Nukuin

pitkään tänä aamuna. Olisi niin ihanaa, jos ei voisi tehdä niin.

Tavoite saavutettu

Tänä aamuna, omaksi suureksi hämmästyksekseni, olen saavuttanut lääkärin asettaman tavoitteen painon pudotuksesta. Luulin, että tulevalla viikolla joudun tsemppaamaan itseni koviin ponnistuksiin, jotta tavoitteeseen pääsen, mutta tämä olikin tapahtunut suorastaan itsestään. En ole omasta mielestäni tehnyt mitään erikoista, jotta paino tippuisi, mutta niin vaan kävi. Hyvä niin!

Punnaan itseni Wiin balance boardilla. Fitness -pelissä minulla on painokäyrä jo yli kolmen vuoden ajalta. Painoin viimeksi näin vähän suurinpiirtein 2 vuotta sitten. Helmikuussa 2010 vietettyjen häiden jälkeen paino pikkuhiljaa alkoi taas nousta ja suurinpiirtein kevään ja kesän 2010 aikana olen ylittänyt 65 kilon rajapyykin. Tänä aamuna paino näytti siis 63,8 kiloa ja BMI laski alle 27:n. Ihannepainoon on edelleen matkaa vajaat 6 kiloa, mutta toivon vaan, että en sitä saavuta tänä vuonna. Nyt, kun olen laihduttanut, olisi mielestäni jo erinomainen aika ~15 kilon "lihomiselle".

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Tästä se lähtee

eli pääsen aloittamaan IVF-hoidot tähän kiertoon. Toki, minulla on omituisia kipuja ja ylimääräistä vuotoa, joten hoitaja suositteli tekemään raskaustestin. Tulos tuskin on kummoinen, mutta tehdään se nyt kuitenkin.

Ensimmäinen aika on puolentoista viikon päästä, ja sinä päivän aloitan sitten sumuttelut. Nyt varattiin 4 aikaa, joista 1 on labrakäynti.

Hui.

Taas

muistin miksi en niin enää käy FB:ssä. 4. ja 5. statuspäivitys oli ultrakuva. Ja vielä eri ihmisten. Onko ihan pakko, onko?

Perään nopea tilannepäivitys nopean avautumisen perään.. Clomien jälkeen kuukautiset ovat alkaneet minulle luonnottoman pitkällä tiputteluvuodolla, tällä kertaa tiputtelu alkoi keskiviikkona ja menkat virallisesti ehkä tiistaina. Ei minulle ennen ole tuollaista. Toisekseen ne kivut olivat jotakin ihan hirveää. Heräsin niihin jo tiistaiyönä, uni ei silmään tullut enää puoli neljän jälkeen. Lähdin parin särkylääkkeen voimin töihin, mutta yhdeltätoista aivan yhtäkkiä, kivut yltyivät niin, että en jaloillani pysynyt. Otin lisää särkylääkettä, kävin makaamassa puupenkillä, mutta puolituntia myöhemmin päätin työpäivänä juuri päättyneeksi. Ajoin kotiin ja vasta kahden jälkeen alkoi tuntumaan siltä, että voin varovasti liikkua ja vaihtaa asentoa. Senkin jälkeen kipuja on ollut useina päivinä sekä munasarjojen että kohdun tietämillä. Toivon, toivon todella, että Clomien jälkimainingeissa nämä ylimääräiset vuodot ja kivut eivät ole tulleet jäädäkseen.

Soitin Naistenklinikalle viime viikon alussa. Sieltä sanottiin tilanteen näyttävän ihan hyvältä meidän hoitomme aloittamisen suhteen, mutta mitään varmaa ei hoitaja voinut vielä sanoa. Luulen, että aikaisempi huolestuneisuuteni oli täysin tarpeetonta. Lääkäri hoitaa aikataulutusta ja toivottavasti tämän viikon lopulla tai ensi viikon alussa saamme lisää tietoa hoidon aloittamisesta. Sitä odotellessa siis.

Projektin päätös

Nyt on sen aika, Kevyt -projektin loppulausunnon ja kiitossanojen.

*Tämä teksti on lojunut jo yli viikon melkein valmiina, mutta en ole ehtinyt enkä jaksanut sitä käydä viimeistelemässä. Pahoittelen sitä suuresti! Lyhyenä selityksenä annan elämäni kivuliaimmat menkat, jotka lähes veivät jalat alta ja ajoivat minut töistä kotiin kesken päivän sekä huomattava työkuorma ja siitä aiheutunut tietokoneallergia, joka on estänyt koneella käymisen myös iltaisin kotona. Pääsiäisvapaa tuli enemmän kuin tarpeeseen.*

Projektiin lähti mukaan 15 osallistujaa sekä allekirjoittanut. Kolmen kuukauden keventelyn aikana blogeissa on ollut luettavissa herkullisia reseptejä ja kevennysvinkkejä, Junnan ehdottama hyvän olon viikko ja mitä siitä seurasikaan, paljon tsemppaamista ja tukea, hyviä uutisia ja muutama surullinen takaisku sekä muita haasteita joko yrittämiseen, hoitoihin, sairastumisiin tai elämään liittyen.

Muistellessani mennyttä kolmea kuukautta päällimmäisenä mieleeni tulee kuitenkin se tuki ja kannustus, joka ryhmän sisällä oli. Toisten hyvistä laihdutustuloksista iloittiin ja vastoinkäymisten hetkillä kannustettiin jatkamaan. Välillä itselläkin meinasi jo unohtua koko projektin alkusanat: lisätä omaa hyvää oloa ja sitä kautta parantaa myös raskautumisen mahdollisuuksia. Onneksi ryhmässä oli jäseniä, jotka muistuttivat myös siitä.

Itselläni on paljon parempi olo, kuin oli joulun aikaan. Kolme ja puoli kuukautta sitten olo oli turpea ja tukala, vaatteet ahdistivat ja peilistä tuijotti itseensä tyytymätön henkilö. Painoa minulla tippui vuoden alusta 3,9 kiloa ja  tavoitteeseeni on vielä 0,6 kiloa. Jatkan siis vielä, ainakin siihen asti, kunnes tavoitteeni saavutan. Iloisin itseni kohdalla olen siitä, että liikuntaa olen harrastunut hyvin aktiivisesti ja säännöllisesti, ja tuntuu että innostus liikkumista kohtaan on löytynyt taas. Olen todella tyytyväinen projektiin ja kiitän teitä kaikkia, jotka siihen osallistuivat!

Projektin aikana ryhmän kokonaispudotus on yhden ihmisen verran. Painoa tippui 54,2 kiloa! Tulos on hurjan hyvä näin kiloihinkin muutettuna ja kilopossu on hyvin tyytyväinen kasvamiseensa aikuiseksi oman arvonsa tuntevaksi siaksi.

Monilla ryhmässä projekti jatkuu vielä omilla tahoillaan ja osa oli myös kiinnostunut osallistumaan toiseen vastaavaan projektiin, jos joku sellaisen aloittaisi.


Haluan kiittää lämpimästi kaikkia osallistujia ja toivottaa oikein hyvää jatkoa niin keventelyyn, hyvään oloon ja raskautumisiin kuin jo alkaneisiin raskauksiinkin. Ilman teitä projekti ei olisi onnistunut!