En ole tähän mennessä ostanut mitään. Olen kyllä ajoittain neulonut jonkin nutun, pipon tai muun pienen ihanaisen vaatteen, mutta en ole ostanut kaupasta mitään vauvan tarvikkeita, joille ei ole jo vastaanottajaa olemassa.
Tämähän on johtunut tietenkin taikauskosta "en voi ostaa mitään, jos se vain tuo huonoa karmaa...". Nyt olen kuitenkin miettinyt, pitäisikö ostaa jotakin. Käänteistä psykologiaa. Jos ostaisin jotakin, ehkä se siivittäisi minut myös onnistumiseen.
Voisi olla jopa ihan hauskaa hipeltää pieniä nuttuja, antaa katseen viipyillä tuteissa ja pienissä pehmeissä leluissa. Antaa haaveiden lentää. Ehkä se riipisi sydäntäni, mutta se voisi myös tuntua hyvältä. Bittersweet. Kahdelle ystävälleni on syntymässä keväällä vauvat, ehkä samalla voisin katsella jotakin pientä myös heille.
Tekemäni pienet neuleet on kauniisti päällystetyssä laatikossa hyllyn päällä huoneessani eli toivottavasti tulevassa lastenhuoneessa. Sinne samaan laatikkoon voisin laittaa jonkin uuden, pienen, ostetun asian odottamaan toiveemme täyttymistä.
Mäkään en yritysaikana ostanut mitään. En uskaltanut, en tahtonut. Pelkäsin hankintojen muistuttavan liian kipeästi siitä, mitä ei ole.
VastaaPoistaEkan IVF-kierroksen vedellessä viimeisiään koin kuitenkin tärkeäksi edes tehdä jotain mahdolliselle vauvalle. Kudoin söpöt töppöset ja sammalenvihreät pienet housut. Niillä oli kyllä terapeuttinen vaikutus. Auttoivat jaksamaan ja antoivat käsille ja mielelle tekemistä sen kaiken ahdistuksen keskellä.
Olen neulomassa pientä peittoa. Minulla on lankoja laatikossa paljon, ja verukkeella "nämähän pitää neuloa kaapista pois, ennen kuin voin hankkia uusia" aloin peittoa tekemään. Lanagt eivät edes riittäneet, joten kaupoille "jouduin" kuitenkin.
PoistaPeitto muodostuu hiljalleen. Silitän sitä sylissäni, toivon, että se joskus on lämmittämässä meidän pientä päiväunilla.
Päätään nostanut toiveikkuuteni ja uskoni onnistumiseen salaa mielessäni sanoo: "ensi talvena".
Minulle se on antanut hyvää mieltä.
Voi, tuo odottava laatikko tuntuu ihanalta. En ole tse uskaltanut MITÄÄN askartelua, kutomista tai muuta oikeastaan koko aikana. Nyt lomalla ekan kerran hieman juttelimme nimistä, mutta se tuntuu epäkonkreettiselta kun se on puheessa vain hetken.
VastaaPoistaVaikka se onkin ajatuksissa koko ajan.
Ehkä minäkin alan harkita omaa haavelaatikkoa..
Se laatikko on ollut minulle ihan hyvä. Sen voi ottaa esille, jos haluaa, mutta sen saa myös pitää siellä kaapin päällä ilman, että se on joka päivä asiasta muistuttamassa.
PoistaOsan laatikon sisällöstä olisin voinut antaa lahjaksi jollekin toiselle, osa on tehty rakkaus ja toive sydämessä, ja niistä en varmastikaan ihan helposti voi luopua.
Jänniä asioita. ;)
Olen jonkun aikaa seurannut blogiasi ja nyt ajattelin kommentoida. :)
VastaaPoistaYstäväni oli kokenut keskenmenon muutaman kerran ja kovasta yrityksestä huolimatta lasta ei kuulunut. Hän oli jostain kuullut, että jos viettää aikaa odottavan äidin kanssa, se lisää hedelmällisyyttä. Olin tuolloin raskaana ja olimme melko paljon tekemisissä ja kas, hän tuli kuin tulikin raskaaksi. Ehkä taikauskoa tai jotain, mutta tässä tapauksessa toimi. :)
Pidän peukkuja, että tämä olisi se teidän vuosi!
EE
Paikallinen ystäväni Hongkongista sanoi minulle, että raskaana olevien naisten masujen koskettaminen tuo onnea omalle raskautumisyritykselle. Eli hyvin vanhasta kiinalaisesta traditiosta on kyse, ehkä tuossa yllä olevassakin kommentissa. Pitää alkaa bongailla masuja. :)
PoistaMinä olen koonnut laatikkoon vauvajuttuja. Niin kaupasta ostettuja kuin itse tehtyjäkin, vaikka vauva ei ole ilmoitellut itsestään vielä. Välillä aina käyn hypistelemässä niitä siellä laatikossa ja esittelen niitä yksitellen koirallemme, joka kärsivällisesti katsoo, kun äiskä hömpöttää. Ne on mukavia hetkiä ne. Haaveilua. <3
p.s. Uusi lukija täällä. :)
Tervetuloa EE ja Helistellen Erika!
PoistaRaskaana olevien sauraan en ole tietoisesti muuten hakeutunut, muuta kuin jokin aika sitten järjestetyssä blogitapaamisessa. Minulle teki hyvää huomata, että hieman jo pelkäämäni asia - eli kateuden vuoksi raskaana olevien seurassa oleminen - ei tehnytkään minulle niin pahaa kuin olin ajatellut.
Ehkäpä sellaisten blogituttujen tapaaminen, jotka olivat käyneet kivisen tien onnistumiseen, on osaltaan ollut antamassa minulle uskoa, ehkä mekin vielä..
Toivotaan, että tämä kyseinen tapaaminen on siis riittävä määrä tradition mukaiseen onnen kantamoiseen myös meille. :)
Minullekin nuo vaatteet ja haavelaatikko edustaa jonkinlaista toiveikkuuden ylläpitämistä.
Uusi lukija täälläkin, hej :). Minä olen ostanut vaatteita vaikka kuinka paljon, mutta vain kirpputoreilta. Uusia vaatteita ostan vasta jos tulen raskaaksi. Jos niille ei sitten olekaan käyttöä... Miniriikkisten vaatteiden ostaminen auttaa tähän jumalattomaan lapsettomaan ahdistukseen.
VastaaPoistaHei MJ ja tervetuloa lukijaksi!
PoistaEn käy juurikaan kirpputoreilla, vaikka olenkin tiennyt koko ajan, että vaivan vaatteita kannattaa käydä kirppareilta bongailemassa, kun ovat siellä kelpohintaisia ja ihan hyvän laatuisia.
Kävin kuitenkin paikallisessa lastenliikkeessä, ja ihan huolella tutkin hyllyjen sisältöä. Myyjäkin tuli jo kysymään, että voiko hän auttaa, mutta minä vain katselin.
Kauppaan meneminen oli jo jonkinlaisen kynnyksen ylittäminen vaikka mitään en ostanutkaan.
Siitä käynnistö jäi ihan hyvä mieli (vaikka totesinkin, että heidän myymänsä lastenvaatteet eivät minua kiinnostaneet).