Lipasto

Mieheni oli jokin aika sitten viemässä roskia. Uusi naapuri oli tuomassa lipastoa roskakatokseen, heillä ei kuulemma ollut tilaa enää lipastolle. Mieheni oli kertonut naapurille, että ei kannattaisi jättää lipastoa katokseen, koska taloyhtiössä on yksi hyvin tiukka asukki ja että siitä tulisi sanomista. Naapuri oli sen jälkeen tarjonnut lipastoa ilmaiseksi meille. Mies oli tutkinut lipastoa hetken ja luvannut ottaa sen kontolleen, vaikka ei ollutkaan varma minun hyväksynnästäni asialle.

Tulin töistä ja mies esitteli minulle lipaston, joka oli valkoinen, tehty kunnon puusta ja hyvässä kunnossa. En kuitenkaan alkuunsa kaapista innostunut, se ei ihan ollut meidän perinteistä tyyliämme. Sain siitä kuitenkin alakerran portaiden alle säilytyskaapin joillekin omille tavaroilleni, joten se jäi meille asumaan. Jonkin aikaa lipasto majaili portaitten alla, mutta se ei oikein toiminut. Siirsimme remontin jälkeen kaapin uuteen parempaan paikkaan, se sai päälleen kauniit huonekasvit ja peilin ja se ei näytä ollenkaan hassummalta. Tällä hetkellä sen päällä on myös saamamme joulukortit. 

Nyt kun olen sitä jonkin aikaa tuijotellut, on mielessäni alkanut muotoutumaan haave; josko joskus, jos ja kun, saisin laittaa lipaston vauvan huoneeseen. Kokeilla sitä valkoisena tai jos siltä näyttäisi, maalata sen jollakin huoneeseen sopivalla sävyllä. Täyttää sen pienen pienillä vauvan vaatteilla. Siellä lipaston paikka olisi. Sen koti. Siellä huoneessa olisi lipaston hyvä olla.

Nonni ja mitäs sitten?

Jouluaatto meni meillä ihan mukavasti, kävin aamukävelyllä miehen vielä nukkuessa ja toimitin tuttavaperheen lapsille viimeiset lahjat. Vettä satoi ja litsin lotsin kuului askelten alta. Kotiin tullessani mies oli jo laittelemassa kinkkua uuniin, minä liityin seuraan ja keittelin joulupuurot. Samalla sain valmisteltua graavilohirullat. Sen jälkeen syötiin yhdessä aamupuurot ja käytiin joulusaunassa.

Saunomisen jälkeen otimme paketista joululahjaksi ostamamme PS3:n ja kokeilimme uusia pelejä, välissä vähän lueskeltiin ja lepäiltiin. Otettiin kinkku uunista ja syötiin uunituoretta kinkkua ruisleivällä, jotta jaksoi odottaa pääruokaa iltaan asti. Sen jälkeen olikin aika lähteä tuttavaperheen luokse pukkeilemaan ja muoreilemaan. Hirvitti, että lapset meidät tunnistavat, mutta koko juttu meni läpi ilmeisesti ihan hienosti. Tosi kivaa oli vierailla siellä, sai samalla itsekin joulumieltä lisää, kun näki lasten ilon ja innostuksen jouluun.

Kotiin tullessamme olikin sitten oikean jouluruoan aika, hyvältähän se maistui. Eikä tullut edes syötyä liikaa. Syönnin päälle jaoimme saamamme lahjat, mies sai minulta paljon erilaisia kasvojen hoitotuotteita ja minä sain lahjakortin täydelliseen kasvohoitoon, johon kuuluu myös hierontaa. Loistava lahja. Lisäksi kumpikin sai kirjan ja lisäksi minä ostin miehelleni (ja itselleni) liput teatteriin katsomaan Juoppohullun päiväkirjaa helmikuussa hääpäivän tietämillä. Lisäksi olimme saaneet paljon kauniita kynttilöitä ja muutaman todella kauniita kynttilänjalkoja, itsetehtyä suklaata sekä kuvakalenterin ensi vuodelle siskontytöistä. Firman paketeista löytyi turvataskulamppu ja energian kulutusmittari. Lahjojen avaamisen jälkeen käperryimmekin sohvan nurkkaan katsomaan jouluohjelmia ja siihen minä sitten nukahdin.

Nyt onkin jouluruoat kohta jo syöty, suklaita ja muita karkkeja on vielä vähän, mutta eikohän ne kohta ole tuhottu. Sen jälkeen voikin aloittaa sitten taas sen uuden elämän. Kevyt -projektiin mahtuu vielä mukaan. Lisää tietoa saat seuraamalla ohjeita sivun oikeasta laidasta.

Joulun aikana mahdollisesti myös ovuloin, jonkin verran oli yritystä sitä myös hyödyntää. Kisaväsymystä on edelleen havaittavissa vaikka seksi mukavalta tuntuukin. Toivo joulun ihmeestä ei ole järin suuri, mutta mahdollinen kuitenkin. Katsotaan parin viikon päästä.

Kaiken kaikkiaan ihan mukava joulu, mutta nyt on hyvä jatkaa sitten eteenpäin kohti uutta vuotta, jonka vietämme ystäväpariskunnan luona. Tämä ystäväni sai keskenmenon kuukausi sitten raskausviikolla 10 raskauden ollessa kohdun ulkopuolinen. Yritystä on heilläkin ollut pitkään ja nyt keskenmenon myötä toinen munasarja jouduttiin poistamaan. Hän on jo 34-vuotias, mutta tutkimuksiin pääsee vasta vuoden päästä. Elämä ei aina ole reilua. Luultavasti uusi vuosi vaihtuu heidän kanssaan hyvin rauhallisissa tunnelmissa. Se sopii minulle paremmin kuin hyvin. Voimme jutella helpoista asioista ja vaikeistakin, jos he niin haluavat. Piristää kummankin mieltä. Olla vaan.

Sen jälkeen onkin sitten jo tammikuu, olemme kutsuneet aika monta vierasta kylään keväällä, katsotaan saisimmeko ystäviä vierailuille jo tammikuussa. Kasvohoitolahjakortin taidan jättää hieman myöhemmäksi, jotta mahdollisesti stressaavan kevään aikana on jotakin oikein mukavaa odoteltavaa hääpäivän lisäksi.

Kyllä se tästä vielä voitoksi muuttuu.

Hyvää joulua

I didn't find it funny..

Kävin eilen vielä joululahjakaupoilla. Olin hyvällä tuulella, suunnittelin mitä annan miehelleni ja vielä muutama muukin asia oli siinä työn alla. Kasseja oli jo mukana muutamia, alkoi jo hieman väsyttämään ja nälkäkin vaivasi pikkuhiljaa vatsassa. Päätin kuitenkin mennä vielä paikalliseen sokkariin eli Sokokselle ja yritin kehittää lahjoja kahdelle tuttavaperheelle ja erityisesti heidän lapsilleen. Toisilla on 1 ja 2 vanhat ja toisilla 3 ja 5 vanhat poika ja tyttö. Kiertelin aikani leluhyllyjä, mutta en löytänyt mielestäni mitään sopivaa jotka olisivat vielä olleet hinnaltaan sopivia. Lähdin siis hakemaan apua myyjiltä.

Menin kassalle, siinä oli yksi asiakas ja 4 naista tiskin takana ja pyysin apua joltakin, jolla on lapsia. Yksi myyjistä vastasikin nopeasti pyyntööni. Käännyimme lähteäksemme leluhyllyjen suuntaan, kun kassalla ollut asiakas hörähti "kyllä minäkin olisin voinut auttaa" ja tämä oli kaikista myyjistä todella hauskaa. "Kyllähän noita lapsia on, heh-heh-heh", he nauroivat.

Minua ei naurattanut. Ostin pikaisesti toisen perheen lapsille lahjan ja lähdin kotiin. Minulle vaan riitti. Kotimatkalla jo itkin ja hieman lisää kotona kun miehen kainaloon asti pääsin.

Eivät kukaan heistä tarkoittaneet sitä pahalla. Ei varmasti. Mutta kuinka hölmö täytyy olla nauraakseen porukalla sille, jos jollakin kolmekymppisellä ei ole lapsia. Jos olisin pyytänyt apua siihen, että minulla ei ole *tun suksia ja että kaipaan tukea valintaan, ei se olisi ketään naurattanut.

Mies saa hakea lahjan toiselle lapsiperheelle. Minä haen kadoksissa ollutta joulumieltä tästä eteenpäin vain kotoa.

Minun ei tarvitse enää koskaan käyttää ehkäisyä

tai niin ainakin luulen. Niin monta vuotta käytin ehkäisyä ja samalla pelkäsin tulevani raskaaksi. Nyt on luultavaa, että minun ei tarvitse koskaan harkita minkään sortin ehkäisyä. Ja pelkään etten koskaan tule raskaaksi.

Ironiaa?

Kroppa kertoo

Kyllä se kroppakin kertoo milloin ei ole hyvä olla. Näin toissayönä unta siitä, että kuntoilin. Ilmeisesti jo mentaalisesti valmistaudun vuoden vaihteessa alkavaan laihdutus- ja kuntokampanjaan.

Aion mennä ensi viikosta lähtien kinkkuzumbaan tiistaisin. Neljänä tiistaina olisi sellaista tarjolla. Otan siis jo hieman äkkilähtöä "sulatteluun". Olen lähellä sitä, että olen painavampi kuin koskaan. Se ahdistaa. Tästä ei ole kuin yksi suunta (ilman raskautta siis), joka on yhtä kuin alaspäin paino, ylöspäin suupielet.

Olen useaan otteeseen saanut painon tippumaan seuraamalla hyvin tarkkaan syömistäni siihen tarkoitukseen muokatun excel-tiedoston avulla. Siinä on jonkin verran vaivaa, mutta se on toiminut. Nyt aion helpottaa urakkaani ja liityin juuri äsken Keventäjiin 3 kuukauden ajaksi. Jos se tuntuu omalta jutulta, niin voihan sitä jäsenyyttä jatkaa tarpeen mukaan maaliskuussa. Olkoon tämä joululahjani minulle. Ajattelin kuitenkin jatkaa ihan normaalisti syömistä ja liikkumista ja kirjata nämä kaikki palvelun päiväkirjoihin, jolloin minulle toivottavasti paljastuu kokonaisuudessaan ruokavalioni huonous tällaisenaan.

Keventäjät palvelu on myös hyvä apukeino tuohon meidän Kevyt Projektiin. Mukaanhan ovat siis ilmoittautuneet:

• Pyykkivuoren Prinsessa
• Helma
• Kookos
• RK
• Junna
• -Kerttu-
• Rowan
• *Tähdenlento*
• Emminkäinen
• Taustapiruna mukana myös (vielä) blogiton Neilikka
• Ellu
• Mina Carita
• Unelma
• Noel

Mukaan mahtuu hyvin, ilmoittautua voi vuoden loppuun asti. Kevyt -projekti tulee olemaan lyhyt 3:n kuukauden rutistus ajalla 1.1.2012-31.3. Monen mielestä hiljaisempi projekti olisi hyvä, ja asiaa mietittyäni minustakin tuntuisi ehkä vähän hölmöltä tehdä projetipäivityksiä, joten jätetään ne väliin. Tein itselleni välilehden, jossa seurailen asian edistymistä ja toisaalta tein tunnisteen, jolla asiaan liittyvät tekstit löytää. Jokainen osallistujahan voisi halutessaan kertoa hieman kuinka asiat ovat edenneet, millä tavoin tavoitteeseen pyrkii ja onko matkan varrelle osuvia sudenkuoppia pystytty välttelemään. Hyvien vinkkien tai esimerkiksi hyviksi todettujen kevyiden ruokaohjeiden jakaminen olisi ainakin minun mielestäni oikein mukava juttu. Tässä lisäksi nappi, jos joku haluaa sen laittaa sivuilleen.

 Mitä olette mieltä? Millaisia ajatuksia tämä herättää?

Edit 20.12. Uudet ilmoittautuneet lisätty.
Edit 27.12. Uudet ilmoittautuneet lisätty.
Edit 28.12. Uudet ilmoittautuneet lisätty.
Edit 29.12. Uudet ilmoittautuneet lisätty.

Kiire ja touhu

Töissä on kiire. Kiire-kiire-kiire! Kaikki projektit tulee aina saada valmiiksi vuoden loppuun mennessä, kunnes tammikuun ensimmäisenä päivänä todetaan, että näistä, jotka jäi tekemättä on hyvä jatkaa.. Ihme touhua.

Olen onneksi saanut hyvin aikaiseksi ja huomiselta peruuntui yksi palaveri, joten eiköhän se tästä tämäkin viikko kohta valmiiksi saada ja pöytää taas hieman puhtaammaksi. Ystäväni piti tulla perjantaina yökylään, mutta sairastumisen vuoksi vierailu nyt jää. Vierailun peruuntuminen harmittaa, mutta toisaalta "lepo" tulee ihan tarpeeseen. Useampi viikonloppu on nyt mennytkin ystävien parissa. Olen luvannut sen sijaan siivota lauantaina ja ehkäpä puran työkuormaa myös. Mies onkin töissä koko viikonlopun.

Kotonakin on hieman kiire. Joulukortit pitäisi saada postiin torstaina eli huomenna, niitä on tarkoitus kuoritella ja kirjoitella loppuun tänään. Olen tehnyt joulukortit itse jo useiden vuosien ajan ja olen hieman sen maineen vanki.. En ikäänkuin voi tuottaa "pettymystä" vaikkapa tiimarin korteilla. Kivaahan se on, mutta lähetän kortteja n. 50 kappaletta tänä vuonna. "Pidä listaa niistä jotka joulukortin lähettää" sanoo Samuli, ja näin aion nyt ensimmäistä kertaa tehdä. Aion kirjata listalle kaikki jotka laittavat kortin tai huomioivat joulun jotenkin. Ensi vuonna laitan sitten "vain" kolmekymmentä korttia, ehkä.

Lupauduimme tuttavapariskunnan luokse jouluaattona pukiksi ja muoriksi. Ajattelin ommella punaisesta lakanakankaasta hameen, jonka tuunaan esiliinalla ja jollakin tyyliin sopivalla paidalla. Hamekankaat on hakematta ja hame ompelematta.. Sopivat töppöset minulta löytyykin jo omasta takaa. Sitten vaan punaa poskiin, tonttuhattu päähän ja menoksi. Miehelle on luvattu hankkia pukin asu. Ihan mukavaa on hakea sitä joulumieltä sellaisen perheen parista, jossa niitä lapsia on. Ai niin heille pitää varmaan hakea jotakin mukavaa aattona mukaan lahjasäkkiin laitettavaksi.

Onneksi lahjat alkaa olla pulkassa, miehelle on pieni lahja hankittuna, isompi vielä hakematta. Luulen kuitenkin tietäväni, mitä haen, joten se ei ole ongelma. Kinkku täytyy ostaa alkuviikosta. Sunnuntaina voisin ehkä suunnitella meidän joulun ajan ruoat. Meillä ei ole muita vaalittavia perinteitä kuin se kinkku. Ideat seurailevat toisiaan vuosi vuodelta, mutta mitää pakkoa ei ole mitään hankkia. Se on minusta ihan mukavaa, varsinkin kun olemme tämän joulun ihan kahden.

Oma joulumieli on kuitenkin puff -jossakin. Ehkä se on valunut sateen mukana viemäriin. Joskopa paistuvan kinkun tuoksu tai kynttilöillä koristeltu asunto toisivat sen takaisin.

Tai ehkäpä joulumieli tulee tänä jouluna rakkauden teoista. Jotta ensi vuonna joulumieli olisi helpompi löytää. Voi joulupukki, muuta lahjaa en toivo!

Uuteen kiertoon

Aamulla aamulämpö nousi. Ihmettelin, se oli laskenut tasaisesti jo kaksi päivää. Menin vessaan ja rapistelin jo testipuikon esille - illalla on vuoden viimeiset pikkujoulut - kunnes vilkaisin vielä alushousuja tarkemmin. Laitoin testin takaisin pakettiin, säästyipä sekin. Tämä ei tullut yllätyksenä, toisaalta aamulla lämmön nousu ehti jo nostattaa hetkeksi aikaa toiveikkuuden päätä.

Tällä kertaa piinapäivät jäivät väliin, en uskonut raskautumiseen seksin vähyyden vuoksi. Toisaalta kaikki oireet jäivät pois - kun ei usko, ei ole myöskään oireita. Helppoa, eikös totta?

Seuraava ovis on siis joulun tietämillä, tekisimmeköhän joulun ihmeen?

Se pieni ero

julkisen ja yksityisen välillä... on suuri. Itse valitsimme julkisen puolen kustannusten vuoksi, mutta kyllä se muutaman kuukauden odottelu ottaa nyt pattiin. Lähete saapui Naistenklinikalle lokakuussa. Ajattelin, että hoito tehdään puolen vuoden sisään eli viimeistään huhtikuussa olisi jo ensimmäinen hoito hyvinkin meneillään. Tämä ei kuitenkaan pidä ainakaan meillä paikkaansa: saamme soittaa klinikalle, kun huhtikuun kuukautiset alkavat, jolloin selviää onko jo meidän vuoromme. On siis mahdollista, että silloin selviää vielä lisää odotusta.. Väestöliiton tai yksityisten lääkäriasemien asiakkailla ei sellaisia odotusaikoja olevan. Joka tapauksessa tässä ehtii olla vielä 4 kiertoa ennen kuin voimme edes soittaa, pääsemmekö vielä. 5 menkat. Itse hoito voitaisiin aloittaa siis vasta viikoilla ~17 eli huhtikuun loppupuolella ja tositoimiin pääsisimme vasta viikoilla ~20 ja 21 toukokuussa.

Jo tämä aika, kun odotimme maanantaista lääkäriaikaa, tuntui niin perhanan pitkältä. Olo ei ole järin rakentava tällä hetkellä! Tälle ajalle ennen huhtikuuta ei ole mitään tiedossa asian puitteissa muuta kuin kahden viimeisen Clomifen kuurin syöminen ja ei mitään muuta. Laihduttamista. Työtä. Odottamista.

Kuva: www.mazaika.com

All work and no play makes jack a dull boy!


Any ideas, my friends?

Kevyttä sivuprojektia?

Tulipa tuosta edelliseen tekstiini saadusta Junnan kommentista ajatus: olisiko muutaman kuukauden laihdutus-vertaistukiprojektista iloa (ja hyötyä) meille? Jos projekti herättää kiinnostusta, voisin siihen lähteä vetäjäksi.

Kuva: http://www.iltalehti.fi

Sanotaan, että ylipaino voi haitata raskaaksi tulemista. Toisaalla sanotaan, että ylipainoinen voi 5% pysyvällä painon pudotuksella saada aikaiseksi terveysvaikutuksia. Saataisiinko projektilla onnistumisia myös plussarintamalle?

Itselläni on tarpeen pudottaa 4 kiloa tai enemmän, joka olisi n. 5-10% kokonaispainostani. Aion aloittaa urakan vuoden vaihteessa, niin kuin kaikki muutkin yleensä. Projekti voisi kestää minun vetämänäni 3-4 kuukautta. Sen jälkeen haluan jättää kaikki ylimääräiset projektit, niin töissä kuin vapaa-ajallani, jotta ylimääräinen stressi ei vaikeuta koeputkihoitoja.

Jos sinulla on alustavaa kiinnostusta projektiin, huikkaa minulle siitä kommenteissa. Toisaalta olisi mukavaa kuulla, millaisin keinoin projekti voitaisiin viedä läpi. Kaivataanko yrittämisprojektien kaltaisia projektipäivityksiä muutaman viikon välein? Kaivataanko muilta hyviä ruokaohjeita tai liikuntavinkkejä, vai halutaanko vain hiljakseen tukea ja kannustusta muilta projektilaisilta? Kannattaisiko jokaisen projektilaisen kertoa vuoron perään niistä keinoista, jotka ovat itselle olleet hyödyllisiä? Vai onko ajatus heti alkuunsa huono ja valmis mappiin Ö?

Miltäpä kuulostaisi ja mitä ajatuksia tämä herätti?

Naistenklinikkakäynti nro I

Eilen oli siis viimein ensimmäinen lääkäriaika Naistenklinikalla. Lääkäri oli oikein mukava nainen, rento ja jutusteleva. Hänellä oli myös saman valmistajan silmälasit (melko harvinaiset), jotka minua jostakin syystä ilahduttivat erityisesti. Asiaan..

Hän kävi ensiksi läpi IVF hoidon kulun ja sitten meidän esitietolomakkeemme. Sanoi odotusajan olevan siinä puolen vuoden pintaan, joten huhtikuussa aikaisintaan aloitamme hoidon. Soittaa saa tilanteesta vasta, kun huhtikuussa menkat alkaa - olettaenkin, että sitä ennen ei ole ihmeitä tapahtunut. Silloin katsotaan, onko jo meidän vuoro päästä hoitoihin. Pitkällä kaavalla hoidoissa mennään. Kertoi kaikkien hormoninäytteiden, mitä on tähän asti otettu, olleen normaaleja. Sen jälkeen katsoi opeasti ultralla ja mittasi painon.

Mies sai mukaansa reseptin tupakan polton lopettamista varten, minulta toivottiin 4 kilon painon pudotusta. Enemmänkin saisi lähteä, mutta neljä on ihan passeli. Kuntokuuri alkakoon siis joulun jälkeen.. Syödään ne kinkku ja suklaat ensin. ;) Ehkäpä se mieskin vuoden alusta ottaisi sen lääkekuurin. Jää nähtäväksi.

Minulle oli jäänyt riskimerkintä laparoskopian jälkitautina sairastamani virtsaputkentulehduksen johdosta, joudun siis vielä kahdessa virtsakokeessa käymään asian tiimoilta. Jos en saa merkintää tiedoistani pois on se myös mahdollinen este hoitoihin pääsylle. Täytyy siis saada kolme puhdasta näytettä kuukauden välein. Yksi minulla on jo tehtynä.

Hyvä fiilis jäi käynnistä, toivottavasti saamme saman lääkärin kanssa asioida myös jatkossa.

Lauantai

Huh, aikamoinen viikko alkaa olla voiton puolella. Jaloissa tuntuu ja väsyttää, mutta onneksi viime yönä sai hyvät unet alle. Ehkäpä vielä ihan pienet päikkärit saisi johonkin väliin tässä paivällä? Jää nähtäväksi..

Tänään tulee odotettuja vieraita, kaksi ystäväpariskuntaa on tulossa kylään. Illan menu tässä:

Pesto-tomaatti-mozzarella alkupala

Olen kerran kokeillut tätä aiemmin alkupalana. Oli hyvää, vaikkakaan ei kovin kaunista. Ohje kuitenkin tässä, muuttaako hieman muotoaan tänään, jää nähtäväksi. Otin netistä muutaman variaation tästä kuitenkin. Herkullisia ovat kaikki varmasti. Kuinka siis kerran tarjosin ja hyvää oli:

Peston valmistamiseen käytän yleensä ja tottakai tuorebasilikaa. Oikeat ammattilaisethan tekevät peston huhmareella, näin olen ymmärtänyt, mutta minä käytän ihan monitoimikonetta. Basilikaa siis voi olla todella reilusti, tänään aion luultavasti käyttää lisäksi hieman rucolaa. Päälle kokonaisia pinjansiemeniä (jotkut paahtavat), parmesaania ja pecorino romano juustoa (joka on muuten todella hyvää myös salaateissa), suolaa ja pippuria sekä hyvää oliiviöljyä. Käyttäisin myös valkosipulia, mutta mieheni ei pystyisi sen jälkeen olemaan kanssamme samassa tilassa, joten valkosipulin jätämme pois. Sekoitetaan ja tarkistetaan koostumus ja maku. Lisätään jotakin tarpeen mukaan ja sekoitetaan uudelleen.

Mozzarellat revitään (käytetään siis oikeaa bufala mozzarellaa, jota esimerkiksi Pirkaltakin saa), saapi yrittää tehdä repimällä jotakin kaunista kukkamaista (kuten Jamie Oliver), mutta minä en onnistunut siinä ainakaan viimeksi, kokeilen uudelleen tänään. Jos kukat ei onnistu, revin vain sopivia paloja ja laitan kauniille lautaselle.   Taisin viimeksi sekoittaa paloihin peston tässä vaiheessa, mutta kaipa se kävisi myös sen jälkeen, kun lautaselle on lisätty kirsikkatomaatin puolikkaatkin. Tai vaikka niin, että osa jo ennen pestoa, ja loput jälkikäteen koristeeksi. Tarkoitus on nimittäin sekoittaa sormin pesto ja mozzarellat. Päälle voi vielä laittaa hieman suolaa ja pippuria, jos siltä tuntuu ja oikein hyvää oliiviöljyä.

Tämän päivän muunnos alkupalasta tulee luultavasti sisältämään myös pannulla kevyesti paahdettuja ciapatta viipaleita ja voi olla, että paahdan myös nuo kirsikkatomaatit uunissa. Vesi nousee kielelle jo valmiiksi.

Pääruokana parmankinkkukanaa ja yrttirisottoa vihreän salaatin kera

Valmistellaan vihreä salaatti ensin. Käytän usein valmiita salaattisekoituksia. Salaatin huuhdellaan ja revitään. Päälle aion tänään laittaa vain viinirypäleen puolikkaita. Salaatin kastikkeen valmistan balsamicosta ja hunajasta, johon lisään suolaa ja pippuria. Yleensä 1/2dl balsamicoa ja siihen sellainen teelusikalla otettu nökäre hunajaa. Siihen sitten hieman suolaa ja mustapippuria ja avot. Saa olla maistaessa kirpsakkaa, mutta ei liian.

Kananfileet maustetaan hienoisella määrällä suolaa ja pippuria sekä tuore tinjamilla. Sen jälkeen päälle raastetaan sitruunankuorta ja oikeaa parmesaania. Päälle laitetaan parmankinkkua, yksi kerros riittää. Jätetään odottamaan sopivaa aikaa, kunnes risotto on hyvin tulollaan.

Kattilaan laitetaan voita ihan kunnollinen nokare ja kun on sulanut laita päälle risottoriisi. Kuullotetaan hetki. Päälle olen kaatanut yleensä kanalientä (5dl), mutta tällä kertaa olen hankkinut lisäksi hieman valkkaria. Valkoviiniä on nettiresepteissä käytetty desistä 3:n desiin. Jää nähtäväksi millainen ranneliike meillä on tänään. Pointti on joka tapauksessa, että nestettä lisätään hiljalleen muutamassa erässä ja lisätään vasta, kun edellinen neste-erä alkaa olla haihtunut (ja siis ennen, kun riisi jymähtää kiinni kattilan pohjaan).

Pilpotaan tuoreyrttejä, kaytössä on meillä yleensä ollut persiljaa, tinjamia, korianteria, jopa basilikaa, en ole varma. Tänään yrttivalinta meillä on korianteri ja tinjami, sekä uutena kokeiluna rucola. Pienityt yrtit olen itse lisännyt vasta loppuvaiheessa. En tiedä onko tästä jollakin parempaa tietoa?

Kanat paistetaan pannulla parmankinkkupuoli ensin. Kanafileen paksuuden mukaan päätetään aika, jolloin aletaan paistamaan. Paistetaan puoli kerrallaan, kunnes on kypsää, mutta ei kuivaa. Voi myös olla, että joskus kokeilen tätä niin, että paistan pinnat ja laitan kanat sitten uuniin. Ei olisi loppuvaihe kokkailuista niin hätäinen, niin kuin tämän kokin keittiössä yleensä.. Tänään ajattelin kuitenkin paistaa.

Risottoa keitellään, kunnes neste on haihtunut, mutta saa jäädä löysäksi. Kanalle ei tehdä kastiketta, risotto tuo siihen tarvittavan kosteuden. Risoton päälle raastetaan parmesaania ja laitetaan tarjolle heti kanojen ja salaatin kera. Ja viinin kera. En malta odottaa.


Minä olen tällainen mututuntuma kokkailija, yleensä tulee ihan hyvää, joskus aivan sutta.. :) Tämä on kuitenkin melko takuuvarma juttu, toivon ja luulen, että tulee hyvää ellen jotakin totaalisesti munaa. Onneksi on muitakin käsiä keittiössä ja hommia voidaan jakaa, muuten ajoitus voisi mennä aivan pieleen..

Raporttia päivän ja illan kulusta myöhemmin. Nyt hommiin!