The visit

Kävimme siis eilen klinikallamme keskustelemassa seuraavasta hoidosta. Alussa kerroimme, että haluamme pitää pientä taukoa, mutta että keväällä, joko huhti- tai toukokuussa voisimme tulla itse hoitoon. Lisäksi sanoimme, että haluamme suhtautua seuraavaan hoitoon kuin se olisi meidän viimeinen. Keskustelu käytiin hyvässä hengessä ja tuntui, että jälleen myös sieltä saimme lisää pontta ja uskoa onnistuneeseen lopputulokseen. 

Aloitimme tutkailemalla edellisen hoidon saldoa eli siis sitä, millaisia alkioita hoidoilla olis saatu ja millä tavalla.  Alkioistamme 3 olivat erinomaisia ja 1 oli hyvä, joten lääkäri toistikin sen mitä oli sanonut edellisellä käynnillä: meidän olisi oikeastaan pitänyt jo tulla raskaaksi. Takuitahan ei tietenkään koskaan ole. Alkiomäärään oli päästy ensin pienemmällä Gonal-F annoksella, jonka kestettyä kierron alkuajan oli annostusta nostettu loppuajaksi. Neljän päivän viljelyn jälkeen alkiot olivat 8-soluisia ja ne pakastettiin perinteisella tekniikalla (nopeasti-hitaasti-nopeasti). Mitään sen kummempaa syytä siihen, miksi viimeiset kaksi alkiota eivät selvinneet sulatuksesta, ei ollut. 

Lääkäri suositteli sen jälkeen, että pieniä muutoksia kolmanteen hoitoomme voisi tehdä. Ennallaan pitäisimme Anaztrazolin, mutta Gonal-F voisi alkaa alusta lähtien suuremmalla annoksella. Uutena asiana ja kiinnittymistä auttaakseen voisi kokeilla kohdun "rapsutusta", jonkinlaista pientä häirintää, jolla voisi olla vaikutusta kiinnittymiseen. Toimenpide on hyvin lyhyt ja ilmeisesti varsin kivuton, ja se voidaan tehdä joko ennen hoidon aloittamista tai jonkin ultrassa käynnin yhteydessä. Jos muistan oikein, siinä tehdään pieni imu kohdussa, joka aktivoisi kohdussa olevat puolustajasolut (natural killer cells) etukäteen. Tarkoituksena on, että myöhemmin kohtuun siirrettävä alkio ei herättäisikään niin herkästi puolustajasolujen huomiota, ja voisi sitten "huomaamatta" kiinnittyä kohtuun. Kaikki tänne vaan, sanoin minä. Ennallaan pitäisimme myös kiinnittymistö tukevan Gonal Peptylin. 

Toinen muutos voisi olla pidempi, blastokystivaiheeseen asti tehtävä viljely, jos alkiomme sen kestäisivät. Puhuimme myös useamman alkion siirtämisestä, mutta nyt en enää muista mihin tulokseen siinä asiassa tulimme. Lääkärin mukaan usean erinomaisen blastokystialkion siirrosta seuraa usein (1/4-1/3 tapauksista) kaksosraskaus ja siitä seuraa aina omat riskinsä. Itse olen siitä huolimatta avoin ajatukselle, mutta katsotaan nyt menemmekö siihen koskaan. Lisäksi pakastusmetodina voisi olla se toinen eli se, jossa alkioista poistetaan nesteet ja sillä tavalla alkioiden kiteytyminen voidaan estää. Mitään takeita ei ole, että meille sopii toinen metodi paremmin kuin toinen, mutta olen iloinen, että lääkäri sitä ehdotti. 

Lisäksi keskustelimme mieheni tupakanpoltosta ja minun ylipainostani. Lääkäri oli kuitenkin kummastakin sitä mieltä, että ei niillä meidän tapauksessamme kovin suurta vaikutusta ole. Miehen sperma on erinomaista ja minun ylipainoni ei ole niin suurta ja toisaalta meillä ei ole PCO:ta jolloin asialla ei ole vaikutusta. Eläkää niin kuin elätte ja kun olette valmiita, niin jatketaan. Sekin kuulosti ihan hyvältä. Toki, lääkärin mukaan parissa viikossa tupakan jäämät poistuvat kehosta melko hyvin, ja tottakai hän suositteli lopettamista, mutta hän ei vain uskonut sillä olevat suurtakaan vaikutusta. Minulle teki myös hyvää kuulla, että painon nousu ei ole mikään este. Aion kuitenkin elää terveellisesti ja toivon muutaman kilon keväällä edelleen tippuvan, mutta aion kyllä nauttia Rooman reissulla täysin rinnoin elämästä ja muunmuassa paikallisesta ruoka- ja juomakulttuurista. Rakastan italialaista ruokaa! Tämä kuuluu mielestäni oleellisena osana omasta hyvinvoinnistani huolehtimiseen ja tulevaisuuteen valmistautumiseen. 

Olin hyvin tyytyväinen käyntiimme, ja aikalailla ne, mitä itsekin olisin ehdottanut tuli lääkärin taholta esille. Hän se tietää parhaiten, miten meitä kannattaa hoitaa. Lisäksi ihan uutena ideana tuo kohdun etukäteishäirintä kuulosti hyvältä ajatukselta. 

Kyllä se tästä!