Lapa

Kohta mennään laparoscopiaan. Jännittää, mutta ei liikaa. Toivon, että tulokset saa jo tänään, mutta sen näkee sitten. Ja toivottavasti ei satu kauheasti, kun herään.. Kerron sitten lisää, kun kotiin pääsen.

Wish me luck!

Aika

Tänään on tiistai. Tänään on myös 27:s päivä syyskuuta. Toisaalta tänään on kiertopäivä yhdeksän ja tästä päivästä on kolme päivää laparoscopiaan.

Kuva: http://jrllanes.wordpress.com/

Aika on hassu juttu. Vuodet kulkee nopeammin, mitä vanhempi olet. Neljä viikkoa lomaan on ikuisuus, mutta neljä lomaviikkoa kuluu nopeammin, kuin olisit voinut kuvitellakaan. Kierron alkupäivät matelee, hedelmälliset päivät sen kuin sujahtavat ohi ja sitten taas madellaan piinapäivät läpi. Kuinka käy, kun sekä odottaa perjantaita, että pelkää sitä?

Muussa tilanteessa en olisi voinut kuvitellakaan meneväni operaatioon, josta äitini ei tiedä mitään. Vanhemmilleni en ole kertonut tutkimuksistamme mitään. Ehkä sen aika tulee joskus, mutta vielä se hetki ei ole tullut.

Olen onnellinen siitä, että viimein, pitkän odottamisen jälkeen, saan faktatietoa elimistöstäni. Siitä, onko minulla endometrioosia tai sen tuomia ongelmia tai jotakin ihan muuta elimissä, jotka aiheuttavat hidasteita raskautumisen tielle. Silti minua hieman pelottaa. Minua ei ole koskaan ennen nukutettu. Kuinka paljon operaation jälkeen sattuu? Entäs jos paljastuu vakavia ongelmia, joita ei voi hoitaa?

Jos jotakin löytyy, kuinka kauan siihen menee, että asialle voidaan jotakin tehdä? Toisaalta, jos tutkimuksessa ei paljastu mitään, meidän lähete laitetaan Naistenklinikalle. Sen jälkeen voimme alkaa odottamaan aikaa koeputkihedelmöitykseen. Tai oikeastaan ensimmäistä aikaa Naistenklinikalle, jossa saamme taas ehkä lisää tietoa ja reseptit hoitoa varten. Ja uuden ajan odotettavaksi.

Kello on 18 minuuttia yli kahden. Kahvitauko on ohi ja on aika jatkaa töitä.

Facebook

Perustettuani tilin facebookkiin, sitä tuli pidettyä auki koko ajan ja käytyä vilkaisemassa jopa useita kertoja päivässä kuulumisia sieltä. Nyt huomaan, että en oikein halua. Tuntuu, että uutisina on niin usein:

• Kuinka kukakin pikku nökkönen on tehnyt/sanonut sitä tai tätä hassua/tyhmää/nerokasta.
• Kuinka rivien välistä tai suoralla ilmoituksella huomaan sen tai toisen tulleen raskaaksi.
• Tai kun joku on jo aivan kypsä ja eikö se nyt tulisi jo ulos?
• Kuinka se ja se on päivittänyt profiilikuvansa, kuvat on äidistä lapsineen/pelkkä lapsi/onnellinen perhe. 
• Kuinka yksi tai tuo on päivittänyt uusia kuvia albumiinsa ihqusta pikkuvesselistään/prinsessastaan.
• Kuinka pikkukarhu on jos 2 viikkoa/68 päivää/4 kuukautta/ puolitoista vuotta vanha.

Ja nyt on alkanut rintasyöpätietoisuuden lisäämiseksi kampanja, jossa statuspäivitykseen laitetaan mukaman monesko viikko ja mikä ruoka himottaa. Vanha tosikko ei nähnyt tätäkään yhtään hauskana tempauksena. Don't get me wrong, rintasyöpätietoisuus on todella tärkeää. Mutta en vaan tykännyt.

Pitäisikö aloittaa kampanja nimikkeellä "Kuinka kohtaan offline/online toisen ihmisen tai pariskunnan, joka on lapsentekoiässä. Tietoisuuskampanja siitä, kenelle kaikille kannattaa laittaa tonttulapsijoulukortteja? Kuinka tiettyjä asioita kannattaa ottaa puheeksi vasta toisen aloitteesta? Kuinka asioita tulisi esittää statuspäivityksissä?

Viime aikoina olen muutaman kerran leikitellyt ajatuksella, että linkkaan facebook statuspäivitykseksi oheisen loistavan sarjakuvan: Meinasin kaatua - In your face.

Leikittelyn asteellehan tuo jää, tietysti. Ja oikeasti, facebook on loistava keino pitää yhteyttä ihmisiin, joiden tapaamiseen ei vaan tunnu riittävän aikaa. Ja voihan sieltä päivitysvirrasta poistaa ne, joiden päivityksiä ei oikein jaksa. Tai sitten lopettaa tilin kokonaan. Mutta enhän minä niinkään tee. Joskus vain väsyttää tämä oma tilanne ja käy kateeksi toisten onni. Kateellinen paska. Pikkumielinen. Tosikko. Huono ihminen.

Taidan ottaa suklaata.

Uuteen nousuun

Töissä taas. Sähköpostit on selattu läpi ja otan reilusti itselleni pehmeän laskun arkeen. Lueskelen sähköpostit ja juttelen ihmisille. Kirjoitan tätä tekstiä. Palaan joihinkin maileihin ja alan purkaa sumaa. Yritän hahmottaa, mitä loppuvuonna pitäisi saada aikaiseksi. Kyllä se siitä. Onhan se loma ensi vuonnakin. Toivottavasti pidempi.

Menin sunnuntaina ihan ajoissa nukkumaan. Toisaalta aloitin heräilyt jo neljältä - pari tuntia ennen kellon soittoa - ehkä sitä epäili, ettei kello soitakaan ja myöhästyn ekana aamuna töistä. Jännä miten usein käykään näin. Olo oli onneksi ihan pirteä, vaikka aamuyön vessakäynnin yhteydessä totesin sen, minkä tiesin tapahtuvan. Tänään on kp 2.

Onneksi kerroin pomolle tutkimuksistani ennen lomaa. Nyt oli helppoa kertoa, että minulla on muutaman päivän sairasloma kuun lopussa pienen toimenpiteen vuoksi. Asiasta ei tarvinnut keskustella sen kummemmin. Mies sai myös vapaaksi työvuoronsa, jotta voi olla minun seuranani. Nukutuksessa tehtävä laparoscopia edellyttää aikuista vastuullista henkilöä seuraamaan minun tilaani illan ja yön ajan. Onneksi sekin tapahtuu pian eli ensi viikon perjantaina, jonka jälkeen ollaan taas viisaampia.

Tuntuu ihan hullulta olla pettynyt siihen, että mitään vikaa ei ole löytynyt. Sitä luottaa jotenkin suomalaiseen lääkärikuntaan ja hoitamisen tasoon. Sitä ajatteli ennen tutkimuksia, että minusta löytyy jokin selkeä vika, joka voidaan "naps" korjata. Vaikka eihän se näin yksinkertaista taida olla koskaan, kuten olen monen muun tarinoista jo oppinut. Mielessä ei kuitenkaan edes käynyt, että miehessä olisi vikaa vaan vika olisi automaattisesti ollut minussa. Toisaalta tuntui, että tutkimuksia ei tehty kovin pitkään paikallisesti. Lääkäri sanoi, että laparoscopian jälkeen tämä tie on kuljettu loppuun ja matka jatkuu muualla jos parin viikon päästä ilmenee, että putket on auki ja mitään outoa ei ilmene. Tutkimuksen jälkeen laitetaan lähete Naistenklinikalle ja "muistathan, että netistä et sitten lue mitään keskustelupalstoja". Bloggaamistahan ei mainittu..

Kuva: http://www.internetmonk.com

Mitä sitten tapahtuu? Tehdäänkö jotakin tutkimuksia uudelleen? Kuinka päätetään, mitä lääkitystä minulle aloitetaan? Kuinka pitkään siinä vaiheessa menee? Kuinka yrittämistä jatketaan hoitojen ajan? Odotellaanko sitä sitten vain luvatun hoitotakuun eli puolen vuoden odotusajan jälkeen kutsua koeputkihedelmöitykseen ja piikitellään koko ajan? Kannattaako tähän vielä sotkea uutena juttuna tikuttamista ja ovulaation järjestelmällisempää paikantamista? Vai kannattaisiko yrittäminen unohtaa kokonaan ja toivoa sen auttavan luomuraskauteen? Entäpäs vaihtoehtohoidot, onko joku käynyt esimerkiksi akupunktiossa? Onko siitä jäänyt rentoutunut olo ja tunne, että siitä on ollut jotakin apua yrittämisessä?

Kysymyksiä, kysymyksiä ja epävarmaa oloa. Ehkäpä yritän keskittyä hetkeksi taas töihin. Yritän, onnistumisesta en anna takuuta..

Ei ole rakkautta tarjolla

KP 29. Testi tehty ja vaikka kuinka sitä tuijotan, ei kenttään ilmesty toista viivaa. Ei viivaa, ei haamua, nada. Tilasin testipaketin kyljessä olleen Vauva-lehden ilmaisen näytenumeron. Kai sita puukkoa voi vääntää oikein urakalla nyt haavassa. 

Tällä kertaa testasin, koska luulin todella, että tällä kertaa olisi natsannut. 

Maanantaina takaisin loman jälkeen töihin ja eiköhän sopivasti siihen vitutukseen nyt saada sitten menkatkin fiiliksiä nostamaan. 

Joo. Ei kai tässä muuta.  

KP 28

Hiljaista. Odotan. Parina iltana on närästänyt. Vatsan pohjassa on hienoisia tuntoja. That's it.

Aamulla vessaan mennessä en osannut muuta kuin hokea, please, please, please, please. Se auttoi. Paperi oli valkoinen. Vielä.

Testaan huomenna aamulla sunnuntain sijaan. En kestä odottaa. Siihen asti saan haaveilla.

Pros & cons

Rakastaa..

• Vatsan pohjassa tuntemuksia
• Todennäköisyydet on meidän puolella
• Väsyttää, nukuin kahdet päikkärit eilen täysien yöunien lisäksi
• Meissä ei ole mitään vikaa, ainakaan tullut vielä esille
• Paljon sopivaan aikaan tapahtunutta peiton heiluttelua
• Himoitsin pari päivää sitten vispipuuroa, jota myös tein. Eilen himoitsin makkaraa, jota on varmaan tänään kaupasta ostettava.
• Lomalla rento fiilis on voinut edesauttaa projektissa
• Kyllä se aurinko paistaa joskus risukasaankin

Ei rakasta..

• Miksi nyt, kun ei aiemminkaan?
• Vatsan pohjassa tuntemuksia, kyllä ne menkat sieltä vielä..
• Vatsan pohjassa tuntemuksia, matkataudin jälkioireita ne vaan on.
• Väsymys on selitettävissä tilanteella, lomalla on mahdollista nukkua
• Vika ei vaan ole tullut vielä esille
• 25 % pareista ei saa selitystä lapsettomuudelleen
• Tissit ei ole turvonneet eikä niitä arista
• Hajut ei käy nenään, ei eklotuksia, eikä muitakaan sellaisia oireita

Aika kuluu niin hitaasti

KP 25. Odottavan aika on pitkä. Joka kuukausi aika vain matelee näinä päivinä.

Huomenna tapetoimme meidän makuuhuoneen valmiiksi. Tänään päätettiin myös työhuoneen väritys ja jos aikaa vaan riittää, maalaamme myös sen huomenna. Sitten jää vielä yksi makuuhuone.  Huone toimii minun huoneenani, sinne ei olla tuotu juuri mitään. Eikä tuoda. Ennen kuin..

Kävin äsken tutkimassa Ikean tarjoamia mahdollisuuksia lastenhuoneeseen. Ja vähän muuallakin. Haaveilin. Ihania mahdollisuuksia, jos vain..

Teen testin sunnuntaina, jos mitään ei kuulu siihen mennessä.

Kotona taasen ja tilannekatsaus

Reissulta on nyt palattu kotiin ja matkalaukut on purettu. Pyykkikasa on vielä hieman työn alla, mutta onneksi viikko on vielä lomaa jäljellä, joten ehkä sen ehtii hoitamaan alta pois.

Tänä aamuna kävimme ensimmäisellä yhteisellä lääkärikäynnillä paikallissairaalassa hedelmällisyystutkimuksiin liittyen. Mieslääkäri kävi läpi tehdyt tutkimukset tähän päivään mennessä. Minun labrakokeistani ei löytynyt selkeätä ongelmaa, varsinkin kun toisen näytteen tuloksia ei löydetty. Keltarauhashormoniarvo oli 22, kun tavoitearvo on 25. Lähtöarvo on yleensä n. 2-8, joten selkeästi hormonitaso oli noussut. Näytteenoton varhainen ajankohta ja minun pitkähköt kierrot voivat olla syy siihen, että arvo on hieman alakanttiin. Sama tilanne saattoi olla aiemmin otetun ultran yhteydessä todetulla pienehköllä follikkelilla. Miehen spermanäytteen tuloksista lääkäri sanoi, että poikkeuksellisen hyvät on tulokset. Priimatavaraa on vain 5 prosenttia, mutta kun vipeltäjiä on poikkeuksellisen paljon, ei esteitä raskautumiselle tuloksissa ole havaittavissa. Nykypäivänä, kun ympäri maailmaa sperman laatu heikkenee, voi olla erittäin tyytyväinen näistä tuloksista. Kaiken kaikkiaan lääkärin mukaan mitään esteitä ei luomuraskaudelle ole havaittavissa.

Seuraavaksi hän kyseli endometrioosiksestani. Kerroin tarinani ja hänkin oli hyvin ihmeissään. Toisaalta hän kertoi, että munasarjat voivat tehdä omiaan, vaikkapa jonkilaisia verihyytymiä, jotka häviävät itsestään. Alan pikkuhiljaa itse epäillä, josko minulla on endometrioosia koskaan ollutkaan. Lääkäri kertoi mahdollisesn endometrioosin vaikuttavan siihen, tutkitaanko munatorvien aukiolo päiväkirurgian puolella laparoscopialla vai ultrassa. Laparoscopia tehdään nukutuksessa, ja toimenpiteen aikana voidaan jopa tehdä pieniä korjaavia toimenpiteitä. Toisaalta siinä saa myös kattavamman kuvan elinten rakenteista. Toinen vaihtoehto on tutkia aukiolo ultrassa, jossa munatorvien aukiolo vain todetaan ilmakuplien avulla. Tulimme siihen tulokseen, että tutkitaan laparoscopiassa ja vapaa aika löytyikin heti kuun loppuun.

Kuva: www.123rf.com

Tänään on kiertopäivä 24. Reissulla romantiikkaa ja petitouhuja oli tarjolla sopivassa suhteessa. Olen ollut jo muutamana päivänä aivan varma siitä, että nyt on lykästänyt. Toisaalta taas pessimisti sisälläni nostaa päätään; miksi se tälläkään kertaa olisi tärpännyt kuin ei aiemminkaan? Olo on kuin tyttönä päivänkakkaran terälehtiä laskiessa: rakastaa, ei rakasta, rakastaa, ei rakasta...

Voi kun se rakastaisi minua!