Tänään se tuli, ensimmäinen takapakki Kevyt-projektin parissa. Voisi sanoa, että minut tuntien täysin odotettavissa ollut takapakki. Paino noussut 0,6 kg viime viikosta ja turvottaa.
Eilen olin töistä palatessani melko allapäin. Mieleni teki mieli herkkuja ja niitä myös hain. Jäätelöpaketin ja karkkipussin, tosin karkkeja minun ei sitten tehnytkään mieli sen jälkeen kun pussin avasin. Jäätelöä sitäkin enemmän. EIlen söin lisäksi töissä lounalla pihviä ja kotona miehen tekemää melko suolaista nakkikeittoa ja nyt turvottaa. Viime viikonloppuna herkuttelimme ja alkuviikosta meni remontin keskellä yksi pizza ja tiistaina haimme subit, joiden ei tosin pitäisi niin paha juttu olla, mutta kuitenkin.. Liikaa ruokaa ja ei niin laadukasta. Heti se näkyy.
Mutta ei se mitään. Lähden taistelemaan turvotusta vastaan kuntosalille ja uimahalliin, ja tänään syön oikeaa ruokaa herkkujen sijaan. Kyllä se siitä lähtee helpottamaan taas.
Viikko 8 on kohta takana projektin 13:sta viikosta, ja possu saa lisää ruokaa viikon päästä. Puoliväli on jo ylitetty!
Tsemppiä ja mukavaa viikonlopun alkua kaikille oman olon parantajille ja keventäjille ja muuten vaan mukaville ihmisille!
lauantai 25. helmikuuta 2012
perjantai 24. helmikuuta 2012
Nimistä
Onnea pikkuprinsessa Estelle Silvia Ewa Mary!
Aina joskus, toki nykyään hieman harvemmin kuin ihan yrityksen alussa, sitä haaveilee ja miettii vaikkapa sopivia nimiä omalle pienoiselle otukselle. Kalenterin nurkkaan näpertää listaa ihanista nimistä niin tytöille kuin pojille. Äitiä olen kiusannut (entisessä elämässä), että jos saisimme pojan sen nimeksi tulisi "Ukko".
Aion nyt kirjata teidän ihasteltaviksenne ja vihasteltaviksenne ja ihan vaan - jos niitä sattuisin joskus tulevaisuudessa tarvitsemaan - vastaisen varalle jemmaan minun ajatuksiani ja haaveitani liittyen oman lapseni nimeen.
Tytölle
Venla Aurora, Vellamo, Pihla, Helene (toisena nimenä), Vilja, Ilona, Kiia, Olga, Sofia, Tea, Tinja, Elena
Pojalle
Onni, Eino Daniel, Mikael Kristian (haave nuoremmilta vuosilta), Kaapo, Ilmari, Veikka, Niilo (toisena tai kolmantena nimenä), Olavi (toisena tai kolmantena nimenä), Eeli(s), Juuso, Oskari, Miska
Nimiä, joita en usko harkitsevani omalle lapselleni
Urpo, Uuno, Ossi, Jenni, Nina, Marika, Markku, Kalevi, Marja, Pirkko, Pekka, Panu, Unelma, Sirpa
(Niin, ja tämän viimeisen listauksen perään haluan korostaa sitä, että nämä nimet ovat myös kauniita. Ne vain tuovat mieleen jonkun jo olemassa olevan henkilön, tai ovat aikoinaan olleet niin suosittuja, että tipahtavat siitä syystä listaltani pois)
Haluaisin nimen olevan yksilöllinen. Osa yllä olevista on toki kovin suosittuja, mutta nimen valinta tapahtuisi luultavasti poissulkemistekniikalla Tilastokeskuksen " tms. suositut nimet" -listausta hyväksi käyttäen. Nimen ei toki soisi olevan liian erikoinen, jotta se ei suotta aiheuta syytä kiusaamiselle. Lapset keksivät kyllä kiusaamisen aiheen ihan nimien ulkopuoleltakin, mutta en halua tarjota aihetta ikään kuin tarjottimella..
Aina joskus, toki nykyään hieman harvemmin kuin ihan yrityksen alussa, sitä haaveilee ja miettii vaikkapa sopivia nimiä omalle pienoiselle otukselle. Kalenterin nurkkaan näpertää listaa ihanista nimistä niin tytöille kuin pojille. Äitiä olen kiusannut (entisessä elämässä), että jos saisimme pojan sen nimeksi tulisi "Ukko".
Aion nyt kirjata teidän ihasteltaviksenne ja vihasteltaviksenne ja ihan vaan - jos niitä sattuisin joskus tulevaisuudessa tarvitsemaan - vastaisen varalle jemmaan minun ajatuksiani ja haaveitani liittyen oman lapseni nimeen.
Tytölle
Venla Aurora, Vellamo, Pihla, Helene (toisena nimenä), Vilja, Ilona, Kiia, Olga, Sofia, Tea, Tinja, Elena
Pojalle
Onni, Eino Daniel, Mikael Kristian (haave nuoremmilta vuosilta), Kaapo, Ilmari, Veikka, Niilo (toisena tai kolmantena nimenä), Olavi (toisena tai kolmantena nimenä), Eeli(s), Juuso, Oskari, Miska
Nimiä, joita en usko harkitsevani omalle lapselleni
Urpo, Uuno, Ossi, Jenni, Nina, Marika, Markku, Kalevi, Marja, Pirkko, Pekka, Panu, Unelma, Sirpa
(Niin, ja tämän viimeisen listauksen perään haluan korostaa sitä, että nämä nimet ovat myös kauniita. Ne vain tuovat mieleen jonkun jo olemassa olevan henkilön, tai ovat aikoinaan olleet niin suosittuja, että tipahtavat siitä syystä listaltani pois)
Haluaisin nimen olevan yksilöllinen. Osa yllä olevista on toki kovin suosittuja, mutta nimen valinta tapahtuisi luultavasti poissulkemistekniikalla Tilastokeskuksen " tms. suositut nimet" -listausta hyväksi käyttäen. Nimen ei toki soisi olevan liian erikoinen, jotta se ei suotta aiheuta syytä kiusaamiselle. Lapset keksivät kyllä kiusaamisen aiheen ihan nimien ulkopuoleltakin, mutta en halua tarjota aihetta ikään kuin tarjottimella..
torstai 23. helmikuuta 2012
Hömppää
Uudesta hoikentuneesta ilmeestäni ja tylsästä työpäivästä johtuen innostuin nyt tekemään pienen tilauksen H&M:ltä. Muiden mallista aion nyt tehdä lisäksi tavoistani poiketen vaatepostauksen. Tässä siis hieman piristystä tulevaan kevääseen. Tilaan yleensä reilusti ja palautan sitten puolet tilaamistani, näitä sovittelen kotosalla:
Kuvat www.hm.com
Pari takkia ja jakku:
Takeillehan tarvitaan huivit kaveriksi, eikös?
Ja uusi kassi:
Lisäksi muutama paita, lähinnä töihin:
Lisäksi pari mekkoa:
Parin viikon päästä pääsen sovittelemaan, kivaa!
PS. Muistattehan osallistua arvontaan.
Kuvat www.hm.com
Pari takkia ja jakku:
Takeillehan tarvitaan huivit kaveriksi, eikös?
Ja uusi kassi:
Lisäksi muutama paita, lähinnä töihin:
Lisäksi pari mekkoa:
Parin viikon päästä pääsen sovittelemaan, kivaa!
PS. Muistattehan osallistua arvontaan.
tiistai 21. helmikuuta 2012
Lapsettomuus
Minä en ole lapseton. Tai siis olen, mutta en liitä sitä asiaa kuitenkaan itseeni ja meihin. Vuoden yrittämisen jälkeen saa ikäänkuin automaattisesti diagnoosin infertilitas primaria, kuin leiman päällensä. Jotenkin tämä diagnoosi ei kuitenkaan ole minulle riittävä asia, jotta tunnustaisin koskaan ääneen olevani lapseton. Siitäkin huolimatta, että meillä tuli juuri vietetyn hääpäivän mukana myös kahden yrittämisvuoden rajapyykki täyteen.
Jotenkin haluan erotella itsestäni - ainakin vielä - sen ajatuksen. Meille vauva on yritysblogi - ei lapsettomuusblogi - ja minä yritän mieheni kanssa tulla raskaaksi. Minulla ja meillä on vielä luottamusta siihen, että tulemme jonakin päivän saamaan lapsia. Ehkä yritän selittää itselleni ja teille, että minun määritelmäni lapsettomuudelle on se, että henkilö on tehnyt itsensä kanssa sopimuksen tai sovinnon "minä en saa lapsia". Minä ja mieheni emme ole tehneet sellaista sovintoa.
En kuitenkaan usko, että lapsettomuus tuntemukseni tai ihmiseen liitettynä asiana voisikaan tulla yhdessä hetkessä kuten infertiliteettidiagnoosi. Sovintoa tai sopimusta valmisteellaan monella tasolla ja pitkään, jos yrittämistä on jossakin vaiheessa tapahtunut. (Onhan toki tarkoituksellisesti lapsettomia, mutta siihen en tässä aio sen kummemmin puuttua.) Asiaa valmistellaan mentaalisesti, käydään keskusteluja, pohditaan "mitä sitten jos?" ja sovitaan, että tarkoituksellinen yrittäminen jää ja etusijalle nostetaan jotakin muuta. En ole vielä valmis sellaiseen. En ole valmis tekemään sellaista sovintoa. Siihen on onneksi vielä aikaa.
Infertiliteettidiagnoosi jää hoitokertomukseen vaikka raskaus alkaisikin. Uskon, että myös tunteet, joita on käynyt läpi tämän yrittämisen aikana jäävät myös pysyvästi muistiin. Ei pidä enää asioita itsestään selvyyksinä. Arvostan perhettä ja rakkautta ja elämää eri lailla kuin ennen.
Ehkä voisin myöntää minulla olevan lapsettomuuden ensioireita. Ensioireiden tultua lähestyn asiaa etäältä - hieman pelokkaana - mutta kieltäen asian kuitenkaan koskevan meitä. Melkein täysin objektiivisesti. Lapsettomuus on kuin suuri kupla. En halua tutkailla asiaa liian tarkasti ja läheltä, jotta kupla ei puhkea ja ryöpsäytä päälleni jotakin.. Jotakin liikaa.
Ei. Minä en ole lapseton.
Jotenkin haluan erotella itsestäni - ainakin vielä - sen ajatuksen. Meille vauva on yritysblogi - ei lapsettomuusblogi - ja minä yritän mieheni kanssa tulla raskaaksi. Minulla ja meillä on vielä luottamusta siihen, että tulemme jonakin päivän saamaan lapsia. Ehkä yritän selittää itselleni ja teille, että minun määritelmäni lapsettomuudelle on se, että henkilö on tehnyt itsensä kanssa sopimuksen tai sovinnon "minä en saa lapsia". Minä ja mieheni emme ole tehneet sellaista sovintoa.
En kuitenkaan usko, että lapsettomuus tuntemukseni tai ihmiseen liitettynä asiana voisikaan tulla yhdessä hetkessä kuten infertiliteettidiagnoosi. Sovintoa tai sopimusta valmisteellaan monella tasolla ja pitkään, jos yrittämistä on jossakin vaiheessa tapahtunut. (Onhan toki tarkoituksellisesti lapsettomia, mutta siihen en tässä aio sen kummemmin puuttua.) Asiaa valmistellaan mentaalisesti, käydään keskusteluja, pohditaan "mitä sitten jos?" ja sovitaan, että tarkoituksellinen yrittäminen jää ja etusijalle nostetaan jotakin muuta. En ole vielä valmis sellaiseen. En ole valmis tekemään sellaista sovintoa. Siihen on onneksi vielä aikaa.
Infertiliteettidiagnoosi jää hoitokertomukseen vaikka raskaus alkaisikin. Uskon, että myös tunteet, joita on käynyt läpi tämän yrittämisen aikana jäävät myös pysyvästi muistiin. Ei pidä enää asioita itsestään selvyyksinä. Arvostan perhettä ja rakkautta ja elämää eri lailla kuin ennen.
Ehkä voisin myöntää minulla olevan lapsettomuuden ensioireita. Ensioireiden tultua lähestyn asiaa etäältä - hieman pelokkaana - mutta kieltäen asian kuitenkaan koskevan meitä. Melkein täysin objektiivisesti. Lapsettomuus on kuin suuri kupla. En halua tutkailla asiaa liian tarkasti ja läheltä, jotta kupla ei puhkea ja ryöpsäytä päälleni jotakin.. Jotakin liikaa.
Ei. Minä en ole lapseton.
maanantai 20. helmikuuta 2012
50!
Juhlistaakseni 50 lukijan rajan rikkoutumista olen päättänyt järjestää arvonnan!
Arvonnan voittaja saa kuvassa näkyvän itsetehdyn rannekorun "Sininen uni", joka on tehty solmeilemalla silkkilankaan makeanvedenhelmistä, Swarovskin kristalleista ja hopeoiduista korun osista.
Jos haluat osallistua arvontaan, laita nimesi ja sähköpostiosoitteesi kommenttikenttään tai vaihtoehtoisesti kirjoita kommenttikenttään nimesi ja lähetä minulle sähköpostia nimeäsi otsikkona käyttäen osoitteeseen onnista@gmail.com. Olen iloinen, jos kerrot ajatuksiasi blogistani kommenteissa ja voit myös esittää toiveita jatkoa ajatellen. Toteutan toiveet - tai olen toteuttamatta. :)
Arvontaan voit osallistua kahden viikon ajan eli sunnuntaihin 4.3. asti. Voittajan selvittyä ilmoitan blogissa voittajan nimen ja korun postittamiseen tarvittavat tiedot vaihdetaan luottamuksellisesti sähköpostitse.
Onnea arvontaan!
Arvonnan voittaja saa kuvassa näkyvän itsetehdyn rannekorun "Sininen uni", joka on tehty solmeilemalla silkkilankaan makeanvedenhelmistä, Swarovskin kristalleista ja hopeoiduista korun osista.
Arvontaan voit osallistua kahden viikon ajan eli sunnuntaihin 4.3. asti. Voittajan selvittyä ilmoitan blogissa voittajan nimen ja korun postittamiseen tarvittavat tiedot vaihdetaan luottamuksellisesti sähköpostitse.
Onnea arvontaan!
lauantai 18. helmikuuta 2012
Hölläillään
Tällä viikolla en ole liikkunut. Virallisesti. Sen sijaan olen tehnyt Ikean palapelejä, valinnut maaleja, maalannut ja asennellut palapelien lopputuloksia paikoilleen. En ole myöskään kirjannut syömisiäni Keventäjiin. Pari kuukautta se teki tehtävänsä, sain ruokailuni kuriin. En ehkä sinne kirjaakaan mitään, ellen halua tietää jollekin kyseiselle ruoalle/annokselle kalorimäärää tai ellei paino jatkakaan tasaista alamäkeään. Osaksi myös se, että töitä on paljon, on vähentänyt kirjaamisaktiivisuutta. Se asia ei tule vielä ainakaan muutamaan viikkoon helpottamaan.
Tänä aamuna puntari näytti puoli kiloa vähemmän kuin viikko sitten. Olin yllättynyt. Varsinkin, kun eilen mies liekitti possua ahkeralle maalarille ja tarjoili sen häissämme tarjotun punaviinin kanssa. Ahkeroinnin perään illan istuminen miehen kanssa punaviiniä nautiskellen oli ihanaa.
Luultavasti ovuloin viikonloppuna. En aio asiaa varmistaa mitenkään. Lähdemme tänään viettämään hääpäiväämme - syömme hyvin ja rentoudutaan yhdessä. Otetaan pieni irtiotto.
Jos viikon päästä puntari näyttää ei niin toivottuja lukemia, niin sitten jatketaan siitä. Ensi viikolla ehdin kuitenkin jo ulkoilemaan ja liikkumaankin ihan eri lailla kuin tällä viikolla, kun saamme pienen remonttimme valmiiksi.
Haluan toivottaa kaikille keventäjille ja ei-keventäjille oikein mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua!
Tänä aamuna puntari näytti puoli kiloa vähemmän kuin viikko sitten. Olin yllättynyt. Varsinkin, kun eilen mies liekitti possua ahkeralle maalarille ja tarjoili sen häissämme tarjotun punaviinin kanssa. Ahkeroinnin perään illan istuminen miehen kanssa punaviiniä nautiskellen oli ihanaa.
Luultavasti ovuloin viikonloppuna. En aio asiaa varmistaa mitenkään. Lähdemme tänään viettämään hääpäiväämme - syömme hyvin ja rentoudutaan yhdessä. Otetaan pieni irtiotto.
Jos viikon päästä puntari näyttää ei niin toivottuja lukemia, niin sitten jatketaan siitä. Ensi viikolla ehdin kuitenkin jo ulkoilemaan ja liikkumaankin ihan eri lailla kuin tällä viikolla, kun saamme pienen remonttimme valmiiksi.
Haluan toivottaa kaikille keventäjille ja ei-keventäjille oikein mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua!
tiistai 14. helmikuuta 2012
¤"&%**!!!"#¤
Sain juuri puhelun. Minulle kaupattiin lastentarvikkeita. Mikä ***** siinä on, että telemarkkinointiyhtiöt eivät saa rekistereitään kuntoon.
Myyjä parka sai kuulla kunniansa. Anteeksi.
Myyjä parka sai kuulla kunniansa. Anteeksi.
lauantai 11. helmikuuta 2012
Kevyt -päivitys
Pakkaset ovat iskeneet, alkuinnostus on pikkuhiljaa hiipumaan päin ja alun "helpot kilot" on nyt tiputettu. Possulla oli nälkä ja onneksi se sai pienestä hiljentymisestä huolimatta kuitenkin aimoannoksen uutta popsittavaa. Kahden viikon tuloksen pienentymiseen vaikuttaa toki myös se, että olemme saaneet ryhmässä jo kolme positiivista raskaustestiä, ja en heidän tuloksiaan enää laske tähän mukaan. (Onnittelut vielä tätä kautta Mina Carita, *Tähdenlento*, ja Noel!) Lisäksi Pyykkivuoren Prinsessa siirtyi uusiin maisemiin. (Halutessasi voit toki jatkaa, jos haluat..?)
.bmp)
Mutta lörpöttelyt sikseen ja kohti tuloksia. Possulle kertyi kahden viikon aikana 8,2 lisäkiloa! Minusta se on hieno saavutus se! Kokonaistilanne on siis 44,6 kiloa. Olen todella ylpeä meistä.
Rivien välistä ja toisaalta jossakin ihan suoraan sanottuna, on ollut havaittavissa alkuinnostuksen hiipumista. Toisaalta joillakin suunnilla hidastuminen on kaikin puolin täysin ymmärrettävää. Olisiko meillä kuitenkin ideoita siihen, kuinka innon oman hyvinvoinnin lisäämiseen, liikkumiseen ja keventämiseen saa jatkumaan?
Itselläni motivaation lähteenä toimii lääkärin toive laihtumisesta, lääkärin esittämään tavoitteeseen minulla on matkaa enää 1,3 kiloa. Olen saavuttamassa tavoitteeni aiemmin kuin arvelinkaan. Ja jotenkin tuntuu, että melko helposti jopa. Tämän aamuisessa vyötärön mittauksessa minulta oli lähtenyt 4 senttiä vyötäröltä. Olen siis saavuttanut naisten tavoitteen vyötärön ympärysmitassa. Ihannemittaan matkaa on vielä seitsemän senttiä.
Toisaalta mielessäni pyörittelen ajatuksia ihannepainon saavuttamisesta, joka olisi reilun kuuden kilon päässä. Heiaheista todettuna olen kevyimmilläni nyt jo vuoteen. Ihannepainoon pääseminen tapahtuisi ensimmäistä kertaa sitten mieheni tapaamisen ~kahdeksan vuotta sitten. Jostakin syystä ne kilot vaan silloin lähti nousemaan... Niin kai lähes kaikilla uuden parisuhteen alkaessa.
Motivaation lähteenä minulla toimivat myös vyötäröltä löysät housut ja peilistä minua vastaan tuleva hoikistunut vartalo. Kuinka mopeasti tulokset näkyykään. Haaveilen ihanista kevät- ja kesävaatteista, kuinka ne tulevat näyttämään paremmilta päälläni. Mietin mielessäni, kuinka myös mammavaatteita löytää helpommin, jos on varreltaan sopusuhtainen.
Minä en ole valmis lopettamaan vielä, aion jatkaa hyvällä tiellä huhtikuulle saakka. Katsotaan sitten, mitä se vaaka ja peili silloin näyttää.
.bmp)
Rivien välistä ja toisaalta jossakin ihan suoraan sanottuna, on ollut havaittavissa alkuinnostuksen hiipumista. Toisaalta joillakin suunnilla hidastuminen on kaikin puolin täysin ymmärrettävää. Olisiko meillä kuitenkin ideoita siihen, kuinka innon oman hyvinvoinnin lisäämiseen, liikkumiseen ja keventämiseen saa jatkumaan?
Itselläni motivaation lähteenä toimii lääkärin toive laihtumisesta, lääkärin esittämään tavoitteeseen minulla on matkaa enää 1,3 kiloa. Olen saavuttamassa tavoitteeni aiemmin kuin arvelinkaan. Ja jotenkin tuntuu, että melko helposti jopa. Tämän aamuisessa vyötärön mittauksessa minulta oli lähtenyt 4 senttiä vyötäröltä. Olen siis saavuttanut naisten tavoitteen vyötärön ympärysmitassa. Ihannemittaan matkaa on vielä seitsemän senttiä.
Toisaalta mielessäni pyörittelen ajatuksia ihannepainon saavuttamisesta, joka olisi reilun kuuden kilon päässä. Heiaheista todettuna olen kevyimmilläni nyt jo vuoteen. Ihannepainoon pääseminen tapahtuisi ensimmäistä kertaa sitten mieheni tapaamisen ~kahdeksan vuotta sitten. Jostakin syystä ne kilot vaan silloin lähti nousemaan... Niin kai lähes kaikilla uuden parisuhteen alkaessa.
Motivaation lähteenä minulla toimivat myös vyötäröltä löysät housut ja peilistä minua vastaan tuleva hoikistunut vartalo. Kuinka mopeasti tulokset näkyykään. Haaveilen ihanista kevät- ja kesävaatteista, kuinka ne tulevat näyttämään paremmilta päälläni. Mietin mielessäni, kuinka myös mammavaatteita löytää helpommin, jos on varreltaan sopusuhtainen.
Minä en ole valmis lopettamaan vielä, aion jatkaa hyvällä tiellä huhtikuulle saakka. Katsotaan sitten, mitä se vaaka ja peili silloin näyttää.
perjantai 10. helmikuuta 2012
Hukassa ja Neilikan punnailupyyntö
Minä olen mokoma hukannut 2 blogia. Minut kutsuttiin lukijaksi kahteen rajattuun blogiin, ja oletin, että pääsen jatkossa sitten sähköpostin kautta näitä blogeja lukemaan. En päässytkään. En löydä teitä enää haulla ja postitkin on laitettu osoitteesta no reply. En halua nimiänne tässä nyt mainita, mutta voitteko kaikki kutsuneet laittaa minulle uuden kutsun? Osoitteeni on onnista@gmail.com.
Voi minua!
Neilikka: laittaisitko taas punnauksen tuloksen, minusta tuntuu, että possu on taas tosi nälkäinen!
Voi minua!
Neilikka: laittaisitko taas punnauksen tuloksen, minusta tuntuu, että possu on taas tosi nälkäinen!
Töissä
Minulla on hyvä työpaikka. Mieluisia työkavereita. Olen mukana monessa ja olenkin kolmen vuoden ajan - eli työsuhteeni alusta asti - profiloitunut henkilöksi, joka mielellään lähtee mukaan projekteihin, osallistuu aktiivisesti monenlaiseen ja on hyvin kiinnostunut varsinkin tietoteknisistä projekteista. Viime vuonna lupauduin muutamaan projektiin, jotka alkoivat vuoden vaihteessa ja pari vanhaakin projektia on vielä käynnissä. Lisäksi vastuullani on minun omat oikeat hommani.
Ajatuksissa on, että minun on saatava valmiiksi mahdollisimman paljon omia töitäni huhtikuuhun mennessä - eli mahdollisimman paljon roikkuvia pois - ja toisaalta projektit olisi saatava siihen malliin, että ne eivät aiheuttaisi ylimääräistä stressiä IVF-hoitojen aikaan. Ja onhan siinä joka tapauksessa muutaman päivän sairaslomakin tiedossa.
Tällä viikolla kuulin, että yhden projekteista, ehkä isoimman niistä - aikataulua on muutettu. Luulin, että suurin osa työkuormasta osuisi alkuvuodelle, mutta niin ei olekaan. Työkuorma osuu juuri huhti- & toukokuulle. Ja siihen osuu siis myös minun vastuullani oleva varsin iso osa projektia - sellainen osanen, joka on saatava valmiiksi, jotta muut voivat jatkaa muiden osien parissa. Toisaalta arvelen, että myös minun osioni jälkeen projektin vetäjällä olisi ollut minun osalleni suuria toivomuksia.
Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kertoa vetäjälle - joka on onneksi myös luotettava henkilö ja olen jo alkanut häntä pitää myös ystävänä - että, olen koeputkijonossa ja että hoidot sijoittuvat keväälle. Minun kontolleni ei siis voi silloin laittaa niin paljon tehtäviä, kuin normaalissa tilanteessa. Myös toiselle kollegalle kerroin, koska hänen kanssaan teen paljon yhteistyötä projektien parissa.
Aloin listaamaan mielessäni, kuinka moni tietää hoidoista töissä. Listalla ovat esimieheni, kolme läheisintä työkaveriani, joita pidän myös ystävinäni, sekä nämä kaksi kollegaa. Lisäksi asiaa on sivuttu ainakin viiden henkilön kanssa. Toisaalta yksi idiootti sanoi koko osaston edessä viime kesänä, että sinähän syötkin kahden edestä. Vedin tilanteessa suorastaan melonin nenääni ja kun idiootti tuli myöhemmin pyytämään anteeksi, olin niin tolaltani, että itkin ja annoin idiootin kuulla kunniansa - sanalla sanoen sanoin, että asiat eivät aina ole niin helppoja ja että ei keneltäkään pitäisi tuollaisia mennä sanomaan - ja tämä idiootti on takuulla juorunnut siitä muillekin. Eipähän ole tullut enää kyselyitä. Olen saanut olla rauhassa.
Toisaalta on hyvä, että töissä asiasta ainakin jollakin tasolla tiedetään, toisaalta asia ahdistaa minua todella paljon. En missään nimessä halua olla kahvikeskusteluiden aiheena varsinkaan tästä aiheesta.
On jotenkin kaiken kaikkiaan hankalaa suunnitella jotakin, josta ei ole varmuutta. Voihan olla, että emme pääse vielä aloittamaan hoitoa huhtikuussa. Yhtään ei osaa sanoa, kuinka hoidot vaikuttavat minuun ja jaksamiseeni. En ole oikein edes viimeaikoina uskaltanut miettiä sitä, mitä tapahtuu sitten, jos saisimme plussan. Jotenkin ajatukset ovat niin täysin fokusoituneet siihen tavoitteeseen, että pidemmälle ajatuksissani pääsen harvoin.
Joka tapauksessa, nyt alkaa kahden kuukauden jakso, jonka aikana täytyy tehdä paljon töitä. Saada paljon aikaiseksi. Olla hyvin tehokas. Jotta saisin aikaiseksi stressivapaan tilan töihin. Jotta voisin keskittyä mukaviin asioihin sitten hoitojen keskellä. Jotta pienen pieni solunen voisi tehdä pesän itselleen minuun ja alkaa hurjasti kasvamaan. Jotta meille saataisiin vauva.
.png) |
| Kuva: http://www.dreamstime.com |
Tällä viikolla kuulin, että yhden projekteista, ehkä isoimman niistä - aikataulua on muutettu. Luulin, että suurin osa työkuormasta osuisi alkuvuodelle, mutta niin ei olekaan. Työkuorma osuu juuri huhti- & toukokuulle. Ja siihen osuu siis myös minun vastuullani oleva varsin iso osa projektia - sellainen osanen, joka on saatava valmiiksi, jotta muut voivat jatkaa muiden osien parissa. Toisaalta arvelen, että myös minun osioni jälkeen projektin vetäjällä olisi ollut minun osalleni suuria toivomuksia.
Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kertoa vetäjälle - joka on onneksi myös luotettava henkilö ja olen jo alkanut häntä pitää myös ystävänä - että, olen koeputkijonossa ja että hoidot sijoittuvat keväälle. Minun kontolleni ei siis voi silloin laittaa niin paljon tehtäviä, kuin normaalissa tilanteessa. Myös toiselle kollegalle kerroin, koska hänen kanssaan teen paljon yhteistyötä projektien parissa.
Aloin listaamaan mielessäni, kuinka moni tietää hoidoista töissä. Listalla ovat esimieheni, kolme läheisintä työkaveriani, joita pidän myös ystävinäni, sekä nämä kaksi kollegaa. Lisäksi asiaa on sivuttu ainakin viiden henkilön kanssa. Toisaalta yksi idiootti sanoi koko osaston edessä viime kesänä, että sinähän syötkin kahden edestä. Vedin tilanteessa suorastaan melonin nenääni ja kun idiootti tuli myöhemmin pyytämään anteeksi, olin niin tolaltani, että itkin ja annoin idiootin kuulla kunniansa - sanalla sanoen sanoin, että asiat eivät aina ole niin helppoja ja että ei keneltäkään pitäisi tuollaisia mennä sanomaan - ja tämä idiootti on takuulla juorunnut siitä muillekin. Eipähän ole tullut enää kyselyitä. Olen saanut olla rauhassa.
Toisaalta on hyvä, että töissä asiasta ainakin jollakin tasolla tiedetään, toisaalta asia ahdistaa minua todella paljon. En missään nimessä halua olla kahvikeskusteluiden aiheena varsinkaan tästä aiheesta.
On jotenkin kaiken kaikkiaan hankalaa suunnitella jotakin, josta ei ole varmuutta. Voihan olla, että emme pääse vielä aloittamaan hoitoa huhtikuussa. Yhtään ei osaa sanoa, kuinka hoidot vaikuttavat minuun ja jaksamiseeni. En ole oikein edes viimeaikoina uskaltanut miettiä sitä, mitä tapahtuu sitten, jos saisimme plussan. Jotenkin ajatukset ovat niin täysin fokusoituneet siihen tavoitteeseen, että pidemmälle ajatuksissani pääsen harvoin.
.png) |
| Kuva: http://blogs.babycenter.com |
torstai 9. helmikuuta 2012
.png)
keskiviikko 8. helmikuuta 2012
Tervetuloa ja huikeaa
Tervetuloa kaikki lukijat, teitä on kirjaantuneena uskomattoman paljon jo - kohta voi paukkua jo 50 lukijan raja rikki! Tilastoissa kävijämäärälukuna on jo melkein 30 000, mutta ihan koko totuutta luku ei kyllä kerro. Käytän vakituisesti kahta konetta ja oletan, että vaikka olen kummassakin laittanut päälle "älä seuraa omia käyntejäni", kävijälaskuri ei sitä ymmärrä. Minun pitäisi joka kerta laittaa asetus päälle, mutta en ole jaksanut nähdä sitä vaivaa.
Oli luvussa omat vierailuni tai ei, olen silti hyvin iloinen siitä, että blogini on saanut puolessa vuodessa näin kovan suosion! Kiitokset kaikille lukijoille ja teille blogiystäville!
Olen jo aiemmin kiitellyt teitä, mutta aion sen tehdä vielä ja jälleen uudelleen: Kiitokset teille, että olette ottaneet minut porukkaan mukaan näin lämpimästi, kiitos kaikesta tuesta ja ajatuksista, jotka olette jakaneet kanssani, kiitos siitä, että parannatte parisuhdettani, koska minun ei tarvitse käydä kaikkea läpi vain mieheni (ja muutaman ystäväni) kanssa, kiitos toivon antamisesta, jo 32 raskautunutta blogistia niistä, joita olen seurannut yritysvaiheesta asti, kyllä se meidänkin vuoro vielä..
.bmp)
Oli luvussa omat vierailuni tai ei, olen silti hyvin iloinen siitä, että blogini on saanut puolessa vuodessa näin kovan suosion! Kiitokset kaikille lukijoille ja teille blogiystäville!
Olen jo aiemmin kiitellyt teitä, mutta aion sen tehdä vielä ja jälleen uudelleen: Kiitokset teille, että olette ottaneet minut porukkaan mukaan näin lämpimästi, kiitos kaikesta tuesta ja ajatuksista, jotka olette jakaneet kanssani, kiitos siitä, että parannatte parisuhdettani, koska minun ei tarvitse käydä kaikkea läpi vain mieheni (ja muutaman ystäväni) kanssa, kiitos toivon antamisesta, jo 32 raskautunutta blogistia niistä, joita olen seurannut yritysvaiheesta asti, kyllä se meidänkin vuoro vielä..
.bmp)
maanantai 6. helmikuuta 2012
Right on time
Kroppani on alkanut toimia kuin kello, mutta eihän siitä mitään sen kummenpaa iloa saa revittyä. Aamu ja uusi viikko alkoi vatsan ja selän juilimisella ja haalean rusehtavalla värillä. Kunnon vuoto alkaa varmasti jo tänään. Aloitan tänään siis kierron numerolla 25.
YK 24 kesti 28 päivää, ovulaatiosta kuukautisten alkamiseen kesti 13 päivää. Luteaalisen vaiheen pituuden pitäisi siis olla riittävä. On se hienoa, kun kroppa toimii ihan niin kuin pitääkin. Paitsi..
Huoh! Palataan asiaa myöhemmin.
.bmp)
PS. Tänään onkin hirveän hyvä katsoa se Hiljaa toivotut..
YK 24 kesti 28 päivää, ovulaatiosta kuukautisten alkamiseen kesti 13 päivää. Luteaalisen vaiheen pituuden pitäisi siis olla riittävä. On se hienoa, kun kroppa toimii ihan niin kuin pitääkin. Paitsi..
Huoh! Palataan asiaa myöhemmin.
.bmp)
PS. Tänään onkin hirveän hyvä katsoa se Hiljaa toivotut..
torstai 2. helmikuuta 2012
KP 25
.bmp)
Hassua oli, että maanantaina uimahallissa sain erikoisen allergisen oireen - käsiini nousi kutiseviä "näppyjä" - jota ei ole tullut ikinä ennen uimahallissa, tai missään muuallakaan sen puoliin. Käyn kuitenkin uimassa melkein viikoittain. Mukana ollut ystäväni, joka yleensä reagoi herkästi allergeeneihin, ei huomannut mitään. Lisäksi tuoksut tuntuivat voimakkailta. Joo, raskausoireita!
Oireita, tai jotain ihan muuta, ovat näinä päivinä olleet:
- Aamulämpödippi
- Allergiakohtaus
- Tuoksut uimahallissa
- Olen ollut ajoittain äkäinen, kuin *** ammuttu karhu
- Minulla on ollut epävarmuustuntoja ja sellainen ikävä tunne selkäpiissä. (Itsetuntoni on yleensä kohdallaan, mutta menkkojen aikana minulle tulee ihmeellisiä epävarmuuden pistoksia tyyliin: mitä minä nyt sellaista menin sanomaan, mitähän tuokin minusta ajattelee, olitpas tyhmä, tms.) Sitä on hankala selittää, tunnistaako kukaan itsessään tällaista?
- Nenän tukkoisuus
- Jotain lyhyitä nippailuja vatsanpohjassa
Ei siis kovin järeä oirearsenaali, mutta eihän sen tarvitse välttämättä ollakaan. Kovasti toivoisin, että viimeinen Clomikierto toisi onnistumisen. Seuraavana onkin vain tulossa muutama luomukierto, jonka jälkeen siirrytään koviin aseisiin. Silloin varmaan nauran tälle lyhyelle oirelistaukselleni. Tai sitten ei naurata yhtään.
Aina voi kuitenkin toivoa..
keskiviikko 1. helmikuuta 2012
Hiljaa toivotut
Hyrskynmyrskyn muistuttelee, Hiljaa toivotut tulee telkkarista ensi maanantaina. Täytyypä laittaa heti tallentamaan. Kiitos Hyrskynmyrskyn!
PS. Minulla ei ole tähän mennessä ollut tunnistetta "Lapsettomuus". Kaikkea muuta kyllä, mutta ei sitä. Mielenkiintoista.. In denial?
PS. Minulla ei ole tähän mennessä ollut tunnistetta "Lapsettomuus". Kaikkea muuta kyllä, mutta ei sitä. Mielenkiintoista.. In denial?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)