Vielä viikko

Viikko siirrosta on kulunut, yllättävän nopeasti vielä. Vielä toinen ja sitten saan testata tuloksen.

Voisin kertoa siitä, kuinka minulla on lupaavia oireita. Olen kuitenkin niin hyvä niitä kehittämään, että tyydyn vain toteamaan joitakin pieniä oireita olevan, mutta ne voivat viitata suuntaan tai toiseen. Oloni on kuitenkin toiveikas. Toiveikas on Toiveikas. :)

Mielessäni olen ehtinyt jo haaveilemaan eteenpäin. Miettinyt talvitakkia, kuinka on hyvä, että muutama vuosi sitten ostin sen mallisen takin, että siihen mahtuisi myös kasvava maha. Se takki on vielä ihan siisti, sitä voisin hyvin käyttää kevättalvella, kun maha alkaisi kasvamaan oikein urakalla. Miettimään kevättä, tulevaa kesää - kuinka kaikki olisi ihan toisin. Kuinka joulun aikaan voisi jo kertoa asiasta hiljalleen perheelle - mikä joululahja se olisikaan? Ja kuinka ensimmäisen kerran voisin hankkia miehelleni pienen lahjan isänpäivänä parin viikon päästä.

Voi että, kunpa se olisi totta.

Kiinnitys

Eilen oli "virallinen" kiinnittymispäivä. Kiinnittymispäivän kunniaksi kiinnitin itseni sohvalle koko päiväksi ja pelailin pleikalla. Voi sitä yli kolmekymppinen vaan leikkiä koko päivän jos niin haluu. :)

Kiinnittymispäivän kunniaksi pistin itseeni vielä viimeisen piikin, Gonalpeptylin. Tämä kertaluontoinen piikki voi auttaa alkion kiinnittymiseen. "Loistavaa!" sanoin minä ja tuikkasin sen vatsanahkaani. Illalla vessakäynnillä ilokseni huomasin selkeää ruskeaa vuotoa, ja mieleni lähti juoksemaan: "Kiinnittymisvuotoa!" ja lähdin riemuitsemaan asiaa miehelleni.

Menin nukkumaan vatsaani halaillen; kiinnitykiinnity, luo juuret, tee pesä, minussa sinun on hyvä olla!

1+3

(Lue teksti kokonaan avaamalla se omaan ikkunaansa tuplaklikkaamalla)

Kasvattelua jatkettiin torstaihin asti. Vatsa oli edelleen hellä ja turvoksissa, mutta särkylääkkeitä ei tarvinnut ottaa enää tiistain jälkeen. Klinikalle mentyäni sain kuulla hoidon välisaldosta eli kaikki neljä hedelmöittynyttä olivat edenneet 8-soluvaiheeseen, ja kehuivat kaikkia hyviksi alkioiksi. Yksi alkioista siirrettäisiin ja kolme pakastettaisiin yksittäin.

Siirto onnistui hyvin, vaikka kohdunkaulani olikin mutkalla. Sanoin, että en tarkoituksella halua olla hankala. Korni tilanne, mutta meitä kaikkia nauratti. Limakalvo oli 9,8mm ja sitäkin kehuttiin hyväksi. Olosuhteet onnistumiselle ovat siis mitä parhaimmat.

Kotimatkalla olin hyvin herkkänä, itketti autossa kun kuulin Depeche Moden Enjoy the silence biisin (All I ever wanted, all I ever needed...). Pelottaa toivoa, mutta olen päättänyt silti uskaltaa. Hellittelen itseäni, ajattelen positiivisia, laulan suihkussa ja autossa - täysiä - ja yritän nauttia elämästä. Positiivisuudella positiiviseksi - projektiaikaakin on vielä jäljellä.. Akupunktiossa itkin taas. Puhuimme hyvin syvällisiä ja kyyneleet vain tulivat. Ehkä ne olivat hyvästä - en tiedä.

Akupuntiossa lupasin, että nyt kasvatan juuria, liikkeelle lähtö kovista liikkumisen haluista huolimatta ei ole vielä ajankohtaista. Jotakin rauhallista, mutta ei muuta. Viikon päivät aion ottaa vielä rennosti, ja käydä maksimissaan kevyillä kävelyillä. Ei se ole paljoa pyydetty ja luvattu. Kuukausi tässä onkin jo mennyt, joten viikko sinne tai tänne.

Tänään olen ensimmäistä päivää töissä - ahkerana kuten voitte huomata. :) Aion ottaa täälläkin aivan huoletta rennosti, teen sen mikä tuntuu hyvältä. Minulla on tällä hetkellä paljon tärkeämpi tehtävä kuin työnantajani minulle asettama - minä kasvatan pienen pientä alkiota.

Ajatukset kohti siirtoa

Sain joululahjaksi mieheltäni kasvohoidon. Olen jemmannut hoitoa hetkeen, jolloin hemmottelu tulee tarpeeseen. Lahjakortin käyttöaika alkoi lähestymään loppuaan, ja varasin ajan hoitoon jo lauantaina. Enpä lauantaina vielä tiennyt kuinka tarpeeseen hemmottelu tänään tulikaan.

Pettymys aamun tuloksista vaivasi koko aamupäivän. Hoitopöydälle asetuttuani yhden aikaan, ja ensimmäisen aineen vaikutusajan alettua ja rentoutusmusiikin soidessa aloin miettimään: jos annan pettymyksen tunteiden vallata ja myllätä kehossani voi se mahdollisesti haitata huomenna tai ylihuomenna tehtävää siirtoa.

Siinä pöydällä maatessani päätin, että jätän ne pettymyksen tunteet sinne ja alan keskittymään henkisesti siirtoon. Tälläkin hetkellä makaan sohvalla lämmitetty kaurapussi vatsan päällä ja katselen eilistä maajussia.

Aion olla onnellinen siitä mitä me saatiin, ja helliä kehoani niin kuin vaan voin. Haluan, että kehossani on positiivisia kaikuja, eikä pettymyksen aiheuttamaa torjuntaa. Tervetuloa siis täydellinen pikkuinen - olet harvinainen ja sitä myötä aina vaan arvokkaampi.

And then there were four

16 munasolua vaihtui tänä aamuna neljään hedelmöittyneeseen. Aamulla munasoluista oli 9 kypsää, joista vain neljä oli lähtenyt jatkamaan matkaa.

Pettymys. Tämänkö takia piikitin itseäni viikkokausia ja maksan itseni kipeäksi?

Huomenna soitetaan uudelleen siirrosta; menemmekö jo huomenna vai kasvatellaanko torstaihin. Yritän hakea positiivisuutta hyvästä limakalvostani ja akupunktiolla vastaanottavaiseksi tehdystä kehostani; josko emme tarvitsisikaan kuin yhden laatuyksilön.

16!

Me saatiin 16 munasolua. Ihan huikeaa! Pelkällä kipulääkkeellä pärjättiin, vaikka sekin oli aika voimakasta ja laittoi pään pariksi tunniksi sekaisin. Joka tapauksessa tämä sopi minulle paljon paremmin kuin aiemmin käytetty lääkecocktail.

Miehen näyte oli myös erittäin hyvä, ja huomenna kuulemme kuinka asiat lähtevät etenemään.

Olen erittäin tyytyväinen!

PUNK

Perjantaina ultrassa todettiin, että rakkulat olivat kasvaneet riittävästi. Lääkäri laski 12 potentiaalista rakkulaa, ja toivotaan vielä, että pienimmät ovat kehittyneet lisää. Perjantaina viimeinen Gonal-f annos laskettiin takaisin 150:n IU ja eilen lauantaina pistin Ovitrellen. Huomenna aamulla suuntaamme siis punktioon.

Kerroin kätilölle/IVF-hoitajalle, että laparoscopiassa saamani nukutuslääkkeet ja viimeisessä punktiossa saamani lääkkeet saivat minut aika sekaisin. Kokeilemme huomenna siis pelkällä kipulääkkeellä ilman rentouttavaa lääkettä. Toivottavasti pystyn olemaan riittävän rentona ilmankin, olo voisi olla parempi koko päivän.

Punktion jälkeen iltapäivällä menen vielä akupunktioon - punktioita ja neuloja koko päivän. 

Pitäkää minulle peukkuja, että saalis on hyvälaatuinen ja riittävän kokoinen.

I feel like an eggplant

(Lue koko teksti klikkaamalla se auki)

Toinen IVF etenee piikittelyjen ja ultrien vuorotellessa toisiaan. Kävin ultrassa maanantaina ja keskiviikkona ja huomenna minulla on vielä yksi lääkärikäynti. Lääkkeinähän minulla on ollut Anaztrazol Bluefish 1mg (2kpl KP 1-4), Gonal-F (150IU KP 2-10 & 225IU KP11-15), Cetrotide (1 kpl KP 7-15) ja jos huomenna viimein todetaan, että munarakkulat ovat riittävän isoja, niin lauantaina (KP 16) piikitän vielä Ovitrellen ja punktio olisi silloin maanantaina.

Alkujaan punktion piti olla jo keskiviikkona, mutta tänä maanantaina todettiin rakkuloiden olevan vielä liian pieniä ja Gonal-F annostusta nostettiin. Keskiviikkona ultraan mentäessä oletus oli, että annostuksen korottaminen olisi jo tehonnut ja huomenna olisi ollut punktio, mutta ei. Maha sen kuin kasvaa ja turpoaa, mutta en minä nyt tiedä mitkä siellä tilavuutta keräävät, mutta ei ne munarakkulat ainakaan. Milli päivässä ja vielä piti hakea yksi Gonal-F kynä lisää. Luojan kiitos lääkekatto on jo täynnä..

Eilen illalla ihailin profiiliani peilistä. Tai ihailin ja ihailin, mutta hyvänä pidin kuitenkin kuin siellä olisi ollut jo isompikin sikiö kasvamassa. Flunssa - tämän syksyn toinen - on sallinut kotoisan pyjamavaatetuksen enemmän tai vähemmän kokopäiväisenä, ja turvonnut maha kiittää kun vyötärön nostaa möllykän yläpuolelle aina rintojen alle asti. Kyllä siinä voisi tietämätön hämääntyä tilasta. Sitä minä vain ihmettelen, että miten tuo turvotus voi ulottua myös sivuille?!? Eikö riittäisi, että siinä olisi sellainen eteenpäin suuntautuva möllykkä, miksi sen pitää muodostaa tuohon sivuille oikein sellaiset komeat jenkkakahvat?

Oli miten oli, huomenna saan lisää tietoa - jälleen - ja toivottavasti maanantaina pääsemme punktioon. Siirto voi lääkärin mukaan sijoittua mihin tahansa keskiviikon ja perjantain välille. Olen tämän viikon ollut kokonaan sairaslomalla flunssan vuoksi ja ensi viikon sitten tuon takia - onneksi työnantaja on ollut ymmärtäväinen. Alkuviikolla olleen kovan kuumeen jälkeen on lämpö jälleen normaali ja kotosalla voi hiljakseen alkaa touhuamaan, yskän sallimissa rajoissa. Otan rennosti, luen ja katson telkkaria, sekä touhuilen pieniä sisustus - ja askartelutouhuja.

Liikkumaan on ollut kova hinku. Edellisen ja tämän jälkimmäisen flunssan välissä ehdin liikkumaan vajaan viikon verran - pitäisikin ne kirjata HeiaHeiaan. Nyt liikkeellelähtö siirtyy luultavasti ensi viikon loppupuolelle asti. Sellaista se nyt kuitenkin on. Ehdinpä tekemään noita muita asioita. TTC Unitedin ensimmäisen kuun haasteen "Kokeilen jotakin uutta" on kuitenkin toteutettu, en vain ole ehtinyt enkä jaksanut siitä kirjata "raporttia" tänne. Sen otan itselleni tehtäväksi joko viikonlopun tai ensi viikon aikana.

Seuraavan kuun TTC United haasteen voisin polkaista kuitenkin saman tien käyntiin:

Liikkuminen ei ole välineistä kiinni, mutta mikä auttaa sinua liikkumaan? Rakkaat kuluneet lenkkarit, uskollinen sykemittari vai jumppamatto, kerro/kuvaa jotakin omasta/omista parhaimmista liikuntavälineistäsi, jotka tekevät liikkumisesta mukavampaa. Vai onko jokin asia, josta olet haaveillut jo pitkään, mutta et ole raaskinut sellaista hankkia. Kerro ja jaa meille siis jotakin liikkumisen välineistäsi. Toteutustavan saat valita itse.

Sellaista siis minulle tällä kertaa, liikkumisen iloa sateista huolimatta teille, jotka siihen pystyvät ja kynttilöiden lämpöä ja suklaata meille, jotka sohvan pohjalla tällä hetkellä köllöttävät!

Paikoillanne, valmiit

Nyt se taas lähtee. Menkat alkoivat hiljalleen eilen ja toden teolla tänään. Tänään alkaa myös tablettilääkitys (muistaakseni nimeltään Anastrozol 1mg) ja huomenna Gonal-F piikitys 150IU. Ensi viikolle on varattu vielä yksi akupunkiokäynti ja ultrassa follien kehittymisen käyn tarkastuttamassa keskiviikkona. Keskiviikkona varaan vielä lisää akupunktiokäyntejä, kun tiedän lisää hoitojen aikataulusta.

En tiedä, onko kiinalaissta lääketieteestä hyötyä itse hoitoihin. Kuitenkin joka kerta, kun lähden hoidosta, hymyilen. Olen hyvin tyytyväinen päätöksestäni lähteä hakemaan tukea perinteisten länsimaisten hoitojen ulkopuolelta. Akupunktio ei satu kuin joskus vähän kun piikkiä laitetaan, se välillä kihelmöi ja välillä ei tunnu miltään. Moksaus, jossa akupunkiotpisteitä lämmitetään tuntuu suurimman osan aikaa ihanalta. Välillä, kun jokin herkässä paikassa oleva piste kuumenee, tuntuu poltetta, mutta muuten se tuntuu todella mukavalta.

Olen päässyt myös liikkumisen makuun taas flunssan jälkeen. Kävin toissapäivänä pelaamassa sählyä ja eilen tanssimassa. Tuntui todella hyvälle päästä taas liikkeelle. Viikonloppuna pyrin käymään myös uimassa. Viimeisesta uinnista on jo puolitoista viikkoa ja minulla on melkein vieroitusoireita. Ihanaa on päästä taas altaaseen.

Miehelläni on työntäyteisen jakson keskellä harvinainen viikonloppuvapaa. Suunnittelimme hieman, että käymme ulkona syömässä. Ihanaa on lähteä treffeille. Olla vaan yhdessä ja viettää mukava ilta. On toki mahdollista, että hän on aivan väsynyt tänään. Mutta ilta se on huomennakin.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Lokakuu

Näin on taas kuukausi vaihtunut. Lokakuu on alkanut ja minun mielestäni vuoden pimeimmät ja ikävimmät kuukaudet ovat täällä.

Löysin eilen paikan kahdelle Ikeasta hankkimalleni pöytälampulle. Näin syksyllä valoa kaipaa ja sitä yrittää tuoda jokaiseen nurkkaan keinolla millä hyvänsä. Ei ne lamput paljoa valaise, mutta tuovat silti kotoisuutta ja lämpöä meidän pirttiin.

Syksyn ensimmäinen flunssa alkaa hiljalleen helpottamaan. Vielä en ole päässyt liikkumaan, mutta tänään tai huomenna lähden yrittämään. Viikon liikuntatauko tuli todella harmittavaan saumaan - olin juuri päässyt niin hyvin liikkumisen makuun ja nyt joutuu aloittamaan taas enemmän tai vähemmän alusta. En anna sen kuitenkaan lannistaa, lähden hiljakseen liikkeelle tänään tai viimeistään huomenna ja hidastan jos on tarvis, toista flunssaa en halua sairastaa ihan heti. Kyllä minä vauhtiin uudelleen pääsen.

Aika on taas hidastanut tahtiaan. Olen odottanut kuukautisia alkavaksi jo monta päivää ja jokainen vessassa käynti alkaa housuihin vilkaisemalla. Eilen oli jo pakko tarkistaa, että mitä kiertopäivää eletään ja totesin turhaan odotelleeni, eilen oli vasta kp 26 ja kuukautiset voivat alkaa pahimmassa tapauksessa vasta loppuviikosta. Oikeastaan on siis ihan hyvä, että olin viime viikon pois töistä, töitä on nyt riittämiin ja ehkä aikakin taas lähtee niiden mukana uudelleen tehokkaammin liikkumaan.

Torstaina minulla ei myös seuraava käynti akupunktioon. Emme ole varanneet aikoja kovin pitkälle tulevaisuuteen, koska hoidon aikataulu ei ole vielä varmistunut, mutta toivottavasti torstaihin mennessä olen jo viisaampi. Hoidon aikataulu varmistuu, kun soitan klinikalle kuukautisten alettua.

Miehelle se, että kuukautiset eivät ole vielä alkaneet oli hyvä uutinen. Hänellä on vielä parin viikon ajan todella kiireistä töistä, mutta sen jälkeen helpottaa, jolloin hänen on huomattavasti helpompaa järjestää vapaita töistä. Hyvä niin, vaikka minun puolestani sillä ei sinänsä olisi ollut mitään väliä. Asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen.

Uusi sivun ulkoasu ei ole saanut hirvittävän suurta suosiota. Annan sivun kuitenkin olla tällainen pari viikkoa ja  päätän sen jälkeen miten haluan sen pyörittää vai jätänkö sen tällaiseksi. Kokeilen. Makustelen. Ehkä olen vain "sucker for lost causes".. Töissäkin olen vienyt epäsuosittua asiaa eteenpäin jo pari vuotta. Kyllä se siitä.

Lokakuu. Tuo meille jotakin uutta ja kaunista pimeyden sijaan.