Kävin lueskelemassa netistä sijaisvanhemmuudesta. Olen välillä miettinyt asiaa, ja voisin sitä harkita tulevaisuudessa, on yrityksemme menestyksekäs tai ei. Ajattelin kuitenkin, että käyn lukemassa millaisia mielipiteitä löytyisi siihen, että lapseton ryhtyisi sijaisvanhemmaksi. Tässä saldo Google haulla "lapseton sijaisvanhempi":
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9349309
http://keskustelu.suomi24.fi/node/2859062
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10166609
Onneksi löysin myös seuraavan ketjun, johon "hirveät akat" eivät olleet eksyneet:
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/adoptio/2049819-sijaisvanhemmaksi-ryhtyvat-ja-sijaisvanhempina-olevat/
Yleisesti ottaen: mikä siinä on, että tuolla Suomi24:ssä onkin tuo keskustelun taso tuollainen? Totuuspohja monien mielipiteiden takana on vähintäänkin kyseenalainen ja toisten ihmisten haukkuminen paremminkin oletus kuin poikkeus. Ei koskaan pitäisi sinne eksyä, piste.
Mutta asiaan. Voisin hyvin harkita sijaisvanhemmuutta tai jonkinlaista muuta tapaa auttaa. Nuorempana olin aktiivinen, toimin Mannerheimin Lastensuojeluliiton katupartioissa ja muutenkin eri vapaaehtoisyhteisöissä. Paikkakunnan vaihdoksien, opiskelujen ja töiden myötä erilainen "ylimääräinen" toiminta on jäänyt pois. Sijaisvanhemmuus minua kiinnostaa siksi, että siinä on mahdollisuus auttaa lasta saamaan kodinkaltainen, turvallinen kasvuympäristö, jos sitä ei lapsen omassa kodissa ole sillä hetkellä mahdollista saada. Minulla on muutamia tuttavia, joilla on sijaislapsia, mutta heidän tapauksissaan lapset ovat olleet sijoittamisestaan saakka osana perhettä aikuisuuteen saakka. Tottakai sijoittamisen tarkoituksena on, että lapsi pystyisi palautumaan omaan perheeseensä jossakin vaiheessa, mutta tuntuisiko sellainen tilanne minusta liian vaikealta? Joka tapauksessa nykyisessä tilanteessa asia ei ole vielä ajankohtainen, haluan nyt kuitenkin keskittyä tuleviin IVF-hoitoihin.
Millaisia ajatuksia teillä on sijaisvanhemmuudesta?
Uusimmassa vauvalehdessä oli ihan kiva artikkeli sijaisvanhemmuudesta : )
VastaaPoistaMe käytiin mun pikkusiskon kanssa viikon lomareissuilla kesäsin yhessä sijaisperheessä monta vuotta(maksettiin siis tästä :D se oli vähänku semmonen elämysmatka maatilalle). Niillä oli sillä hetkellä 4 sijaislasta ja yks kotona asuva oma lapsi(muut lapset jo aikuisia). Tykkäsin ihan mielettömästi siitä isonperheen fiiliksestä! Siitälähtien ollu mielessä et jossei koskaan saa omia lapsia, tai vaikka saiski ja resurssit riittäis ni tommonen ois kyllä hyvä tapa auttaa. Tosin mua kans epäilyttää vähän se et jos joutuu luopumaan lapsesta sitte joskus.
Tos vauvalehden artikkelissa oli juttua just tuosta, neku oli saanu ihan pienen vauvan sinne.
Arki sijaisvanhempana on rankkaa, mutta se, onko lapsia vai ei, ei tee kenestäkään parempia tai huonompia sijaisvanhempia. Voi kun joku kertoisi tämän noille keskustelupalstojen pirttihirmuillekin... Tunnen erinomaisia sekä lapsellisia että lapsettomia sijaisvanhempia. Tunnen myös uupuneita ja kyynistyneitä sekä lapsellisia että lapsettomia sijaisvanhempia. Monet huostaanotetuista lapsista ovat kokeneet todella kovia. Myös yhteistyön biologisten vanhempien kanssa on huostaanottotapauksissa sujuttava. Kuten sanoit, huostaanoton purkutilanteet ovat myös raskaita. Monet kunnat edellyttävät, että jompikumpi sijaisvanhempi on ensimmäiset kaksi vuotta kotona jne. Tästä kaikesta huolimatta monet kokevat sijaisvanhemmuuden palkitsevaksi ja nauttivat siitä. :)
VastaaPoistaAdoptiojonoon ei edes pääse, sijaisvanhemmuudesta en tunne kaikkien kuntien käytäntöjä, mutta en missään nimessä suosittelisi edes osa-aikaista sijaisvanhemmuutta ennen kuin kaikki hoidot on ohitettu ja omaan kriisiin otettu etäisyyttä. Sijaisvanhemmaksi ei kannata ryhtyä esim. biologisen lapsen aiheuttamaa aukkoa sydämessä paikatakseen, ja on varmasti paras, että oma lapsettomuuskriisi on siinä vaiheessa lopullisesti käsitelty.
Oletko nähnyt dokumentin Ikuisesti sinun? Siinä puhutaan sijaisvanhemmuudesta monesta eri näkökulmasta, ja se herättää takuulla ajatuksia.
On tietysti muitakin tapoja auttaa, kuten sanoitkin. Lisätietoa saa esim. täältä http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/liitto/vapaaehtoistyo/.
Tulipa tekstiä! Kiitos taas ajatusten herättämisestä! :)
Kiitos vinkistä Noel, ehkä saan lehden käsiini joskus. Mahdollisuuksia auttaa on tosissaan monenlaisia. :) Kiva, että teillä on ollut mahdollisuus käydä kesälomareissuilla erilaisessa paikassa. Varmasti ikimuistoista. Jäikö teille ihan pysyviä tuttavuuksia tai ystävyyksiä näistä vierailuista?
VastaaPoistaOlen kanssasi hyvin paljon samoilla linjoilla Kahlaajatyttö. Minulla ei ole perinteisestä sijaisvanhemmuudesta "romanttista" kuvaa ruusuilla tanssimisesta. Uskon toisaalta koulutuksessa ja perheen valinnassa otettavan huomioon perheen kyvyt ja mahdollisuudet. Ja onhan toki juurikin otettava huomioon tuollaiset mahdolliset kotonaoloajat alkuun, jotka ovat varmasti tosi hyvät ja tarpeen ihan sen molemmin puolisen siteen luomiseksi ja turvallisuuden tunteen vahvistamiseksi lapselle.
Hoitoihin paneutuminen on meille tällä hetkellä tosissaan se numero yksi - ei tällä hetkellä voisi ajatellakaan noin emotionaalisesti haastavaa muuta. En tiedä olenko vielä jossakin kieltämisen tai hyväksymättömyyden tilassa, mutta en ole tuntenut itsessäni tuollaisia monien puhumia tyhjän sylin tai aukkoa sydämessä, kun ei omia lapsia ole. Omalla tavallani olen valmistautunut sellaiseen tilanteeseen jo monta vuotta. Sanoin jo monen monta vuotta sitten ääneen tuntemukseni, jonka mukaan sekä minä että paras ystäväni molemmat emme saisi lapsia. Minulla oli sellainen tunne. Nyt ystäväni lapset ovat jo kohta kouluun menossa. Meillä ei lapsia vaan kuulu. Sattumaa vai omituinen enne, mistä sen tietää? Ja toisaalta kaikkia kortteja ei meillä ole vielä käännetty edes lääketieteen parissa.
Mutta summa summarum, olemme jo pitkään puhuneet mieheni kanssa, että olisiko tuo nyt niin vakavaa, jos omia ei tulisi. Huolenpitoa ja rakkautta kaipaavia lapsia maailmassa on niin paljon, voisimmeko auttaa ja osallistua sillä lailla. Viimeaikoina nämä puheet ovat toki olleet vähemmällä, mutta ajatus on molemmilla jo muhinut pidempään. Tulevaisuus näyttää mitä tapahtuu.
Ikuisesti sinun ei pyörinyt paikkakunnallani, haluaisin sen ehdottomasti nähdä. Ehkä se tulee Yleltä jossakin vaiheessa.
Kiitoksia molemmille vastauksistanne, annnoitte paljon uutta ajattelemisen aihetta meille! :)
Ei meille oikeastaan kyl jääny :( Oltiin sen verran nuoria ku siellä käytiin. Pidettiin kyllä yhteyttä yhessä vaiheessa mut se sit jäi, asuivat kuitenki niin monen sadan kilometrin päässä.
VastaaPoistaTeki myöhemmin aika tiukkaa yh-äidille maksaa meijän lomareissuja sinne ku makso montasataa+matkat. Mut kivoja muistoja siitä jäi :)
Jännä kyl et jollain on aikaa ja halua ottaa biologisten & sijaislapsien lisäks viel "lomalapsia" sinne. Meijän tuttavaperheen kaksoset kävi siis siel alunperin lomalapsina ja niiden kautta minä+siskoki ruvettiin käymään :D Oli aikamoinen lapsikatras meijä vierailuje aikaan :P
Monille se on niin kutsumus, toisilla on iso "oma" perhe ja osa sitten jakaa sitä rakkautta vielä laajemmalle väelle. Ehkä heillekin oli tullut olo, että talo hiljenee kun omat lapset alkoivat kotoa maailmalle lähtemään. Pitivät siis vaan siitä, että on touhua ja ääntä.. :)
VastaaPoista