keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Vielä viikko

Viikko siirrosta on kulunut, yllättävän nopeasti vielä. Vielä toinen ja sitten saan testata tuloksen.

Voisin kertoa siitä, kuinka minulla on lupaavia oireita. Olen kuitenkin niin hyvä niitä kehittämään, että tyydyn vain toteamaan joitakin pieniä oireita olevan, mutta ne voivat viitata suuntaan tai toiseen. Oloni on kuitenkin toiveikas. Toiveikas on Toiveikas. :)

Mielessäni olen ehtinyt jo haaveilemaan eteenpäin. Miettinyt talvitakkia, kuinka on hyvä, että muutama vuosi sitten ostin sen mallisen takin, että siihen mahtuisi myös kasvava maha. Se takki on vielä ihan siisti, sitä voisin hyvin käyttää kevättalvella, kun maha alkaisi kasvamaan oikein urakalla. Miettimään kevättä, tulevaa kesää - kuinka kaikki olisi ihan toisin. Kuinka joulun aikaan voisi jo kertoa asiasta hiljalleen perheelle - mikä joululahja se olisikaan? Ja kuinka ensimmäisen kerran voisin hankkia miehelleni pienen lahjan isänpäivänä parin viikon päästä.

Voi että, kunpa se olisi totta.

maanantai 29. lokakuuta 2012

Kiinnitys

Eilen oli "virallinen" kiinnittymispäivä. Kiinnittymispäivän kunniaksi kiinnitin itseni sohvalle koko päiväksi ja pelailin pleikalla. Voi sitä yli kolmekymppinen vaan leikkiä koko päivän jos niin haluu. :)

Kiinnittymispäivän kunniaksi pistin itseeni vielä viimeisen piikin, Gonalpeptylin. Tämä kertaluontoinen piikki voi auttaa alkion kiinnittymiseen. "Loistavaa!" sanoin minä ja tuikkasin sen vatsanahkaani. Illalla vessakäynnillä ilokseni huomasin selkeää ruskeaa vuotoa, ja mieleni lähti juoksemaan: "Kiinnittymisvuotoa!" ja lähdin riemuitsemaan asiaa miehelleni.

Menin nukkumaan vatsaani halaillen; kiinnitykiinnity, luo juuret, tee pesä, minussa sinun on hyvä olla!

perjantai 26. lokakuuta 2012

1+3

(Lue teksti kokonaan avaamalla se omaan ikkunaansa tuplaklikkaamalla)

Kasvattelua jatkettiin torstaihin asti. Vatsa oli edelleen hellä ja turvoksissa, mutta särkylääkkeitä ei tarvinnut ottaa enää tiistain jälkeen. Klinikalle mentyäni sain kuulla hoidon välisaldosta eli kaikki neljä hedelmöittynyttä olivat edenneet 8-soluvaiheeseen, ja kehuivat kaikkia hyviksi alkioiksi. Yksi alkioista siirrettäisiin ja kolme pakastettaisiin yksittäin.

Siirto onnistui hyvin, vaikka kohdunkaulani olikin mutkalla. Sanoin, että en tarkoituksella halua olla hankala. Korni tilanne, mutta meitä kaikkia nauratti. Limakalvo oli 9,8mm ja sitäkin kehuttiin hyväksi. Olosuhteet onnistumiselle ovat siis mitä parhaimmat.

Kotimatkalla olin hyvin herkkänä, itketti autossa kun kuulin Depeche Moden Enjoy the silence biisin (All I ever wanted, all I ever needed...). Pelottaa toivoa, mutta olen päättänyt silti uskaltaa. Hellittelen itseäni, ajattelen positiivisia, laulan suihkussa ja autossa - täysiä - ja yritän nauttia elämästä. Positiivisuudella positiiviseksi - projektiaikaakin on vielä jäljellä.. Akupunktiossa itkin taas. Puhuimme hyvin syvällisiä ja kyyneleet vain tulivat. Ehkä ne olivat hyvästä - en tiedä.

Akupuntiossa lupasin, että nyt kasvatan juuria, liikkeelle lähtö kovista liikkumisen haluista huolimatta ei ole vielä ajankohtaista. Jotakin rauhallista, mutta ei muuta. Viikon päivät aion ottaa vielä rennosti, ja käydä maksimissaan kevyillä kävelyillä. Ei se ole paljoa pyydetty ja luvattu. Kuukausi tässä onkin jo mennyt, joten viikko sinne tai tänne.

Tänään olen ensimmäistä päivää töissä - ahkerana kuten voitte huomata. :) Aion ottaa täälläkin aivan huoletta rennosti, teen sen mikä tuntuu hyvältä. Minulla on tällä hetkellä paljon tärkeämpi tehtävä kuin työnantajani minulle asettama - minä kasvatan pienen pientä alkiota.

tiistai 23. lokakuuta 2012

Ajatukset kohti siirtoa

Sain joululahjaksi mieheltäni kasvohoidon. Olen jemmannut hoitoa hetkeen, jolloin hemmottelu tulee tarpeeseen. Lahjakortin käyttöaika alkoi lähestymään loppuaan, ja varasin ajan hoitoon jo lauantaina. Enpä lauantaina vielä tiennyt kuinka tarpeeseen hemmottelu tänään tulikaan.

Pettymys aamun tuloksista vaivasi koko aamupäivän. Hoitopöydälle asetuttuani yhden aikaan, ja ensimmäisen aineen vaikutusajan alettua ja rentoutusmusiikin soidessa aloin miettimään: jos annan pettymyksen tunteiden vallata ja myllätä kehossani voi se mahdollisesti haitata huomenna tai ylihuomenna tehtävää siirtoa.

Siinä pöydällä maatessani päätin, että jätän ne pettymyksen tunteet sinne ja alan keskittymään henkisesti siirtoon. Tälläkin hetkellä makaan sohvalla lämmitetty kaurapussi vatsan päällä ja katselen eilistä maajussia.

Aion olla onnellinen siitä mitä me saatiin, ja helliä kehoani niin kuin vaan voin. Haluan, että kehossani on positiivisia kaikuja, eikä pettymyksen aiheuttamaa torjuntaa. Tervetuloa siis täydellinen pikkuinen - olet harvinainen ja sitä myötä aina vaan arvokkaampi.

And then there were four

16 munasolua vaihtui tänä aamuna neljään hedelmöittyneeseen. Aamulla munasoluista oli 9 kypsää, joista vain neljä oli lähtenyt jatkamaan matkaa.

Pettymys. Tämänkö takia piikitin itseäni viikkokausia ja maksan itseni kipeäksi?

Huomenna soitetaan uudelleen siirrosta; menemmekö jo huomenna vai kasvatellaanko torstaihin. Yritän hakea positiivisuutta hyvästä limakalvostani ja akupunktiolla vastaanottavaiseksi tehdystä kehostani; josko emme tarvitsisikaan kuin yhden laatuyksilön.

maanantai 22. lokakuuta 2012

16!

Me saatiin 16 munasolua. Ihan huikeaa! Pelkällä kipulääkkeellä pärjättiin, vaikka sekin oli aika voimakasta ja laittoi pään pariksi tunniksi sekaisin. Joka tapauksessa tämä sopi minulle paljon paremmin kuin aiemmin käytetty lääkecocktail.

Miehen näyte oli myös erittäin hyvä, ja huomenna kuulemme kuinka asiat lähtevät etenemään.

Olen erittäin tyytyväinen!

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

PUNK

Perjantaina ultrassa todettiin, että rakkulat olivat kasvaneet riittävästi. Lääkäri laski 12 potentiaalista rakkulaa, ja toivotaan vielä, että pienimmät ovat kehittyneet lisää. Perjantaina viimeinen Gonal-f annos laskettiin takaisin 150:n IU ja eilen lauantaina pistin Ovitrellen. Huomenna aamulla suuntaamme siis punktioon.

Kerroin kätilölle/IVF-hoitajalle, että laparoscopiassa saamani nukutuslääkkeet ja viimeisessä punktiossa saamani lääkkeet saivat minut aika sekaisin. Kokeilemme huomenna siis pelkällä kipulääkkeellä ilman rentouttavaa lääkettä. Toivottavasti pystyn olemaan riittävän rentona ilmankin, olo voisi olla parempi koko päivän.

Punktion jälkeen iltapäivällä menen vielä akupunktioon - punktioita ja neuloja koko päivän. 

Pitäkää minulle peukkuja, että saalis on hyvälaatuinen ja riittävän kokoinen.