Painosta. Se nousi taas kesällä ja syksyllä - niin kuin joka kesä ja syksy - ja nyt se on laskussa - niin kuin joka kevät. Kun viimeinen PAS-hoito päättyi niinkuin se päättyi, aloitin jälleen aktiivisen urheilun. Ostin pitkään haaveilemani sykemittarin ja lähdin liikkeelle. Viime viikko näytti tältä:
Ei hassumpaa, sanon minä. Ja tällä viikolla on tarkoitus jatkaa samaa tahtia. Joku teistä varmasti ihmettelee mitä nuo Wiit ja leikkiminen tuolla tekee. Wiillä olen tehnyt mahdollisimman tehokkaita ja sykettä nostavia harjoituksia Wii Fit Plussan (edes jossakin plussaa) avulla ja tuo leikkiminen tarkoitti hyppypallolla loikkimista ja narulla hyppelyä ystävän ja hänen lapsiensa kanssa. Voin kertoa, että sykkeet nousi ja hauskaa oli. Puheissa oli, että järjestettäisiin aikuisten hyppynaru, ruudun hyppely ja twist-päivä ensi kesänä. Se olisi varmasti tosi hauskaa, mutta katsotaan nyt, toteutuuko tuo koskaan kuitenkaan.. Toivottavasti.
Ruokavaliossa on toivomisen varaa, tai oikeammin, herkutteluista olisi varaa vähentää ja oikein urakalla. Oikean ruoan syömisessä ei ole paljoakaan korjattavaa. Siinä mitään erikoista ole, sanoisi Sanna-Raipe. Viime vuonna Kevyt-projektin aikana aloitetut pysyvät muutokset ovat jääneet pysyviksi, vaikkakin voisi olla jälleen paikallaan kirjata jonkin aikaa taas kaikki suuhun laittamansa ylös. Sillä saa niin helposti karsittua ylimääräiset pois.
Mutta se lääkärikäynti. Ja SE hoito. SEN ajankohta on pelottava ajatus. Jos SE on viimeinen ja SE ei onnistu, oli tämä kaikki sitten mahdollisesti siinä. Siksi SITÄ tekisi mielensä siirtää eteenpäin. Silloin olisi vielä toivoa. Silloin emme olisi isojen ja vaikeiden päätöksien edessä. Meillä olisi vielä mahdollisuuksia. Ehkäpä ajatukset ja niiden solmut aukenevat ja selkiytyvät lääkärin avulla.
Toivotaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!