Miksi?

Miksi olen täällä? Miksi meille ei voinut kaikki sujua täysin huomaamatta, luonnollisesti - yrittämättä? Miksi en mieti tätä kaikessa yksinäisyydessäni tai oman mieheni kanssa? Ken tietää, sen kertokoon.

Olen lueskellut muiden blogeja yrittämisestä, ne antavat konkreettisemmin tunteen kohtalotovereista kuin ystävien kertomukset siitä, kuinka yleistä se onkaan nykyään. Kuinka ystäväpiirissä on niin ja niin monta, joilla on vaikeaa saada lapsi.

Minun kokemukseni tuttavapiirin raskautumisista on sellainen, että toista puolta ei tarvitse kuin silmiin tuimasti tuijottaa ja jo heti ollaan pieniin päin - toinen puoli yrittää vuosikaudet, toiset onnistuvat luomuna tai autettuna ja toiset matkustelevat.

Joka tapauksessa, täällä sitä ollaan - anonyyminä Toiveikkaana - mitä sitten tapahtuu, en tiedä. Tästä saattaa muodostua yksityinen päiväkirja, jota muut voivat halutessaan käydä vilkuilemassa. Tai sitten kerään tänne listan kohtalotovereideni blogeista, jotta minun on helpompi teitä yksityisesti seurailla ja ehkä vienosti - tai paikoin jopa äänekkäästi - kannustaa tämän matkan varrelta.