(Huom. teksti on yhtä paljon teille, kuin minulla itselleni muistiinpanoja. Teksti on välillä sekavaa ja epämääräistä ja sitä nyt tuntuu tulevan, mutta yrittäkää kestää.. :) )
Valmistautumista
Valmistauduin lähtöön jo aamulla kaivelemalla esiin kansion, johon olen pyrkinyt keräämään kaiken materiaalin hoitoihin ja tutkimuksiin liittyen. Samassa kansiossa on niin reseptit kuin sairaskassaan lähetetyt korvaushakemukset päätöksineen. Papereita oli kuitenkin kertynyt niin paljon, että kansio oli enemmän tai vähemmän sekaisin. Samalla huomasimme, että miehen spermanäytteiden tulokset eivät olleet kansiossa. kaivelin niitä aikani, mutta oli pakko todeta, että paperia ei löydy mistään. Jätin miehelle lapun asiasta ja lähdin töihin.
Mieheni etsi lappua myös ympäri asuntoa, mutta ei siitä tullut sen kummempaa tulosta. Onneksi Felicitakselle soittaessa selvisi, että heiltä tulokset saa myös, se täytyy vain paikan päältä käydä hakemassa, koska sähköpostiin he eivät voi tuloksia lähettää. Mies soitti minulle töihin ja aikaistimme lähtöä niin, että ehdimme koukkaamaan toisen klinikan kautta.
Sillä aikaa minä setvin ja järjestän kansiota töissä uuteen uskoon. Törkeästi käytin työpaikan aikaa ja kansiotaskuja siihen, että kansiossa on kaikki selkeässä järjestyksessä, jotta kallista lääkäriaikaa ei mene turhanpäiväiseen papereiden kaiveluun. Totesin, että kaikki muut tiedot minulla on lääkärikäyntiä varten, paitsi itse hoitoa varten tarvittavat HIV ja hepatiitti testien puhtaat tulokset.
Kuinka pääsimme perille
Puolen päivän jälkeen mieheni haki minut siis töistä ja lähdimme kohti Helsinkiä. Kamppiin asti kaikki meni ihan hyvin - meillä oli hieman vajaa puoli tuntia siihen, kun klinikalla pitäisi olla. Mieheni alkoi suunnistamaan kohti Felicitasta, jossa hänen spermanäytteensä otettiin. Hän lähti vaeltamaan kohti eduskuntataloa, jossa hänen mukaansa Urho Kekkosen katu sijaitsee. Minä haen puhelimella tarkempia tietoja, reittiä, mutta jostakin syystä puhelin ei millään löydä kyseistä osoitetta. Aika kuluu, ja me tullaan Arkadiankadulle, jossa mies toteaa, ei se kyllä täällä ole. Viimein saan jotakin järjellistä esiin puhelimeen ja totean paikan olevan ihan eri puolella Kamppia. Mieheni oli tällä hetkellä ehtinyt kysymään myös joltakin kadulla vastaan tulleelta tarkempia ohjeita ja ei muuta kuin jalkaa toisen eteen. Kello on varttia vaille.
Mies hakee näytteen tulokset ja minä odotan alhaalla. Tarkastan vielä Graviditaksen oikean osoitteen, Aleksanterinkatu 21 Citykäytävällä. Citykäytävän minä tiedän, kyllä me sinne osataan. Kivaa olisi ollut käydä vessassa ennen käyntiä, mutta pakko on ehkä odotella... Mies tulee onneksi nopeasti, ja lähdemme kohti Rautatieasemaa ja Citykäytävää. Kello on kymmentä vaille.
Pääsemme perille Citykäytävälle, totean, että eipäs tämä ollutkaan ihan niin selkeän näköinen paikka, täällähän on miljoona eri käytävää. Haahuilemme, katselemme infotauluilta lisää tietoa. Tarkastan uudelleen, mitä paikasta sanotaan Graviditaksen sivuilla. Kello on kahta vaille. Mieheni ottaa paikan numeron ja soitamme sinne tarkempia ohjeita. Kätilö vastaa, kysyy minkä kaupan kohdalla olemme ja opastaa tottuneesti perille. Kun olemme Citykäytävän Stockmannin puoleisessa päässä olemme jo hyvin lähellä ja löydämme perille. Kello on kahta minuuttia yli.
Hissillä yläkertaan ja siellä meitä jo odotellaan. Onneksi emme olleet enempää myöhässä. Kaikki kuitenkin hymyilivät, sain käydä vielä nopeasti vessassa ja ottaa kupin kaakaota ja lääkäri ohjaa meidät sisälle.
Itse käynti
Käynnillä aloitetaan papereiden tutkimisella ja tähän astiseen tilanteeseen pääsyllä. Tässä vaiheessa olen nolon aloituksen jälkeen hyvin tyytyväinen siihen, että edes meidän paperit ovat hyvässä järjestyksessä ja suurin osa on saatavilla. Lääkäri kirjaa asioita ylös pääpiirteittäin, selittää meille jo saamiemme papereiden tuloksia ja alamme pohtimaan kuinka asiaa voitaisiin heidän toimestaan viedä eteenpäin. Meille myös selitetään mitä tarkoittaa saamani diagnoosit retrokervikaalinen ja retrograadinen endometrioosi. Retrograadinen endometrioosi oli sitä, että endometrioosikudosta on kohdun ja suoliston välissä, ja tämä voi aiheuttaa niin yhdyntäkipuja kuin ulostamisvaikeuksia. Retrograadinen selitettiin myös, mutta asioita tuli niin paljon, että on hankalaa muistaa kaikkea. Muistaakseni se oli niin, että kuukautisten aikaan endometrioomakudosta päätyy myös kohdusta ylöspäin. Voin olla aivan hakoteilla. Joka tapauksessa meidän tilanne ei ole lääkärin mukaan mahdoton, mutta haasteita meillä ehdottomasti on. Haasteet aiheutuvat sekä siitä, että oikea munatorvi on tukossa että siitä, että munasarjat ovat endometrioosin vuoksi kiinnittyneet kohtuun kiinni. On tuuristaan kiinni, yltääkö aukinainen vasen munatorvi noukkimaan kypsän munarakkulan ja toimittamaan sen kohtuun.
Laboratoriokokeissa ei paljastu mitään, joka aiheuttaisi lääkärille erityisiä huolen aiheita, sieltä puolelta kaiken pitäisi olla kunnossa. Toki hän sanoo, että endometrioosipotilailla aika toimii usein yritystä vastaan. Turha odottelu kannattaa jättää tekemättä, jos vain tietää haluavansa lapsia. Endometrioosileikkauksesta hän mainitsi sivulauseessa, jos tilanne menee pahaksi, niin siihen voidaan joutua. Tavoitteena olisi kuitenkin se, että mahdollisen raskauden saisi aikaiseksi ennen leikkausta. Se on parempi niin päin.
Itse hoidosta puhuttaessa päädymme lyhyen kaavan mukaiseen hoitoon, joka tehdään jo seuraavan kierron alkaessa. Lääkäri Eero Varila herättää luottamusta selittämällä jokaisen vaiheen tarkasti ja kertomalla myös miksi asioita tehdään tietyllä tavalla. Hän kertoo, että aloitamme kuukautisten alettua neljän päivän tablettikuurilla (jonka nimeä en nyt muista, ja jonka tarkastan myöhemmin), jossa on jotakin entsyymiä. Endometrioosikudos voi erittää jotakin ainetta liikaa, jonka määrää tuo lääkkeessä oleva entsyymi pienentää. Lääke on virallisesti rintasyöpälääke, mutta heillä on hyviä kokemuksia lääkkeen käytöstä koeputkihoidoissa. Seuraavaksi aloitettiin piikitys, menemme samalla tavalla kuin Naistenklinikan pitkässä IVF:ssä Gonal-F:llä ja annoskin on sama 150 IU ja irrotus tehdään piikillä (ja pää on jossakin lomalla, kun en tätäkään muista. Vanha tuttu nimi, jonka lisään tähän, kun se päähän pätkähtää). Välissä tuli vielä jokin neljäs lääke, jota ei Naistenklinikalla käytetty. Siihen sain reseptin, mutta siitä ei taidettu kuitenkaan vielä kauheasti kertoa. Se alkoi vasta sen jälkeen, kun on käyty ensimmäisessä folliultrassa. Ensin siis aloitetaan tableteilla, soitellaan ultra-aikaa ja aloitellaan piikitykset. Ultra tuli kymmenennen kiertopäivän paikkehilla ja sitten katsotaan jatko. Luultavasti punktiosta neljäntenä(?) päivän tehdään siirto, jos kaikki menee hyvin.
Lääkäri myös kertoi kahdesta eri tavasta tehdä alkioiden pakastus. Ensimmäisessä tavassa alkiot pakastetaan niin, että kriittisin vaihe hieman nollan alapuolella tehdään hyvin hitaasti, jotta alkioihin ei muodostuisi kiteitä ja ne eivät vahingoittuisi. Toisessa tavassa alkioista kemiallisesti poistetaan nestettä, jonka jälkeen kiteytymisestä ei tarvitse huolehtia ja pakastaminen tehdään hyvin nopeasti. Pakastustavassa ja raskauksien määrässä ei lääkärin mukaan ole havaittu eroja.
Lääkäri myös tutki minut, totesi saman mitä papereissa luki. Munasarjat ovat kohdun takana kiinni, toki paljon rakkuloita oli eri vaiheissaan kehittymässä. Kohtu oli erikoisella mutkalla. Hän näki ensin jotakin varjoja, joten hän halusi tarkistaa vielä sen, ettei kohdussa oli mitään ylimääräistä, kuten polyyppia tai kasvainta tai että kohtulihaksessa ei ole endometrioosia. joten hän ruiskuttu kohtuuni vettä, jotta se laajenisi ja mahdolliset ongelmat näkyisivät paremmin. Mitään ei kuitenkaan näkynyt.
Lopuksi allekirjoitimme vastaanotossa istuneen kätilön kanssa hoitosopimukset ja kopioimme heille kaikki tarpeelliset paperit, jos niistä on jossakin vaiheessa jotakin hyötyä. Lupasimme myös hankkia HIV- ja hepatiittitulokset Naistenklinikalta, ennen hoidon aloittamista. Kätilö oli hyvin kiinnostunut meistä ja oli kaiken kaikkiaan hyvin ystävällinen.
Klinikasta jäi kaiken kaikkiaan hyvä fiilis. Eeri Varila herätti luottamusta meissä ja tuntui, että moneen asiaan sai vastauksen. kerroin hänelle myös, että aloitan hoitoja tukemaan akupunktio hoidon kuun lopussa ja hän siihen kannusti, ei se otakaan jos ei se anna. Hänen kanssaan myös keskusteltiin siitä, että monien hyvää tarkoittava lause "ottakaa rennosti, kyllä se siitä" on ihan kukkua. Ei nyt noilla sanoilla, mutta käytännössä kuitenkin. Hänen mukaansa kaikilla on stressiä hoitojen aikana ja yksikään koeputkihoito ei koskaan onnistuisi, jos stressaaminen olisi syy negatiivisiin testituloksiin.
Olen siis ainakin tässä vaiheessa hyvin tyytyväinen meidän valintaan. Nyt vain odotellaan tämän kuun kulumista ja hoitojen aloittamista. Pari viikkoa on aikaa hankkia tarvittavat lääkkeet - toivottavasti niistä edes suurin osa on kelakorvattavia ja täten lääkekaton kautta mahdollisimman halpoja - ja hankkia HIV- ja hepatiittitulokset Naistenklinikalta.
Tästä se lähtee!
.png)