on jo jonkin aikaa vaivannut entisen profiilikuvani vauvavatsa. Josko se tuo pahaa karmaa? Vaihdoin siis profiilikuvani, jonka löysin ja otin, luvatta, osoitteesta http://www.calgarypsychology.com/psychology-and-you/positive-psychology/positive-psychology-commonsense-selfhelp-therapy-calgary-residents. Kiitos heille. Hieman kuvaa muokkasin ja siinä se on. Toiveikas nainen.

Asiasta kymmeneen. Neilikka, laittaisitko tämän viestin kommentteihin perjantaihin mennessä painokehityksesi ja mahdollisia kommentteja sinun Kevyt -projektisi etenemisestä. Kilopossulla on nälkä!!!

Muuta uutta ei sitten olekaan tällä rintamalla. Surullinen seksielämä sai tähänastisen "huipentumansa" tiistaina ja nyt voikin sitten keskittyä toivomaan parempaa tulevaisuutta - niin seksirintamalle kuin raskausrintamalle kuin kevyt -rintamalle kuin kaikille muillekin rintamille. En tiedä oliko se lohdullista huomata muillakin samankaltaisia kokemuksia. Itseäni tuo ainakin masensi todella paljon. Tähänkö tässä on menty? Minä haluan meidän entisen seksielämän takaisin!

Menkkoja voi odotella parin viikon päästä maanantaina, jos mitään uutta ja erikoista ei tapahdu. Yeah right! Nyt on kuitenkin pahan ilman linnut ja jinxit ja karmat eliminoitu. Josko kuitenkin...

Otteita lapsettomien elämästä

Näytös 1.

Ilta, pariskunnalla on pitkä ja rankka työpäivä takana. Ruokaa ei olla jaksettu laittaa, vaan haettu pizzat vakipaikasta. Syömisen jälkeen:

Nainen: "Mites me sen ovulaation kanssa?"
Mies: "Ei helvetti, ei yhtään jaksa, haluan vaan nukkumaan. Jos huomenna sitten?"
Nainen: "Huomenna voi olla liian myöhäistä."
Mies: "No aamulla?"
Nainen: "Ei kai siinä, tuikkaa minua aamulla, ja ala sen jälkeen aamutoimet. Minä jatkan sitten unia vielä."
Mies: "Tosi romanttista."
Nainen: "Kyllä se petrimaljan romantiikan voittaa" ja naurahtaa.
Mies: "Totta" ja nauraa myös.

Näytös 2.

Klo 5.30. Kello soi. Mies käy laittamassa kahvin valumaan ja palaa makuuhuoneeseen. Herättää naisen. Hoidetaan homma, halataan päätteeksi. Mies lähtee suihkuun. Nainen jää nukkumaan tyyny pepun alla ja jalat ylhäällä, kunnes kello soittaa puoli tuntia myöhemmin. Hän mittaa aamulämmön ja alkaa aamutoimiin.

Ovista pukkaa

KP 17. Aamulla testailin Clearbluella möllykän, eli petipuuhiin toivottavasti taivumme tänään. Mies ja minä molemmat ollaan tehty tänään pitkä työpäivä, joten ilotulituksia on tuskin mahdollista odotella. Josko kuitenkin pikkuvirittelyllä pääsemme tunnelmaan vielä illalla.

Aion muuten tänään testata piruuttani vielä niillä halpisteisteillä tuleeko minkäänlaista merkkia oviksesta. Eilen halpiksellä ei näkynyt kuin haalean haalea kakkosviiva.

Tämä taitaa olla kolmas kierto jolloin tikuttelen ovista, ja hyvä niin. Minkäänlaisia selkeästi tunnistettavia ovisoireita ei nimittäin ole tällä kertaa havaittavissa. Veikeää miten se vaihtelee niin kovin. Joskus näin ja tuolloin noin. Olen oikein kuulostellut tuntuuko jotakin. Mutta ei. Olen tehnyt pari testiä päivässä, yhden halpiksen ja toisen digitaalisen. Vielä yksi digipuikko jäi. Se jää ehkä odottamaan uutta pakettia kaverikseen. Olisi muuten erireilua Clearbluelta myydä niitä digitestin puikkoja erikseen. Ihan luonnonkin kannalta.

Kierto tullee siis olemaan hieman pidempi tällä kertaa, toivottavasti ainakin 30 päivää. Ja eihän sitä koskaan tiedä, jos saataisiin viimeisellä clomikierrolla tärppi ja kierto 24 toden sanoisi. Kuulostaa tosi todennäköiseltä, eikös? Tilastot olisivat kyllä meidän puolellamme.

Kevyt -punnaus viikko 3

Lauantain punnituksessa näkyi 0,3kg pudotus viime viikkoon. Ihan hienosti etenee vieläkin. Pientä herkuttelun himoa on ollut havaittavissa, mutta olen senkin saanut pidettyä ihan mukavasti kurissa. Minulla on haasteita sen kanssa, että söisin riittävästi, olen ollut väsyneempi nyt iltaisin liikkumisen ansiosta, joten normaalin iltapalan olen monena iltana jättänyt väliin. Monesti olisin vielä tarvinnut isomman iltapalan, jotta päivän kalorit olisivat nousseet päivän kulutuksen tasolle. Toisaalta on hirvittävän hienoa, että iltaisin minua on väsyttänyt - perinteisestihän olen valvonut liian myöhään ja sitten aamulla kärsinyt seurauksista. Nyt olen huomattavasti pirteämpi myös aamuisin.

Viime viikolla tuli myös liikuttua, kävin lenkillä maanantaina, keskiviikkona kävelin tanssitunnille ja takaisin, lauantaina kävin uimassa ja eilen lenkkeiltiin äänestämään. Reipas viikko kaiken kaikkiaan. Ensi viikolla voisin käydä ylimääräisellä tanssitunnilla, niitä on tammikuun ajan tarjolla kertamaksulla.

Minun tarvitsisi tietää lisää IVF:n mukanaan tuomasta liikuntarajoituksesta. Millaisia ja mihin aikaan hoitoa sijoittuvia liikuntarajoituksia teillä on ollut IVF:n aikaan? Saan korvata kevään tanssitunteja jo ennakkoon jos vain tiedän kuinka monen viikon ajalta minun täytyy tunteja vaihtaa. Voitteko auttaa minua tämän kanssa? Kiitos jo etukäteen! 

Keskustelusivustot ja pohdintaa

Kävin lueskelemassa netistä sijaisvanhemmuudesta. Olen välillä miettinyt asiaa, ja voisin sitä harkita tulevaisuudessa, on yrityksemme menestyksekäs tai ei. Ajattelin kuitenkin, että käyn lukemassa millaisia mielipiteitä löytyisi siihen, että lapseton ryhtyisi sijaisvanhemmaksi. Tässä saldo Google haulla "lapseton sijaisvanhempi":

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9349309
http://keskustelu.suomi24.fi/node/2859062
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10166609

Onneksi löysin myös seuraavan ketjun, johon "hirveät akat" eivät olleet eksyneet:

http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/adoptio/2049819-sijaisvanhemmaksi-ryhtyvat-ja-sijaisvanhempina-olevat/

Yleisesti ottaen: mikä siinä on, että tuolla Suomi24:ssä onkin tuo keskustelun taso tuollainen? Totuuspohja monien mielipiteiden takana on vähintäänkin kyseenalainen ja toisten ihmisten haukkuminen paremminkin oletus kuin poikkeus. Ei koskaan pitäisi sinne eksyä, piste.

Mutta asiaan. Voisin hyvin harkita sijaisvanhemmuutta tai jonkinlaista muuta tapaa auttaa. Nuorempana olin aktiivinen, toimin Mannerheimin Lastensuojeluliiton katupartioissa ja muutenkin eri vapaaehtoisyhteisöissä. Paikkakunnan vaihdoksien, opiskelujen ja töiden myötä erilainen "ylimääräinen" toiminta on jäänyt pois. Sijaisvanhemmuus minua kiinnostaa siksi, että siinä on mahdollisuus auttaa lasta saamaan kodinkaltainen, turvallinen kasvuympäristö, jos sitä ei lapsen omassa kodissa ole sillä hetkellä mahdollista saada. Minulla on muutamia tuttavia, joilla on sijaislapsia, mutta heidän tapauksissaan lapset ovat olleet sijoittamisestaan saakka osana perhettä aikuisuuteen saakka. Tottakai sijoittamisen tarkoituksena on, että lapsi pystyisi palautumaan omaan perheeseensä jossakin vaiheessa, mutta tuntuisiko sellainen tilanne minusta liian vaikealta? Joka tapauksessa nykyisessä tilanteessa asia ei ole vielä ajankohtainen, haluan nyt kuitenkin keskittyä tuleviin IVF-hoitoihin.

Millaisia ajatuksia teillä on sijaisvanhemmuudesta?

Aika kuluu ja fiilis on hyvä

Seuraa sekavaa höpöttelua asiasta ja asian vierestä:

Aika on lähtenyt juoksemaan. Viime viikko meni jo kuin siivillä ja nyt on samankaltainen olo tällä viikolla. On niin paljon ja mielekästä tekemistä, että marraskuun ja joulukuun kestänyt tunne ajankulun hidastumisesta on nyt mennyttä. On enää vajaa 3 kuukautta siihen, kun toivottavasti on jo meidän vuoro päästä IVF:ään. Se ei ole aika eikä mikään.

Mieheni oli eilen autolla töissä, hän pääsee kotiin vasta seitsemältä aamuvuorosta. Teen hänelle yleensä ruoan työvuoron perään, mutta meillä ei ollut yhtään kermaa, jota juuri eiliseen ruokaan olisi tarvittu. Menin bussilla keskustaan ja kävelin sieltä kotiin, kevennyskampanjan hengessä. Kun aikaa siinä kaupungilla sitten vähän oli, sovittelin myös vaatteita. Tuli hyvä fiilis, kun minun kokoani olevat housut olivat löysät vyötäröltä. Jouluna tehdystä vyötärömittauksesta minulla on lähtenyt jo 5 senttiä. Toki turvotusta oli joulun mittauksessa varmasti paljon. Sovittamani asu jäi kauppaan ja fiilistelin sillä, että ei nyt kannata ostaa uusia vaatteita, kun ne kohta ovat oikeasti isot ja sitten taas kohta liian pienet/ihan väärän malliset. Mukavia ajatuksia kumpikin.

Liityin eilen Heiaheia.comin ja Kauneus ja Terveys -lehden ryhmään "Yhdessä kuntoon". Tuskin tuosta mitään voittaa, mutta onpahan taas yksi syy liikkua lisää. Millaisia kannustimia teillä on käytössänne? Onko jokin toiminut hyvin? Millaiset kannustimet eivät ole toimineet aikaisemmin tai luulet etteivät toimisi sinulla?

Siihen, että aika tuntuu liitävän on paljon erilaisia vaikuttavia tekijöitä. Vapaaehtoisista ja oikein mukavista asioista kevennyskampanja on yksi, mielessä pyörivät tai osaksi aloitetut käsityö- ja askarteluprojektit ovat toinen, jouluna hankittu PS3 ja koukuttavat uudet pelit kolmas ja mielenkiintoinen minulle uusi kirjailija Ken Follett neljäs tekijä, joiden kanssa aika vaan kiitää. Toisaalta velvollisuuksiin lukeutuvista töissä tuntuu tällä hetkellä olevan aika mukavasti lipuva ajanjakso meneillään, kotona kylpyhuoneremontti ja muut kotityöt sekä vastuulleni annettu taloyhtiön kotisivun rakentaminen ja ylläpito vievät toki aikaa, mutta ovat kuitenkin mukavaa hommaa. Lisäksi suunnittelen rentojen opintojen aloittamista avoimessa yliopistossa. Rentoja tarkoitan sillä, että en edes alkaisi käymään kyseistä opintokokonaisuutta kokonaisuutena vaan tekisin kurssin kerrallaan vapaalla aikataululla ja jos joskus saisin tämän kokonaisuuden valmiiksi, niin pyytäisin kursseista sitten yhteisen todistuksen.

Ihanaa, minulla on tekemistä! :)

Kevyt -viikko

Tämä viikko on tehty onnistumisista, hemmotteluista ja hienoisista pettymyksistä. Junnan aloittama itsensä hemmotteluhaaste sai positiivista palautetta monilta ja taisi minun ei ihan niin onnistunut tukkani olla ainoa pieni takaisku täydelliselle onnistumiselle. Kiitoksia Junnalle hyvästä ideasta, katsellaan kuka keksii seuraavan..? Niin ja eihän jatkossakaan unohdeta itsensä hemmottelua, ehkä se saisi meistä jokaisen tykkäämään itsestämme enemmän. "Koska olemme sen arvoisia" vai miten se L'Orealin slogan menikään? :)

Kevennysrintamalla minulla on mennyt hyvin, paino tippui 1,2kg viimeviikosta, joten lähtöpainosta on saatu 0,7kg pois. Tahti on sopiva, en halua näännyttää itseäni ja hitaammalla tahdilla saan innostuksen pysymään koko projektin keston ajan ja toivottavasti myös tuloksista pitempikestoisia.

Törmäsin muuten ihan mielenkiintoiseen artikkeliin painoindeksistä ja sen vaikutuksesta hedelmällisyyteen. Minulla on matkaa normaalipainoonkin vielä useita kiloja. Olen lyhyt, ja minun BMI (Body Mass Index) eli painoindeksi olisi normaalin rajoissa, jos painoni olisi 49-59kg. Painan nyt 67,8kg. Matkaa siis on. Rehellisyyden nimissä, en usko, että ikinä tulen painamaan alle 50 kiloa, jos olen ja pysyn vain terveenä. En haluaisikaan. Pitkällä tähtäimellä pidän tavoitteenani ja haaveenani sitä, että joskus saavuttaisin tuo 59 kilon etapin ja saisin painoni myös pysymään siellä. Näytin jo todella hyvältä 63 kilossa silloin pari vuotta sitten hääpäivänäni. (Vaikka itse niin sanonkin.. ). Tietääkö kaikki ryhmäläiset oman painoindeksinsä? Yläpuolella kehumani artikkelin päätteeksi on myös BMI laskuri.

Laihduttaminen on aina ollut helpommin sanottu kuin tehty, vaikka periaate ja laskutoimitus on harvinaisen helppo - syö terveellisesti ja säännöllisesti, sopivissa annosko'oissa ja liiku. Riittääkö minulla edes tahdon voimaa siihen, että paino tippuisi alle 60 kilon haamurajan? Pidän kuitenkin mukavasta elämästä ja hyvästä ruoasta todella paljon. Toisaalta, kevyt-projektin ensimmäisten kahden viikon aikana olen syönyt ihan hyvin, eilen ostin pienen pussin salmiakkia ja muutenkaan minkäänlaisesta kituuttamisesta ei ole voinut puhua. Olen vain liikkunut ja syönyt hieman vähemmän mitä olen kuluttanut. Helppoa se on ollut ainakin vielä. Vaikeampaakin tulee olemaan, varsinkin jos painonpudotus pysähtyy jossakin vaiheessa, niin kuin siinä normaalisti käy.  

Koko 15 hengen ryhmällä painon pudotusta on tähän päivään mennessä merkittynä 16,6 kiloa. Se on aika vaikuttava lukema ensimmäiselle kahdelle viikolle. Vastuullisena projektinvetäjänä ja alkuunsaattajana toivon kaikkien muistavan huolehtia itsestään vaikka tarkoituksena onkin laihtua. Hitaasti, mutta varmasti etenemällä, pääsee tarvoitteeseen terveellisemmin ja ja pysyy siellä varmemmin. Tässä vielä hyvä artikkeli terveellisestä painonpudotuksesta.

Tsemppiä tulevaan viikkoon ja muistakaa tykkäillä itsestänne!

The look

Tiistaina sain viimeinkin aikaiseksi varata parturiajan. Tämä oli minun tämän viikon itseni hemmottelu (haaste by Junna). Minun entinen parturini muutti uuteen kaupunkiin ja aloitti uusien haasteiden parissa, joten olen jo jonkin aikaa miettinyt kenellä tulen käymään jatkossa. Liike, jossa edellinen parturini oli yrittäjänä on nyt myyty uudelle omistajalle ja se on ihan erilainen. Halusin siis vaihtaa kokonaan ja kokeilinkin uutta paikkaa.

Olen jo pitkään harkinnut otsatukkaa. Minulla on pullottava otsa, ja hiusraja lähtee aika ylhäältä. Mietin, että sellainen otsis, joka ei ole liian raskas sopisi minun pyöreähköihin kasvoihini ja pieneen päähäni hyvin. Väriksi kaipasin jotakin tummaa, jotakin, joka vivahtaa violettiin tai punaiseen. Lyhyemmäksikin ajattelin koko tukan muuttuvan. Soitin siis parturiliikkeeseen, ja sainkin ajan jo samalle päivälle. Lähdin töistä aikaisemmin ja kiisin kohti muutosta.

Parturi oli mukava n. nelikymmpinen nainen, keskustelu soljui ihan mukavasti ja pääsimme yhteisymmärrykseen mallista ja väristä. Minulla oli mukanani kuvia haluamastani ilmeestä. Hän alkoi hommiin. Hän leikkasi ensin, ja tukka jäikin vähän pidemmäksi kuin olin ajatellut. Halusin vaihtelua ja näytti siltä, että mikään ei ole muuttunut. Hän sanoi, että jatkaa leikkauksen parissa sitten värjäyksen ja tukan kuivaamisen jälkeen. Sitten laitettiin väri, luin Gloriaa ja oli ihan hyvä fiilis. Tukka pestiin, hieman päänahkaakin hierottiin (voisin olla siinä vaikka kuinka pitkään) ja sitten lähdettiin kuivaamaan tukka.

Väri oli kuivuessaan ihan hyvä. Tukkaa alettiin leikkaamaan, mietin mielessäni, että kylläpä se leikkaakin takaa aika lyhyeksi, mutta siinä vaiheessa ajattelin, että se on menoa jo. Kun otsatukkaa leikattiin, niin jännitti ihan hirveästi. Siitä on joku viisitoista vuotta, kun minulla on viimeksi ollut (ihan hirveä) otsatukka. Ihan hyvältähän se kuitenkin näytti. Hän sai leikattua ja alkoi kuivaamaan. Kuivasi sellaisen pallon. ja muotoili sen kuin mummoilla. Sitten se vielä lopuksi nipsi jotakin pois. Siitä mummopallosta oli tosi vaikea nähdä oliko se hyvä vai ei. Olo oli tosi kaksijakoinen. Itse pyysin. Se oli sellainen kuin pyysin. Kai. Väri oli ihan hyvä, vaikkakin pliisumpi kuin ajattelin, mutta ihan ok. Lähdin kotiin.

Mies ei  tiennyt parturistani, hän yllättyi muutoksesta. Hän pitää siitä, että minulla on pitkä tukka. Tukkani on kuitenkin omani ja minä kaipasin vaihtelua. Miehen mielestä minulla on vaan parempiakin malleja ollut. Ja minä olen - valitettavasti - samaa mieltä. Menin vessaan ja suoristin tukasta pallonmuodon, vähän helpotti. Mieskin sanoi, että ehkä siihen tottuu. Töissä olen saanut hirveästi positiivista palautetta, adjektiiveinä ovat olleet lähinnä "hyvännäköinen" ja "pirtsakka" ja että tyyli sopii minulle.

Mutta:

Olen nyt kuitenkin kahtena aamuna taistellut tukan kanssa saadakseni jollakin lailla aisoihin ja minun näköisekseni. Toivottavasti totun tähän. Ponnarille tätä ei enää saa - se oli ennen kiireisten aamujen pelastukseni. Pakko on oppia, muuten olen pulassa ja myöhästyn bussista aina vaan useammin.

Tänä aamuna kun laitoin tukkaa unen jäljiltä, minulle tuli ihan sellainen fiilis, että se tukka on sellainen "äititukka". Tiedättekö te sen tilanteen, jossa nainen alkaa lähestymään synnytystä tai lapsi on syntynyt ja tämän naisen ilme muuttuu. Ei kaikkien, mutta useiden. Siitä tulee niin sisäisesti kuin ulkoisesti äidillinen, siinä on jotakin pehmeää ja sen vaan näkee kaikesta, että tässä kulkee nyt (ylpeä) äiti. Yleensä äidillisyys näkyy myös tukan mallista. Minun uusi tukka on nyt tällainen äidillinen. Minä en ole äidillinen. Minä en ole äiti. Miksi minulla on äidillinen tukka? Minä haluan sen trendikkään nuorekkaan tukan (osa äideistä on edelleen tyyliltään trendikkäitä ja tyylikkäitä ja nuorekkaita), joka tuntuu minulta ja tältä tilanteelta mikä minulla on nyt elettävänä. Nyt minulla on kuitenkin tämä ja sen kanssa on elettävä ainakin muutama viikko.

Tämä ei vaan nyt mennyt niin kuin Strömsössä. Tämän piti olla vaan ihanaa. Se epäonnistui. Mutta itsehän tämänkaltaisen halusin. Oma moka. Vaihdan kuitenkin parturia, ehkä seuraava ymmärtää sen, milkälaisen tyylisen haluan sekavasta selityksestä huolimatta. Se edellinen parturi oli sellainen, täydellinen. Huoh. Onneksi niitä on muitakin, minun vaan täytyy - taas - löytää se.

Pahoittelen turhaa, sekavaa ja turhanpäiväistä tilitystäni. Elämässä on isompiakin asioita. Mutta minulla on nyt paha mieli tukkani ansiosta. Se tulee helpottamaan. Viimeistään muutaman viikon päästä. Silloin olen joko tottunut, oppinut tai painellut takaisin uudelle parturille. Tai opetellut räppäriksi ja ostanut helvetin ison lippiksen.

Oi, miksi en ole mies?

PS. Korvaan tämän epäonnistuneen hemmottelun lakkaamalla ja koristelemalla kynteni oikein huolella tänään. Ja tykkään itsestäni tukastani huolimatta!

Sivukommentti sivuprojektiin

On itseasiassa aika mukavaa lueskellä Kevyt-projektin päivityksiä. Rivien välistä on ollut luettavissa varovaista innostumista, kiitosta siitä, että aivot ovat saaneet muuta ajateltavaa kuin raskauden yrittämistä ja toisaalta onnistumisesta tai omaan toimintaan tyytyväisyydestä kumpuavia positiivisia ajatuksia. Jo ensimmäisen viikon jälkeen on ollut jaossa ideoita, reseptejä ja kannustusta.

Meillä kaikilla on erilainen tapa lähestyä asiaa, ja hienoa onkin, että muiden onnistumisista voi saada uusia ajatuksia myös omaan projektiin. Kaiken kaikkiaan kuulostaa siltä, että ryhmässä on hyvä fiilis ja oikeanlainen tahtotila.

Hienoa me! Vaikka kaikilla meistä ei ensimmäisen viikon jälkeen vaaka näyttänytkään useiden kilojen painon pudotusta, niin oikealla tiellä olemme varmasti ja seuraamme perässä sellaisia, joilta ensimmäisen punnauksen tulokset olivat hieman paremmat. Muistetaan vaan kaikki, että kohtuus kaikessa ja tuloksia saa paremmin pienillä pysyvillä muutoksilla isojen lyhytaikaisten sijaan. Itsestä on muistettava tykätä ja pidettävä huolta.

Loppuun vielä minun uusin herkkuni:

1/2 Raejuustoa
1/2 Kotimaisia mustikoita ja vadelmia vielä jäisinä
Pinnalle ihan vähän sokeria

Namskis!

Edit huom! Korjasin Rainbow:n kuningatasrmarjojen tilalle kotimaiset mustikat ja vadelmat, anonyymi varoitteli minua ulkomaisten pakastevadelmien norovirusriskistä. Tässä linkki Eviran suosittelemaan käytönrajoitukseen koskien ulkomaisia vadelmia. En halua, että kukaan sairastuu minun suosittelemani reseptin vuoksi.

Tilannekatsaus

Teen nyt tähän samaan tekstiin tilannekatsauksen piinailujen sekä Kevyt-projektin tiimoilta.

Lämmöt laskivat jo eilen ja tiesin odotella menkkoja alkaviksi. Tänään tulikin sitten ensimmäiset jäljet vessapaperiin, yöllä varmaan alkavat kunnolla. Fiilis asian suhteen ihan ok. Uuteen kiertoon vaan. :)

Kevyt-projekti taasen on pyörähtänyt ihan mukavasti käyntiin. Kävin viikolla kahdesti zumbassa, kävimme kävelyllä sekä eilen teimme kunnolla lumityöt tuossa pihassa. Lisäksi illalla jynssäsin alakerran kylpyhuoneen lattiaa oikein huolella, kyllä siinäkin muutaman kalori varmasti kului. Tänään harkitsin uimaan lähtemistä, mutta eilisen lumisavotan jäljiltä käden ovat melko jumissa, joten huomenna on uimiseen parempi aika. Ensi viikolla alkaakin sitten jo Afro-tunnit, kerran viikossa olisi sellaista tarjolla.

Ruokailupuoli on mennyt myös ihan mallikkaasti, töissä olen syönyt omia kevyitä eväitä (pinaattikeittoa ja salaatteja) ja lisäksi juonut Eloveenan kuitupitoisia välipalajuomia tai syönyt banaaneja tai jugurttia jotta nälkä pysyy kurissa. Iltaisin olemme syöneet kunnollisen lämpöisen ruoan, lähinnä keittoja tällä viikolla. Huomiota olen kiinnittänyt annoskokoihin, säännölliseen syömiseen ja oikeanlaiseen tasapainoon, Keventäjät siihen kyllä ihan mukavasti ohjaakin. Suurimmaksi osaksi kalorimäärät ovat pysyneet viivan alla, liikuntojen kanssa ainakin. Herkkujakin olen syönyt, mutta lähinnä raejuusto-marjasellaisia, ne tuskin vyötärölleni aikovat jäädä asumaan.

Toisaalta perjantaina punnetessani paino oli noussut puoli kiloa viimeisestä, mutta en siitä aio ottaa stressiä. Joulun jälkeen paino oli tippunut saman verran, joten menköön nyt vuoden vaihde sitten plusmiinusnolla. Punnitsen itseni seuraavan kerran ensi viikonloppuna, eiköhän silloin vaaka näytä jo mukavampia lukemia. Hitaasti hyvä tulee. :)

Alitajuisesti piinailen

KP 27. Lämpötilakäyrä jatkaa tasaisesti korkealla, vaikka kohta niiden pitäisi jo laskea, jos kuukautisia odotellaan. Huomenna tädin pitäisi tulla kylään, oireita ei ole oikein kumpaankaan suuntaan havaittavissa. Rinnat olivat lievästi arat aamulla, öisin olen ravannut vessassa ja väsymys on ihan hirveä. Ei siis mitään tavallisesta poikkeavaa. Toiveet eivät ole superkorkealla, mutta kyllä sitä mielessään kuitenkin toivoo - tottakai.

Eilen laskin - ihan huvikseni vaan - että jos kierrot olisivat suurinpiirtein 29 päivää  ja huhtikuussa voisimme aloittaa IVF-hoidot, toukokuussa pääsisimme siirtoon ja  ensimmäisestä kerrasta tärppäisi, olisi laskettu aika hyvin lähellä meidän kolmivuotishääpäivää.  Mies toppuutteli - älä Rakas suotta sellaisia laske etukäteen, kun ei tiedä miten tässä käy. Se vaan tuntuisi jotenkin niin sopivalta. Toisaalta, jos toiveena olisi (no eihän se ole, daa!), että ensi jouluna olisi meillä jo nyytti, olisi minulla tämän kierron jälkeen 2 kiertoa aikaa onnistua raskautumaan. Sopivasti meidän kaksivuotisyrityspäivämme kynnyksellä. Plääh, nyt lopetan tämän spekuloinnin.

Minulla oli tässä kuussa ja tulee olemaan myös ensi kierrossa - jos ja kun - käytössäni Clomifenit. Niistä ei ole minulle tullut mitään sivuoireita, mutta eivät ne nyt näytä sen kummemmin minulla tehoavan. Muilla kokeillaan vaikka ja mitä, meille pelkästään tuo yksi lääke 4 kiertoa ja suoraan rankkoihin hoitoihin. Ei sillä, en missään nimessä valita, koska tehokkuusprosentti koeputkihoidoissa on huomattavasti korkeampi kuin esimerkiksi keinohedelmöityksessä. Toisaalta, on myös mahdollista, että meillä tulee huomattavasti nopeammin vastaan tilanne, jossa todetaan jatkohoitojen olevan tarpeettomia. Ei oo - ei tuu?

No joo. Ei se täti vielä ole ovella kolkuttamassa, josko se eksyisi jonnekin jorpakkoon matkalla. Ainahan sitä voi toivoa. That's all I have..

Keittoa ja kevyttä

Suurena haavena blogin Kookos pyyteli hyvien keittojen reseptejä, tässä siis yksi meidän herkuistamme:

Kukkakaali-porkkanakeitto

ainekset: hyvän kokoinen kukkakaali (~500g), muutama porkkana ( ~250g), vettä, (Fond du Chef) kanaliemi"kuutio", luomuruokakermaa (alle 1 dl), tuoretta ruohosipulia (ja muita yrttejä oman maun mukaan), valkopippuria, suolaa ja muita mausteita tarpeen mukaan. Lisäksi keiton päälle "silmäksi" esimerkiksi Creme fraichea.

Kukkakaalista otetaan kukinnot ja porkkana kuoritaan ja pilkotaan. Laitetaan kattilaan vettä reilusti niin, että kun vesi kiehuu, niin kasvikset jäävät pinnan alle. Kun siis kiehuu, lisätään kattilaan kanaliemikuutio, kukkakaali ja porkkana. Annetaan kiehua miedolla lämmöllä, kunnes ovat pehmeitä. Samalla, kun kiehuttelet, ota mukava nippu ruohosipulia ja leikkaa varsista lyhyitä pätkiä. Kun kasvikset ovat kypsiä, kaadetaan suuri osa nesteestä pois ja soseutetaan. Tarkistetaan maku. Lisää mausteita oman maun mukaan, laita loraus kermaa (ei liikaa ettei mene ihan veteläksi), ja lisää sekaan osa ruohosipulin pätkista, osa jätetään koristeluun. Kuumenna vielä niin, että kerran pulpahtaa. (Varo osumia).

Annostele syviin kulhoihin, laita päälle creme fraichea silmäksi ja siihen päälle ripottele vielä ruohosipua. Tarjoile tuoreen ruisleivän kera.

Kcal yhteensä ~450, annoksia tulee n. 2. Kaloriarviossa ei ole mukana ruisleipä eikä mahdollinen creme fraiche. Arvio on omani ja suuntaa antava.

Vinkkejä kevyistä herkuista otetaan mielellään vastaan.

Edit. Yritin vähän liikaakin keventää, kun annoksia olin laittanut tulevan 450. Kiitokset korjauksesta. Olipa jäänyt laittamatta myös kuumentaminen soseuttamisen ja kerman lisäämisen jälkeen, mutta tekevällehän sattuu. Nyt ohje lienee kunnossa, mutta korjatkaa ihmeessä, jos vielä jotain lipsuksia havaitsette.. :)

Nyt se alkaa!

Nyt on uuden vuoden herkut vedetty napaan ja uusi elämä voi alkaa. Miehen kanssa teimme yhteisen uuden vuoden kupauksen, että käymme joka viikko kerran iltakävelyllä. Se on hyvä alku liikunnan lisäämiseksi.

Joulun ajan herkut eivät olleet onneksi nostaneet painoani, se oli paremminkin laskenut. Ehkä sillä, että olen kirjannut melko tunnollisesti syömäni ruoat Keventäjiin, on jo alitajuisesti parantanut tilannetta. Eilen, ja jonkin verran tänäänkin on kyllä vielä tullut herkuteltua, mutta huomenna jatkan jo Keventäjien linjaamalla tavalla, nyt on tavoitteena päästä joka päivä päivittäisen kalorirajan alle. Ei liikaa allekaan, mutta ei kuitenkaan rajaa ylittäen. Totuttautua pikkuhiljaa siihen kohtuuteen ja tasapainoon ruokavaliossa. Kyllä se siitä!

Haluan esitellä teille vielä tällä hetkellä pikkuisen kilopossun. Kilopossu tahtoo lihoa suureksi ja mahtavaksi siaksi, joten lahjoitetaan sille kaikki ne kilot, jotka on meille projektilaisille ylimääräisiä. Se jää asustelemaan tuohon minun blogin sivupalkkiin ja minä, pikkupossun pääkasvattajana tulen tekemään päivityksen tilanteeseen silloin tällöin.

Tässä vielä projektiin mukaan lähteneet:

• Pyykkivuoren Prinsessa
• Helma
• Kookos
• RK
• Junna
• -Kerttu-
• Rowan
• *Tähdenlento*
• Emminkäinen
• Taustapiruna mukana myös (vielä) blogiton Neilikka
• Ellu
• Mina Carita
• Unelma
• Noel

Toivottavasti projektin ryhmäläisille ja mahdollisesti myös muille projektin kehittymistä seuraaville, tulee paljon hyviä ideoita, kannustusta ja hyvinvointia projektin mukana. Ja ehkä myös niitä plussia!

Kevyempää uutta vuotta!