 |
| Kuva: Flickr.com by Jasmic |
Itse olen kokenut, että yrittäminen on sekä yhdistänyt että jakanut meitä mieheni kanssa. Yritys on yhteinen, mutta jotenkin tuntuu, että mies ei stressaa asiasta niin paljon. Olen huomannut myös olevani yllättävän vahva. Tunne on, että minä jaksan kyllä kulkea tämän tien minne se viekään. Tunnen myös vahvasti, että myös me yhdessä jaksamme tämän matkan. Rakkautemme toisiimme on jopa saattanut kasvaa.
Iso osa parisuhdetta on myös seksielämä. Kaipaan suunnattomasti hetkeä, jolloin voimme jälleen nauttia seksistä ilman suoriutumista. Vaikka itse olen yrittänyt koko ajan pitää ajatukset yrittämisestä pois, se on aina vain vaikeampaa. Miehellä on ajoittain esiintynyt hienoista haluttomuutta.
Minua kiinnostaa kuinka teillä yrittäminen on vaikuttanut teidän parisuhteeseen? Millaisia vaikutuksia sillä on ollut seksielämään ja jos joillakin on hyviä vinkkejä, ne otettaisiin varmasti ainakin meillä ja muuallakin mielellään vastaan. Oletko toisaalta oppinut jotakin itsestäsi tai parisuhteestasi? Toivoisitko oppivasi jotakin, ja jos, niin mitä?
Ihan yrittämisen aluksi seksin harrastaminen ilman ehkäisyä oli jollain tavalla hieman jännää. Ja kun siinä oli tullut touhuttua jonkin aikaa kortsujen kanssa, kun olin pillerit jo aiemmin lopettanut, niin tuntuihan se mukavammalta noin muutenkin.. :D
VastaaPoistaJoskus keväällä yrittäminen ja siitä aiheutuva stressi vähän vaikuttivat seksihaluihin, mutta esimerkiksi tällä hetkellä ei jaksa oikein stressata. Pakko tekee aina kaikesta ihanastakin ikävää, joten sitä on hyvä välttää.
Ollaan aina harrasteltu seksiä usein ja niin tehdään nykyisinkin, mutta toivon kuitenkin, että olisi jo aika, jolloin ei tarvitsisi raskautta yrittää: saisi harrastaa juuri sellaista seksiä kuin haluaisi, eikä aina tarvitsisi miettiä, että onko nyt ovis lähellä, että on PAKKO harrastaa (emätin)yhdyntää. Meidän makuuhuoneessa kun tavallinen yhdyntä on vain yksi osa seksiä. :D
En nyt tiedä, onko tämä mikään hyvä vinkki, mutta mitä enemmän seksiä harrastaa, sitä enemmän sitä yleensä haluaa. (Enkä nyt tarkoita tällä, että kaikkien tarvitsisi välttämättä harrastaa paljon seksiä, mutta jos haluttomuudesta on ongelmaa tullut...) Helposti varsinkin pitkissä suhteissa kaikenlaiset koskettelut ja lähellä olemiset saattaa vähentyä, vaikka ne olisivatkin tärkeitä läheisyyden säilyttämiseksi.
Kun päätimme alkaa yrittämään sisarusta lapsosellemme niin pari ekaa kuukautta oli ihan kivaa ja huoletonta seksiä. Sitten aloin stressaamaan ja jopa kiukuttelemaan siitä etten saanut seksiä silloin, kun olisin halunnut. Välillä taas odotin miehen tekevän aloitteen ja, kun niin ei käynyt niin hermostuin ja mieskin meni sitten kauemmaksi. Nyt on viime kuukausina yrittäminen tasoittunut siinä mielessä, että koitan pitää mölyt mahassani etteivät ne tappaisi miehen seksihaluja... Tässä kierrossa on ollut seksihalut kyllä ihan kadoksissa... :/ Välillä taas pupuiluttaa todella paljon. Olen huomannut, että mitä vähemmäb puhutaan vauvansaannista.. ovulaatiosta jne. niin sitä enemmän on seksiä ja sitä huolettomampaa se on.. Vaikkakin yhdynnän jälkeen saatammekin aiheesta puhua. Mahdollisimman stressittömänä kannattaa tilanne pitää jos vain siihen millään pystyy.. ja mahdollisen ovulaation aikaan olla hiljaa tikutteluista tms. vaan tehdä aloite ja olla tyytyväinen saatuaan siemenet sisäänsä! :)
VastaaPoistaLuulen, että keskinäinen seksuaalisuutemme olisi huomattavan paljon köyhempää jos emme olisi kulkeneet tätä kahden vuoden matkaa raskautumisyrityksen tiellä. Olemme matkan varrella avoimesti keskustelleet juuri tästä aiheesta, yhdynnän pakkopullamaisuudesta ja yhdynnän asettamista paineista. Olemme oppineet, että meidän tulee pitää huolta läsnäolosta ja toistemme koskettamisesta niinäkin hetkinä, kun ei ole tarkoitus edetä yhdyntään. Jos seksuaalinen läheisyys rajoittuu yhdyntään, tulee huono pakottava fiilis jo toisen lähestymisestä.
VastaaPoistaMielenkiintoinen aihe. En ole ehkä asiaa tykönäni hirmu tarkasti aiemmin pohtinutkaan, mutta kyllähän se vauvan yrittäminen on väkisinkin jotenkin vaikuttanut sekä parisuhteeseemme että ehkä jopa meihin molempiin yksilöinä. Reilun puolen vuoden ajan olen tiennyt hedelmällisten päivien ja ovulaationi todennäköiset ajankohdat, ja tällöin olen koittanut olla siemenmitan päästä miesystävästäni, joka ei ollut ehkä alkuun vielä valmis vastaanottamaan tietoa vauvanteon laskemallisuudesta ihan noin päivätarkasti. Olen kysellyt häneltä haluaako hän tietää milloin kannatta ja nyt ihan viime kuukausina hänkin on jopa tiennyt nämä "hyvät päivät". Se on lämmittänyt minua että hän on suoriutunut osastaan ja tahtonut olla yhdynnässä hedelmällisten päivien aikana, sillä isyys ei ole hänelle yhtä itsestään selvä tahdon asia kuin äitoys minulle. Olemme ilmeisimmin kuitenkin menneet yhteiseen suuntaan vauvanteossa, ja se on hienoa.
VastaaPoistaItselleni on tullut vauvan saamisen vaikeuden edessä hävyttömiä ajatuksia siitä että pitäisikö minun vaihtaa miestä saadakseni vauva (vaikka enhän tiedä että vika olisi miehessä ja siksi kurjuuden puristamat pähkäilyni ovat aikamoisia) tai sitten vaan luopua toiveesta ja muuttaa vaikka Itävaltaan ja keksiä siellä uusi elämä itselleni. En ole tullut niissä mihinkään päätelmiin, vaan kauhistellut itsekin ajatuksiani, mutta en tiedä onko lapsen yrittäminen varsinaisesti muuten muuttanut minua. Ehkä sen päätelmän voisi vetää että olen tajunnut olevani aika itsenäinen, vaikka parisuhteessa olenkin. Minulla on oma elämä, omat halut ja toiveet ja tottakai teemme parisuhteessa asioita yhdessä ja toisesta välittäen, mutta se ei ole kaikki kaikessa.
En tiedä olisiko mulla vielä jotain... sanon myöhemmin, jos tulee mieleen.
Onhan tämä vauvan yrittäminen vaikuttanut seksielämään. Omalta osaltani siten, että mietin seksiä usein suorituksena, joka on ajoitettava ovulaation ajankohtaan tai ainakin yritettävä ajoittaa. Mies ei onneksi näistä kierroista ymmärrä eikä ole vielä kysellytkään, joten luojan kiitos hän ei aikataulutuksistani tiedä tuon taivaallista :) Ja ehkä on parempi niin. Seksiä voisi olla enemmän, mutta toisaalta ei se määrä vaan se laatu ;)
VastaaPoistaUnohdin mainita vielä, että vaikka siis sanoinkin, että mietin seksiä usein suorituksena, niin nautin siitä joka tapauksessa! Suorituksena siksi, että tietty päämäärä kuitenkin on mielessä :)
VastaaPoistaKyllä lapsen yrittäminen on vaikuttanut monella tapaa seksielämään. Kuten Miraana totesi, alkuunhan kaikki oli jännittävää, jopa pelottavaa aloittaa yhdynnät ilman ehkäisyä. Nyt ne pelonsekaiset tunteet tuntuvat lähes naurettavilta, hah, ei sitä niin vaan tultukaan raskaaksi!
VastaaPoistaOvulaatiotestien tullessa mukaan kuvioon, tulivat myös ongelmat. Mies koki tällaiset "parhaat päivät" ahdistavina, joten monesti seksistä ei sitten tullutkaan mitään. Oli vaikeaa ymmärtää, mikä siinä niin vaikeaa oli, vaikka ensiksikin itse olin sillä mielellä että "sekstataan nyt sitten kun on pakko" joka tietysti oli aivan väärä lähtökohta kaikelle. Monesti nämä epäonnistumiset itkettivät ja mies koki vielä syvempää epäonnistumista ja minä sulkeuduin yhä enemmän haluttomuuteen.
Meni taas pitkään ennen kuin pääsimme takaisin siihen läheisyyteen, jota seksi ennen merkitsi. Nyt jopa voin sanoa että seksi on vielä parempaakin kuin ennen yrittämisen aloittamista, sillä läheisyydestä on tullut vieläkin tärkeämpi asia!
Olen vähän samoilla raiteilla Miraanan kanssa, että seksi on hyvä ottaa "tavaksi" jolloin aloitteen tekeminen ja seksiin ryhtymisen kynnys madaltuu. On vaikeampaa yrittää päästä yhteyteen kumppanin kanssa jos edellisestä yhdynnästä on aikaa ja sitten kaikki kulminoituu siihen hetkeen kuukaudessa jolloin pitäisi onnistua.
Hei, olen aika uusi täällä bloggerissa, mutta kiinnostuin heti tästä halloweeniksi haamu jutusta, kun olen törmännyt siihen parissa blogissa. Pääseköhän siihen vielä mukaan seurailemaan ja kommentoimaan kirjoituksia? Me olemme mieheni kanssa yrittäneet lasta nyt n. 9kk ja juuri eilen ensimmäistä kertaa kävin gynellä. Kaikki näytti ainakin näin pintapuolisesta olevan ok, joten miehen vuoro seuraavaksi.
VastaaPoistaSeksikeskusteluunne haluaisin kommentoida, että meillä se muuttui ainakin heti suorittamiseksi ja osaltaan ehkä vaikeuttanut lapsensaantiamme, koska kyllä sitä koko ajan miettii että no nyt pitäis taas hommailla ja mies on sellainen joka häiriintyy kans kaikesta ylimääräisestä ja huomaa jos minä en ole täysillä mukana vaan vain sen suorittamisen takia. Meille seksi ei ole ollut näinä aikoina kovin nautinnollista ja odotan kovasti sitä aikaa kun se vauva olisi jo tulossa ja saisi vain nauttia toisista. Minulta se ei vain onnistu, että olisin miettimättä asiaa seksin aikana. Ehkä pitäisi kokeilla jotain spontaania ja erilaista välillä jos siitä löytyisi jotain uutta intoa vällyjen väliin. Uskon kuitenkin vahvasti että vaikka lapsenhankinta on nyt jollain tavalla kiristänyt tunnelmaamme ja välejämme niin se myös yhdistää meitä entistä enemmän kun yhteinen päämäärä on saavutettu.
Ongelmamagneetin kirjoitus 29.8., jota hän ei saanutkaan laitettua sivuilleni:
VastaaPoista"Meillä on runsaasti seksiä ehkäpä sen takia että minäkin asun viikot muualla niin sitten kun olemme viikonloput yhdessä niin seksiäkin kaipaa enemmän.
Toinen syy miksi harrastamme paljon, (vähintään kerran joka päivä yhdessä ollessamme) on se että en vielä etsi ovista tikuttelemalla tai muutenkaan kroppaa kuuntelemalla. Vauva tulee jos on tullakseen. Ymmärrän että se lisää myös paineita seksiin.
Olen myös enemmän tjottailija vauvanteon suhteen koska olen todella pessimistinen että saisimme koskaan lasta luomusti. Emme siis puhu juurikaan mieheni kanssa siitä mikä kp on menossa tai en etenkään silloin jos menkat on "myöhässä" eli on taas pitkä kierto vuorossa. Haluan siis välttää vauva puheenaiheita koska ne masentaa minua, syy kun on minussa.
Olen ehkä onnekas että meillä on seksiä runsaasti mutta eri asia on seksin laatu. Meillä yleensä on seksiä vain sängyssä ja perus emätinyhdyntää kolmessa eri asennossa. Että se hiukan kyllästyttää mutta himoja silti riittää."
Kiitoksia kaikille viesteistänne. Olen samaa mieltä useiden teistä kanssa siitä, kuinka tärkeää on läheisyys, koskettaminen ja hyvänä pito myös seksielämän ulkopuolella. Meillä jokainen päivä lopetetaan hyvänyön suukkoon, työstä tullessa halataan ja suukotetaan ja sopivan hetken tullessa otetaan "momentum" eli halaus ja suukko ja jatketaan sitten omien hommien tekemistä. Huolestun suhteemme tilasta, jos näitä pieniä helliä hetkiä ei enää olisi.
VastaaPoistaKiitokset kaikille hyvistä vinkeistä ja hyvästä keskustelusta!
Niin ja vielä Evelle: Luulen, että tämä projekti on "täynnä", mutta kun en ole aiempiin projekteihin osallistunut, niin en voi varmaksi sanoa. Fiilis on, että kun edellinen projekti päättyy, uusi alkaa. Kannattaa seurailla mukana tässä syksyn mittaan, niin pääset sitten ainakin seuraavaan mukaan, jos se vielä on ajankohtaista :). Junna blogista Jun(n)a asemalla on tämän projektin vetäjä, joten häneltä voit varmasti kysyä lisää.
VastaaPoistaJa mikäänhän ei estä osallistumasta keskusteluihin, vaikka et virallisesti tässä projektissa olisikaan mukana.
Onnea yritykseen!
Mitenköhän meillä on vaikuttanut.. Eipä kai mitenkään vielä. Nyt tosin eilisen neukkarikäynnin jälkeen muutosta on kai tapahduttava vaikken sitä haluaisikaan. Eli meillä kuulemma harrastetaan liikaa seksiä, joka saattaa vähentää raskauden mahdollisuutta, sillä kasseissa polskuttelevat kaverit eivät ehdi kuulemma kypsyä.
VastaaPoistaMä olen aina ollut todella aktiivinen ihminen, paitsi pahimpina masennusjaksoina, jolloin elän täysin selibaatissa ja toisen ihmisen olemassaolokin ahdistaa. Mutta noin niinkuin yleisesti meillä harrastetaan seksiä vähintään 5-7 kertaa viikossa oli mikä aika kuukaudesta tahansa (tietysti välillä on viikkoja kun ei kertakaikkiaan ehdi kuin sanomaan toiselle moi ja toivoa että edes viereen ehtisi pariksi tunniksi nukkumaan, mutta näin harvemmin). Alkuhuuman seksin määrästä ei siis kannata edes lähteä puhumaan mitä se oli :)))
Nyt pitää vain opetella että joskos sitä pupuiltaisiin vain jokatoinen päivä, mikä on kyllä harmi.. Tosin tämän projektin vuoksi sitä olen valmis vähentämään.