Ovulation, where art thou?

Tänään on kp 16. Ovulaatiota on tikuteltu ja lämpöjä on mittailtu, mutta ovista ei näy niiden mukaan. Lämmöt heittelee edelleen, mutta jos nyt niistä voi mitään päätellä, niin sen, että ovista ei vielä ole tapahtunut. Johtofolli oli 18mm perjantaina, joten eikö luulisi, että kohta alkaisi tapahtumaan? Jos ymmärsin oikein, Clomifeneilla on tarkoitus parantaa ovulaatiota. Luulin myös, että ovis tapahtuisi mahdollisesti jo aiemmin kierrossa lääkkeen vaikutuksesta. Clomista ei tullut sivuoireita, onkohan annostus minulla vaan liian pieni? Lääkäri oli hieman pettynyt perjantaina follien kokoon, mutta ainakaan ei ollut liikaa folleja kehittyneenä. Tällä annostuksella jatketaan joka tapauksessa joulukuulle asti, kunnes meillä on ensimmäinen lääkäriaika Naistenklinikalle itsenäisyyspäivän aattona. Siellä saadaan varmasti lisää tietoa asiasta. Tulevana perjantaina ja maanantaina käyn taas progesteroniverikokeissa. Edellisten kerran tuloksista ei voinut päätellä oikein mitään, koska ensimmäisen tulos oli hieman alakanttiin ja toisen tulokset hukkuivat.

Jotenkin minulla on kuitenkin sellainen olo, että tänään tikkuun tulee kaksi viivaa. Toivotaan!

Uudella ilmeellä

Vaihtelu virkistää, joten päätin vähän muokkailla blogin ulkoasua ja asetteluja. Vastatkaahan kyselyyn oikealla: onko muutos onnistunut vai ei. Muokkailuja ilmeeseen on tehty myös meidän kotona, kuten alta voitte lukea.

Perjantaina oli jonkin sortin masennuspäivä, mutta jo eilen oli turhat masennukset hävinneet ja kunnon toimintapäivä. Aamulla vahasin aluksi meidän ruokapöydän, ja kun mies heräsi, maalasimme vielä yhden kerroksen viimeiseen yläkerran huoneista. Aiemmin olemme tapetoineet jo oman makkarimme ja työhuoneena toimivan huoneen. Sain viimein päätettyä viimeisen huoneen värityksen - siis sen, joka vielä tunnetaan minun huoneenani tai ompeluhuoneen nimellä, mutta joka tulevaisuudessa on toivottavasti vauvan huone. Väreiksi valitsimme Tikkurilan Kaunis Koti värilastun 41.

Kuva: http://www.tikkurila.fi/

Värivalinta on tehty niin, että se miellyttää minua jo nyt, mutta sopii myös mahdollisen vauvan huoneeksi. Hieman aluksi hirvitti, kuinka eri värimaailmat huoneiden välillä yhteen sopivat, mutta lopputulos on onnistunut. Vaikka kaikissa yläkerran huoneissa on voimakkaat ja erilaiset värit, on lopputulos kuitenkin rauhallinen. Pelkäsin sateenkaarenvärimaailmaa ja levotonta fiilistä. Ihan turhaan. Yläkerran aulaan ja portaikkoon ja sitä myötä alakerran olohuoneeseen ja keittiöön tulee vaaleampi värimaailma. Toiset pitävät valkoisesta, mutta meille ja meidän kotiin värit kuuluvat. Aiemmat maalarinvalkoiset seinät eivät tehneet meidän kotia kotoisaksi. 

Värien valintaa on todella paljon helpottanut nuo Kaunis Koti värilastut. Suosittelen! Työhuoneeseen valinnan teki mies, ja melko rohkea valinta se olikin. Meidän vanhojen tavaroiden ja uuden sohvan, sohvatyynyjen ja verhojen yhdistelmä ja lopputulos on todella onnistunut. 

Monta vuotta asuimme vanhojen huonekalujen keskellä. Asuimme väliaikaisissa asunnoissa ja en kokenut järkeväksi hankkia uusia verhoja tai muutenkaan sisustaa oikein yhtäkään väliaikaisista asunnoistamme ainakaan uudella tavaralla. Edellinen asunto, jonka remontin vuokraemäntämme ystävällisesti maksoi, oli ensimmäinen asunto, joka näytti meidän asunnoltamme. Kun saimme vapaat kädet tapettien ja maalien valintaan, oli todella helppoa kokeilla erilaista. Oli selvää, että voimakkaat värit sopivat meille. Kun remontointiin ei mennyt rahaa, hankimme paljon uusia huonekaluja, tauluja ja tekstiileitä, joilla viimein saimme kodikkuutta parannettua. Toisaalta tilannetta helpotti ja ajoi eteenpäin se, että vanha kotimme oli sijainnut muualla Suomessa, sieltä ei kaikkea vanhaa roinaa kannattanut kuljettaa mukanaan. Olimme siis tehneet kunnollisen inventaarion ja laittaneet kierrätykseen paljon vanhoja huonekaluja ja muuta tavaraa. Oli pakko siis hankkia uutta. (Voi harmi!)

Edellinen vuokra-asunto oli kooltaan pienempi kuin tämä uusi ja meidän ensimmäinen oma asuntomme. Olemme edenneet sisustamisessa ja remontoimisessa rauhallisesti ja harkiten, mikäänhän ei virallisesti ollut vialla asunnossa. Olemme makustelleet erilaisia vaihtoehtoja, ja nyt en malttaisi odottaa, että saamme kaiken valmiiksi. Tiedän jo melko hyvin, miltä kotimme tulee lopuksi näyttämään, mutta aikaa ja rahaakaan ei ole loputtomiin. Omana tavoitteenani minulla on, että jouluksi meillä on uusi väritys alakerrassa. Kylkyhuoneet jääköön ensi vuoden puolelle. Ellei nyt innostuta alakerran vessaa päivittämään. Joka tapauksessa, uudet värit ovat minua piristäneet ja saaneet asuntoomme kodin tuntua. Tämä on oikeasti meidän! 

Kun mies yövuoron jälkeen heräilee, alan roudaamaan huoneeseeni huonekaluja ja mallaamaan tauluja seinille. Maalasin muutaman taulunkehyksen tyyliin sopivalla tehostevärillä. Kehykset olivat niin kovin haalistuneet erivärisiksi, että uusi maalipinta oli kyllä paikallaan. Mies intoili etukäteen, että miksi sinä nyt tuollain, kun uudet kehykset maksaa saman verran kuin tuo maalipurkki? Pidin pääni ja kyllä se mieskin nyt on kehunut, että hyvä päätös oli. Meillä on huoneeseen juurikin sopiva vanha lamppu, joka sinne pitäisi laittaa, mutta sen saa laittaa mies. Minua sähkötyöt aina vähän hirvittää. Pari tuntia pitänee kuitenkin vielä odotella, sitten voin alkaa touhuamaan. 

Eilen maalaamisen (ja suihkun) jälkeen kävin kaupoilla, yritin löytää jotakin kivaa uusittuun huoneeseen, mutta yllätyksekseni en löytänyt oikein mitään. Ihan kivaa oli kierrellä kauppoja yksin, kun mies jäi kotiin lepäilemään, mutta lopputulos oli ohuenlainen. Ehkä seuraavalla kerralla. Ruokakaupasta ostin kuitenkin hyvät pasta-ainekset ja hieman punaviiniä Alkosta. Viinivalinta oli myös erittäin hyvä, juuri sellainen pehmeän täyteläinen, jota kaipasin. Miehen lähdettyä töihin, siemailin Baby Bush -viiniäni ja herkuttelin juustolla ja viinirypäleillä. 

Iltaani vielä piristi - ja myös säikäytti - kymmeneltä kuulunut koputus oveeni. Mietin jo, että avaanko ollenkaan, mutta nopea vilkaisu ikkunasta paljasti oven takaa kaksi nuorta tyttöä. Meni ihmeissäni avaamaan, ja totesin, että minua ollaan jekuttamassa! Karkki tai kepponen -tilanne oli uusi minullekin, mutta handlasin tilanteen helposti: naamansa sotkeneet virnuilevat tytöt saivat matkaansa 85% tummaa suklaata ja minun terassi säästyi kananmuna kuorrutukselta. Ihan hauska juttu!

Kaiken kaikkiaan, fiilis on tällä hetkellä erittäin hyvä. Ehkä pieni alamaissa oleminen perjantaina tarvittiin, jotta viikonlopusta tuli onnistunut, mene ja tiedä. Tällaisia kuitenkin lisää!

Herkkänä

Kävin follikkeliultrassa naistentautien poliklinikalla. Odotin aikaani lääkärin huoneen ulkopuolella, vieressäni nuori pariskunta odotti itkevän käärönsä kanssa myös aikaansa. Minä istuin yksin. Perhe kutsuttiin sisälle, katsoin kuinka nainen käveli ohitseni huoneeseen ja mies seurasi kantokoppaa kantaen perässä. En voinut olla vilkaisematta koppaan, pieni punakasvoinen vauva makasi siinä. Ovi sulkeutui ja jäin käytävään yksin. Silmissä sumeni.

Meni jonkin aikaa, rauhoituin, perhe tuli huoneesta ja siirtyi käytävän päähän pöytään odottamaan. Hoitajia meni ohi, onnitteli iloisesti perhettä, ihasteli pienokaista. Kävelivat sen jälkeen ohitseni, kehuivat, kuinka suloinen vauva. Minä katsoin hoitajia pitkällä katseella, hölmöä eikö?

Hoitaja kutsui minut sisälle, tuttu lääkäri tervehtii. Keskusteltiin hetken ja ohjasi sängylle, ultrasi. Kaikki kasvaa hitaasti, follikkelit ja limakalvo, kaikki voisi aina olla paremmin. Miksei koskaan sanota, että ompas kauniita ja isoja möllykköjä ja sellainen hillolimakalvo, että siihen tarraa mikä tahansa kiinni?
 

Kuva: http://www.righteousmonster.com/

Sairaanhoitaja antaa ajat keltarauhasverikokeisiin tietyille kiertopäiville, ja mielessäni totean, että toinen menee erittäin tärkeän palaverin kanssa päällekkäin. Se täytyy siirtää. Pääsen töihin ja soitan kollegalle palaverin siirtämisestä, kerron syyn ja pokka pettää. Kollega on ymmärtäväinen - pidän häntä ystävänä, en muuten olisi kertonut. Hän tsemppaa, sanoo vain, että asiat tärkeysjärjestykseen.

Tänään on tällainen päivä, ehkä taas huomenna olen pirteämpi.

Testing, testing 1-2-3

Olen nyt aamulämpöja mittaillut ja en tiedä teenkö jotakin väärin, vai onko tuo vaan jotakin salatiedettä. Aluksi oli niin tasaista, mutta nyt lämmöt heittelee ihan miten sattuu. Mittauksen olen tehnyt joka aamu kuuden ja seitsemän välillä nopealla digimittarilla suusta makuulla vielä ollessani. Tuon kanssa on varmasti niin, että täytyy testailla useamman kuukauden ajan, jotta voi tehdä siitä minkäänlaisia johtopäätöksiä. Katsellaan..

Eilen aloitin myös oviksen tikuttamisen. Onko kaikki ovistestit sellaisia, että niitä ei saa ottaa aamun ensimmäisesta virtsasta? Minä olin jotenkin orientoitunut siihen, että aamulla ekana testaan, niin kuin olen raskaustestitkin tehnyt, ja siitä se päivä sitten lähtee käyntiin. Eilen aamulla sitten silmät sihrussa tavasin testin ohjeita ja totesin, että aamunäyte ei käy. Kaksi tuntia pitää olla juomatta ja tulos näkyy vasta 10min päästä. Ja minä kun juon yleensä töissä vihreää teetä pitkin päivää, silloin kun siltä tuntuu. Ja nyt pitäisi töiden ohessa miettiä sitä, ettei ole juonut, jotta voi jossakin vaiheessa luikahtaa testaamaan ja saada tulokset luettua jossakin ilman, että herättää kysymysmerkkejä. Tai sitten heti töiden jälkeen, kun pääsee kotiin. Kuinka te olette ovista testailleet?

Perjantai

Tänään on neljäs päivä, kun olen ottanut Clomifeneja. Taitaa minulla olla rautainen vatsa - tai jotain muuta sellaista - koska mitään oireita lääkkeeseen liittyen en ole havainnut. Huomenna nappaan vielä viimeisen, joten voihan niistä jotakin kivaa ja näppärää oloa vielä tulla. Olen antanut itseni ymmärtää, että joillakin oireet ovat jatkuneen jopa kierron loppuun asti. Toivottavasti lääkkeessä on kuitenkin potkua niin, että siitä saataisiin tarvittava lisäbuusti yritykseen.

Mielenkiintoisena uutena juttuna olen Clomien myötä alkanut mittaamaan oman aamulämpöni. Tässä tämän viikon saldo, tasaista on ollut tähän asti:

Lämpöjen mittaaminen - tasaisesta tuloksesta huolimatta - on jollakin lailla ollut silti mielenkiintoista. Tutkimusmatka siihen, kuinka oma kroppa toimii. Excel-taulukot ja kuvaajat näista lämmöistä oli tietysti heti väännettävä.  Jos vain mielenkiinto jatkuu, voisin tähän samaan grafiikkaan sitten laittaa kaikki kierrot. Saisi ikäänkuin vertaílukohtaa jos yritys vielä pitkäänkin jatkuu. Pienestä se riemu on vaan haettava! ;)

Keskiviikkona minulle tuli ikävä syysflunssa. Nenä on kolmatta päivää tukossa ja aivastuttaa, ja nyt on jo kurkkukin karhea. Kuumetta ei ole nostanut, joten töissä olen ollut nämä kolme päivää ihan normaalisti. Työviikko olikin hyvin kiireinen, palaverista toiseen ja tekemättömien töiden pino pöydällä on kasvanut. Palavereiden välissä sain onneksi joitakin tärkeimpiä juttuja tehtyä. Onneksi viikonloppu on edessä ja on pari päivää aikaa rentoutua ja ladata akkuja. Ensi viikolla on paremmin aikaa, josko saisin silloin jokusen pinon vähän matalammaksi.

Tänään haluaisin hakea vuokralle jonkin hyvän elokuvan. Vaikka kuumetta ei olekaan, niin mihinkään ylimääräiseen ei riitä energia. Elokuva, sohvan nurkka ja kainalo on se, mitä tänään kaipaisin. Flunssa paranisi varmasti jo sillä. Huomenna ja ylihuomenna olisi kivaa tehdä jotakin miehen kanssa yhdessä, on vaan katsottava olon mukaan mitä sitä sitten jaksaisi. Joka tapauksessa nyt on hyvä mieli; viikonloppu on alkanut ja on aikaa itselle ja olemiselle!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Uusi yritys ja projekteista

Menkat tekivät tuloaan jo lauantaina, mutta kunnolla alkoi vuoto eilen. Hyvä juttu oli, että kierto ei venynyt kovin pitkäksi tällä kertaa eli edellinen kierto kesti vain 27 päivää.

Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, haamua ei halloweeniksi täällä suunnalla tulla saamaan. Lähden siis mielelläni mukaan uuteen projektiin jackpottia hakemaan. Projektit antavat kuitenkin mukavaa vertaistukea ja toisaalta jotakin "rakennetta" ja rytmitystä (kuukausirytmin lisäksi) tähän yrittämiseen. En tiedä osaanko selittää tätä niin kuin haluaisin. Halloween projektin aikanakin on tuntunut, että hengenheimolaisia täällä selkeästi on ja vaikka kuinka paljon. Toisaalta aion myös seurailla tämän projektin aikana onnistuneiden elämää ja raskauksien edistymistä vaikka en ehkä kommentoikaan niitä blogeja jatkossa niin paljon kuin aiemmin ennen kuin minulla itselläni on jotakin omakohtaista kokemusta niistä tunteista ja kokemuksista joita raskauden aikana kokee.

Kategoriointi on herättänyt paljon keskustelua Lunan blogissa. Luen itseni kuulumaan ainakin kategorioihin yli kolmekymppiset, virallisesti lapsettomat, endometrioosiset ja hoitojensa alkutaipaleella olevat. Olen kokenut jotakin tunteita, joita lapsettomuuteen ja yrittämiseen yleensä liitetään, mutta olen melko varma, että yrittäminen herättää myös paljon toisistaan eroavia tunteita eri ihmisillä. Luultavasti tätä lukevat voivat kuulua tai olla kuulumatta yhteen tai useampaan kategoriaan edellä mainituista. Kategorioihin kuuluminen ei tuo itsessään mitään lisäarvoa jos muuten tuntee sielujen sympatiaa ja kokee samoja tunteita kategorioista riippumatta. On itsestään selvää, että on todennäköisempää kokea yhteenkuuluvuutta henkilöiden kanssa, jotka ovat lähellä omaa tilannetta jollakin tavalla. Toisaalta blogistaniassa on paljon henkilöitä, jotka eivät kuulu noihin minun kategorioihini ja silti olen saanut heiltä paljon tukea ja toivottavasti olen sitä myös itse osannut antaa. Kaiken kaikkiaan pointtini on, että toivottavasti saamme projektin aikaiseksi ja katseeni suuntaan takaisin Lunaan: ollaanks kavereita, jookos? Toivottavasti et keskustelusta harmistunut niin, että Täpinää Talveen -projekti ei toteutuisikaan. Löysin sinulle nimittäin aika kivoja logo / projektinappi vaihtoehtojakin sivulta: http://www.graphicsupersite.com/comments/index.php?id=Seasons. En toki halua sinua painostaa, jos jo ihan täysin meni fiilis. Projektin vetäminen on joka tapauksessa täysin sinun päätöksesi. Minusta vaan tuntui, että olit siihen aluksi niin innoissasi, että harkitse kuitenkin vähän vielä.

Projekteista ja kategorioinnista takaisin alkuperäiseen aiheeseen. Huomenna aamulla menen kiertopäivänä 3, 4 tai 5 otettavaan hormonikartoitukseen Naistenklinikkaa varten. Samalla annan näytteen virtsatietulehduksen jälkiseurantaa varten. Näytteiden antamisen jälkeen voinkin aloittaa ensimmäisen lääkekuurini hedelmällisyyden parantamiseen liittyen eli aloitan Clomifen kuurin yhdellä napillä päivässä. Jää nähtäväksi millaisia sivuoireita siitä seuraa. Millaisia teillä muilla on ollut? Ajattelin nyt sitten myös tikutella ovista, mutta olen miettinyt lämpöjen mittaamista myös, saako siitä jotakin lisäarvoa vai lisääkö se vain stressiä? Millaisia kokemuksia teillä on? 

Puoli vuotta

11. päivä lokakuuta saapui lähetteemme Naistenklinikalle. Tästä alkaa laskenta hoitotakuun sisällä tehtävään ensimmäiseen hoitoon, joka meidän kohdallamme on IVF eli koeputkihedelmöityshoito - ainakin näillä näkymin.

Joulukuun alkuun saimme ajan lääkärille ja sitä ennen minun pitää vielä käydä kierron 3, 4 tai 5s päivä verikokeessa, josta tehdään hormonikartoitus. Verikokeessa voin käydä paikallisesti. Tulevan kierron 3-7 päivä olen jo Clomifen kuurilla, joten verikoe täytyy yrittää antaa ennen kuin aloitan kuurin. Tänään on KP 26, joten ideaalitilanne olisi, että menkat alkaisivat maanantaina tai ihan viimeistään keskiviikkona. Muuten KP 3 menee viikonlopulle ja labrat on kiinni. Toivotaan.

Kun sairaanhoitaja soitti minulle Naistenklinikalta ja sanoi hoitotakuuajan alkaneen, minulle tuli ihanan rauhallinen olo. Puoli vuotta voimme yrittää luomuna ja jos ei onnistu, saamme mahdollisuuden onnistua hoitojen kautta. Ensimmäinen IVF olisi siis viimeistään huhtikuussa. Välissä on ensin joulu ja meidän kummankin syntymäpäivät, sen jälkeen alkaa kunnon pakkaset ja kauppojen alennusmyynnit. Ulkoilut kipakassa pakkasessa ja keväthangilla. Auringon alkaessa lämmittämään lähenee myös hoito. Jokainen hetki tuo sitä ajankohtaa lähemmäksi. Puoli vuotta on lyhyt aika.


Kuva: http://www.wallpaperez.org/



Omituista elämää ja valitusta

Sain eilen aamuna syötyä antibioottikuurin viimeisen pillerin virtsatietulehdukseen. Iltapäivällä lääkäri soittaa: teiltä otettiin viime viikon tiistaina näyte ja sitä on nyt analysoitu. Totesimme viljelyn perusteella, että antibiootti jota olet syönyt, ei tehoa tähän bakteeriin. Pitäisi syödä varuulta toinen kuuri. Laitan sinulle reseptin apteekkiin, uusi kuuri kestää viisi päivää. Kannattaa syödä vielä toinen hiivatulehduslääke myös, kun sen vaikutus kestää aina viikon. Aha.

Kuva: mtv3.fi/helmi

Oireet alkoivat kyllä hävitä saman tien, kun aloitin edellisen kuurin, joten plasebo vaikutuksellako tässä nyt on edetty..? Edellisellä viikolla jo korvensi niin paljon ja vatsakin on ollut ihan sekaisin, joten nyt ei muuta kuin tuulta päin ja uutta nappia kitaan. Haen lääkkeet siis huomenna. Jippii!

Olenhan minä tyytyväinen siitä, että huolehtivat minusta ja ottivat vielä yhteyttä, kun viljely kerran tällaiset tulokset antoi. Olisivat vaan coineet sen tehdä pikkaisen aiemmin. Kauanko mokoman näytteen viljelyssä voi kestää. Halusin lääkkeet heti, jotta tulehdus ei leviä munuaisiin, kuten minulla on pari kertaa käynyt, joten en saanutkaan tuloksia seuraavana päivänä. Ensimmäisen reseptin kirjoittanut lääkäri lupasi kyllä, että minulle ilmoitetaan jos lääke ei tehoa siihen bakteeriin. Oletin vain - tyhmä minä - että se todella olisi tapahtunut jo seuraavan päivänä. Mutta se siitä. Josko nämä lääkkeet jättäisivät mahani rauhaan.

Jos aiemmin on ollut miehellä halut kadoksissa, niin nyt ne on minulla. Eikä kyllä se mieskään ole lähestymisiä tehnyt. Ja ehkä on ihan hyvä vaan rauhassa nyt parannella itsensä kaiken maailman pöpöistä ensin. Tämä on siis selkeästi välikierto, peittoja ei ole heiluteltu, joten raskaana voin olla vain, jos edellisessä kierrossa olisin raskautunut. Eli viime kuun negatiivinen testitulos olisikin ollut valheellinen ja minulla olisi ollut lisäksi valemenkat. Possibility: Slim to none.. Ja silti sitä on hieman ihmeissään kuulostellut kroppaansa, ja kuvitellut kaiken maailman oireita.. Kuinka hölmö sitä täytyy olla??? Oireita, kuviteltuja tai tosia, minulla on siis ollut: todella arat rinnat ja jo monta päivää, tuntemuksia ja vihlaisuja alavatsassa (voisiko olla leikkauksen jäljiltä, voisiko?), tihentynyt virtsaamistarve (daa, tulehdus), himot herkkuihin (ja tämä onkin minulla niin harvinaista), paleleminen (olisiko kelillä osuutta asiaan?) ja tukkoinen nenä (flunssaa ei juuri taida olla liikenteessä?).

I rest my case.

Maanantai ja pirteää punaista

Viikonloppu on taas takana.

Perjantaina illalla oli tarkoitus lähteä miehen kanssa pyörähtämään tunnelmallisessa kaupunkikuppilassa, mutta sade esti pyöräilyn, joten rentouduimme kotona pelaillen ja alkoholi juomia siemaillen. Pari hyvää siideriä varasin kaupasta, mutta eipä sitä sitten tullut kuin yksi herkuteltua. Kaappiin jäi vielä pari, jotka voi sitten ensi viikonlopun tyttöjen viikonlopun puitteissa juoda pois.

Lauantaina vietin oikein mukavan päivän, aloittaen parturilla ja jatkamalla shoppailuihin. Parturissa tukkaan saatiin ajankohtaan sopivaa uutta väritystä ja pirteämpi ja ryhdikkäämpi malli. Me very happy! :) Shoppailemaan lähdimme ystäväni ja hänen valloittavan hieman vaille kaksivuotiaan tyttönsä kanssa, jonka mielestä aika moni asia oli ihan "Vau!" Pääasiallinen käyntikohteemme oli askarteluliike, josta matkaan lähtikin taas luvattoman iso saalis. Ihan vaan jotakin pientä lähtee hakemaan ja vähän jotakin enemmän lähtee matkaan. Ihana paikka! Matkaa jatkoimme edelleen joihinkin vaate- ja kenkäliikkeisiin, mutta pahin shoppailun "terä" oli kulutettu jo askarteluliikkeeseen, joten niistä ei lähtenytkään juuri mitään meidän kummankaan matkaan.

Ihania kenkiä olisin löytänyt (yllätys!), mutta mikä siinä on, että en millään raatsisi käyttää 120-150€ talvikenkiin? Onko teidän mielestänne kenkien hinnat jo aivan liian korkeat? Joka syksy päätän, että nyt tänä vuonna hankin jotkin superlaadukkaat nahkakengät ja joka vuosi hankin kuitenkin alle satasen kengät - jotka nekään eivät ole kovin halvat - jotka näyttävät keväällä jo ihan hirveiltä. (Olen laiskan puoleinen kenkiäni myös huoltamaan, viime aikoina olen yrittänyt tsempata sen suhteen.) Pieni jalan kokoni ja saappaita hankkiessa muhkea (lue lihaksikas..) pohkeeni tuo oman haasteensa kuvioon. Pitäisi hankkia muutamat todella laadukkaat kengät ja lopsotella vanhoilla tai kumppareilla sitten sohjokeleillä ja sateella. Koskaan ei kuitenkaan tunnu siltä, että minulla olisi varaa niihin todella laadukkaisiin ja tottakai todella hyvän näköisiin talvikenkiin. Ja avautumistani on pakko jatkaa vielä sillä, että milloin kenkiin on ilmestynyt ns. myyntikorko, jolla voit suurinpiirteen kävellä kaupasta kotiin, mutta sen jälkeen ne on vietävä jo suutariin hakemaan uudet parin kympin kantalaput? In Finland we call this thing "Reilu Meininki"!

No niin, palataanpas taas hyvään fiilikseen, joka lauantaisen laatuajan jälkeen jäi.. Oli siis erittäin mukava lauantai shoppaillen naisseurassa ja päivä päätettiin vielä ulkona syömiseen. Se on aina mukavaa. Illalla kokeilin vielä joulukortteihin askarteluliikkeestä tehtyjä hankintoja, ja olen niihin tyytyväinen. Kivoja kortteja saan lähtemään tänäkin vuonna.

Sunnuntaina aurinko paistoi, kuten varmasti muuallakin, ja käytimme tilaisuuden ulkoilemalla. Ihania syksyisiä maisemia ja lämmintä auringon paistetta. Mieheni kanssa vitsailtiin ja kujeiltiin, nautittiin elämästä. Ulkoilun päälle tehtiin ihanaa kana-tomaatti-mozzarella-pesto-pastaa - rakastan italialaista ruokaa - oikein hyvin onnistui. Muuten päivä meni rennosti pelaillen ja joulukortteja tehden, valmistautuen työviikkoon. Onnistunut viikonloppu kaiken kaikkiaan.

Testejä tilaukseen ja harmaata

Miehen kanssa keskusteluamme tulimme siihen tulokseen, että parin kuukauden ajan voisimme tikutella ovista. Toisaalta se on tulevan Clomifen kuurinkin kanssa varmaan ihan toivottavaa. Josko kierros ventti eli YK 21 antaisi meille jackpotin! Tämä kuuri on ainakin omissa ajatuksissa välikierto vaikka pyöreita juhlitaankin. Lucky number twenty? Probably not. Toisaalta aamulla bussissa laskin, että tänään on KP 18, joten ovulaatio on voinut tapahtua eilen, tänään tai se on vasta tulossa. Seksiä ei ole harrastettu leikkauksen jälkeen, jaksaisikohan tänään touhuilla? Kiinnostus vaan nolla.

Nukuin huonosti viime yönä. Leikkauksen jälkeisenä haittana minulle tuli virtsatietulehdus, johon syön nyt antibioottikuuria. Suuri lääkkeiden määrä eli antibiootit, särkylääkkeet ja hiivatulehduslääke aiheuttavat sen, että vatsaani korventaa koko ajan. Yhtään ei kiinnosta olla töissä ja väsyttää ja tahtoo kotiin vällyjen väliin. Yksin. Kirjan kanssa. Mutta ehkä illalla on mieli toinen, jos laittaisi vähän kynttilöitä ja söisi hyvää ja vatsaa rauhoittavaa ruokaa. Jää nähtäväksi.

Mutta seuraavan kuun Jackpottia varten tilasin tänään joka tapauksessa ovulaatiotestejä parikymentä kappaletta. Valitsin erikoisherkkiä puikkotestejä - en millään viitsi edes kokeilla noita liuskatestejä vaikka nekin ehkä ovat ihan hyviä. Puoleen hintaan olivat testikauppa.fi:ssä, jos joku käyttää noita samoja. Luultavasti ei oteta tavaksi tuota tikuttamista, ennen kuin on pakko mahdollisten tulevien hoitojen vuoksi, joten vähän enemmän voin noista maksaa. Clearbluen digitesteihin en kuitenkaan vielä sortunut. Ne on kyllä melko kalliita. Onkohan kalliilla hinnalla tarkoitus indikoida tuleville vanhemmille, että tästä se rahanmeno vasta alkaa?

25 faktaa

Minut on haastettu kertomaan 25 faktaa itsestäni. Haaste kiertelee mukavasti vauvahaaveblogeissa juurikin nyt, joten haasteen sain ainakin Tuikulta, Bellyltä ja Vilkkaalta. Haaste on otettu vastaan ja laitan sen myös toiveen mukaisesti viidelle eteenpäin, yrittämättä osua jo haastettuihin. Haastan siis Kiven, Angel86:n, Mimmin, xxx:n ja Milden. Haastettujen tehtävänä olisi sitten halutessaan kertoa 25 uutta asiaa itsestään.

Ja toimeen:

1. Meillä oli tietokone (siis PC) jo neonvärien ja toppalenkkareiden kulta-aikana. Olen pitänyt tietokoneella työskentelystä ja pulaamisesta jo silloin. Ensimmäinen "tietokonehan" meillä oli Commodore Vic-20 jo ennen neonvärejä.. 
2. Olen aina pitänyt pelaamisesta paljon. Pelaamisen tavalla ei ole niinkään väliä, pidän korttipeleistä, lautapeleistä, seurapeleistä, pihapeleistä sekä konsoli- ja PC peleistä. 
3. Ensimmäisellä PC:llä minulla oli peli yritykseltä nimeltään Maxis. Pelin nimi oli SimCity. Tästä kököstä pelistä alkoi rakkaus simulaatiopelejä kohtaan. Olen pelannut lähes kaikkia Maxisin kahden pelisarjan SimCity ja Sims -peleistä.  
4. Ohjelmointia en osaa, mutta pidän esimerkiksi Excel-taulukoista ja nykyään myös SharePoint-sivujen kehittämisestä yrityksessäni.  
5. Olen siis nörtti. :)
6. Pidän lukemisesta. Minulla on aina kirja kesken. Olo käy orvoksi, kun kirja loppuu ja jos minulla ei ole uutta kirjaa tilalle. Pahimman puutteessä luen uudelleen vanhoja ystäviäni, kuten Harry Pottereita, Maan Lapset -sarjaa tai Stieg Larssonin Millennium-trilogiaa. 
7. Lempikirjailijoitani ovat siis edellämainittujen kirjojen kirjoittajien lisäksi Stephen King, John Grisham, Dean Koontz ja Ilkka Remes. Uusi tuttavuus minulle on Ken Follett, jonka historiallisista kirjoista pidän kovasti kahden kirjan kokemuksella. 
8. Luen tällä hetkellä ensimmäistä kertaa Tarua sormusten herrasta. Shame on me, että siihen on mennyt näin pitkään.
9. Ajoittain, jos elämässä on muuten liikaa ajateltavaa, lainaan kirjastosta ison pinon sarjakuvia, kuten Asterix tai Lucky Luke. Myös vanhat Aku Ankan taskukirjat ovat hyviä.
10. Meille ei tule yhtään maksettua päivä- viikko- tai aikakausilehteä kotiin. Ajankohtaisista asioista luemme netistä tai katsomme uutiset telkkarista. 
11. Pidän liikkumisesta ja urheilusta. Lajeista varsinkin uiminen ja tanssiminen ovat minulle mieleisiä. Salilla käyn seurassa, yksin alan sliibailemaan. 
12. Nuorena harrastin yleisurheilua päälajinani pikajuoksu. Pikajuoksu jäi valitettavasti teini-iän angstien jalkoihin. 
13. Vuosien mittaan olen harrastanut myös lentopalloa ja jalkapalloa sekä sählyä. Missään lajissa en ole erityisen hyvä, eli puulaakitasolla mennään. 
14. Penkkiurheilu on myös lähellä sydäntäni. Katson vähintäänkin lätkän MM-kisat joka vuosi, saatanpa seurata jonkin mielenkiintoisen sarjaottelunkin. Lajeista minulle passaavat jalkapallo, tennis, formula1 tai vaikkapa olympiakisojen erikoislajit, you name it. En siis superaktiivisesti seuraa mitään ja  saatan valita suosikikseni altavastaajan, mutta osaavaa tekemistä (ja joskus jopa silmäniloja) on silti kiva katsoa. 
15. Yhteisenä harrastuksina meillä on vaeltaminen. Myös muita lajeja (seinäkiipeilyä, keilaamista, jousiammuntaa) olemme kokeilleet ja harrastamme vaihtelevasti.
16. Pidän askartelusta ja käsitöiden tekemisestä. Intressit vaihtelevat kausiluontoisesti.
17. Tällä hetkellä teen joulukortteja, joita minulla lähtee vuosittain kasvava määrä. Eilisten laskujen perusteella listalla on 53 nimeä. Jossain vaiheessa tulen karsimaan listaa. 
18. Muutamien vuosien ajan olen myös tehnyt koruja. Lasihelmet ja nikkelittömät metalliosat ovat pikkuhiljaa vaihtuneet makeanvedenhelmiin ja hopeoituihin tai hopeaisiin korun osiin. Nyt vietän kuitenkin pientä korutaukoa. Eiköhän se taas siitä lähde, kun saan joulukortit alta pois. 
19. Ostin ensimmäisen oman ompelukoneeni vuosi sitten syksyllä. Haaveilen lastenvaatteiden tekemistä itse ommellen. Minulla on myös anopilta saatu saumuri ja neulontakonekin, jota pitäisi kokeilla ehkäpä jo tulevana talvena. 
20. Neulontaa ja virkkausta olen harrastanut tähän mennessä siis vain omin pikku kätösin ilman edellämainittua neulontakonetta. Teen mielelläni pieniä töitä; isoissa töissä, kuten aikuisten ihmisten villapaidoissa, kärsivällisyys ei tuppaa riittämään. 
21. Käsitöitä ja askarteluja tehdessä on hyvä katsoa telkkaria. Pidän paljon elokuvista ja seuraan monia sarjoja. 
22. Lempielokuviani ovat esimerkiksi vanhat klassikot kuten Casablanka ja Tuulen viemää, uudemmat klassikot Rocky Horror Picture Show tai Kellopeliappelsiini, saagat kuten Star Wars, uudemmat tuotokset kuten Big Fish, 127 tuntia, Men who stare at goats ja lisänä kaikki Tarantinon tuotokset. Olen lähes kaikkiruokainen, ulkopuolelle jää vain valmiiksi naureskellut ja pureksitut Adam Sandler tyyppiset rainat.
23. Lempisarjoihini kuuluvat Selviytyjät, House, Kauhukeittiö, Band of Brothers, Criminal Minds ja hieman unohtuneet Desperate housewifes ja Greyn anatomia. Uusina tuttavuuksina suosittelen kahta eli The Killing (Jälkiä jättämättä) ja The Walking Dead.
24. Pidän myös dokumenteista ja luonto-ohjelmista. 
25. Ei liene ihme, että unet jää joskus vähiin. :)

Sellaisia asioita tuli näin äkkiseltään mieleen. Muistakin asioista olisi voinut kertoa, mutta jätetään ne seuraavaan haasteeseen, jos sellainen joskus kohdalle osuu. 

Minun laparoscopiani

Teksti ei välttämättä sovi heikkovatsaisille ja muuten herkille.

Häräämisen jälkeen ei saanut syödä mitään ja vaikka vähän olisi saanut juoda, en kuitenkaan juo. Poistan kynsilakat ja peseydyn huolellisesti. Puen mukavat vaatteet päälle ja lähdemme sairaalaan. Päiväkirurgisella saan nopeasti päälleni sairaalan vaatteet ja minut viedään televisiohuoneeseen muiden leikkausta odottavien kanssa istumaan. Mieheni lähtee kotiin, odotustiloissa ei ole odottajille tilaa. Saan muutaman särkylääkkeen. Hetken odottamisen jälkeen minut ensin haastattelee sairaanhoitaja ja sen jälkeen leikkaava lääkäri. Lääkäri on onneksi sama, kuin oli muutama viikko sitten yhteislääkärikäynnillä. Televisiohuoneessa ehdin istumaan sen ajan, kun minulta menee kahden ranskalaisen letin tekemiseen, eli melkoisen nopeasti minut vietiin jo leikkaushuoneeseen.

Huoneessa odotti vastaavan näköinen sänky, kuin gynellä normaalistikin. Iso valaisin odotti sängyn päässä. Housut ja aamutakki pois ja sängyn reunalle makamaan. Jalat telineisiin, johon ne myös kiinnitettiin tiukasti, mutta mukavasti kiinni. Sairaanhoitajia oli ympärillä kolme kiinnityksiä tekemässä. Juttelivat mukavia. Yksi kiinnitti oikean käteni telineelle, jossa käteni sai levätä koko leikkauksen ajan. Käteen laitettiin verenpaineen mittauslaite ja sykkeen seurantapuristin sormenpäähän. Kanyyli laitettiin myös samaan käteen. Sairaanhoitaja ihmetteli matalaa verenpainettani. 60/112 oli kuulemma hyvin matala henkilölle, joka on menossa leikkaukseen. Toinen käteni sidottiin tiukasti toiseen kylkeeni kiinni. Lisäksi laitettiin erilaisia lätkiä ympäri kehoani ja nukutuksen tilaa seuraava juttu otsaani. Anestesialääkäri tuli, ja haastatteli minua hiukan. Päätettiin lääkityksestä ja sain kanyyliin esilääkitykset. Sen jälkeen sain happea ja jotakin, joka sai korvani humisemaan. Puoli minuuttia ja olin tiedoton.

Seuraava havainto on heräämöstä, aikaa on kulunut muutama tunti. Saan kuulla, että jotakin on löytynyt, kun parinkymmenen minuutin sijaan hoitoon on mennyt tunti ja 40 minuuttia. Hoitaja lohduttaa, kaikki on hyvin. Itken hieman ja nukahdan uudestaan. Unien jälkeen herään, kysyn syötävää, hoitaja mielellään tuo kaakaota, leipää, jogurttia ja pillimehun. Syön osan ja tulee huono olo. Hoitaja kiikuttaa juuri ajoissa oksennuspussin, sinne menee päivän ainoa ruoka. Yritän huuhdella pahan maun pois pillimehun lopulla ja kaakaolla. Muuta ei ole tarjolla. Käännän kylkeä ja nukahdan.

Seuraavan kerran kun herään, lääkäri on sopivasti paikalla. Pyydän, että saan tulokset, jotta ei tarvitse odotella. Toivon, että muistan mitä on puhuttu vielä myöhemmin. Onneksi kuulen, tuloksista tulee paperit vielä myöhemmin kotiin. Lääkäri kertoo, että endometrioosi sairautta on löydetty kohdun takaa. Munasarjat olivat  kiinnittyneet kohdun taakse. Vasen munatorvi oli täysin auki, oikea ei. Leikkauksessa oli poltettu/poistettu kiinnikkeitä ja ilmeisesti myös tukkeelle oli tehty jotakin. Lisäksi vatsaani on ruiskutettu ja jätetty puoli litraa jotakin nestettä, joka nyt sitten vaikuttaa loppuja endometrioosikudoksia poistavasti (?). Mitään estettä luomuraskautumiselle ei lääkärin mukaan ole, mutta toisaalta he kuitenkin laittavat lähetteen nyt Naistenklinikalle. Lisäksi voisi vielä paikallisesti tehdä uudelleen progesteronilabrat ja kokeilla, josko Clomifenilla saataisiin parempi ovulaatio aikaiseksi. Taisi olla jotakin puhetta vielä tämän leikkauksen seurannastakin, en ole varma. Luultavasti lääkärikäynnin jälkeen olen nukahtanut taas.

Heräillessäni hoitajat alkavat tiedustella, josko pystyn jo kävelemään, kokeilen kerran, mutta palaan pian takaisin sängylleni, jossa pidättelen pahoinvointia. Hoitaja päättää antaa minulle jotakin pahoinvointiin. Makailen hetken ja nukahdan jälleen. Herätessani tutkailen vatsaani, sidetaitoksia on kolme; yksi navan päällä, yksi keskellä alhaalla ja yksi vasemmalla. Leikkausalue on vaaleanpunainen, puhdistusaine on kuulemma pinkkiä. Kipuja ei juurikaan ole, muutakuin noustessa, mutta pää on sekaisin. Huippaa ja heikottaa, väsyttää todella paljon. Toisaalta kello lähestyy kolmea, hoitajat hoputtavat nousemaan. Jos ei voi todistaa pystyvänsä olemaan sängystä pois, joutuu jäämään sairaalaan yöksi. Yritän taas nousta, käyn varovasti pukemassa omat vaatteet päälle. Eiköhän se tästä. Soitan miehelle, jotta tulee hakemaan.

Mies tulee jonkin ajan päästä. Kertoo, että näytän väsyneeltä ja hyväilee poskea. Pitää lujasti kädestä, kun hitaasti kävelemme autoa kohti. Automatka ei ole pitkä ja mies yrittää ajaa mahdollisimman tasaisesti. Ajaa suoraan oven eteen, jotta ei ole pitkä matka sisälle. Nousen autosta ilmeisesti liian nopeasti, koska huono olo tulvahtaa taas. Ryntään vessaan ja oksennan taas kunnes mitään ei enää tule. Onneksi olen kotona ja hammastahna ja harja on ihan vieressä. Mies lähtee vielä apteekkiin, tilaan suuvettä lääkkeitten lisäksi ja yskänpastilleja kurkkukipuun. Minulle on ilmeisesti laitettu putki leikkauksen ajaksi kurkkuun, joten se on tosi karhea. Mies on maailman paras. On ostanut kaikenlaista terveellistä ja toisaalta herkkuja, jotta ainakin jotakin saan syötyä.

Ilta menee sohvalla, välillä yritän syödä vähän jotakin. Pää on tokkurassa ja vielä kerran joudun oksentamaan. Illemmalla alkaa kivut nousemaan. Leikkausinfopapereissa lupailtu pallea- ja hartiakipu(?) tekevät tuloaan ja haittaavat hieman myös yöunia. Nämä kivut johtuvat hiilidioksidista, jota kertyy leikkauksen aikana. Minusta tämä on hyvin erikoista, vatsaa operoidaan ja suurimmat kivut on hartioissa.. Otan särkylääkkeen, mutta ihan hirveästi ne eivät vaikuta noihin kipuihin, on vain etsittävä itselleen suht mukava asento, jossa voi nukkua. Illalla otin vain toista särkylääkkeistä, mutta nytkin hartiaan sen verran sattuu, että taidan ottaa jatkossa molempia, kun kerran niin saa tehdä.

Olo on tänä aamuna jo ihan hyvä, tänään saan käydä jo suihkussakin. Taidan myös syödä jotakin, kun eilisen ruuat menivät enemmän tai vähemmän hukkaan. Kurkku on edelleen karhea ja hieman yskittää. Vatsa on todella turvoksissa, nyt saisi todella komeita masukuvia, but I think I'll pass.. ;)

Sairaslomaa sain keskiviikolle asti, se voi olla ihan hyvä asia. Pidän uimisesta, mutta kunnes haavat ovat parantuneet, en saa käydä uimassa. Uimatauko kestää siis puolisentoista viikkoa. Liikuntaa saa harrastaa olotilan mukaan muuten. Keli olisi kaunis, joten jos olo vaan sallii, otamme tänään kameran mukaan ja liikumme hitaasti ja kuvailemme kaunista syksyä. Olen ilmoittautunut maanantai-illalle työpaikan zumbaan. Jos sinne pääsen, menen jo tiistaina töihinkin. Se jää nähtäväksi.

Kaiken kaikkiaan tutkimuksesta jäi positiivinen olo. Olen tyytyväinen, että valittiin laparoscopia ultraäänitutkimuksen sijaan. Tässä saatiin kuitenkin jotakin hoitojakin tehtyä. Toisaalta sain selkeän vastauksen kysymykseeni, onko minulla endometrioosi vai ei. Olen positiivisella mielellä, koska olen varma että tästä ne asiat lähtevät suttaantumaan. :)

PS. Kiitos haasteista, ehdin varmasti vastailla siihen seuraavien päivien aikana.