Ystävä

Odotan tänään rakasta ystävääni kylään. Kiertelemme ensin kahden kaupungilla, sitten mieheni tulee töistä ja voimme syödä yhdessä illallista. Avata viinipullon ja jutella, rentoutua, olla. Käydä ehkä saunassa.

Ystäväni lähtee muutaman viikon päästä matkoille. Ja palaa takaisin vasta joskus loppuvuodesta, niin luulen. Mietin, annanko blogin osoitteen hänelle. Vain yhdellä ystävälläni on tähän mennessä osoite tiedossa. Hän saattaa käydä täällä välillä vilkuilemassa, ehkä. Asiasta ei ole hänen kanssaan keskusteltu sen jälkeen, kun hänelle linkin lähetin.

Olen huono pitämään yhteyksiä. Aina. Minulla on paljon rakkaita ystäviä, mutta useat heistä asuvat kaukana. Puhelin ja Facebook on keksitty, tiedän. Facebook ei vaan ole nyt ollut minun lempparisivustoni. Käyn siellä aina vain harvemmin. Soittelen aina välillä, mutta aivan liian harvoin. Onneksi - ainakin tähän asti - ovat ystäväni olleet samanlaisia. Olemme ystäviä harvoista yhteydenotoista huolimatta. Jatketaan aina siitä, mihin on viimeksi jääty.

Tänään vierailulle tulevan ystäväni kanssa tiedän, että emme - luultavasti, todennäköisesti ja valitettavasti - juurikaan keskustele tulevan kesän aikana. Tämän blogin avulla hän voisi kuitenkin halutessaan käydä katsomassa mitä minulle kuuluu. Olisi myös mahdollisesti ensimmäisten joukossa lukemassa mahdollisista positiivisista uutisista. Tännehän minä siitä kuitenkin kirjoittaisin facebookin sijaan. Oikean elämän puolella luulen meidän odottavan - jos joskus sinne asti pääsemme - ja kertovan ystäville ja perheelle vasta ensimmäisen kolmanneksen jälkeen.

Asiassahan ei ole missään nimessä kyse luottamuksesta tai sen puutteesta. Enhän ole kertonut miehellenikään - vielä - tämän blogin olemassaolosta. Hän saattaa tästä tietää, en vain ole siitä sinänsä hänen kanssaan keskustellut. Enkä enää asiaa niin huolellisesti salannut tyhjäämällä selaushistoriaa, jota kyllä aiemmin tein. Tämä on vain ollut minun asiani. Tottakai teitä, blogiystäviä, on siellä lukemassa, mutta tosielämän ystävät olen pitänyt ulkopuolella.

Taidan mennä tänään fiiliksen mukaan, jos sopiva hetki tulee, kerron asiasta. Miehellekin haluan jossakin vaiheessa tästä kertoa, sopivaa hetkeä ei vain ole vielä siihen tullut.

Joka tapauksessa, pohdinnan jälkeen nyt on jo aika tämän viikon punnaukseen, aamupalaan ja siitä pikkuhiljaa asunnon puunaukseen. Lisäksi voisin valmistella jo ruokatouhuja. Valittavana on joko meksikolaista tai italialaista, ystävä saa päättää.

Rentouttavaa ja mukavaa viikonloppua kaikille!