Kroppa sekaisin

Jätin torstaina lääkkeet kuin seinään. En ajatellut, että niitä olisi enää tarvittu ja kukaan klinikalta ei niistä sanonut mitään. Nyt alkaa kovasti näyttää siltä, että kuukautiseni ovat alkaneet, reilun viikon etuajassa. Ja kivasti kipujen kera.

Alustavasti suunnitelmissä ollut hengähdystauko lienee kropallekin ihan tarpeeseen, niin se saisi vähän aikaa toipua kaikista näistä lääkkeistä, joita olen siihen pumpannut viimeisen vuoden aikana.

Hyvä puoli tässä on, että jos tästä tulee nyt normaalin mittainen kierto, saamme viettää Roomassa laatuaikaa ilman menkkoja.

Vaihtoehtoja osa II

Ajatuksia kerätään koko ajan. Niitä käännellään ja makustellaan, jotta pystyisi saamaan niistä paremman otteen. Tällä hetkellä, kun kellon on puoli kuusi lauantaiaamuna ja olen ollut jo tunnin hereillä, alkaa mielessäni vahvistumaan selvempänä päätös, että seuraavan hoidon aika ei ole vielä.

Onko tässä kyse siitä, että kolme on se yleinen määrä hoitoja lapsettomuusmaailmassa, onko kolmas hoito se viimeinen, se lopullinen, se päättävä? Jos siirrämme sitä eteenpäin, on meillä vielä toivoa edessä. Jos hoito aloitettaisiin jo pian ja se menisikin näin nopeasti kuin kaksi aiempaa aina yhdellä tuoresiirrolla ja yhdellä PASilla, niin onko se kuitenkin minulle liian äkkiä? Kuinka kauan tätä ruljanssia yhdessä molemmat jaksamme? Tuleeko silloin, kolmannen hoidon jälkeen, aika luopua biologisen lapsen toiveesta?

Joka tapauksessa, en ole valmis uuteen hoitoon ja sen mahdollisesti tuomaan pettymykseen vielä. Helmikuu saa nyt minun puolestani tulla ja mennä, ja tuoda tullessaan hääpäivän ja meidän perheen kahdenkeskisen matkan Roomaan. Ehkäpä ikuisesta kaupungista löytyy jotakin ikuisia vastauksia, tai vastauksia ainakin siihen, milloin jatkamme hoitopolulla ja miten.

Toisaalta, olen jo syksystä lähtien valmistautunut hakemaan yliopistoon maisteriohjelmaan. Hakuaika on menossa ja olen viimein saanut kaikki paperit ja materiaalit kerättyä ja tänään kokoan hakemukseni kasaan. Tämä on myös yksi keino, jolla haen elämääni sen hallintaa takaisin. Kouluun pääseminen ei ole helppoa, mutta se on ehdottomasti mahdollista. Siinä minulle on todella hyvä vaihtoehto siihen, kuinka voisin viettää seuraavat pari vuotta. Se on kakkosvaihtoehto, mutta aina ei saa valita.

Kyllä ne ajatukset tässä selkenee.

Vaihtoehtoja

Olen jo ehtinyt miettimään, mitä vaihtoehtoja meillä nyt on. Niitä onneksi vielä on, vaikka edellisellä kerralla niin toiveikas ja kannustava lääkäri sanoikin eilen puhelimessa, että tässä vaiheessa on kuitenkin jo muistettava se, että jos he ajattelevat hoitojen olevan tehottomia, ei niitä ole eettistä jatkaa. Nyt kuitenkin he ajattelevat meillä olevan mahdollisuuksia vielä.

Ok. Meillä on mahdollisuuksia vielä. Siitä me lähdetään. Kysymys kuuluukin: missä ja milloin?

Nyt voisimme soittaa Naistenklinikalle ja mennä jonoon ja odottaa sen aikaa, kunnes he voisivat meille hoidon tehdä. Pitkällä kaavalla luulen, ilman mahdollisuutta vaikuttaa hoidon kulkuun. Tai se fiilis minulla on. Rahaahan siinä voisi säästää.

Toisaalta, meillä on jo varattuna aika parin viikon päähän helmikuun 5. päivä Graviditakselle, jonne sekä mies että minä pääsemme keskustelemään jatkosta. Jotakin pieniä muutoksia voitaisiin lääkärin mukaan tehdä tähän kolmanteen ja mahdollisesti viimeiseen koeputkihoitoon. Itse mietin eilisen alkioiden sulatuksessa tapahtuneen kuoleman jälkeen sitä, että voisimme kokeilla sitä toista tapaa pakastaa alkiot, eli sitä, jossa niistä imetään nesteet kemiallisesti, jolloin alkioiden kiteytymistä ei voi tapahtua. Mikäänhän ei viittaa siihen, pakastamisessa tai sulattamisessa olisi tehty jotakin virhettä, mutta josko meidän alkioille olisi parempi tuo toinen pakastustapa. Mene ja tiedä.

Haluaisin mennä Graviditakselle. Niin se on. Siellä tuntuu, että toivoa on enemmän. Ja me voimme tehdä sen päätöksen milloin jatkamme. Saisimme pitää edes sen hallinnan elämästämme.

Mies sanoi eilen, että hänellä alkaa olla jo vahvoja vastenmielisyyden tunteita hoitoja kohtaan. Niin minullakin on. Miten nämä jatkuvat pettymykset voisivat tuntua hyviltä? Joo, mennään vaan ja ajetaan täysillä seinää päin ja odotetaan missä vaiheessa auto räjähtää seinään! Mutta mikä se on se vaihtoehto? Googlasin eilen sanoilla: "Mitä lapsettomuushoitojen lopettamisen jälkeen?" Ei ihan hirveästi vastauksia löytynyt. Googlen ihmeellinen kaikkitietävä maailma ei sekään antanut minulle vastausta.

Toisaalta eilen pohdin hoidon aloittamisen ajankohtaa. Helmikuullekin sen saisi. Ehkä sen ehtisi, jos kuukautiset alkaisivat sopivasti lääkärikäynnin aikoihin. Tulisiko se liian äkkiä, ja minussa olevat surun rippeet eivät olisi vielä poistuneet taistelutahdon tieltä. Ehkä alkioissakaan ei olisi sitä tarvittavaa taistelutahtoa, jota ne tarvitsevat elääkseen ja tarttuakseen minuun. Helmikuu voi tulla liian äkkiä. Maaliskuussa lähdemme viettämään kolmatta hääpäiväämme Roomaan. En halua reissuamme pilata hoidoilla. Tai sillä, että olemme juuri saaneet epäonnistuneen tuloksen. Haluan viettää sen nautiskellen ikuisen kaupungin kujista ja raunioista, elämästä ja maisemista,  juustoista ja viinistä, onnellisenä mieheni kanssa. En halua pilata sitä hoidoilla.

Pohdin, että kannattaisiko odottaa taas, että jos mies saisi lopetettua uudelleen aloittamansa tupakanpolton. Tuntuu onnettomalle, että vaikka hänen siittiönsä ovat testeissä olleet erinomaiset, niin voiko sillä kuitenkin olla vaikutusta. Jos hän lopettaisi uudelleen ja odottaisimme muutaman kuukauden, jotta siittiöt ehtisivät puhdistua myrkyistä ja menisimme hoitoihin vasta sitten. Menisikö se alkukesään? Syksylle? Kahden vuoden päähän? Miehestä tämä tuntu uhkavaatimukselta ja onhan se vähän sitäkin. Mutta minä olen jo luopunut paljosta hoitojen vuoksi. Onko liikaa vaadittu, että hän yrittäisi tehdä myös hänen terveyttään parantavan päätöksen tupakanpolton lopettamisesta? Toisaalta, jos odottaisimme tätä tupakanpolton loppumista, olisi taas minullakin aikaa jatkaa urheilua ilman hoitojen aiheuttamia keskeytyksiä, ehkä saisin ruokavalioni sellaisee kuntoon, että saisin painon tippumaan ja samalla parantaisimme, ehkä, myös hoidon onnistumisen mahdollisuuksia. Jos jatkuvia pettymyksiä ei olisi niin usein, minun ei tarvitsisi lohduttaa itseäni viikoittain herkuilla ja epäterveellisellä ruoalla.

Ehkä, jos tekisimme kaikkemme tähän kolmanteen hoitoon, se onnistuisi. 

Ei

Molemmat alkiot kuolivat sulatuksessa. Siirtoon ei päästy. Pakastin on tyhjä.

Haaste

Kiitos haasteesta Sally!

Säännöt:
1. Kiitä haastajaasi ja linkkaa hänet postaukseesi
2. Vastaa haastajan 11 kysymykseen
3. Keksi 11 uutta kysymystä
4. Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
5. Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät

Sallyn 11 kysymystä haastetuille:

1. Jos saisit valita minkä vaan taidon, minkä haluisit (esim. pianon soittaminen, lentäminen tai ruuan laittaminen)? Haluaisin osata vaikka kuinka montaa taitoa, mutta sanotaan nyt vaikka seinäkiipeily. Se olisi aika makea taito. 
2. Lapsuuden unelma-ammatit? Lapsena halusin olla lastentarhan opettaja tai opettaja. Nuorena nuorisotyönohjaaja. Vuoden koulunkäyntiavustajan pestin jälkeen lähdin kuitenkin lukemaan kansainvälistä taloutta. Niin se elämä heittelee.. ;)
3. Jos saisit olla päivän joku toinen henkilö, kuka olisit? Miksi? Haluaisin olla yhden päivän ajan Nelson Mandela ja nähdä toisenlaisen todellisuuden. Ja samalla saisin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja kokeilla miltä tuntuu olla mies.
4. Kallein hankintasi viimeisen puolen vuoden aikana? Jos IVF-hoitoja ja niiden lääkkeitä ei tässä lasketa, on kallein hankintani materiaalisista sykemittari ja ei-materiaalisista 4 hotelliyötä ensi keväälle Roomasta. 
5. Löytyykö kaapistasi vaate, jota et käytä mutta jota et myöskään halua heittää pois? Miksi säilytät sitä? Hääpuku on vaate, jota en suunnitellut käyttäväni toiste, mutta josta en aio luopua. Se on konkreettinen muisto ihanasta päivästä, josta en saisi sen mukaista arvoa myydessäni sen. Muilta osin olen pyrkinyt vaatekaappiani karsimaan aika-ajoin.  
6. Elätkö unelmaasi vai unelmoitko elämääsi? Perustele. Aika-ajoin juutun haaveilemaan toisenlaisesta elämästä. Voisin kuvitella elämän seikkaillen maailmalla, mutta realiteetit on kuitenkin sellaiset, että jostakin se leipä on pöytään saatava. Materialisti ei voi niin vain lähteä. Niin se vain on. Niiltä osin elän unelmaani, että olen löytänyt minulle maailman parhaan miehen, jonka kanssa eläminen on todella hienoa täällä tai tuolla. Arki on mukavaa ja tarjoaa paljon hienoja hetkiä itsessään. 
7. Oletko urbaani city ihminen vai nautitko maaseudun rauhasta? Olen asunut maalla, ja en pidä siitä erityisesti. Urbaani on hieman liioitteleva sana minusta, mutta pidän siitä, että palvelut ja harrastukset on lähellä ja elo on kuitenkin rauhallista. Ota nyt sitten siitä selvää. 
8. Minkä asian muuttaisit maailmassa? Miksi? Missimäinen vastaus: maailmanrauha.. Ehkäpä soisin maailmassa olevan enemmän suvaitsevaisuutta erilaisuutta kohtaan. Mikä oikeus kenelläkään ihmisellä on sanoa, mikä on oikea tapa elää tai olla? 
9. Musta vai valkoinen? Musta
10. Oletko joskus tehnyt jotakin sellaista, mitä uskot katuvasti lopun elämääsi? En ole ainakaan vielä tehnyt, ja toivon, että sellaista ei tule tehtyäkään. 
11. Mikä kuva kuvastaa olotilaasi parhaiten juuri nyt? Lisää alle ja perustele. Olen juuri tullut uimasta. Olotilani on puhdas ja rentoutunut. ;) Kuva täältä. 

Minun kysymykseni haastetuille:

1. Mikä on ollut mieluisinta bloggaamisessa? Voisitko kuvitella jatkavasi bloggaamista vielä 5:n vuoden päästä?
2. Jos tekisit työksesi jotakin ihan muuta kuin nyt, mitä se olisi ja miksi?
3. Missä olet oikein hyvä? Missä haluaisit olla oikein hyvä?
4. Kenet haluaisit tavata oikeassa elämässä ja miksi? Mitä tekisit hänen kanssaan?
5. Mikä on paras kirja, jonka olet koskaan lukenut?
6. Mikä on paras elokuva tai TV-sarja, jonka olet koskaan nähnyt?
7. Nautitko pelaamisesta? Jos nautit, mikä on lempipelisi?
8. Mikä on ollut hienoin paikka tai maa, jossa olet käynyt?
9. Kuvaa täydellinen päivä. Kuinka ja missä sen viettäisit ja kenen kanssa?
10. Millaisen vaikutuksen luulet antavasi itsestäsi muille ihmisille? Millaisen vaikutuksen haluaisit antaa?
11. Linkitä tähän vielä päätteeksi musiikkikappale tai video, joka on tehnyt sinuun viimeksi suuren vaikutuksen.

Haastamani bloggaajat olen valinnut uusimpien lukijoideni joukosta, vaikka monet heistä ovatkin jo pitkäaikaisia tuttuja blogimaailmasta:

Lumi  - Meille oma pienokainen?
Blueberry - Blueberry Baby
Miilosa - Enkelini, esikoiseni, ainoani
Jubu - Juttukupla
Ariella - Minun vuoroni?
Maija Dahlia - Varpajaisia odotellessa
*Tähdenlento* - Onnentäyttymystä odotellessa
Susku - Otteita matkan varrelta
Maria - The baby making diary
FC - Parisuhdepalaveri

OA - Odottavan aika

Ja kuten ennenkin olen toiminut haasteiden kanssa, en aio vinkata haastetuille antamastani haasteesta - näin jokainen sen saaja voi myös halutessaan sen skipata, jos ei halua siihen vastata. 

PASia kohti

Perjantaina oli ultra. Lääkäri aloitti ensimmäisenä kertomalla, että he olivat klinikalla vahvasti olleet sitä mieltä, että edellisen kerran olisi pitänyt jo onnistua. Oli ollut niin hyvä oloinen alkio. Jotenkin minulle tulee näistä pienistä asioista hyvä mieli. Pienistä kannustavista sanoista.

Seuraavaksi ultrattiin, kaikki näytti ihan hyvältä, ja vaikka olin ollut hieman huolissani Progynovan imeytymisestä vatsatautini vuoksi. Limakalvo oli kasvanut ihan hyvän kokoiseksi (8,3mm) ja oli rakenteeltaankin hyvä. PAS sovittiin siis ensi viikon torstaille klo 13 ja Lutinuksen Lugesteronin saan aloittaa maanantai-iltana samalla annostuksella kuin aikaisemminkin (3 aamulla, 3 illalla).

Lääkäri halusi myös varmistaa menemmekö edelleen yhdellä alkiolla, ja koska mieheni on ollut vastahakoinen kahden alkion siirtoon, menemme edelleen yhdellä. Asiaanhan voidaan palata sitten myöhemmin, jos se on tarpeen ja kun mieskin on paikalla asiasta kuulemassa faktoja.

Lopuksi katsoin lääkäriä silmiin hymyillen ja sanoin "Nyt tehdään meille vauva!" Lääkäriäkin nauratti, ja sanoi vaan että kyllähän se hänelle passaa.

Koko käynnistä jäi hyvä mieli, taistelutahto on korkealla ja usko onnistumiseen on korkealla.

Toim. huom. Ei Lutinuksen, Lugesteronin...

Pöh

Työskentelen kotitoimistosta käsin tämän päivän vielä vaivaavan mahataudin (toivottavasti) loppulaulujen vuoksi. Työkoneraksuttaa hitaasti vieressä hommiaan ja samalla on ihan hyvä selailla kotikoneella hmm.. Kaikenlaista.

Edelliseen postaukseeni viitaten olen nyt tänään selaillut kaikkea ihanaa pienelle. Olen löytänyt ihan uusia kauppoja, joista voisin kuvitella ostavani lastenvaatteita juuri meidän vauvalle. Olen käynyt lukemassa äitien kirjoittamia arvioita hyvistä ja laadukkaista vaatteista keskustelupalstoilla ja miettinyt, millälailla haluaisin juuri oman lapseni pukea. Värejä ja kuvioita, mukavuutta ja riemua, niitä minun lastenvaatekoppani olisi täynnä.

Kuitenkin vastaan piti tulla tämä (H&M):

Jonka jälkeen en voinut kuin ajatella: "Tekeeköhän ne sellaisia bodyja, jossa lukee Mum+Dad(+Doctor and all the other staff)=Me". Taitaa bodyssa mitta loppua kesken. ;)

Tekisinkö hankintoja?

En ole tähän mennessä ostanut mitään. Olen kyllä ajoittain neulonut jonkin nutun, pipon tai muun pienen ihanaisen vaatteen, mutta en ole ostanut kaupasta mitään vauvan tarvikkeita, joille ei ole jo vastaanottajaa olemassa.

Tämähän on johtunut tietenkin taikauskosta "en voi ostaa mitään, jos se vain tuo huonoa karmaa...". Nyt olen kuitenkin miettinyt, pitäisikö ostaa jotakin. Käänteistä psykologiaa. Jos ostaisin jotakin, ehkä se siivittäisi minut myös onnistumiseen.

Voisi olla jopa ihan hauskaa hipeltää pieniä nuttuja, antaa katseen viipyillä tuteissa ja pienissä pehmeissä leluissa. Antaa haaveiden lentää. Ehkä se riipisi sydäntäni, mutta se voisi myös tuntua hyvältä. Bittersweet. Kahdelle ystävälleni on syntymässä keväällä vauvat, ehkä samalla voisin katsella jotakin pientä myös heille.

Tekemäni pienet neuleet on kauniisti päällystetyssä laatikossa hyllyn päällä huoneessani eli toivottavasti tulevassa lastenhuoneessa. Sinne samaan laatikkoon voisin laittaa jonkin uuden, pienen, ostetun asian odottamaan toiveemme täyttymistä.

Taas lähtee

Hei vaan kaikille hei!

Joulukuun ja loppuvuoden masennuksesta on pikkuhiljaa noustu kohti uuttaa pirteämpää ilmettä. Ilmeen piristyminen on näkynyt niin liikkumisessa ja sen lisääntyneessä määrässä, niin omassa ulkoisessa habituksessa kuin tämän blogin ulkoasussakin. Eilen illalla alkoivat menkat (jippii) juuri sopivasti, koska tänään päättyi klinikan joulutauko. Aloitin saman tien eilen illalla Progynovalla ja sillä mennään nyt 6mg päivässä ensi viikon perjantaille asti ainakin, jolloin ultrassa tarkastetaan tilanne. PASiin olisi siis tarkoitus päästä muutaman viikon päästä.

Olemme tehneet miehen kanssa vakaan päätöksen, että tänä vuonna onnistaa. Piste. Tottakai on huomioitava se, että me emme ole koneita. Vuoden lopussa se alkoi unohtumaan ja pettymyksen käsittelylle ei annettu riittävästi aikaa. Mutta nythän me lähdetään siitä, että tämä seuraava onnistuu.

Joulukuussa velloin itsesäälissä useampanakin iltana. Samalla tuhosin suklaata, jääkaapissa olleita herkkujuustoja että useita pullollisia kuohu- ja punaviiniä. Tapansa kullakin, mutta tämä nollaaminen on tehnyt minulle selkeästi hyvää. Olen saanut jälleen takaisin luottamuksen tulevaisuuteen ja nyt täytyy vain huolehtia siitä, että jatkossa tuo luottamus ei joudu pettymyksien tulilinjalle.

Kaikki asiat selviää, tavalla tai toisella!

Just to be clear: BabyBusiness Strategia (2013)

Visio

Meidän perhe nykyistä jäsenmääräänsä isompana niin, että perheen jäsenet kunnioittavat, rakastavat ja tukevat toinen toisiaan ja elävät terveenä ja onnellisena hyvässä kodissa.

Missio

• Toimia kaikkien mahdollisten resurssien mukaisesti niin, että perheen jäsenten määrä lisääntyisi.
• Ylläpitää ja kasvattaa perheen sisäistä hyvinvointia rakastamalla läheisiään sekä osoittamalla sen parhaiten osaamallaan tavalla.

Strategia

Taloudellisista uhkakuvista huolimatta nyt on aika sijoittaa perheen tulevaisuuteen. Taustatutkimuksien mukaan tavoitteen saavuttaminen on erittäin mahdollista, joten investoinnit lisääntymisen mahdollistamiseksi ovat tärkeääkin tärkeämpiä. Jotta voi niittää, on pakko kylvää.

Investointien ajoittaminen onnistumisen maksimoimiseksi harkitaan tarkoin. Perheen jäsenten korkea motivaatio, hyvä yleinen terveydentila ja hyvinvointi voivat vaikuttaa - näiden edellytysten ollessa optimaalisella tasolla tehdään strategisesti oikeat ajoituspäätökset.

Ulkopuolisten toimijoiden tuki mission ja vision saavuttamiseksi on kriittistä, siksi perheellä on oltava parhaiden asiantuntijoiden tuki. Hyvien, tuttujen ja luotettavien yhteistyökumppaneiden kanssa toimiminen tuo turvallisuuden tunnetta. Tutut toimintatavat sekä ymmärryksen lisääntyminen vastassa olevista haasteista voivat myös lisätä onnistumisen mahdollisuuksia.

Vertaistuen tärkeyttä perheen hyvinvoinnin varmistamiseksi ei tule unohtaa. Jo olemassa olevan tukiverkoston kanssatukeminen ja tuettavana oleminen parantaa henkistä hyvinvointia ja kasvattaa motivaatiota.

Oleellisesti on kuitenkin tärkeintä, että perheen hyvinvointi sekä keskinäinen rakkaus pysyy vahvana.

Meidän!

Tämä vuosi on meidän!