Elämää

Ei ole ollut asiaa. Olisin voinut kirjoittaa siitä, kuinka kevään lähestymisen voi jo kuulla lintujen laulusta ja pisaroista jääpuikkojen päissä ja siitä että se tuntuu ihan hyvältä. Olisin voinut kirjoittaa kummipoikanökkösen vierailusta, kummipoikanökkäsen äidin selkeästi pyöristyneestä olemuksesta. Tai vanhemman kollegan työpaikkabussissa tekemistä tiedusteluista tarttuiko vauvakuume. Mutta jotenkin tuntuu, että monet asiat on minun toimestani jo käsitelty. Elämä on, tunteita on, mutta tilanne on rauhoittunut niin kovin paljon verrattuna vuoden lopun ja alkuvuoden raskaiden menetyksien ja surujen ajanjaksojen jälkeen. Onko kyyneleet hetkeksi kulutettu loppuun? Toivottavasti.

Olen liikkunut, ja paljon. Se tuntuu hyvältä. Sykemittarin ohjelma komentaa minut liikkeelle niin, että joka viikko tulee melkein 5 tuntia sykkeitä nostattavaa liikuntaa. Siinä on minulle tekemistä, mutta mittarin tammikuussa tehdyn hankinnan jälkeen vain yhdellä viikolla olen jäänyt tavoitteen alle.

Eilen alkoi kuukautiset hitaalla tiputtelulla, katsotaan minä päivänä alkaa kunnon vuoto. Kivut eivät ole ainakaan vielä alkaneet. Kroppa on takuulla sekaisin kaikista lääkkeistä ja tammikuun lääkkeiden syömisen lopettamisesta, joten mitä tahansa on odotettavissa. Kuukautisten siirtyminen aikaisempaan ajankohtaan sopii minulle paremmin kuin hyvin tulevan Rooman matkamme vuoksi. Siihen on vielä muutama viikko, ja odotan matkaa innolla. Minulle matkan suunnitteleminen on jo osa matkaa, vaikka vältämmekin sitä, että reissu olisi aikataulutettu ja suunniteltu valmiiksi niin, että perillä ei tarvitse muuta kuin suorittaa.

Mutta summa summarum: elämä on mennyt ihan mukavalla tavalla eteenpäin pieniä kirpaisuja lukuun ottamatta. Pää on rauhoittunut ja olo on ihan hyvä. Hiljaiseloa saattaa esiintyä, tai olla esiintymättä. Matka ja kevät lähestyy.  Hyvä tästä tulee.

Tunnustuksia

Jokin aika sitten tunnustuksia sain, kaunis kiitos molemmille blogiystävilleni G1PO:n Marvine ja Wanted: Ma(ha-a)sukki:n tuuba.



Ohjeet tässä:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
2. Valitse 5 ihanaa blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen antavat sen eteenpäin.

Luulen vahvasti, että tämä on käynyt jo kaikkien sellaisten pöydillä, joille tämän tahtoisin antaa. Toisaalta olen antanut aiempia tunnustuksia aika monelle ihanalle blogistille. Mitä siis tehdä? Kiittää ja kumartaa, ja olla antamatta tätä eteenpäin? Antaa tämän sellaisille, jotka ovat sen luultavasti jo saaneet? Vai lähettää eteenpäin odottajien jo odotusta odottavien blogien ulkopuolelle? Seurailen muutamaa kynsiblogia, mutta tuntuu, että niissä on järjestään yli 200 lukijaa (Hey let's face it, it's so much sexier to follow up on a nail blogs rather than desperate trying to conceive bloggers..). Sitten sain idean, annan tämän eteenpäin kerran hoidoilla onnistuneille, mutta uudelleen lapsettomuushoitojen suossa rypistelevillä tai jo toisen kerran haasteet voittaneille (for giving hope of success).

Tunnustukseni saa siis nämä kolme: Anna Maailmani ihmeet -blogista, Emma Käsittele varoen -blogista ja Jippu Haaveita huuruvarpaasta -blogista. 

The visit

Kävimme siis eilen klinikallamme keskustelemassa seuraavasta hoidosta. Alussa kerroimme, että haluamme pitää pientä taukoa, mutta että keväällä, joko huhti- tai toukokuussa voisimme tulla itse hoitoon. Lisäksi sanoimme, että haluamme suhtautua seuraavaan hoitoon kuin se olisi meidän viimeinen. Keskustelu käytiin hyvässä hengessä ja tuntui, että jälleen myös sieltä saimme lisää pontta ja uskoa onnistuneeseen lopputulokseen. 

Aloitimme tutkailemalla edellisen hoidon saldoa eli siis sitä, millaisia alkioita hoidoilla olis saatu ja millä tavalla.  Alkioistamme 3 olivat erinomaisia ja 1 oli hyvä, joten lääkäri toistikin sen mitä oli sanonut edellisellä käynnillä: meidän olisi oikeastaan pitänyt jo tulla raskaaksi. Takuitahan ei tietenkään koskaan ole. Alkiomäärään oli päästy ensin pienemmällä Gonal-F annoksella, jonka kestettyä kierron alkuajan oli annostusta nostettu loppuajaksi. Neljän päivän viljelyn jälkeen alkiot olivat 8-soluisia ja ne pakastettiin perinteisella tekniikalla (nopeasti-hitaasti-nopeasti). Mitään sen kummempaa syytä siihen, miksi viimeiset kaksi alkiota eivät selvinneet sulatuksesta, ei ollut. 

Lääkäri suositteli sen jälkeen, että pieniä muutoksia kolmanteen hoitoomme voisi tehdä. Ennallaan pitäisimme Anaztrazolin, mutta Gonal-F voisi alkaa alusta lähtien suuremmalla annoksella. Uutena asiana ja kiinnittymistä auttaakseen voisi kokeilla kohdun "rapsutusta", jonkinlaista pientä häirintää, jolla voisi olla vaikutusta kiinnittymiseen. Toimenpide on hyvin lyhyt ja ilmeisesti varsin kivuton, ja se voidaan tehdä joko ennen hoidon aloittamista tai jonkin ultrassa käynnin yhteydessä. Jos muistan oikein, siinä tehdään pieni imu kohdussa, joka aktivoisi kohdussa olevat puolustajasolut (natural killer cells) etukäteen. Tarkoituksena on, että myöhemmin kohtuun siirrettävä alkio ei herättäisikään niin herkästi puolustajasolujen huomiota, ja voisi sitten "huomaamatta" kiinnittyä kohtuun. Kaikki tänne vaan, sanoin minä. Ennallaan pitäisimme myös kiinnittymistö tukevan Gonal Peptylin. 

Toinen muutos voisi olla pidempi, blastokystivaiheeseen asti tehtävä viljely, jos alkiomme sen kestäisivät. Puhuimme myös useamman alkion siirtämisestä, mutta nyt en enää muista mihin tulokseen siinä asiassa tulimme. Lääkärin mukaan usean erinomaisen blastokystialkion siirrosta seuraa usein (1/4-1/3 tapauksista) kaksosraskaus ja siitä seuraa aina omat riskinsä. Itse olen siitä huolimatta avoin ajatukselle, mutta katsotaan nyt menemmekö siihen koskaan. Lisäksi pakastusmetodina voisi olla se toinen eli se, jossa alkioista poistetaan nesteet ja sillä tavalla alkioiden kiteytyminen voidaan estää. Mitään takeita ei ole, että meille sopii toinen metodi paremmin kuin toinen, mutta olen iloinen, että lääkäri sitä ehdotti. 

Lisäksi keskustelimme mieheni tupakanpoltosta ja minun ylipainostani. Lääkäri oli kuitenkin kummastakin sitä mieltä, että ei niillä meidän tapauksessamme kovin suurta vaikutusta ole. Miehen sperma on erinomaista ja minun ylipainoni ei ole niin suurta ja toisaalta meillä ei ole PCO:ta jolloin asialla ei ole vaikutusta. Eläkää niin kuin elätte ja kun olette valmiita, niin jatketaan. Sekin kuulosti ihan hyvältä. Toki, lääkärin mukaan parissa viikossa tupakan jäämät poistuvat kehosta melko hyvin, ja tottakai hän suositteli lopettamista, mutta hän ei vain uskonut sillä olevat suurtakaan vaikutusta. Minulle teki myös hyvää kuulla, että painon nousu ei ole mikään este. Aion kuitenkin elää terveellisesti ja toivon muutaman kilon keväällä edelleen tippuvan, mutta aion kyllä nauttia Rooman reissulla täysin rinnoin elämästä ja muunmuassa paikallisesta ruoka- ja juomakulttuurista. Rakastan italialaista ruokaa! Tämä kuuluu mielestäni oleellisena osana omasta hyvinvoinnistani huolehtimiseen ja tulevaisuuteen valmistautumiseen. 

Olin hyvin tyytyväinen käyntiimme, ja aikalailla ne, mitä itsekin olisin ehdottanut tuli lääkärin taholta esille. Hän se tietää parhaiten, miten meitä kannattaa hoitaa. Lisäksi ihan uutena ideana tuo kohdun etukäteishäirintä kuulosti hyvältä ajatukselta. 

Kyllä se tästä!

Tuettu

Meidän hakemus hyväksyttiin. Koska tuettuun hintaan toteutettu hoidon ajankohta on tammikuusta toukokuun loppuun, antaa se hieman osviittaa tämän päivän keskusteluun lääkärin kanssa.

Eilen keskusteltiin miehen kanssa lenkillä kummankin lähtökohdista lääkärin kanssa käytävään keskusteluun. Molemmilla on vielä uskoa, ja nyt halutaan kuulla faktoja ammattilaiselta ilman (meidän) tunteiden aiheuttamia mahdollisia vääristymiä. Minulla oli vielä miestäkin enemmän toiveissa sellaisen ihanteellisen tilanteen ja olosuhteiden läpikäyminen, miten me voidaan parhaalla mahdollisella tavalla valmistautua tulevaan hoitoon. Miehellä oli tavoitteissa kuulla, mitkä meidän realistiset mahdollisuudet ovat. Lämpenipä keskusteluissa jopa usean alkion siirtoonkin, jos sillä vaan onnistuminen saataisiin.

Hienoa on, että meitä tuetaan jatkamaan. Me ollaan tuettuja! Kaikki on plussaa (LOL!).

Huomenna on lääkärikäynti

Huomenna menemme yhdessä mieheni kanssa lääkäriin. Siellä pitäisi jutella kolmannesta IVF:stä, sen sijoittamisesta kalenteriin sekä mahdollisista muutoksista hoitotapaan. Lisäksi haluan keskustella miehen tupakanpoltosta ja minun painostani. Siitä, miten oltaisiin mahdollisimman otollisessa tilanteessa hoitoon.

Painosta. Se nousi taas kesällä ja syksyllä - niin kuin joka kesä ja syksy - ja nyt se on laskussa - niin kuin joka kevät. Kun viimeinen PAS-hoito päättyi niinkuin se päättyi, aloitin jälleen aktiivisen urheilun. Ostin pitkään haaveilemani sykemittarin ja lähdin liikkeelle. Viime viikko näytti tältä:

Ei hassumpaa, sanon minä. Ja tällä viikolla on tarkoitus jatkaa samaa tahtia. Joku teistä varmasti ihmettelee mitä nuo Wiit ja leikkiminen tuolla tekee. Wiillä olen tehnyt mahdollisimman tehokkaita ja sykettä nostavia harjoituksia Wii Fit Plussan (edes jossakin plussaa) avulla ja tuo leikkiminen tarkoitti hyppypallolla loikkimista ja narulla hyppelyä ystävän ja hänen lapsiensa kanssa. Voin kertoa, että sykkeet nousi ja hauskaa oli. Puheissa oli, että järjestettäisiin aikuisten hyppynaru, ruudun hyppely ja twist-päivä ensi kesänä. Se olisi varmasti tosi hauskaa, mutta katsotaan nyt, toteutuuko tuo koskaan kuitenkaan.. Toivottavasti.

Ruokavaliossa on toivomisen varaa, tai oikeammin, herkutteluista olisi varaa vähentää ja oikein urakalla. Oikean ruoan syömisessä ei ole paljoakaan korjattavaa. Siinä mitään erikoista ole, sanoisi Sanna-Raipe. Viime vuonna Kevyt-projektin aikana aloitetut pysyvät muutokset ovat jääneet pysyviksi, vaikkakin voisi olla jälleen paikallaan kirjata jonkin aikaa taas kaikki suuhun laittamansa ylös. Sillä saa niin helposti karsittua  ylimääräiset pois. 

Mutta se lääkärikäynti. Ja SE hoito. SEN ajankohta on pelottava ajatus. Jos SE on viimeinen ja SE ei onnistu, oli tämä kaikki sitten mahdollisesti siinä. Siksi SITÄ tekisi mielensä siirtää eteenpäin. Silloin olisi vielä toivoa. Silloin emme olisi isojen ja vaikeiden päätöksien edessä. Meillä olisi vielä mahdollisuuksia. Ehkäpä ajatukset ja niiden solmut aukenevat ja selkiytyvät lääkärin avulla.

Toivotaan!